Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Lasse Candé kirjoitti: ↑touko 31, 2023, 16.50
Minun silmiini näyttää siltä, että Choki Motobun Naihanchi-seisonta on ratsastusasento, mutta syystä tai toisesta hänen toinen jalkansa on systemaattisesti hieman auki. Luulen että Naoki Motobun sekoilu asennosta perustuu tämän kuvamateriaalilla tuettavan faktan selittelyyn. Asia mitä ei mielestäni tarvitsisi mitenkään yrittää selitellä.
Muistaakseni Motobu Choki kertoi kirjoissaan, että Itosu muutti Naihancin asentoa. Pidän mahdollisena, että Chibana muutti sitä vieläkin enemmän jalkaterät sisäänpäin asennoksi hänen jälkeensä.
Funakoshikin teki sitä enemmän shiko-dachimaisesta asennosta.
TimoS kirjoitti: ↑joulu 5, 2021, 16.13
Uehara taisi muuten olla jossain vaiheessa Hakko ryun edustaja Okinawalla. Aika kova poika ollut oppimaan, jos yhdessä tunnissa omaksunut koko järjestelmän niin hyvin, että voi sitä alkaa edustamaan ja opettamaan
Taisin tuolla yhdessä suljetussa ryhmässä jo mainita, että Daito-ryu Aiki-Jujutsua (josta siis Hakko-ryu on yksi haarautuma) harrastaneita japanilaisia oli Ueharan kanssa samaan aikaan Filippiineillä ja toisen maailmansodan aikaan hänellä oli todennäköisesti myöskin mahdollisuus harjoitella heidän kanssaan.
Ueharan tarina Motobu Unundin historiasta sisältää useita ristiriitaisuuksia ja en siksi pidä sitä kovin uskottavana.
Muutamia selkeitä ristiriitaisuuksia:
-Salainen perhetaito, joka opetettiin perheen ulkopuoliselle, vaikka opettajalla oli kolme poikaa ja pikkuveli
-Apuopettaja muille oppilaille 17-18 vuotiaana, vaikka muita oppilaita ei pitänyt olla.
Lasse Candé kirjoitti: ↑loka 2, 2021, 23.22
Olin ehkä pointtini kannalta hieman sumea, enkä varmaan täysin tiedä sitä itsekään.
Mutta minua kiinnosti tuossa se, kuinka vyöarvot omaksuttiin Okinawalla väitetysti 1956-1970 eri mielissä.
Vyöarvojen ”jahtaamisesta”:han tässä ei ole mitenkään kyse, vaan siitä kuinka okinawalaiseen perinteiseen Karateen etabloitiin vyöjärjestelmä ja milloin tämä tapahtui.
Alla oleva lainaus Dan Smith senseiltä vastannee kysymykseen:
Dan Smith kirjoitti: Thank you for sharing.
I lived on Okinawa during the introduction of the yudansha system. The value of the grades were not indicative of the skill level. For example; the founders of these separate ryu ha were awarded 10th dan grades. The lower yudansha grades were given out with the view that a first dan is nine levels below the head of the ryu ha. This allowed for ranks as high as fourth dan to be six levels below the head teacher. In my experience this is what allowed many American military karate students to receive yudansha ranks quickly.
There were only white, brown and black belts in the 1960s and 1970s. A first degree black belt could be given in under two years. I observed many Americans receive second and third dans in 18 months. Some dojo even gave high rankings to American military men after they returned to the US.
In my experience it took more than a decade for many of the Okinawan teachers to develop a realistic grading criteria. In my teachers case it took his son’s living in the US for two years to understand the problems being caused by the high rankings that were being given. On his return to Okinawa he advised his father of the problem and there was an immediate slowing of the grades being awarded.
Rankings on Okinawa continue to be inflated in my opinion. The advent of titles has gone through the same problem. Titles and ranking should be issued separately. Obtaining a certain rank should not necessarily be accompanied by a title.
Mielenkiintoisinta tuossa artikkelissa on kyllä ehdottomasti se väite, että Itosu ei olisi osannut Gojushihoa. Samaten esitetään, ettei Funakoshikaan olisi sitä osannut; tästä taisi Lasse esittää eriäviä todisteita asian suhteen joko tässä ketjussa tai muussa. Matsumura-jutut on melkeinpä yhdentekeviä sen rinnalla.
Nämä eivät tietenkään todista, että Matsumura olisi oppinut Gojushiho-katan Kiinasta, mutta ainakin puoltavat sellaista väitettä.
Sitä oppiko Matsumuran Gojushihon Kiinassa lienee mahdotonta todistaa. Mahdollista, että oppi tai sitten loi oman katan Kiinasta saamiensa oppien mukaan. Tai sitten historia sen katan takana on jotain ihan muuta..
Se, että Matsumuran ei olisi opettanut kataa Itosulle on mielestäni jopa ihan mahdollista. Funakoshin mukaanhan Itosun pääopettaja oli tuntematon Gusukuma. Ja Itosu ei useiden lähteiden mukaan ollut kovinkaan pitkäaikainen Matsumuran oppilas.
Siinä olisi erinomainen kirjoitus Gojushihon historiasta ja opettajasuhteista.
Opettajani, joka on yksi parhaista karaten historian tuntijoista kommentoi linkkiä: "Sokon Matsumura was the first one to teach Gojushiho on Okinawa, after he learned it in China from Iwah, in 1828. tämän takia ei tule kymppiä, kun oletettavasti voi olla oikeassa, mutta mistä näyttö?"
Lasse J kirjoitti: ↑helmi 12, 2021, 11.30
Mm. kouluopettajana tunnettu katailija Anko Itosu toimi aikoinaan myös hautausmaan vartijana. Tosin hänen opettajansa Matsumura Sokon epäili hänen kyvykkyyttään siihen hommaan koska piti Itosun tekniikkaa hitaana/heikkona/jähmeänä: ”Itosu's technique is sluggish. In actual combat it will probably not be good enough.”
Käsittääkseni Matsumuran asemaa Itosun opettajana yleensä liioitellaan. Funakoshin mukaan Itosun varsinen opettaja oli Gusukuma. Muistaakseni myöskään Motobun mukaan Matsumura ei juuri Itosun tekemisestä pitänyt.
Selittelyä tietenkin on, mutta ehdittiin porukalla treenaamaan näytöstä vain kerran ja se johti siihen, että jo ensimmäisen Oyo-bunkain jälkeen piti oyoja vähän keventää. Ensimmäisen alasvienti oli niin raju, ettei hyökkääjä muista varmaan koko näytöstä vieläkään . (Eri seuroista)
Ja itselläni oli muutamaa kuukautta ennen näytöstä oli koipeen pistetty kahdeksan ruuvia ja titaanilevy.
Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 22, 2020, 03.52
Muistaakseni kempossa lyödään enimmin nelivitosnyrkillä.. en päässy kokeilemaan, eivät päästäneet treenille kun mulla oli jo mainetta joka oli kai hiukan kyseenalaista. Sattans.
Täydellä twistillä lyödessä on selkeästi nähtävissä että tosi moni ei miellä lyövänsä oikeesti; ranne on koukussa ja lyönti osuis rystysten sijaan sorminivelillä. Nelivitoskulmalla käden ja ranteen luut on helpompi laittaa peräkkäin.
Lisäksi tietysti, jotkut hermotärskäykset on helpompi saattaa perille vajaakiertonyrkillä.
jep
Tarkoitatko Kempolla tuossa Dillmanin Kempoa? Hän oppi tavan Alan Smithiltä. Piti hyvävä käytyään hakemassa lisäoppeja Seibukan USA:n piirissä. Muut opettajansa käyttivät täyttä kiertoa.
Koitan jossakin vaiheessa ehtiä raapustaa enemmän aiheesta, mutta pari juttua.
JKA-Shotokanin Gojushiho-sho on pitkälti sama versio kuin mitä löytyy useista Okinawalaisista Shorin-ryu kouluista. Funakoshi on melko varmasti sen tuntenut. Funakoshin ja Kanken Toyaman yhteydestä ei ole käsittääkseni näyttöä. Monen muun Okinawalaisen mestarin yhteyksistä Funakoshiin on enemmän.
Gojushiho-dai lienee Mabunilta.
PS. Kanazawan organisaatiossa nuo katat on nimetty toisinpäin, että älkää seotko.
PPS. Vuoden 1935 Karate-do Kyohanissa Funakoshi nimitti noita 15 kataa peruskatoiksi. Basic-kata oli englanninkielisessä käännöksessä. Vuoden 1957 versio on Shotokai porukoiden teos ei Funakoshin, vaikka hänen nimellään sille on uskottavuutta haettukin.
Veepee kirjoitti:
....rehellistä tappelukaratea"-paikassa hän sitten päätti antaa sellaisia selityksiä, joilla ei ole sitä käyttökelpoisinta funktiota. Muutenhan kyseessä oli oikein noheva video ja treeni asiallisen näköistä!
Zenpo-sensei kertoi aikanaan leirillä, että joissakin katoissa on paljonkin liikkeitä, joilla ei ole tappelullista funktiota, vaan katojen kehittäjät ovat laittaneet niitä sinne vain, koska ne näyttävät hyvältä, niillä on jokin symbolinen merkitys kehittäjälleen tai ihan vain piruillakseen.
injunjack kirjoitti:Lemus Senseillä on aika paljon omia tulkintoja asioista. Ei paras mahdollinen esimerkki. Mutta ihan hyvää settiä.
Lemuksella ei oikeastaan muuta olekkaan, kuin omia tulkintojaan. Siihen aikaan kun mies vielä oli Seibukanissa, Shimabukuro opetti bunkaita vain jos sitä ymmärsi pyytää. Lemus ei ymmärtänyt. (Käy ilmi yhden noista Lemuksen One Minute Bunkai-videon keskusteluista Lemuksen ja erään Seibukan opettajan välillä.)
Njor kirjoitti:Entä makiwara-harjoittelu? Tai youtuben (goju-ryu)videoista tuttu sormien/kämmenten kovetus?
Tiedän kaksi Suomen Seibukan-seuraa joilla on makiwarat. En tiedä kuinka ahkerassa käytössä ovat, Ale voinee kertoa Seikulan tahdin tilanteesta. Eli siis, periaatteessa makiwaraa pitäisi treenata, mutta käytännön syistä niiden käyttö taitaa olla vähäistä. Ja sormien/käsien kovetusta ei meillä harrasteta, ellei joku sitten tee sitten oma-aloitteisesti. Ainakaan Helsingin seurassa ei moista treenaa tietääkseni kukaan.
Makiwaraharjoittelu on ainakin minulla yksi harjoittelun kulmakivistä. Sormiakin vahvistan hakkaamalla hernepusseja sormenpääiskuilla.
Kovetustreenien tarkoitus ei ole ruhjoa niveliä, vaan totuttaa käsiä iskuihin, lisätä/ylläpitää luuntiheyttä ja etenkin sormepäillä tehtävien iskujen osalta opettaa itselle sopivan sormien asennon. Urbaanit legendat tarkoituksellisita hiusmurtumien aiheuttamisesta yms voi jättää omaan arvoonsa.
Njor kirjoitti:Minkä verran yleisesti Suomessa harjoiteltavissa perinteisemmän luokan karatessa tehdään videolla esitettyä kovettamis- ja murskausharjoitetta? Videolla käytetään huomattavasti aikaa näiden esittelyyn. Toki kyseessä on ameriikkalainen video
Ja jos näitä harjoitteita yleisesti tehdään, niin minkälaisia harjoitteet yleensä ovat ja missä vaiheessa ne otetaan mukaan harjoitteluun?
"Kovettamisharjoittelua" tehdään nousujohteisesti peruskurssista lähtien. On kiinteä osa harjoittelua.
Murskaus ei oikeastaan ole lajiin kuuluva harjoite, vaan tuommoista show-touhua, jolla saadaan suu auki katsojilta näytöksissä. Sitä ei siis varsinaisesti harjoitella.
Aihki kirjoitti:
Tuo kyynärpää edellä meno ja sitten kyynärvarsi vinkkarina todella tulee helposti jos yrittä saada uken näyttämään rennolta ja räväkältä. Käsittääkseni se ei kyllä oikein vastaa tarkoitusta, mutta saattaa näyttää katassa päheeltä.
Tarkoitus nimenomaan on, että tekniikka lähtee rennosti ja räväkästi. Jos kyynärvarsi ei tule yhtään "vinkkarina", niin vartaloravistuksen tuomaa tehoa ei täysimääräisesti saa osumahetkeen, vaan sitä menetään, kun joudutaan jännittämään liian aikaisin.
.