Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 11 tulosta

Eppu
helmi 21, 2024, 18.15
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: Sykemittari harjoitteluvälineenä
Vastaukset: 149
Luettu: 41439

Sykemittari harjoitteluvälineenä

Sykemittareiden malleista pohdintaa. Itse olen kokenut, että aika perusmallillakin pärjää. Välillä aina katselen, että pitäisikö hankkia hienompi, sellainen mikä antaa ties mitä harjoitusvastelukuja ym. Mutta nääh. Garminin vivoactive 4 ollut nyt siis kolmisen vuotta (n. 200 € luokassa nykyään). Se mittaa sykkeen, gps:n ja ajan. Untakin se arvioi, sykevälivaihtelua ja "body batteryä". Itse en ole vielä keksinyt, mikä lisädata oikeasti muuttaisi sitä miten harjoittelen ja elän.
Eppu
helmi 20, 2024, 10.30
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: Sykemittari harjoitteluvälineenä
Vastaukset: 149
Luettu: 41439

Sykemittari harjoitteluvälineenä

Kaikkien valmistajien vehkeissä lienee omat harminsa, mutta meidän perheessä sykemittariperustainen kiroilu on vähentynyt noin 97,5 %, kun vaihdoimme Suunnoista Garmineihin.
Eppu
helmi 4, 2024, 16.33
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: Sykemittari harjoitteluvälineenä
Vastaukset: 149
Luettu: 41439

Sykemittari harjoitteluvälineenä

Tutkin aamulla sykedataani hieman pidemmältä aikaväliltä ja tuli tämä ketju mieleen.

Ensimmäisenä kokemusperäisesti. Kun on tullut viime vuodet harjoiteltua pääasiassa hölkkäämistä, on sykemittarin käyttö ollut mittavaa ja ilmeisen järkevää. Ymmärrän niitä meditaatiojuoksijoita, jotka eivät tahdo välineellistää treeniään, mutta tuskin se on myöskään tulostavoitteellista näiden ihmisten kohdalla.

Nousujohteinen harjoittelu syke- ja gps-anturin avulla on ihan hitsin hienoa. Kesäisin olen juossut tahtien perusteella, tavoiteaikoja kun on ollut kisoihin. Nyt talvikauden olen mennyt sykkeillä. Vaikka en ole testannut oikeita kynnyksiä, tämä on tahteja parempi, koska keli vaihtelee melkein joka päivä ja tienpätkä, utopiaa löytää sopivia tahtialueita ja säädellä kokonaiskuormitusta sitä kautta, ainakaan minun osaamisella.

Nykyinen kello on ollut ranteessa helmikuusta -21 asti. Siinähän se on mitannut keskisykkeitä. Tämä on se havainto, jota aamulla etsin: kolmen edeltävän vuoden keskimääräiset leposykkeet 53-52-48. Kenties vähemmän yllättäen, mutta kestävyysharjoittelu, kasviperäinen ruokavalio ja iltojen ja öiden rauhoittamiseen tietoinen ja pitkäkestoinen panostaminen näkyy noin.

Motivoi jatkamaan.
Eppu
tammi 20, 2023, 13.39
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: Sykemittari harjoitteluvälineenä
Vastaukset: 149
Luettu: 41439

Syketasot

Rannemittaus on rannemittausta. Olisikohan sählyssä niin paljon ranteenseudun aktiviteettia, puristamista ja peippaamista, ettei se mittauskohta oikein pysy hetkeäkään vakiona? Itselläni aikanaan Suunnon rannemittari pysäytti sydämeni c2-sisäsoudussa, jostain syystä sellainen kyynärvarren kulma ja puristus, ettei löytänyt verenkiertoa.

Garminin rannemittaukseen olen ollut paljon tyytyväisempi, toki käytän sitä vain perusaktiivisuuden ja palautumisen seurantaan, liikuntaan rintaremmiä. Viimeki tänään näytti imuroidessa rannesykkeeksi 158. Otin hetkeksi pois, pistin takaisin ja sitä vähän alle 80 alkoi sitten ehdotella. Kaikenlaisia ominaisuuksia.
Eppu
heinä 31, 2021, 09.08
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: Sykemittari harjoitteluvälineenä
Vastaukset: 149
Luettu: 41439

Sykemittari harjoitteluvälineenä

Itselläni rintaremmi on muistaakseni aina toiminut moitteetta veden avulla (Polar, Suunto ja nyt Garmin). Penkki ja burpeet vähän ikäviä, ja jos menee huonosti, niin korjaaminen kesken treenin on räveltämistä. Suunnon vyössä tykkäsin siitä, että se tallensi tietoa, Garminin ei. Voimaillessa tästä on hyötyä, kun kello voi olla syrjässä ja remmit/siteet/kuulat täysin surutta paikoillaan. Garmin lupaa remmin ja kellon yhteysväliksi kolme metriä, mutta olen kyllä mm. askelkyykkäillyt 15m päähän datan katkeamatta, allastreeniä en ole kokeillut. Tykkään rintaremmeissä myös siitä, että paristot kestävät satojen tuntien edestä.

Nykyään kun sykemittareissa on myös paikkatieto, kerääntyy esimerkiksi juoksulenkiltä aivan valtavasti dataa. Tänä vuonna opittiin vaimon kanssa vähän kantapään kautta, että tähänkin pitäisi suhtautua eri tietolähteitä vertaillen ja kriittisesti. Vaimon Suunto 3 paljastui mitanneen systemaattisesti noin 30% liian pitkää matkaa. Tätä voi olla vaikea huomata, sillä lenkit tulee helposti tehtyä reiteillä, joilla tulee vain lenkkeiltyä ja jos mittari antaa joka kerta saman virheellisen matkan. Tällöin käsitys omista tahdeista ja matkoista suhteessa rasitukseen menee kyllä ihan päin hittoja.

Nyt perheessämme on kaksi ihmistä, jotka vihaavat Suunnon tuotteita :D
Eppu
marras 23, 2018, 12.23
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: Sykemittari harjoitteluvälineenä
Vastaukset: 149
Luettu: 41439

Sykemittari harjoitteluvälineenä

Paremmin ketjun aiheeseen liittyen:

Sykemittarihan on oiva varuste niin kuntoilijalle kuin kilpaurheilijallekin. Maksimisykkeen, aerobisen ja anaerobisen kynnyksen määrittäminen auttavat liikkujaa tekemään harjoitteen sellaisella vastuksella, jolla se on tarkoitettu suoritettavaksi. Mielestäni sykemittari on tässä tarkoituksessa aivan ehdoton väline, sillä vaihtelevat tuntemukset, motivaatio ja mieliala vaihtelevat päivästä toiseen niin runsaasti, että luotettava mittari korjaa tästä aiheutuvat heitot.

Olipa kyseessä kuntoliikkuja tai urheilija, niin tietysti pitää ensin miettiä, minkälaisia ominaisuuksia on tarkoitus harjoitella, mistä johtopäätöksenä tulisi olla, että ovatko harjoitteet edes sellaisia, jotka perustuvat eri kynnyksiin ja niiden perusteella määritettyihin sykerajoihin. Tämän ketjun aiheen mielekkyyden kannalta on selvää todeta, että tässä tarkastelussa harjoittelu perustuu kyseisiin rajoihin. Eli on päätetty mitä tehdään, sen jälkeen määritetään miten tehdään. Luonnollisesti kuntoliikkuja haluaa tavoitteidensa mukaista nousujohteista kehitystä ja kilpaurheilija tarvitsemiensa fyysisten ominaisuuksien kehitystä. Molempien tavoitteiden täyttymiseksi harjoitteet tulee tehdä oikein.

Peruskestävyys, vauhtikestävyys ja maksimikestävyyshän ovat yleiskäsitteitä, jotka kuvaavat mitä ihmisen kropassa tapahtuu. PK tapahtuu aerobisen kynnyksen alapuolella, MK anaerobisen kynnyksen yläpuolella ja VK tässä kynnysten välissä (monesti näitä alueita jaetaan vielä esimerkiksi PK1/2, VK1/2). Aerobinen kynnys tarkoittaa sitä, että sen ylitettyään keho tuottaa perustasoa enemmän maitohappoja ja muita kuona-aineita, mutta pystyy edelleen puskuroimaan niitä kehosta varsin tehokkaasti. Anaerobinen kynnys taas tarkoittaa tasoa, jossa vallitsee maitahapon ja muiden kuona-aineiden suurin sellainen tuotantotaso, jota kyetään vielä puskuroimaan. Tästä ylöspäin noustessa kehon puskurointi on niin tehotonta, ettei kyseistä kuormaa kykene jatkamaan pitkään.

Kyseessä ovat siis henkilökohtaiset ominaisuudet, joita voidaan harjoittelulla kehittää. Henkilökohtaisesta vaihtelusta johtuen, parhaimmat harjoitusohjelmat, joilla kehitytään halutulla tavalla, ovat henkilökohtaisiin sykerajoihin perustuvia. Toki rajat ovat jonkinlaisessa summahuntturassa määritettävissä myös prosentteina maksimisykkeestä, mutta arviot eivät ole tarkkoja, mistä päästään jo esittelemääni kunnollisen testauksen suorittamiseen (Jotta sykeperusteisesta harjoittelusta siis saataisiin haluttu vaikutus irti):
1) Maksimisykkeen arviointiin käytetyt laskukaavat voivat antaa hyvin erilaisen tuloksen, kuin testattu maksimisyke. Johtopäätös: Syke kannattaa testauttaa.
2) Maksimisykkeen testaaminen itsenäisesti on hankalaa, epämotivoivaa ja jopa vaarallista. Tätä varten on olemassa esimerkiksi erilaisia valojänis-, polkupyöräergometri- ja juoksumattotestejä. Johtopäätös: Syke kannattaa testauttaa siihen tarkoitettuja testejä toteuttavassa paikassa.
3) Pelkästä testatusta maksimisykkeestä lasketut kynnykset ovat vain arvioita ja todellisuudessa aerobinen ja anaerobinen kynnys voivat heittää useita kymmeniä lyöntejä tilastollisesta prosenttiluvusta. Johtopäätös: Jos testauttaa maksimisykkeensä, se kannattaa samantein tehdä paikassa, joka tarjoaa myös kynnysten luotettavan määrittelyn (Harjoittelu kun perustuu kyseisten kynnysten kuvaamien ominaisuuksien kehittämiseen).

Monet käyttävät tavoitteelliseen kuntoiluunsa esimerkiksi satoja euroja vuodessa erilaisiin lenkkareihin ja tuhansia euroja polkupyörän osiin ja tuijottavat sykemittaria herkeämättä liikkuessaan. Suoran hapenottokykyä testaavan testin saa järkättyä monesta paikasta reilulla satkulla ja siten siitä monitorista tulee vielä tehokkaampi työkalu.
Eppu
marras 23, 2018, 07.46
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: Sykemittari harjoitteluvälineenä
Vastaukset: 149
Luettu: 41439

Sykemittari harjoitteluvälineenä

Andy kirjoitti: marras 23, 2018, 00.52 Mutta sillä sykemittarillahan saa mitattua maksimisykkeen.
Maksimisykettä mittaavassa oikein tehdyssä testissä. Kyllä ketjun aihe on sykemittari, mutta olet kyseenalaistanut kattavan testaamisen ja minä kerron miksi se kannattaisi tehdä. Tai oikeastaan ei ole mitään syytä olla tekemättä, mutta jatkan kuitenkin. :)

"Huonokuntoisella liikkujalla anaerobinen kynnys voi olla alle 70 – 80 % maksimisykkeestä, kun taas hyvin harjoitelleella kestävyysurheilijalla kynnys saattaa olla jopa 90 % maksimisykkeestä." (terve.fi). Käytän jälleen itseäni: testatun, mutta pelkän maksimisyketiedom perusteella esimerkiksi anaerobinen kynnykseni voisi olla alueella 145-188. Ei siis puhuta ihan parin lyönnin holkkumasta, ja ainakin itselläni noiden sykealueiden välinen ero työkapasiteetissa on aika valtava.

En vaan siis ymmärrä, että jos jokin asia on mitattavissa ja saatavilla on vain hyötyjä, miksi ei mittaisi.
Eppu
marras 22, 2018, 12.38
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: Sykemittari harjoitteluvälineenä
Vastaukset: 149
Luettu: 41439

Sykemittari harjoitteluvälineenä

PetriP kirjoitti: marras 22, 2018, 09.51 Vauhtikestävyyden tunnistat siitä, että pysty puhumaan yksittäisiä sanoja mutta et oikein lauseita. Ja anaerobisen kynnyksen siitä että sippaat ihan kohta . Mutta joo, mittarit on olemassa ja niitä löytyy varsin halpojakin niin miksi sitten ei niiden avulla
Muistisäännöt ja fiilikset ovat kyllä hyviä ohjeita, mutta kokemukseni mukaan ihmiset ovat niiden noudattamisessa todella huonoja. Suurin osa peruskuntoilijoista koettaa tehdä pitkää suoritetta aivan liian kovilla sykkeillä "no kyllähän... minä... tässä... lauseita puhun!", kun taas yläpäässä ihmiset eivät todellakaan mene sinne tasolle, mille heidän tulisi puskea. Mittarit käteen, mikäli tavoitteet ovat sen mukaisia :)
Andy kirjoitti: marras 22, 2018, 11.25 Näillä tuskin sykemittari näyttää samoja lukemia - eikä varsinkaan samoja lukemia suhteessa maksimisykkeeseen.
Olet aivan oikeassa, yksilöiden välisiä eroja kuvaamaan pyrkinyt esimerkkini ontui suuresti. Mutta koska uskon vahvasti omaan pointtiini, siirryn internetkeskustelulle ominaisesti Stetson-Harrison menetelmään yhdistetyn cherrypickingin ja kokemusasiantuntijuuden avulla avaamaan tarkemmin hakemaani:
Maksimisykettähän arvioidaan ikään perustuen laskukaavoilla 205-½ikävuosista, 220-ikävuodet tai sitten testaamalla se maksimisyke oikeasti. Itselläni näin ollen arvot ovat laskennalliset 191, 190 ja testattu 208. Arvion ja kattavasti testatun maksimisykkeen ja aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välinen ero voi olla ainakin +/- 8 lyöntiä, en nyt jaksa kaivaa voisiko se olla enempikin. Laskennallisesti aerobinen kynnys on 70% maksimisykkeestä, näin ollen oma kynnykseni asettunee laskennallisuuden ja testatun ristitulessa jonnekin 125 (190x0,7-8) ja 154 (208x0,7+8) välille. 125 keskisykkeellä pystyn vetämään hengästymättä tunteja, näin olen esimerkiksi tehnyt reippailla jalkamarsseilla, kun taas 154:n keskisykkeellä pystyn vetämään puuskuttavan ja rajusti hikoiluttavan tunnin lenkin.

Tietysti kun itselläni on käytettävissä tuo oikea maksimisyke, niin seurailen sen mukaista ikkunaa ja kuten Andy veikkasikin oikein, pyrin pk-treeneissä 130:n keskisykkeeseen, kun aerobinen kynnykseni todennäköisesti on siellä 138-154 välillä. Mielestäni tämä kuitenkin puhuu testauttamisen puolesta, edes pelkän sykkeen osalta.
Andy kirjoitti: marras 22, 2018, 11.25 Ei normikuntoilija tarvitse laktaattimittauksia mihinkään. Eikä edes oheistreeniä tekevä kilpaurheilija.
Normikuntoilija on vähän hankala käsite, mutta jos sillä tarkoitetaan ihmistä, joka harjoittelee sykealueiden mukaisesti jotenkin tavoitteellisesti, on mielestäni ihan relevanttia tehdä se oikeilla tehoalueilla. Tehoalueiden oikeassa määrittelyssä taas laktaatteihin, kaasuttamiseen ja maksimisykkeeseen nojaava data on kaikista varminta.

Kilpaurheilijan oheisharjoittelun osalta olen rajojen määrittämisen tarkkuuden suhteen oikeastaan vielä rankemmalla tuulella. Urheilijan kokonaiskuorma on valtaisa ja jokaisella harjoitteella on oltava jokin tarkoitus ja tavoite. "Väärin tehty" harjoite syö valtavasti viikkoenergiaa, lisää palautumisvelkaa eikä kehitä tavoiteltua ominaisuutta. Siinä missä kuntoilijalle riittää, että motivoi itsensä sohvalta lenkille, teki sen liian kovaa tai hiljaa, ollaan hyötyjen puolella, mutta kilpaurheilija syö pohjaa siinä lajitreenissä pärjäämisestä, jos oheistreeni tehdään huolimattomasti.
Eppu
marras 22, 2018, 07.31
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: Sykemittari harjoitteluvälineenä
Vastaukset: 149
Luettu: 41439

Sykemittari harjoitteluvälineenä

Andy kirjoitti: marras 21, 2018, 21.45
Eppu kirjoitti: marras 21, 2018, 17.26Yksilökohtaiset erot voivat kuitenkin olla isoja. Jos pelkästään esimerkiksi itseni tapauksessa luottaisi sykemittarini automaatioon, eli kaavaan 220-ikä, maksimisykkeeni olisi 191. Olen kuitenkin kellottanut tänä vuonna 208 ja pari vuotta sitten maksimitestissä 210. Ja tämä ei siis vielä edes kerro missä ne eri kynnykset oikeasti ovat, sillä syke ja kuljettu matka ainoat mittatulokset näissä.
Tuo on eri asia, jos lasket vain iän perusteella teoreettisen maksimisykkeen. Mutta sillä sykemittarillahan saa selville todellisen maksimisykkeen. :idea: Sen perusteella pystyy jo varsin luotettavasti laskemaan aerobisen ja anaerobisen kynnyksen. Etenkin kun peruskuntoalue on leveydeltään noin 40 lyöntiä/minuutti, niin kyllähän sen sykkeen nyt sille väille saa osumaan ihan varmasti. Lupaan että jos lenkkeilet 130 lyöntiä/min tasolla niin teet peruskuntotreeniä.
Juu kyllä laskukaavoilla ja tilastoilla saa treenin pysymään riittävän kevyenä, jos se on tavoite. Tässä kun oli juonena se rajojen ja alueiden testauttaminen, niin Mikan pointti vaikeudesta oli itselläni taustalla. Se, että saa edes maksimisykkeen irti, ei ole helppoa, joten jos menee testiin, miksei menisi kunnon testiin.

PK-alue onkin sitten aika nobrainer, mutta viittasit Andy siihen, että tuntemuksilla pystyy sitten tarkentelemaan. Multa ei ainakaan löydy niin kirkasta objektiivista mieltä, että pystyisin ajattelemaan: "Jes, nyt tuotetaan aivan huolella maitohappoa, mutta pystyn yhä puskuroimaam sitä henkilökohtaiselle kuntotasolleni ominaisella tavalla, nyt kokemani väsymys ei johdu työpäivästä ja nalkuttavasta ajasta, vaan liikun juuri sillä tasolla, kuin tavoitteeni vaatii."

Eli kun on muitakin sykealueita ja tavoitteita, kuin peruskestävyys. Tätä voi selkiyttää kuvittelemalla kaksi samanikäistä kaveria, jotka tekevät helposti kahden tunnin sauvakävelylenkin yhdessä, mutta rataintervalleissa toisen jatkaessa, toinen hyytyy ja oksentaa.
Eppu
marras 21, 2018, 17.26
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: Sykemittari harjoitteluvälineenä
Vastaukset: 149
Luettu: 41439

Sykemittari harjoitteluvälineenä

Andy kirjoitti: marras 21, 2018, 15.34 Voihan niissä olla eroja, mutta jos tiedät maksimisykkeen, niin kyllä sillä tiedolla pitäisi käytännössä jo pystyä saamaan treeni aerobiselle tai anaerobiselle alueelle. Sitten se on tietenkin eri asia, jos pitäisi saada sijoitettua treeni juuri ja juuri jonkun kynnysarvon alle (tai päälle). Mutta tarvitseeko näin tarkkaan ohjelmoitua harjoittelua muut kuin kestävyyslajien kilpaurheilijat?
Juu varmasti ylivoimaisesti suurimmalle osalle ihmisistä riittää tilastoihin perustuvat prosenttiarviot kynnysten sijainneista, mutta yksilölliset erot ovat kuitenkin merkittäviä ja mikäli maksimisykkeensä testauttaa, niin kannattaisihan se tehdä siten, että mitataan laktaatit sormesta ja kaasut keuhkoista samalla.

Yksilökohtaiset erot voivat kuitenkin olla isoja. Jos pelkästään esimerkiksi itseni tapauksessa luottaisi sykemittarini automaatioon, eli kaavaan 220-ikä, maksimisykkeeni olisi 191. Olen kuitenkin kellottanut tänä vuonna 208 ja pari vuotta sitten maksimitestissä 210. Ja tämä ei siis vielä edes kerro missä ne eri kynnykset oikeasti ovat, sillä syke ja kuljettu matka ainoat mittatulokset näissä.
Eppu
marras 21, 2018, 12.44
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: Sykemittari harjoitteluvälineenä
Vastaukset: 149
Luettu: 41439

Sykemittari harjoitteluvälineenä

Minulla on reilun vuoden ajan ollut käytössä Suunto Spartan wrist HR. Optinen rannemittaus (Ostohetkellä maailman ykköstekniikaksi nimetty Valencell) toimii erittäin vaihtelevasti, suurimmassa osassa mitään fyysistä liikettä sisältävässä toiminnassa kello liikkuu asentoihin, joissa sykemittaus alkaa heittää häränpyllyä. Remmin kiristäminenkään ei tähän auta, sillä myös liian kireä remmi vääristää mittausta, ja tuntuu epämieluisalta. Optinen mittaus antaa siten mielestäni ainoan todellisen arvonsa vuorokausiaktiviteetin mittauksessa, antaen vähän enemmän raistustietoa kuin pelkkä askelmittaus. Tästä syystä ostin itselleni sykevyön, jotta sykealueisiin perustuvassa harjoittelussa voisin edes vähän luottaa järjestelmään, eikä pk-treenissä nousisi sykkeet vk/mk-puolelle kirjoilun takia.

Nykyaikaisten älykellojen todellinen hyödyntäminen vaatisi mielestäni myös hyvää aplikaatioavaruutta, jossa keksinnöllä kerätyistä tiedoista syntyisi liikkujaa/urheilijaa avustavaa dataa. Mielellään helposti ja selkeästi. Suunnon aplikaatio Movescount on aivan tuskastuttavan surkea. Tiedonsiirto kellon ja kännykän/tietokoneen välillä ei toimi melkein koskaan ykkösellä ja kerätyistä tiedoista vain osa siirtyy aplikaatioon. Esimerkiksi kellon keräämät unitiedot täytyy excelöidä itse ihan omalle pohjalle, jos haluaa tietää yhtään mitään muuta, kuin edellisen 7vrk:n kokonaisunikeskiarvon.

GPS on kyllä tarkka ja sykevyön kanssa Suunnon vehkeellä saa hyvää dataa irti, kunhan sen jaksaa itse käsitellä ja tietää mitä mikäkin käsite tarkoittaa.