Kyllä tämäkin laji kuuluu suoraan kamppailuosastolle jo suoraan siitäkin syystä, että sen voi ansaitusti asettaa kriittiseksi vastapooliksi sille, mitä kamppailulajien harjoittelu saa ja voi tarkoittaa laajemmissa yhteiskunnallisissa ja eettisissä päämäärissä. Samanlaiset lähtökohdat löytyvät hyvin voimakkaasti myös taidon taustalla toimina vaikuttimina.

Kysymyshän on viime kädessä siitä, millaisia merkityksiä ja muotoja kamppailulajille ominaisille tekniikoille ja liikekielelle on mahdollista muodostua, kun ihmiset kokoontuvat sosiaalisina yhteisöinä toimimaan niiden parissa. Shintaidossa selkeästi on kyseessä jonkinlainen itseilmauksellinen ja -tutkiskelullinen, henkiseen (hengelliseen?) kokemukseen verrattava vapautumisen tunne, jota ihmiset harjoittelustaan hakevat. Myös tällaisten pyrkimysten tulee olla tunnustettuja ja hyväksyttyjä kamppailulajien piirissä ja täten en olisi siirtämässä tätä ketjua yhtään mihinkään.

injunjack kirjoitti: ↑touko 8, 2019, 08.37 Sulla tuli paha typo, kun piti kirjoittaa kulttijärjestelmä

En kirjoittanut mitään väärin. Shintaido ei mielestäni ole kultti millään tavalla, vaan lähinnä ehkä jotain astetta korkealentoisempaa aikidoa. Vähän kuin sekoittaisi kontakti-improvisaation ja naurujoogan kansantanhuilijan mielenliikkeisiin. Avant-gardea.

Ihmisillä voi ja saa olla outoja harrastuksia. On jouhikonsoittajia, burleskia ja Warhammer 40 000:a. Eroottista Harry Potter -fanifiktiota, kivi-sakset-paperi -turnauksia ja penisten nypläämistä pitsistä. Jotkut treenaavat jopa karatea ja/tai muita kamppailulajeja. Kuten nyt vaikka minä.

Shintaido on kyllä vaikea eläin. Kamppailulajiksi minun on sitä mahdoton mieltää millään lailla, vaikka he sitä sellaiseksi sanovatkin. Joitain heidän harjoitteitaan on jopa minun avaralla mielelläni vaikea tulkita kamppailullisesti mitenkään kamppailullisesti hyödyllisiksi.

Minulle shintaido näyttäytyykin lähinnä henkisenä, meditatiivisena ja jopa mystisenä "kultivointijärjestelmänä", ja sen valossa moni asia alkaakin käydä yllättäen paljon enemmän järkeen. Edes liikuntalajiksi minun on sitä vaikea myöntää, koska markkinoinnissaan puhutaan paljon "pehmeydestä" ja "luonnollisuudesta", joka nyt sattuu vähän näyttämään kevyenlaiselta sinne päin ympäriinsä heilumiselta.

Ei minulla mitään tätä(kään) lajia vastaan ole. Minusta se ei vain ole kamppailua.

Yhtenäisyydet taidon kanssa jatkuvat muuten vielä siinäkin, että British Shintaidon nettisivuilla lukee näköjään notta "Find Physical and Emotional Wellbeing Through a Martial Art for the 21st Century". "2000-luvun kamppailulaji" oli taidon entinen virallinen slogan, joka taidettiin vaihtaa vajaa kymmenen vuotta sitten toiseen. Nyt se on muistaakseni amerikkalaiseen poliittiseen ilmapiiriin todella huonosti sopiva "the martial art of evolution and creation".

Pitäisi olla.

Mielenkiintoisesti sekä taido että shintaido on perustettu melkeinpä samaan aikaan, ja molempien taustalla on selkeästi erityinen (joskin erilainen) filosofinen murros sen ajan tyypillistä karatea ja budoa kohtaan.

Edit:

TimoS kirjoitti: ↑touko 7, 2019, 12.03 Katsoin muutaman minuutin tuota Veepeen laittamaa videota ja onpa melko hämmentävää katsottavaa tuo. Tulee lähinnä (kehno) aikido mieleen

Katsoppas huviksesi niitä muita videoita, jotka linkkasin hienotunteisesti sinne hyperlinkkien taakse. Ne ovat minunkin silmiini vieläkin erikoislaatuisempia.

Olen tutustunut Shintaidon historiaan (koska senkin nimessä on "taido"; voi mennä jollakin sekaisin mun lajin kanssa) ja abaut ymmärrän jollain ihan alkeistasolla sen lähtökohdat, mutta joudun silti myöntämään, että he tekevät kieltämättä tosi paljon outoja juttuja.

Tätäkin videota kun pläräilee ees taas melkein mistä kohdasta vaan, niin kulmakarvat nousee "öötäh?"-asentoon. On heidän tekeminsä kyllä hyvin erilaista.