Alastalon salissa on kyllä pelottava ja kiehtova kirja. Tuleekohan luettua koskaan, tuskin. Ehkä Valittujen palojen lyhennelmänä (käsittämätön konsepti oli se).

Menossa Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys. Aivan oivaltava ja mainio läpyskä, no, tyhmyydestä. Kyllähän näille 500 vuotta vanhoille jutuille näköjään vaan jaksaa naureskella. Pikkasen joutuu välillä pinnistelemään tekstin kanssa, niin surkeaksi lukutaito päässyt.

Tätä aiemmin meni heittämällä nykysuomella kirjoitettu Kari Enqvistin Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. Kuvaukset elämän sattumanvaraisuudesta, hiroshiman pommin räjäytyksestä, kehon ja aivojen rappeutumisesta ja sellaisesta fysiikan näkökulmasta on mielenkiintoista luettavaa. Ehkä se, että olemme vain (suhteellisen) monimutkaisia nanokoneita ilman vapaata tahtoa ja vailla tarkoitusta ei ole ollenkaan hassumpaa elämää. Eli seuraavaksi uskontoa kirjassa lyötiin kuin vierasta sikaa. Enqvist ei alkuunkaan ymmärrä nykyihmisen tarvetta ylläpitää uskoa jumaliin ynnä muihin satuihin. Ymmärtää hän oikeasti varmaan, mutta vähän yksipuolinen ja nuiva asenne kirjassa.

Ile kirjoitti: ↑syys 20, 2019, 12.54 Ettei vaan ollut Camilla Läckberg?!

Tsekkasin googlesta, oikein arvattu, Läckberg.
Oikeasti, jenkkilehtiä ja indenpendenttiä myöten tätä verrataan Larssoneihin ja nesböihin. En ole noidenkaan kirjoja lukenut niin en osaa sanoa, mutta eihän toi nyt mikään oikea kirjailija vaan ole. Takakansi harhautti minutkin. Joissain siviilin kirjoittamassa kriittisemässä arvostelussa sanottiin, ettei edes poliisitutkinnasta ole välillä minkäänlaista käryä.

Jäbät on aika kovia tavaamaan englantia. Joku Asimovin novelli tai suht. normaaleissa kuvioissa pyörivä Huxley tms. on mennyt aika vaivatta, mutta Iain M. Banks oli liikaa. Niitä ympäristön kuvauksia ei meinaa hahmottaa edes savoksi, saatikka toisella kotimaisella.
En ole vuosiin lukenut kunnolla. Kesällä ajattelin ottaa pehmeän laskun ja kotoa löytyi joku ruotsalaisen naiskirjailijan dekkari. Loppui lukeminen alkupuolelle, kun tajusin juuri lukeneeni 5 sivua kuvausta häämekon sovittamisesta. Tunteiden hissi kiisi alhaalta ylös ja sitten takaisin helvettiin. Itse käytin portaita.

Tästä Flammeen jutusta innostuin kuitenkin eilen tilaamaan pari Iain M. Banksia suomeksi. Kirjastopoistoja löytyy "halvalla", mutta joistain pyydetään kuuttakymppiä, täh? Olen kirjastoon kuulemma pari sataa markkaa pystyssä myöhästyneistä cd-levyistä, niin siitä ei ole nyt avuksi. Banksiin tutustuin kuitenkni ensi kertaa, kun kirjastosta nappasin Iain Banks-nimen (ilman m-kirjainta) alla julkaistun tosimaailmaan sijoittuvan Ampiaistehtaan, jonka kannessa juoksee palava koira. Sepä olikin hilpeää luettavaa yläasteikäisenä.

Ile kirjoitti: ↑syys 19, 2019, 20.26 Ja onhan se vaan hienoa (ja varmaan jollain tapaa ”kehittävää”) kun itse luot mielessäsi sen koko visuaalisen maailman jne...

Väittäisin, että ei ole "jollain tapaa kehittävää" vaan on kehittävää. Multa on varmaan netti ja muka-kiire syönyt vuosien varrella keskittymiskyvyn, kuten monelta muultakin. Se pitää hankkia takaisin. Ennen kovia lukijoita (jollainen minäkin olin) saatettiin pitää laiskureina ja haihattelijoina (jollainen minäkin olen).