No eipä oikein käänny. Japanin kielessä esimerkiksi on aivan vakio, että kiinan kielen tavunloppuiset konsonantit saavat vokaalin peräänsä, esmes keskikiinan "hak" (ja kantonin "hok" ja Fuzhoun vähän erilainen "hok") ovat on-luentana aina "kaku". Samoin Fuzhou-uchinaaguchi -lainat näyttävät järkeensä olevan aika konservatiivisia suhteellisen vähäisin "väännöksin". Eli "noihakunchin", tai "noiwakunchin"?Lasse Candé kirjoitti: ↑elo 20, 2021, 12.38 Äkkiseltään näyttää siltä, että annat lisätodisteita sille että merkitys on ollut tuo, sillä ainakin minun silmissäni tuostakin vääntyy "naihanchi" tai vastaavat melko helposti. Kenties "Naifuanchin"-tyyppiset versiot nimestä vieläkin helpommin.
Tärkeämpänä pointtina on ehkä kuitenkin se, että 内法 on siansaksaa, joka voisi tarkoittaa korkeintaan jonkinlaista qigong-meininkiä, mutta ei ikinä "lähitaistelua". Oireellista onkin se, että McCarthy ei paitsi puhu kiinaa, hän ei myöskään nähtävästi ymmärrä kiinaa tai kiinalaista kamppailukulttuuria sekä -terminologiaa ja se, että hän tekee historiallisesti ja kulttuurisesti erittäin räikeitä virheitä hypoteeseissaan asettaa varsinkin minun silmissäni hänen osaamisensa varsin kyseenalaiseen valoon.
Ja ylipäätäänhän kamppailulajitutkimuksessa, historiallisessa tai kielellisessä, ei kannata mennä sillä oletuksella, että jokin keksitty lähtökohta voisi olla jotakin. Sillä päästään vain "Kusanku on Taijin 13 askelta" -tyyppisiin teorioihin.