Bound odottelee edelleen vuoroaan. Sen sijaan tuli katsottua Jonesin perhe (The Joneses) ja A-Team. Joo hieman erikoinen yhdistelmä, sitä se vapaa viikonloppu teettää.
Jonesin perhe on menestyvän oloinen, nelihenkinen perusperhe, joka muuttaa uuteen lähiöön, tai siltä näyttää: perhe on markkinoinnin ammattilaisia, joiden tarkoitus on lisätä alueella tiettyjen tuotteiden myyntiä verkostoitumalla ja markkinoimalla tuttavapiirilleen uusinta kodinelektroniikkaa, urheiluvälineitä, autoja... Ja elokuva on sitten sen kuvausta, kuinka tämä onnistuu. Eli media-, markkinointi- ja yhteiskuntakritiikkiä, melko tavalla samassa hengessä kuin mitä Gervaisin tähdittämässä Valehtelemisen sietämättömässä keveydessäkin. Ja melko tavalla sama ongelma on tässäkin elokuvassa kuin Gervaisin pätkässä: mahtava, ajatuksia herättävä idea, jota on lähdetty toteuttamaan vallan tasokkaasti - ja sitten lisätään loppuun sokeria. Silti hyvinkin katsomisen arvoinen elokuva, mikäli ajattelu ei pelota. Demi Moore ja David Duchovny pääosissa - Taavetin tähti taitaa olla taas nousussa, tuossa olikin pitkä tauko X-Fileitten jälkeen että miestä ei juuri nähnyt missään (no olihan hän siinä Kalifornia-elokuvassa, ja pikku pätkiä siellä ja täällä, mutta nyt miespääosassa). Lisäksi enimmältään teeveestä tuttu Amber Heard vetää loistavan roolin nartuhtavana teinityttönä.
A-Team... no. Odotukset eivät keskittyneet juonen tai tarinankerronnan puolelle, ja näin ollen en pahemmin pettynyt. Vajaa parituntinen hervotonta - ja melkoisen aivotonta - mäiskintää, räjähdyksiä ja kaahailuita. Taitaa olla ohjaajan seitsemäs elokuva, ja näyttäisi olevan tarkoitettu Hollywoodin lounaslipuksi: varman päälle, konventioita kunnioittaen, liikaa taiteellisuutta välttäen tehty rymistely. Nopeasti katsottu, nopeasti unohdettu; aito aivot asentoon off-leffa. Bradley Cooper taitaa olla kanssa näitä vahvasti pinnalla olevia nykytähtiä, joskin voisi hieman katsoa, mihin elokuviin itsensä tunkee - tässä ihan paikallaan, mutta on kyllä kaveri ehtinyt olla melkoisissa kuraprojekteissakin mukana. Liam Neeson ei ole minun nähden vetänyt yhtään huonoa roolia, vaikka on ehtinyt kyllä huonoihin elokuviinkin. Patrick Wilson kelvollinen pahiksena - kiva kontrasti Watchmen-rooliinsa.
Riku Ylönen
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Haku löysi 141 tulosta
Palaa sivulle Viimeisin katsomasi elokuva
- marras 7, 2010, 23.11
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
- marras 2, 2010, 23.57
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
[mainos]Luulen, että itselläni on ollut samat fiilikset Jyväskylän Videodivarissa. Ainut ongelmahan oli, että erilaisten vinkkien antamisen lisäksi pitäjä on armoitettu kauppamies. Eli vierailut liikkeeseen tahtoivat mennä seuraavanlaisen monologin säestyksellä: "Katos joo, tuo on hyvä elokuva. Oletko muuten nähnyt saman ohjaajan näitä, niin ja sitten on tämä vasta tullut box-set, jossa..." - ja puolen tunnin kuluttua käveli ulos suunnilleen rinkallinen elokuvia, hymyillen siihen asti kunnes tuli mieleen että milläs rahalla ensi viikolla syödään [/mainos] Taitaa nykyisin tehdä aika paljon kauppaa netin kautta, liike tuntuu ainakin kutistuneen aika tavalla IRL-kaupan huippuajoista.Kari Aittomäki kirjoitti: ---
Ärg. Kuinka kaipaankaan Fredan video-vuokraamoa (ei makuuni), ne kundit pysty jutteleen leffasta ku leffasta tuntikausia ja tunteja päälle. Muistivat vakkarit etunimiltä ja heittivät hiton hyviä pikkuvinkkejä.---
Nyt on ollut pari päivää leffojen katselussa taukoa. Houkuttelisi katsoa piakkoin uudelleen Wachowskin veljesten (nykyisin sisarusten) mielestäni paras elokuva, Bound: pienimuotoinen rikostarina, joka omalla kohdallani on kestänyt useamman katsomiskerran kuin Matrix (joka, siis sarjan ensimmäinen, ei sekään ole huono - siitä alaspäin taso kyllä tipahti).
Riku Ylönen
- loka 29, 2010, 19.08
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
Mutta eipä vaan sekään kelvannut Moorellebodyguard kirjoitti: V for vendetta oli mielestäni myös onnistunut sarjisfilmatisointi.
Riku Ylönen
- loka 29, 2010, 02.43
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
Ja ooteetä meikäläiseltä (saattaisi kuulua johonkin toiseen juureenkin):
Luulen, että sarjakuvafilmatisoinneissa voi tulla tekijöille jokin harha siitä, että teosta ei tarvitsisi paljoakaan adaptoida (verrattuna vaikkapa romaaniin): jossain saattaa kaivella ajatus, että sarjakuva-albumihan on jo valmis kuvakäsikirjoitus, sen kun laitetaan kamerat pyörimään ja valitaan musiikit. Kuitenkin kyse on eri kulttuurituotteen lajeista.
Katselin Spy Gamen, Redfordia ja Pittiä Tony Scottin ohjauksessa. Olen nähnyt tuon joskus ennenkin, ja muistelisin pitäneeni silloinkin. Parituntinen agenttitarina, jonkin verran toimintaa, enemmän veteraaniagentin aivotyötä kuin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Teemana tuntuu olevan myös teot ja niiden seuraukset ja vastuun kantaminen.
Riku Ylönen
Vaan eikös tuo näy myös toisinkin päin, eli kun hittielokuvan oheen tehdään pelejä? En meinaan ole kuullut kovin montaa kehua sanotaan nyt vaikka Sormusten Herra -peleistä..MikaR kirjoitti: --Yleistäen pelielokuvat epäonnistuvat siksi, kun leffaa lähdetään vääntämään hittipeleistä, jotka harvemmin ovat tätä hyvää puolta pelimaailmasta. --
Luulen, että sarjakuvafilmatisoinneissa voi tulla tekijöille jokin harha siitä, että teosta ei tarvitsisi paljoakaan adaptoida (verrattuna vaikkapa romaaniin): jossain saattaa kaivella ajatus, että sarjakuva-albumihan on jo valmis kuvakäsikirjoitus, sen kun laitetaan kamerat pyörimään ja valitaan musiikit. Kuitenkin kyse on eri kulttuurituotteen lajeista.
Katselin Spy Gamen, Redfordia ja Pittiä Tony Scottin ohjauksessa. Olen nähnyt tuon joskus ennenkin, ja muistelisin pitäneeni silloinkin. Parituntinen agenttitarina, jonkin verran toimintaa, enemmän veteraaniagentin aivotyötä kuin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Teemana tuntuu olevan myös teot ja niiden seuraukset ja vastuun kantaminen.
Riku Ylönen
- loka 28, 2010, 18.56
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
Joo... täytyy myöntää, että tuo aspekti jäi itseltä sivuun. Ymmärrän tuon katsomistavan, itse vain jumitin noissakin valinnoissa katsomaan mukaan tuotua romanttista juonnetta (olihan sitä ykkösessäkin, mutta ei tässä mittakaavassa): "Ah ja voi, pelastanko maailman vai tunnustanko rakkauteni tälle demonille?"Jaawa kirjoitti: Etsiskelin Potkun viesteistä kaikki maininnat Hellboystä, mielenkiintoista on huomata miten vähän jatko-osasta pidettiin, vaikka se oli huomattavasti älykkäämpi ja toteutukseltaan monitasoisempi. Kukaan ei ole maininnut enkeliä, kukaan ei puhu keihäistä, kukaan ei kerro repivistä valinnoista, vastuusta ja väärien valintojen hinnoista. Tai mitään sinne päinkään. Oon vähän pettynyt, aika harva tuntuu etsivän fantasia/scifi-genrestä niitä syviä reaalimaailmaamme nitoutuvia juttuja. Koska ne löytyy esimerkiksi semmosista teoksista ku Hellboy II ja District 9, ne löytyy vielä syvemmin Matrix-sarjasta, ja vaikkapa Bladerunnerista. Miksi niin harva muistaa maistella leffan jälkimakuja, yrittää miettiä vähä että mitä sieltä todella löytys.--
Tuosta hahmoihin samaistumisesta ja niiden toiminnan ja valintojen elämisestä: totta, en tällä kertaa siihen pystynyt. Vierastan sitä, että minun pitää pakottaa itseni katsomiskokemuksessa (on se sitten teatteria tai elokuvaa) eläytymään hahmoihin. Mikäli tarina toimii (minulle), niin silloin minun ei tarvitse pakottaa eläytymään - minut vietellään siihen.
Ehkä omalla kohdallani isoin älyllinen puoli H II:ssa oli Hellboyn - ja vähäisemmässä määrin muidenkin hahmojen - pohdinta yhteisöön kuulumisen ja yhteisön puolustamisen ristiriidasta; jos haluaa, niin tästähän voi nähdä analogiaa jossain vaiheessa tällä laudalla käytyyn keskusteluun lampaista, susista ja paimenkoirista...?
Kyllähän scifissä ja fantasiassa käsitellään monesti tätä todellisuutta. Mainittu District 9 oli vaikuttava elokuva, samoin Bladerunner. Lisäksi samaan settiin voisi mielestäni nostaa ainakin elokuvat 12 Apinaa, Gattaca, AI, V for Vendetta, ja niin etiäpäin.
Ylipäätään, genre kuin genre, elokuva voi olla hyvä monellakin tavalla (ja myös mennä pieleen monella tavalla): estetiikka, hahmojen kiinnostavuus, tarinan vetoavuus, elokuvan liittyminen genren muihin elokuviin, elokuvan liittyminen muihin genreihin ja muihin taiteenmuotoihin... Sitten tulevat yksilölliset painotukset, jotka vaikuttavat siihen, miltä katsomiskokemus on tuntunut - ja näin ollen, kuinka "hyvänä" elokuvaa pitää.
Riku Ylönen
- loka 28, 2010, 07.03
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
Hellboy II - The Golden Army. Voi että. Olisin halunnut pitää tästä elokuvasta enemmänkin, mutta ehkä kyse oli siitä, että odotukseni olivat varsin korkealla: ensimmäinen Hellboy -elokuva on vallan tyylitietoinen sarjakuvafilmatisointi, ja kun tässä on sama tekijäkaarti (del Toro ohjaa, ja on käsikirjoittanut Mingolan kanssa, jos oikein ymmärrän; edelleen Perlman Hellboyna jne.), niin... Niin.
Ykkösosan lovecraftmainen tunnelma oli kuitenkin kitketty varsin tarkkaan. Nyt taustatarinana oli ihmisten ja haltijoiden (kyllä, haltioiden) välisen rauhan järkkyminen sotaisan haltiaprinssin palatessa valtakuntaansa ottamaan haltuun kultaisen armeijan. Haltioiden lisäksi mukana vilisee muutama menninkäinen ja koko liuta hammaskeijuja - no ne olivat kyllä ihan hupaisa keksintö. Lisäksi mukaan oli lisätty romantiikkaa - vaikutelma oli hieman sama kuin jos Tappajahain jatko-osat olisivat menneet genreltään lähelle Titanicia.
Lopputulos oli karvan verran alle kaksituntinen läjäys fantasia- ja toimintapainotteista silmäkarkkia, jossa kyllä tekniset ja esteettiset seikat olivat varsin hyvin kohdallaan, mutta sen paremmin tarina kuin hahmotkaan eivät kiinnostaneet.
Mikäli elokuvaa malttaa olla vertaamatta ykköseen, niin elokuva on hyvää keskitasoa olevaa fantasiamelskettä.
Riku Ylönen
Ykkösosan lovecraftmainen tunnelma oli kuitenkin kitketty varsin tarkkaan. Nyt taustatarinana oli ihmisten ja haltijoiden (kyllä, haltioiden) välisen rauhan järkkyminen sotaisan haltiaprinssin palatessa valtakuntaansa ottamaan haltuun kultaisen armeijan. Haltioiden lisäksi mukana vilisee muutama menninkäinen ja koko liuta hammaskeijuja - no ne olivat kyllä ihan hupaisa keksintö. Lisäksi mukaan oli lisätty romantiikkaa - vaikutelma oli hieman sama kuin jos Tappajahain jatko-osat olisivat menneet genreltään lähelle Titanicia.
Lopputulos oli karvan verran alle kaksituntinen läjäys fantasia- ja toimintapainotteista silmäkarkkia, jossa kyllä tekniset ja esteettiset seikat olivat varsin hyvin kohdallaan, mutta sen paremmin tarina kuin hahmotkaan eivät kiinnostaneet.
Mikäli elokuvaa malttaa olla vertaamatta ykköseen, niin elokuva on hyvää keskitasoa olevaa fantasiamelskettä.
Riku Ylönen
- loka 17, 2010, 06.55
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
Jos haluaa olla kohtelias, niin voi sanoa Kubrickin tehneen elokuvia, jotka ovat intertekstuaalisia ja sisäiseltä symboliikaltaan rikkaita.
Ja jos ei, niin voi todeta hänen laatineen elokuvansa ennemminkin kriitikoille ja taideteoreetikoille kuin katsojille.
Riku Ylönen
Ja jos ei, niin voi todeta hänen laatineen elokuvansa ennemminkin kriitikoille ja taideteoreetikoille kuin katsojille.
Riku Ylönen
- loka 16, 2010, 07.07
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
Hohto taisi olla viimeisiä suunnilleen lukukelpoisia Kingejä... taisi sen jälkeen tulla Uinu, uinu lemmikkini, ja sitten mammuttitauti vei mennessään. Ja kun näin elokuvan ensimmäisen kerran, ja ne penteleen kaksoset näyttäytyivät ensi kerran, niin meinasin laskea alleni. Tunnelmallinen elokuva kerrassaan.
Viimeksi nähtyä: Ricky Gervaisin tähdittämä The Invention of Lying. En muista suominimeä, mutta melkoisen hulppea tarina maailmasta, jossa ei ole valehtelua ennen kuin yksi mies (Gervais) sen keksii. Hiukan melankolinen vieraantumista ja ulkopuolisuutta korostava what if -tarina, jonka loppu lässähtää perussiirapiksi. Omaperäinen tunnelma (joka tuo mieleen sellaiset kuin Aidosti outoa, Truman Show tai Tahraton mieli) kantaa kuitenkin aika pitkälle. Ja uskonto/mediakritiikki on harvoin tullut yhtä viihdyttävässä paketissa kuin tässä.
Samana iltana katsoin sitten Viggo Mortensenia Tie-elokuvassa. En lämmennyt. Eräänlainen... eksistentialistinen dystopia? Elämä maapallolla lähestyy loppuaan jonkin yllättävän, tarkemmin määrittelemättömän katastrofin jälkeen. Muutama henkiinjäänyt vaeltelee, osa on jengiytynyt kannibaalisaalistajiksi. Viggon hahmo kulkee tuhoutuneessa maassa poikansa kanssa etsimässä parempaa. Kai tässä on haettu jotain moraalitutkielmaa, tai isä-poika -suhdetta, tai sitten vaan tahdottu sanoa että olisi hemmetin tylsää, harmaata ja ahdistavaa jos niinqu kaikki olisi kuollutta. En tiedä. Ei auennut minulle. Niinpä piti katsoa sitten A History of Violence palauttaakseni mieleen, että ei se aina näyttelijän vika ole jos rooli/elokuva ei toimi. HoV on lähinnä mainstream-elokuvaa, mitä Cronenberg on saanut aikaiseksi: tutkielma väkivallasta, identiteetistä, henkilöhistorian vaikutuksesta ja kasvumahdollisuuksista. Näyttelijäntyö on vahvaa, vaikka jostain syystä en innostu Maria Bellosta.
Riku Ylönen
Viimeksi nähtyä: Ricky Gervaisin tähdittämä The Invention of Lying. En muista suominimeä, mutta melkoisen hulppea tarina maailmasta, jossa ei ole valehtelua ennen kuin yksi mies (Gervais) sen keksii. Hiukan melankolinen vieraantumista ja ulkopuolisuutta korostava what if -tarina, jonka loppu lässähtää perussiirapiksi. Omaperäinen tunnelma (joka tuo mieleen sellaiset kuin Aidosti outoa, Truman Show tai Tahraton mieli) kantaa kuitenkin aika pitkälle. Ja uskonto/mediakritiikki on harvoin tullut yhtä viihdyttävässä paketissa kuin tässä.
Samana iltana katsoin sitten Viggo Mortensenia Tie-elokuvassa. En lämmennyt. Eräänlainen... eksistentialistinen dystopia? Elämä maapallolla lähestyy loppuaan jonkin yllättävän, tarkemmin määrittelemättömän katastrofin jälkeen. Muutama henkiinjäänyt vaeltelee, osa on jengiytynyt kannibaalisaalistajiksi. Viggon hahmo kulkee tuhoutuneessa maassa poikansa kanssa etsimässä parempaa. Kai tässä on haettu jotain moraalitutkielmaa, tai isä-poika -suhdetta, tai sitten vaan tahdottu sanoa että olisi hemmetin tylsää, harmaata ja ahdistavaa jos niinqu kaikki olisi kuollutta. En tiedä. Ei auennut minulle. Niinpä piti katsoa sitten A History of Violence palauttaakseni mieleen, että ei se aina näyttelijän vika ole jos rooli/elokuva ei toimi. HoV on lähinnä mainstream-elokuvaa, mitä Cronenberg on saanut aikaiseksi: tutkielma väkivallasta, identiteetistä, henkilöhistorian vaikutuksesta ja kasvumahdollisuuksista. Näyttelijäntyö on vahvaa, vaikka jostain syystä en innostu Maria Bellosta.
Riku Ylönen
- syys 3, 2010, 23.56
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
Televisiosta tuli Luunkerääjä. Keskimääräistä heikompi "superälykäs profiloija/rikospaikan tutkija/lisää ammatti ottaa matsia psykopeleistä kiinnostuneen sarjamurhaajan kanssa" -lajityypin edustaja. Tätä genreähän riittää. Hieman niin kuin olisi katsonut jonkin Bones -sarjan jakson. Plus sitten vielä äärimmäisen pateettinen loppu (on joulu, ja koko perhe on jälleen koossa).
Riku Ylönen
Riku Ylönen
- elo 31, 2010, 06.21
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
Avioliitto-onnea Morganeiden tapaan tjsp - "Did You Hear About the Morgans?" alkuperäisnimeltään. Mahdottoman varman päälle tehty romanttinen komedia (nykyisin ei kai muunlaisia tehdäkään). Turvoksissa oleva Hugh Grant tekee saman roolin kuin aina ennenkin ja Sarah Jessica Parker ei osaa vieläkään näytellä.
Plussaa:
+ Sam Elliott sivuroolissa
+ Mary Steenburgen sivuroolissa
+ soundtrack
+ Hugh Grant saa kyynelkaasua silmiinsä
+ Hugh Grant saa uudelleen kyynelkaasua silmiinsä
+ kesto inhimillinen tunti ja puolikas
+ ei yritäkään olla mitään muuta kuin kertakäyttöviihdettä
Miinusta:
- ei olekaan muuta kuin kertakäyttöviihdettä
- Sarah Jessica Parker näyttää zombiksi meikatulta Calista Flockhartilta
- karhu ei syökään Hugh Grantia
Parasta, mitä tästä osaan sanoa, on ettei se ollut ihan niin huono kuin ajattelin.
Riku Ylönen
Plussaa:
+ Sam Elliott sivuroolissa
+ Mary Steenburgen sivuroolissa
+ soundtrack
+ Hugh Grant saa kyynelkaasua silmiinsä
+ Hugh Grant saa uudelleen kyynelkaasua silmiinsä
+ kesto inhimillinen tunti ja puolikas
+ ei yritäkään olla mitään muuta kuin kertakäyttöviihdettä
Miinusta:
- ei olekaan muuta kuin kertakäyttöviihdettä
- Sarah Jessica Parker näyttää zombiksi meikatulta Calista Flockhartilta
- karhu ei syökään Hugh Grantia
Parasta, mitä tästä osaan sanoa, on ettei se ollut ihan niin huono kuin ajattelin.
Riku Ylönen
- elo 25, 2010, 20.46
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
Juu, hankala ajatella että Basil Rathbone olisi laukonut mitään tyyliin: "Head cocked to the left, partial deafness in ear: first point of attack. Two: throat; paralyze vocal chords, stop scream. Three: got to be a heavy drinker, floating rib to the liver. Four: finally, drag in left leg, fist to patella. Summary prognosis: unconscious in ninety seconds, martial efficacy quarter of an hour at best. Full faculty recovery: unlikely. "
Riku Ylönen
Riku Ylönen
- elo 25, 2010, 19.21
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
Viimemmäksi tuli katsottua uusi Sherlock Holmes. Itse asiassa pidin leffasta vallan paljon. Onhan se joo Guy Ritchie -elokuva, hyvässä ja pahassa... Leffa kuitenkin irtautuu erittäin tyylitietoisesti perinteisestä elokuvatraditiosta, jossa SH esitetään aatelisen kopeana, suittuna ja hyperälykkäänä herrasmiehenä. Fiksu Holmes on nytkin, mutta äly on vain yksi ase työkalupakissa - ja paikoitellen työkalupakki on hieman kulmista kolhiutunut: Holmesin maanisuus, impulsiivisuus ja addiktoituvuus saavat osansa myös tarinassa. Viihdyttävä, nopea, kepeä, alkuperäistekstejä kunnioittava.
Ennen sitä katsoin kovastikin toisennäköisen elokuvan, Pippa Leen salaiset elämät. Hyvällä maulla toteutettu pikkudraama, joka ei liikoja selittele itseään. Kertoopa vain erään elämättä jääneen elämäntarinan ja sen, kuinka uusia polkuja saattaa avautua. Keanu Reeves ja Winona Ryder tekevät komeat sivuroolit, eikä muutenkaan elokuvan toteutuksesta ole pahaa sanaa sanottavaksi; jos kysymyksiä tulee, niin ne ovat sitten fundamentaalimpia tyyliin "Kannattaako tätä tarinaa ylipäätään kertoa..?". Toimi itselleni, eilen. Joku toinen päivä olisin voinut tylsistyä - ja joku toinen taas hehkuttaa isomminkin. Pienimuotoisten jenkkidraamojen parempaa puolikasta nyt kuitenkin.
Riku Ylönen
Ennen sitä katsoin kovastikin toisennäköisen elokuvan, Pippa Leen salaiset elämät. Hyvällä maulla toteutettu pikkudraama, joka ei liikoja selittele itseään. Kertoopa vain erään elämättä jääneen elämäntarinan ja sen, kuinka uusia polkuja saattaa avautua. Keanu Reeves ja Winona Ryder tekevät komeat sivuroolit, eikä muutenkaan elokuvan toteutuksesta ole pahaa sanaa sanottavaksi; jos kysymyksiä tulee, niin ne ovat sitten fundamentaalimpia tyyliin "Kannattaako tätä tarinaa ylipäätään kertoa..?". Toimi itselleni, eilen. Joku toinen päivä olisin voinut tylsistyä - ja joku toinen taas hehkuttaa isomminkin. Pienimuotoisten jenkkidraamojen parempaa puolikasta nyt kuitenkin.
Riku Ylönen
- elo 19, 2010, 17.59
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
Ihan tuon lausuman perusteella kysäisen, että oletko nähnyt Kostnerin tähdittämää elokuvaa Mr. Brooks?PDC kirjoitti: --- Mutta siis, se mikä siinä koukuttaa on se tavallisuudessa piilevä, tai siis meissä kaikissa, pimeys. Itse näin Val Kilmerin esittämän hahmon meinä kaikkina. Siks sen nimi onkin John Smith. Mister normal. Se on vähän kuin Dorffin esittämän Vaden varjo, syvä sisin joka kuiskii sille ja musta se tulee esiin.--
Saattaisit pitää. Tässä imdb-linksukka:
http://www.imdb.com/title/tt0780571/" onclick="window.open(this.href);return false;
Riku Ylönen
- elo 18, 2010, 22.05
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
ka1, Miami Vice toimii 8-)
Imdb:n ratingit kyllä kulkevat ihan omia (nörtti-)polkujaan, samalla logiikalla kuin Wikipedian artikkelit: Herman Hessestä saattaa olla lähes vertailukelpoinen artikkeli johonkin Wolverinen adamantiumkynsien rakenteeseen nähden
Viimeksi nähtynä: Salaisen agentin tunnustukset - Confessions Of a Dangerous Mind. Trillerinä tätä markkinoidaan... Itse sijoittaisin lähemmäksi taiteellista psykologista draamaa. TV:n hittiohjelmien tekijä värvätään CIAn ammattitappajaksi. Tai sitten ei. Perustuu Chuck Barrisin elämänkertaan, jonka totuusarvo on ilmeisestikin kyseenalainen. Elokuvana kuitenkin yllättävä ja jopa mielenkiintoinen: erikoista ajankuvausta, joka lähestyy jopa jotain Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa; psykologista kikkailua; loistavia pikkurooleja (George Clooney, Julia Roberts); tulkintatasoja vaikka muille jakaa.
Liikkuu jossain Howard Sternin yksityisten osien, Fear and Loathingin ja Kauniin mielen välimaastossa.
Riku Ylönen
Imdb:n ratingit kyllä kulkevat ihan omia (nörtti-)polkujaan, samalla logiikalla kuin Wikipedian artikkelit: Herman Hessestä saattaa olla lähes vertailukelpoinen artikkeli johonkin Wolverinen adamantiumkynsien rakenteeseen nähden
Viimeksi nähtynä: Salaisen agentin tunnustukset - Confessions Of a Dangerous Mind. Trillerinä tätä markkinoidaan... Itse sijoittaisin lähemmäksi taiteellista psykologista draamaa. TV:n hittiohjelmien tekijä värvätään CIAn ammattitappajaksi. Tai sitten ei. Perustuu Chuck Barrisin elämänkertaan, jonka totuusarvo on ilmeisestikin kyseenalainen. Elokuvana kuitenkin yllättävä ja jopa mielenkiintoinen: erikoista ajankuvausta, joka lähestyy jopa jotain Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa; psykologista kikkailua; loistavia pikkurooleja (George Clooney, Julia Roberts); tulkintatasoja vaikka muille jakaa.
Liikkuu jossain Howard Sternin yksityisten osien, Fear and Loathingin ja Kauniin mielen välimaastossa.
Riku Ylönen
- elo 15, 2010, 06.40
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Viimeisin katsomasi elokuva
- Vastaukset: 10914
- Luettu: 778993
Viimeisin katsomasi elokuva
Eihän nyt sentään:
" onclick="window.open(this.href);return false;
Riku Ylönen