vihu kirjoitti:

Ronin kirjoitti: Täysin metsästystä tuntemattomalta kysymys:

Tähdätäänkö koskaan päähän? Jos ei, miksi ei? Ihmisen metsästyksessähän tuo on käsittääkseni nykyään se standardi, eli haetaan osumaa päähän. Olipa päässäkin jokin ihan oma kohtansa mihin tähdättiin optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi (välitön kuolema). Mites eläinten kohdalla?

http://www.metsastajaliitto.fi/files/si ... astys.html

Tuossa on aika hyvin selitetty noita eri kohtiin osuneiden laukausten vaikutus.

Tuossa linkissä sanottiin, että pääosuma tappaa välittömästi, mutta että sitä ei suositella, koska osuma-alue on pieni ja täten mahdollisuus ampua ohi on suuri.

Onko kenties kyse eri tavoitteista ja mahdollisesta ampujien tasoerosta verrattaessa tarkka-ampujia (esim. FBI:n HRT:n tarkka-ampuja) metsästäjiin?

Eli metsällä oltaessa ei ole niin väliä vaikka eläin ei välittömästi kuolekaan kun taas esim. HRT:n ampujan tavoite on tappaa kohde välittömästi siten, ettei tämä esim. kykene tappamaan panttivankia haavoituttuaan.

Muuten voisi kuvitella, että paras paikka tähdätä olisi tosiaan eläimen pää, mutta että laukausta ei ammuttaisi ennen kuin osuma on "varma".

Ymmärsinkö nyt oikein? Metsästäjä siis voi ottaa enemmän riskejä osumien kanssa tai ampua varmempaan (isompaan/laajempaan) kohtaan vaikka kohta ei olisi yhtä tappava kuin osuma aivoihin?

Täysin metsästystä tuntemattomalta kysymys:

Tähdätäänkö koskaan päähän? Jos ei, miksi ei? Ihmisen metsästyksessähän tuo on käsittääkseni nykyään se standardi, eli haetaan osumaa päähän. Olipa päässäkin jokin ihan oma kohtansa mihin tähdättiin optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi (välitön kuolema). Mites eläinten kohdalla?

AMH kirjoitti:

Ronin kirjoitti: Eikös juuri tästä syystä (lopettaminen) monet metsästäjät raahaa (raahanneet) niitä poikkeuksellisen järeitä .22-pistooleja?

En tiedä onko ja jos on, niin onko juuri .22:sia käytetty tähän, sillä ainakin hirven kohdalla luulisin tuon kaliiperin jäävän turhan heikkotehoiseksi. Muutenkaan en tarkemmin noista lopetusaseista tiedä onko niitä käytetty suuremman riistan kanssa, vai pelkästään loukuttamalla pyydettyjen eläimien kanssa.
Tähänkin saa joku asiasta perilläoleva vastata mikäli haluaa.

Noinhan se taisi ollakin.

AMH kirjoitti: Tuosta jousella metsästämisestä tuli mieleen, että kuinka sillä lopettaminen onnistuu? Onko lopettamiselle yleensäkään tarvetta, tapahtuuko se puukolla tai esim. pistoolilla?

Itse en ole metsästykseen perehtynyt, mutta käsittääkseni ruutiaseellakin metsästettäessä joskus joutuu lopettamaan kituvan eläimen huonon osuman jälkeen (korjatkaa toki jos olen saanut jostain väärän kuvan). Tästä taas tuli mieleen, että mikäli tällainen mahdollisuus on olemassa ruutiaseilla, lienee sama mahdollisuus olemassa myös jousella metsästettäessä. Lisätieto asiasta olisi tervetullutta.

Eikös juuri tästä syystä (lopettaminen) monet metsästäjät raahaa (raahanneet) niitä poikkeuksellisen järeitä .22-pistooleja?

Mika kirjoitti: Olen samaa mieltä Jannen kanssa.

Tietääkö kukaan, miten yleistä tappamisen epäonnistuminen jousimetsästyksessä on? Vaikka suhteessa kiväärimetsästykseen.

Olisi kiinnostavaa nähdä jotain tilastoja.

Tosin jos verrataan jousen + nuolen tehoja esim. .308- tai 30-06-kaliiperiseen kivääriin niin näppituntumalta voisi kuvitella, että kiväärillä olisi suurempi todennäköisyys saada elukka päiviltä mahdollisimman tehokkaasti (nopeasti/mahd.vähin kärsimyksin kohteelle).

Jussi Häkkinen kirjoitti:

Nabil Mokhtari kirjoitti:Vähän filosofista saivartelua tähän väliin: mistä voidaan tietää että eläimet oikeasti kärsivät? Kipua ne varmasti tuntevat, mutta varsinainen kärsiminen on psyykkinen tapahtuma, johon liittyy oman tilanteen tiedostaminen ja vertaaminen aiempaan tilanteeseen jossa asiat oli hyvin. Pystyvätkö eläimet tähän?

Mistä voidaan tietää, että toiset ihmiset oikeasti kärsivät, kun oman itsenkin kärsimys on lähinnä empiirisellä tasolla havaittavissa l. epävarmaa l. varman tiedon ongelman takana.

Jep, jotkut eläimet ovat älykkaampiä kuin jotkut erittäin vaikeasti vammaiset ihmiset. Jos se, ettei ole älykäs, ja että ei tiedetä tunteeko kärsimystä vai ei, on peruste sille, että saa esim. tappaa niin sittenhän aivan mainiosti voitaisiin käyttää vammaisia elävinä nyrkkeilysäkkeinä (saadaan varmasti uutta informaatiota eri iskujen tuhovoimasta), leikkuuharjoitteluun (miten syvälle hyvällä bowiella saa yhdellä vedolla viillettyä jos viiltää esim. hauista?) tai ampumaradalle maalitauluiksi (päästään testaamaan miten nopeasti mistäkin osumakohdasta tipahtaa). Eihän sitä voida tietää mitä "vihannes" tuntee tai ei tunne...eikä siellä pään sisällä mitään älyllistä elämää ole.

Mitä taas tulee kykyyn kärsiä nykyisen tilanteen huonoudesta jos aiemmin on ollut hyvä tilanne...no, ainakin meidän perheen kissa selvästi masentui kun toinen kissamme, tämän kaveri, kuoli. Ja kyllä eläimistä näkee ovatko ne kaveruksia keskenaan vai eivät.

Mitä moraaliin ja etiikkaan tulee niin eikös se ole jo vähän kulttuurisidonnaistakin?

Jussi Häkkinen kirjoitti: Perinteinen harrastus on ihan hyvä peruste.

Eikös aiemmin myös nirhattu ihmisiä heppoisemmin perustein? Voisin ottaa jonku kivan veitsen ensikerralla töihin mukaan ja kunnioittaa perinteitä.
Eli suomeksi: aina perinteinen ei = hyvä.

Jussi Häkkinen kirjoitti: Ihminenhän kuitenkin on sekasyöjä ja peto

Jänskä juttu muuten tuosta tuli mieleen:
Jos syöt vain ja ainoastaan lihaa vaikka 10 vuotta, kuolet. Jos syöt vain kasviksia 10 vuotta, elät normaalisti. Jos syöt sen 10 vuoden kasvissyönnin jälkeen lihaa saat todennäköisesti pahan ruokamyrkytyksen. Luonnon tapa kertoa jotain?

flammee kirjoitti:

Ronin kirjoitti:Hmm, tulee taas vähän moraali/lakihommelit mieleen.

Aivan, juuri tämän takiahan se ignoranttius on blissiä. Mutta miten nuo lakijutut tähän liittyy?

Siten, että jos oma moraali sallii tappamisesta nauttimisen niin paljon suuremman nautinnon saisi varmasti ihmisten tappamisesta, mutta se kun on (ikävä kyllä?) pääsääntöisesti laitonta. Esim. Erzébeth Bathory jäi koukkuun tyttöjen satuttamiseen/tappamiseen ja siitä saatavaan tunteeseen. Tottakai hänellä oli vielä tämä verellä läträäminen extra-motiivina, mutta yhtäkaikki. Varmasti hänen mielestään varsin miellyttävä harrastus.

Hmm, tulee taas vähän moraali/lakihommelit mieleen.

flammee kirjoitti: Tähänkin sopii tää vanha lausahdus hyvin - ignorance is a bliss.

Tarkoitatko, että en vain osaa arvostaa metsästystä, koska en ole sitä kokeillut?

mawashi kirjoitti:

Ronin kirjoitti:Vain huviksi metsästäminen on mielestäni jo turhaa sekä julmaa (oli siis kyse kalastamisesta tai muusta metsästämisestä).

Tuomitsetko siis myös C & R -kalastuksen (Pyydä & Päästä)?

What's the point? Eikös nekin käytä koukkuja siinä missä normifisustajatkin? Turhaa hommaa mun mielestä. Edelleen, jos kalastaa muutaman vonkaleen mökillä illalliseksi perheelle niin siinä ei mun mielestä ole mitään pahaa. Sama juttu metsästämisessä. Huvin vuoksi tappaminen ei vaan jotenki istu mun arvomaailmaan kovin hyvin. Sitäpaitsi eihän siinä edes ole oikeaa haastetta kun eläin ei voi käytännössä "voittaa", ainoastaan onnistua pakenemaan. Vähän kuin ottaisi ottelun, jossa vastustajalta olisi kädet sidottu, eli hänen ainoa selviytymismahdollisuutensa olisi pakeneminen.

Ravinnoksi metsästämisen ymmärrän ja hyväksyn. Vain huviksi metsästäminen on mielestäni jo turhaa sekä julmaa (oli siis kyse kalastamisesta tai muusta metsästämisestä). Eli tappamista tappamisen iloksi...no jaa, kieroutunutta.
Jos haluaa kunnon adrenaliinikiksejä paukuttelusta niin onhan tuolla maailmalla noita sotia. Varmasti saa paljon kovemmat täpinät kun vastassa on toinen aseistettu mies pienen jänön sijasta. Tosin harvapa sinne uskaltaa lähteä; sen jänön ampuminen kuitenkin on turvallisempaa.
Eli ampuminen kiinnostaa kyllä, mutta itsepuolustusmielessä. Ennemmin lähtisin vaikka practical-radalle kuin metsälle.

PS. Mielestäni on tekopyhää syödä lihaa ja tuomita metsästys.