Peréz-Reverteltä on suomennettu myös Flaamilainen taulu, muistuttaa aika tavalla Yhdeksättä porttia.

Riku Ylönen

Selasin threadin läpi, en huomannut että Peréz-Reverten Kapteeni Alatriste -kirjoja olisi suositeltu, näinkö väärin..? Jos laita on niin, niin korjataanpa: vähintäänkin siedettävää tarinointia, miekkaa ja mysteereitä parhaassa Dumas'n hengessä. Ja odotan kyllä tältä filmatisoinniltakin paljon:
http://www.imdb.com/title/tt0395119/" onclick="window.open(this.href);return false;

Riku Ylönen

Jos Hassel kolahtaa, niin Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta saattaisi myös olla ihan tutustumisen arvoinen. Jotain samaa kirjoissa, oikeastaan mielestäni paljonkin.

Lukaisin Liksomin uuden, Maa -teoksen. Nimenomaan lukaisin: tämä on aika tutunomaista, jos joku on Liksomista innostunut niin toimii varmaan varsin hyvin. Voi sopia myös sellaiselle joka tahtoo Liksomin tuotantoon tutustua, ei ole ihan niin rosoinen kuin jotkin varhaisemmat teokset.

Riku Ylönen

Bennin Baol on todellakin loistava. Muistelisin, että Benni pokkasi kirjastaan Tähtivaeltaja -palkinnon: Paras suomennettu tieteiskirja ko. vuodelta - ja on erityisen ylpeä tästä palkinnostaan koska ei ole koskaan scifiä kirjoittanut ....

Riku Ylönen

joksanen kirjoitti: ---Eikä se kirjan takakansikaan aina ole kovin informatiivinen. ---

Monesti jopa tautologinen .... "Hyytävä trilleri" - no, kyllä minua ottaisi päähän lukea hersyvän leppoisaa trilleriä

Riku Ylönen

Jussi Häkkinen kirjoitti: Käännös on parhaassakin tapauksessa vain tulkinta.

Niinkuin Eco sanoo: käännös on apuväline, niinkuin silmälasit tai kävelykeppi . Siinä tulee vaan sitten kyse siitä, että mikä on loppujen lopuksi itse niin oleellista jotta jaksaisi jonkin kielen todella todella opetella: esimerkiksi minun "wakarimasen" -pohjaisella japanilla ei pahemmin Hagakurea alkukielellä lueskella, eikä kyllä puolakaan ole niin vahvalla pohjalla että Lukasiewiczin moniarvologiikkaakaan ei alkukielellä lueskella.

Riku Ylönen

Econ akateeminen positio paistaa hänen romaaneistaan: loppujen lopuksi kaunokirjalliset teokset ovat lähinnä teoriankehitystä valottavia opuksia. Ei sinänsä, Econ teoria on hyvin elegantti, kannattaa tutustua. Jos romaanit tuntuvat raskailta, niin pakinakokoelma Miten käy lähestyy paikoitellen jopa kettusmaisia tunnelmia.

Eddings, mitenkähän tämän sanoisi... kertoo hieman liian monta kertaa 'Miehet ovat Marsista ja Naiset Venuksesta' -henkisiä teesejä fantsussaan minun makuuni. Lisäksi rennon ylivoimaiset sankarit tekevät teoksista aika yksinkertaisia ("Pysäytä sinä universumin ajanjuoksu ja minä teen kaksi vallankumousta eri puolilla planeettaa, niin kyllä ikiaikainen paha on kummissaan..."). No. On Eddings ainakin kevyttä, ja sitä on paljon.


Riku Ylönen

Kukaan ei ole vielä tainnut mainita Stewart Homea, tuota lyyrisen herkkää brittiläistä nykykirjailijaa joka teoksissaan niin oivaltavasti valottaa urbanisoituneen ihmisen angstia ..


Bridget Jones ykkönen, sekä kirjana että elokuvana, on varsin loistava. Kuitenkaan Fieldingin muut teokset - eikä elokuvan jatko-osa - ole juuri muuta kuin kaavan toistoa.

Heinleiniin on vähän ambivalentti asenne: enimmältään teksti rullaa kyllä, mutta on helppo nähdä, mistä Harrison on saanut parodiamateriaalia Bill (kahdella ällällä) - Linnunradan sankari -sarjaansa.


Lian Hearnin Otoron klaani -sarja (kaksi osaa suomeksi tällä hetkellä, tietääkseni) on miellyttävän kevyttä luettavaa, joskin kirjoittajan veto pallotella näennäisjapanilaisessa maailmassa ("Tää olis niinku Japani keskiajalla, mutta jos tässä on niinku virheitä, niin sit se on fantasiaa..") ei välttämättä kaikkia houkuttele. Toisaalta, sarjafantasioissa pseudokeskiaikaiset miljööt nyt ovat lähestulkoon lajityypin konventio.


Riku Ylönen

Cornwell alkaa nasevasti, mutta - kuten monet kirjasarjatehtailijat (<- hieno sanahirviö) - irtautuu jossain vaiheessa ihan omalle kiertoradalleen. Kotimaisista sama on havaittavissa toisessa juuressa mainitulle Mäen Vares -sarjalle.

van Lustbader on, tuota noin... sex&ninja&violence -akselilla aika hupaisa.

Mainitsin dekkarijuuressa Lansdalen ja Vachssin, edellinen lienee tosimaailmassa jonkin sortin turpaanlyöntilajien harrastaja (hapkidoin?), jälkimmäinen muuten vaan kova hemmo. Morrelliin ja O'Donnelliinkin viitattiin jo toisaalla, sanotaan vielä kerran: Morrel ja O'Donnell (Rambon ja Modesty Blaisen luojat, samassa järjestyksessä).

Clive Barker pesee Kingin koska tahansa, joskin tämä Musta Torni -sarja on parasta Kingiä vuosikymmeneen tai jotain.

Margaret Atwoodin Oryx ja Crake on tuoreesta scifistä yksi oivalluksekkaimmista. Avaruusoopperan uudistajista on jo mainittu ainakin Reynolds ja Banks, kolmas kaanoniin on Vinge - Vingellä on aidosti outoja alienrotuja Avaruuden Äärissä ja Taivaan Syvyyksissä.

Holdstock kirjoittaa edelleen samaa mytagokirjallisuuttaan uudelta nurkalta, nyt menossa Merlin -saaga. Ei paha, mutta Bernard Cornwellin Talvikuningas on enemmän omaan makuuni - Cornwellia, tätä Cornwellia, on käännetty aika niukasti, mutta mieheltä taitaa olla ilmestynyt jotain muitakin soturin tie eri aikoina - henkisiä teoksia. Ja sitten soturin tien historiallisen fiktion uusi kulmakivi: Stephen Pressfieldin Tuliportit - Thermopylain taisteluun sijoittuva romaani ("Viholliset ovat niin runsaslukuiset, että heidän ampumansa nuolet pimentävät taivaan!!" "Hyvä. Saadaanpa tapella varjossa.")

Hyviä kirjoja on maailma täynnään, postaan lisää myöhemmin. Saatan mainita jonkin huononkin .


Riku Ylönen