Jasse kirjoitti: ↑joulu 4, 2018, 00.28 Yksi homma mitä hieman karsastan klassisessa stoalaisessa opissa ( ja joka jotenkin voi liittyä Aittomäen pointtiin) on passioiden välttäniminen. Eli kärsimyksen, nautinnon, pelon, halun/himon ja vihan, jopa rakastunisen välttäminen.

Aiemmin laittamasi lainaus sai minut miettimään vähän samaa asiaa. Se Renzon kehotus elää intensiivisesti on hieman värittynyt siihen suuntaan, että nauti elämästä. Minusta tunteiden kirjossa on pohjimmiltaan kyse vaistonvaraisesta eläimen reaktiosta. Ihminen järjellisenä ja huomattavan älykkäänä eläimenä sahaa itseään jalkaan. Niin kuin koira, joka hotkii koko joulukinkun kerralla - ei se voi sille mitään, jos on mahdollisuus. Tilanteeseen on pakko ottaa järki mukaan, ihmisen on helppo toteuttaa vaistojaan rajattomasti ymmärtämättä, että hänen psyykkeensä on eläimen. Joku positiivinen tunne, kuten rakastuminen, on samaa huttua. Näen, että kaikenlainen ilkamointi on eläimellistä, rappeuttavaa ja muutenkin epäluterilaista. Kun kykenet järjellä kontrolloimaan tunteita ja tunnistamaan niiden alkuperän, voit ruokkia sitä sisäistä koiraasi niin että se voi hyvin.