Mika kirjoitti:

Andy kirjoitti: Jos paikkakunnalla perinteisin itämainen laji on shotokan karate niin sitten voi olla paikallaan perustaa joku klassisen jujutsun seura (tai jaosto karateseuraan), mutta siinäkin kannattaisi mieluiten suosia Suomessa jo olevia tyylejä eikä lähteä tuomaan Suomeen taas uutta klassista jujutsua, jonka lähin opettaja asuu Japanissa.

Ihan ehdottomasti kannattaa lähteä sinne Japaniin, jos se nimenomainen tyyli on se, joka kiinnostaa. Minä ainakin kannustan tähän. Unelmansa kannattaa toteuttaa eikä vain tyytyä johonkin kompromissiin. Onneksi monet ovat näin tehneetkin, mistä syystä Suomessa voi harjoitella yli sataa eri kamppailulajia.

Kommentoin tätä viestiä tyhmällä esimerkillä, joka on lähinnä naiivia haaveilua, mutta kertoo silti varmasti jostain jotain olennaista.

Suomessa on tarjolla kohtuullisen laaja valikoima erilaisia kiinalaislajeja, joilla on erittäin hyviä valmentajia ja opettajia ja joista saa hyvää kamppailuopetusta. Minä olen vaihto-oppilasaikanani virkistyksenomaisesti rupuillut Kiinassa pari kuukautta Suomessa lähes tuntematonta meihuazhuang-tyyliä vaihto. Osaan siitä vain perusteita, ja niitäkin varsin pintapuolisesti. Siitä huolimatta osaan kertoa, että se on Suomessa harjoitelluista tyyleistä täysin erilainen (ja Suomessakin harrastettavat lajit ovat keskenään täysin erilaisia). Meihua kiinnostaa minua; annoin sille pikkusormen, mutta se vei koko käden.

Jos haluan aloittaa jonkin kiinalaislajin harrastamisen tosissaan, niin taishinmun, tanglang, baji jne. eivät vastaa sitä, mitä lyhyt altistumiseni meihualle minulle lupasi. Muiden lajien kehonkäyttö ei vastaa meihuata ja niiden kurrikulum opettaa asiat eri tavalla. Yksi laji muiden joukosta on saanut erityisen paikan sydämessäni eikä sitä oikein voi muut asiat korvata. Se on kaikkien muiden kungfujen kohdalla "varmasti hyvä, mutta ei meihuata..." Elättelen toivoa siitä, että joku päivä lähden vielä sinne Kiinaan takaisin oppimaan tätä tyyliä vielä ihan kunnolla.

Aika sentimentaalista lätinää joo, mutta se mitä haluan sanoa on se, että jos joku jostain syystä jotain tiettyä lajia haluaa harrastaa, muut vaihtoehdot eivät välttämättä ole oikeita vaihtoehtoja. Toki tällaisia ihmisiä on häviävän vähän jopa kamppailuihmisten keskuudessa. Mitä oppimansa levittämisen, so. opettamisen suhteen tulee, halu siihen voi tulla hyvinkin altruistisista syistä. Ehkä joku haluaa opettaa kamppailua ihan vain siitä syystä, että hän haluaa antaa sitä osaamistaan muille. Tällöin laatu on totta vie vain siitä opettajasta kiinni. Usein tällaisten yksittäisten tapausten kohdalla lupa ja lisenssi lajin/tyylin/järjestelmän levittämiselle tulee henkilön omalta opettajalta.



P.S. Olisihan se totta vie hienoa lähteä Kiinaan löytämään syvempää oppia ja ymmärrystä valitsemastani lajista, mutta nykyinen elämäntilanteeni ei sitä todellakaan mahdollista. En edes tiedä, onko minulla uskallusta moiseen. Se, lähdenkö koskaan meihuan perään ei kuitenkaan ole tämän keskustelun kannalta oleellista. Kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä, kun saatavilla olevat lajit eivät vastaa kysyntään.

Niin, ja se vielä: etulajikseni merkkaama taido on kuitenkin minulle se kaikista rakkain laji. Meihuaa en ole maininnut, koska en omasta mielestäni osaa sitä edes niin paljon, että kehtaisin sitä mainita.

Andy kirjoitti:

Mika kirjoitti: Sitä ei tarvita. Kunhan tuntee riittävän hyvin lajitarjontaa sekä oman itsensä, ei ole mitään syytä kokeilla kaikkia maailman lajeja. Sehän on ajatuksenakin ihan absurdi.

Kaikkien maailman lajien kokeileminen nyt ei ole se mitä tarkoitin koko tarjonnalla. Vaan esim. oman kotikaupungin ja lähiseutujen saman tyyppiset lajit ja niiden eri tyylit.

Uskoisin, että suurin osa ihmisistä ei tee lajivalintaansa puhtaasti rationaalisin perustein. Mielikuvat vaikuttavat paljon siihen, mitä lajia menevät kokeilemaan. Kungfua menevät kokeilemaan ja sitä harjoittelevat ihmiset eivät mene kungfu-seuran harjoituksiin, jos he haluavat tätä:



On paljon todennäköisempää, että heidän salaisena haaveenaan on pikemminkin tämä:



Tämä sulkee automaattisesti tietyt lajit pois mahdollisista vaihtoehdoista. Esim. nyt vaikka judon ja thainyrkkeilyn ja kendon ja BJJ:n ja ja ja... Näille kaikille lajeille on omat potentiaaliset harrastajansa, jotka omista syistään ovat niistä kiinnostuneet. Ei niihin välttämättä mitään järkisyitä ole. Hitto, minäkin aloitin taidon koska se näytti minusta maailman siisteimmältä asialta.

Jos joku haluaa painia, hän ei mene kokeilemaan nyrkkeilyä. Ihmiset kokeilevat vain niitä lajeja, jotka ovat niistä kiinnostuneita. Ei se mene niin, että joku haluaa automaattisesti harrastaa vain "kamppailulajeja" ja menee sitten paikkakuntansa judotreeneihin, vaikka oikeasti haluaisi karatea. On aika mahdollista, että tämä tyyppi ei mene sinne judotreeneihin.

Se lienee totta, mutta miten tämä liittyy mihinkään? Miksi jokin laji pitäisi saada ylipäätään kasvamaan? Jos kaksi ihmistä pitävät jostakin tietystä lajista, eikä heitä kiinnosta mikään muu laji niin paljon, on selvää että ihan optimitilanne on, kun he saavat harjoitella juuri sitä lajia.

No tämä on sitten vähän eri asia jos lajia treenailee omineen, mutta käytännössä nämä uusien lajien maahantuojat kyllä yleensä pyrkivät kasvattamaan toimintaansa mm. pitämällä peruskursseja.

Ei välttämättä pidä paikkaansa. Seuran perustaminen tyhjästä on haastavaa ja iso homma laittaa yhden ihmisen harteille. Osa Suomessakin nykyään harrastetuista lajeista ja niiden seuroista on melko varmasti alkanut (näistä enemmän tietävät voivat kertoa) pienimuotoisten ja epämuodollisten harjoitteluryhmien pohjalta. Toinen vaihtoehto on ottaa uusi laji jonkin isomman lajin rinnalle. Näinhän tehtiin Koden Enshin-ryun kanssa. Aiheestahan on puhuttu jo lajin omassa ketjussa, lainaus sieltä näköjään omasta suustasi:

Jos pari vuotta sitten joku olisi kysynyt minulta mielipidettä ideasta että tuodaan Suomeen tämmöinen modernisoitu miekkakoulukunta niin olisin pitänyt häntä vähän yksinkertaisena ja sanonut että eihän tuota nyt kukaan ala treenaamaan. - Mutta nähtävästi Ave ja Tenhunen olivat minua viisaampia.

Näköjään sillekin löytyi kuitenkin harrastajia. On tietenkin HJJ:n seurainfran ja verkoston ansiota, että se levisi näinkin äkkiä ja näinkin laajalle. Tässä se on selkeästi ollut myös tavoitteena. Sen sijaan pikkulajien opettajilla on ainakin osalla vilpitön halu jakaaa osaamistaan eteenpäin muille ihmisille. Kaikki eivät edes kysy edes mitään maksua opetuksestaan. Tällaista pikkutoimintaa voi mielestäni olla vaikka kuinka paljon.

Jos joku saa tästä irti pointin tai pari, hyvä niin. Tuntuu kuin en olisi sanonut mitään järkevää.

Lybeck kirjoitti: Defendo-ketjussa mainittua shodokan aikido -seuraa ei taida Suomesta löytyä. Kiinnostaako kyseinen aikido suomalaisia aikidokoita? Olettaisin sen poikkeavan - ilmeisesti yleisemmästä aikikai-versiosta - ainakin treenimentelmien tasolla, jos siinä kerta kilpaillaan, elikkä randoria varmaan otetaan samaan tyyliin kuin Sinapin linkittämässä videossa. Itselleni ainakin tuntuisi mielekkäältä tavalta testata tekniikoiden toimivuutta.

Sisäpiirin tietoa: tähän tulee pian muutos. Shodokan-aikidoa ollaan tällä hetkellä tuomassa Suomeen.

Isoista kungfu-tyyleistä White Cranea ei harjoitella Suomessa. Kansainvälisesti isoista lajeista Vovinam ei ole myöskään vielä saapunut tänne. En kyllä toisaalta näe sille edes sellaista nicheä, johon se Suomessa voisi mahtua. Tuskinpa siis ihan hetkeen tulee, jos on tullakseen.