Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 464 tulosta

MtJ
huhti 27, 2011, 19.35
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

Kyllä se tästä varmasti. Ainoo huono juttu on se mua vainoava sanonta, että ei kahta ilman kolmatta... Edellisellä kerralla kun rupesi ystäviä ja perheenjäseniä kuolemaan, niin kävipä tuo sanonta toteen.

TOIVON ettei nyt kävisi, mutta on se käynyt ajatuksissa.
MtJ
huhti 22, 2011, 21.37
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

Tää ei lopu ollenkaan. Tutulla syöpä, oottelee kuolemaa sairaallassa. Voi ***u ***na.
MtJ
huhti 17, 2011, 01.28
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

Pakkohan se on jaksaa. Ei vaan paljon jaksa kommentoida asioita tai tehdä paljon ylimääräistä. Vielä kun on yläkerran remontti tähän nyt päällä ja uusi työpaikkakin. Aina ei oikein vaan jaksa.

Toivoisin tosiaan, että jollekulle, joka tälläisen asian käy läpi, olisi edes sen verran apua tuosta purkauksesta, että jatkaisi eteenpäin. Me kyllä jatketaan, välillä en aina tiedä miten. Xxx kysyi tuossa viikko sitten, että pitääkö kaikki aina tappaa tai pitääkö kaikkien aina kuolla? (Jouduimme lopettamaan myös toisen koiramme aiemmin keväällä).

En tiedä, pitääkö, mutta sen kyllä olen huomannut, että tukijat on vähissä näitten asioitten kanssa. Kahdestaan käytiin koko asia läpi, sanoin jo kätilölle, että ei tässä maailmassa taida niitä ihmisiä paljon olla, jotka vierellä kulkee, kun sen kulkemisen paikka on. On vaan niin h**vetin helppoa kulkea kavereitten vieressä kun ei ole pahoja paikkoja.

Kun se paha paikka tulee, niin koko maailma hiljenee sun ympäriltä. Se on jotenkin uskomatonta. Ei me muututa, ei meille tarvitse lakata heittämästä viestiä siksi, että meiltä kuoli lapsi.

Käsittämätöntä aikaa tuo viime talvi.
MtJ
huhti 8, 2011, 01.36
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

vielä yksi juttu. XXX ei voi vieläkään kuunnella Jenni Vartiaisen kappaletta "Missä muruseni on". Enkä oikein tiedä itsekään, miten mä voin kuunnella.

" onclick="window.open(this.href);return false;
MtJ
huhti 8, 2011, 01.25
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

Tää tekstinpätkä on about tammikuulta. Mutta se suru ja surullisuus ei ole kovinkaan paljon helpottanut. Mutta tossa nyt näkyy hirveän pahasti se, miten pahalta tuntuu ne kirjoitukset, joita netissä tulee abortin vastustajilta.

En silti ruvennut niitä poikkasemaan tuosta.
MtJ
huhti 8, 2011, 01.10
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

Menetin lapseni viime syksynä.

Ensin meillä oli xxxn kanssa odotus uudesta elämästä.

Sitten. Epävarmuus. Yhä lisääntyvä epävarmuus. Sitten kaikki ei ollutkaan kunnossa. Menimme tutkimuksiin. Mikään ei vieläkään ollut varmaa.

Odotimme viikon.

Sitten kaikki oli varmaa.

Kromosomihäiriö.

Downin syndrooma.

Teimme päätöksen.

Päätös oli keskeyttää raskaus.

Päätös oli tehty.

Odotimme aikaa sairaalaan kätilölle.

Menimme kätilön kanssa keskustelemaan ja xxx otti lääkkeen kun keskustelimme.

Halasimme toisiamme ja itkettiin, lapsi olisi ollut niin odotettu ja pidetty.

Lääkkeen jälkeen kaikki oli peruuttamatonta, koskaan emme saisi nähdä lastamme elävänä.

Kaksi päivää.
Kaksi ***n päivää.
Kaksi **n hirveää, kamalaa päivää odotimme.
Sitten sairaalaan.
xxx sai lisää lääkettä.
Yritin tehdä parhaani.
Yritin todellakni tehdä parhaani.
Mitä **a mä voin tehdä.. En mitään.
Lapset oli hoidossa.
Lapset oli onneksi hoidossa mun vanhemmilla.

Sitten.
Kun lääkettä oli annettu.
Raskauden keskeytyminen, olin hakemassa mehua hoitajilta.
Tulin takaisin kun kello soitti meidän huoneeseen.
Kaikki oli jo ohi, vessan pöntöllä.
Mä en pysty käsittämään aina, mutta sillä hetkellä oli tunne helpotus. Nyt pahin oli ohitse.
Sitten yhtäkkiä tunne, että ei jumalauta, mun lapsi oli kuollut.
Mitä nyt, ** mun lapsi kuoli.
Sitten hoitajan kanssa juteltiin, haluatteko nähdä.
Haluttiin.
Mä katsoin ja xxx katsoi kuollutta lastamme.
Ei tuntunut vielä miltään.
Nyt tuntuu.
Ei silloin.
Mä mietin ja mietin. Meidän lapsi, kuolleena siinä edessä.
Mitä mä olisin voinut tehdä, mitä me oltaisiin voitu tehdä.
Ei mitään.
Miten mä voin tehdä näin, miten me ei voitaisi oltu tehdä näin.
Ei mitenkään.
Mitä ****a, miten meille kävi näin.
Sitten mä ajattelin, että mun tunteet ei ole mitään.
xxxlla oli kova paikka, ei mun tunteet ole nyt tärkeitä.
Mä menin xxxn viereen sängylle ja silitin hiuksia.
Se oli yhtä lailla mulle terapiaa kuin varmasti xxxllekin.
En muista oliko se ennenkuin nähtiin meidän lapsi vai sen jälkeen.
Ja kaikki kuvittelee, että nämä päätökset, mitä tehdään, on jotain senkin järkeviä tai välttämättömiä.

V****U NE EI OLE.

Kukaan ei tee tämmöisiä kevyesti tai miettimättä tai tuntematta hirveetä surua.
Mitä me oltaisi voitu tehdä, kahden pienen pojan äiti ja iskä. Olisiko meidän pitänyt ottaa riski ja ottaa vastuullemme vammainen lapsi, jonka vammaisuudesta ei ollut etukäteen mitään tietoa? Miten meidän nykyiset lapsemme olisi huomioitu sen jälkeen?

V**u että on helppoa tehdä päätöksiä, jos ei itse joudu tähän samaan paikkaan. Se on niin v**n helppoa sanoa, että downin syndrooma ei ole sairaus vaan ominaisuus. V**N HELPPOJA TERMEJÄ. Kai näissä pitäisi olla edes joku raja, joku järki. On niin h**n helppoa heittää moraalisaarnoja, kun ei itse koskaan joudu samaan paikkaan.

V** sellaiset kertomukset elämän ainutkertaisuudesta pitää lopettaa. Ottakaa itse huollettavaksi downin syndrooman omaava lapsi ja 2 muuta lasta lisäksi. V**n helppoa vai.

J****ta, mä en olisi toivonut mitään muuta kuin sitä, että lapsi olisi ollut terve, sitähän me toivottiin. Ja voi miten me pelättiin, että lapsi ei ole terve. Ja sitten se toteutui, voi v**u se toteutui.

Mitä me voitiin? Ei me voitu mitään, ei v**u yhtään mitään. Me tehtiin valintamme ja sitten se valinta vaikuttaa minun, xxxn ja kaikkien ajatuksiin koko loppuelämän. Miten v**a jotkut ihmiset kertoo jossain naamakirjassa, että downin syndrooma on ominaisuus, ei sairaus ja down-lasta ei saa abortoida? Mitä v** ne ajattelee, v** ne ei ajattele mitään..!

Mä en aina edes jaksa ajatella sellaisia paskoja ihmisinä. Kai joku oikeus on niillä vanhemmilla, joilla todetaan down-lapsi? Ei j**a niistä ihmisistä ole tuomareiksi, jotka ei ole koskaan joutuneet OIKEASTI tämän tilanteen eteen.

J***A, jospa se auttaisikin joskus, että ihmiset tuomitsee ja sanoo, että down ei ole sairaus. J****a se on erittäin vakava kehityshäiriö, jota vain täydellisen tietämättömät idiootit pitävät rikkautena. Miten ihmeessä edellytetään vanhemmilta, että samalla kun he hoitaisivat down-lasta, he pystyisivät hoitamaan päivätyöt ja lisäksi kahden lapsen koulun, kasvamisen ja tukemisen?

Mitä V***A!! Mikäli vaaditaan down-lasten syntymistä tähän maailmaan, pitäisi olla valmis tulla hoitamaan down-lasta joka ikinen hetki, silloin kun vanhemmat eivät enää jaksa.

Mitä te tekopyhät P**T oikein kuvittelette itsestänne? Teillähän ei ole mitään vastuuta puheistanne, voitte osoittaa tekopyhyyttänne kirjoittamalla, että elämä on pyhä asia. Jumankauta ja teistä ei ole keskellä yötä lähtemään avuksi hoitamaan down-lasta, silloin kun vanhemmilta loppuu aika, tahto ja voimat. MITÄ TE AJATTELETTE.

Me ajateltiin xxxn kanssa se juttu. Me ajateltiin ja ajateltiin. Ja me tehtiin päätös, jota me kannetaan mukaan meidän loppuelämä.

Olisiko teistä siihen päätökseen. Mä en tiedä.

Meistä oli.

Sen tärkeän hetken aikana, meistä oli.

Tiedättekö, mikä on tärkeintä maailmassa?

Se, että annat jo olemassa oleville lapsillesi hyvät eväät elämään.

Jos sun on pakko uhrata yksi lapsi, yksi pahasti vammainen lapsi muiden edestä.

Sun on tehtävä se.

Mitä v***a sä voit?

Ei se ole sun tai kenenkään syy, että lapsi on vammainen syntyessään.

Mutta jos sä et pysty tähän päätökseen, sun olemassaolevat lapset tulevat kärsimään.

Siinä on se syy, miksi sun on tehtävä valinta elämän ja kuoleman välillä.

Ja sä teet sen.

V*** että sä teet.

Niinkuin mekin tehtiin, v** me tehtiin ja kovasti.

Mitä me ihmiset oikeasti kuvitellaan, elämä on ainutlaatuista vai? Nykyajan harhoja.

Oikeasti, annetaan terveille lapsille mahdollisuus mahdollisimman hyvään elämään.

Ja jos lääketiede seuloo ne sairaat lapset jo ennen syntymää pois, annetaan mahdollisuus vanhemmille päättää elämästä ja kuolemasta.

Ette kai te kukaan kuvittele, että olette tuomareita, lääkäreitä ja kaikkia muita viisaampia tuomitessanne abortit joka tapauksessa..!

Mutta mitä jää jäljelle, on suru. V** minkälainen suru, miten kova, miten älyttömän kova se on kantaa. Mä tiedän, mä itken nytkin kun kirjoitan.

Tiedättekö, miten se painaa, joka päivä.

Sä oot nähnyt sun oman pojan kuolleena ja silittänyt päätä.

Voi v**, se on välillä raskas kantaa, niinkuin tänäkin yönä.

Se on niin raskasta.

Joka hetki, sä oot niin surullinen, voi v*** sä olet niin surullinen. Miten ihmeessä tästä päästään ylitse mitenkään. Mä en osaa sanoa mitään.
MtJ
touko 21, 2010, 08.43
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

21.5.2010 Aamusali. Sparria 4 erää, 4 erää padeja, 60 vatsalihasta.

Sparrailin yhden työkaverin kanssa, joka käy nyrkkeilyssä paikallisessa seurassa. Hyvää teki, vaikka kyllähän nyrkkeilijän kanssa on vaikeeta välillä. Luoja se on moniulotteista se nyrkkihommakin.

Sitten vetelin toisen työkaverin kanssa thaipadeihin, tää sälli on puolestaan thainyrkkeilypuolelta. Loppupeleissä siis aikas monipuolista treeniä, nyrkkisparri oli hyvää koska taso on nyrkkeilyssä tosi kovaa täällä paikallisissa seuroissa ja lisäksi paditreenissä tuli hiki ja pääsi toteuttamaan jalkahommeleita.

Vaikka oonkin raakki, niin tunnustaa täytyy, etten ollut ihan vastaanottajana kuitenkaan, vaikka osumaakin tuli. Mutta niin pitääkin tulla, ei semmoinen ole mahdollista, että pärjäisin aktiiville nyrkkeilijälle sen omassa lajissa.
MtJ
touko 19, 2010, 13.34
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

Juoksu jäi eiliseltä. Emännän pösöstä pamahti ohjaustehostin, öljyt pihalle. Voi huoh ja oman auton huolto on sitten 1.6.2010. Mitenkähän me tää hoidetaan, kun meillä ei ole autoa, millä liikkua. Tämmönen huolenaihe nyt just, kun meinasin aloittaa treenaamisen. Koko pakka uusiksi, 100km on hurja matka käydä töissä pyörällä tai kävellen.

Voi hitto, juoksu jäi tämän takia väliin, tänään pitää miettiä että miten me selvitään tästä kahden auton toimimattomuudesta kesäkuun alussa. Toivottavasti kasko korvaa mun auton puolelta vara-auton liisauksen tai jotakin. Ei ole oikein ylimääräisiä autoja lainattavaksi.
MtJ
touko 18, 2010, 10.50
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

No niin, dieetti on paketissa. Kokonaispainonlasku oli siis 92,5kg -> 81kg. Eilen vetelin paditreeniä, tänään juoksemaan ja niin edelleen. Painonlaskusta oli tosi iso apu treeniin, koska ei pohkeet kramppaa läskin takia koko ajan. Uskon, että juoksukin kulkee ihan eri lailla kun talvella, kun paino oli talvella kuitenkin jatkuvasti 88kg+ (jaksoin silti juosta sen 4-5km vielä helmikuussa).


Joten kaiken kaikkiaan jäi hyvä maku suuhun asiasta. Pystyin saavuttamaan sellaisen painon, jolla on järkevä jatkaa treenausta ilman suurta vammariskiä.
MtJ
touko 17, 2010, 08.35
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

17.05.2010 Koska paino oli tavoitteessa, alan pikku hiljaa lopettelemaan dieettiä. Söin eilen iltasella pari purkkia tonnikalaa ja 2 leipää. Illalla pieni kuppi mysliä vielä.

Aamulla tänään söin 2 leipää ja kupin kahvia makeutusaineella. Siitä tulikin kiva energiapomppu ja vedettiin aamusella paditreeniä 4x2 minskaa 30 sekunnin tauoilla niin lujaa kuin ikinä jaksoi. Nytkin vielä ihan hirvee energiapomppu päällä, tuntuu et tehoa löytyy vaikka muille jakaa. ROKKEN ROLL 8-) :D 8-)

edit; typo ja erätauko jäi pois
MtJ
touko 16, 2010, 08.59
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

Kiitoksia :) On ollut kyllä välillä hankalaa, etupäässä ruoka-aikoina tässä viimeisen viikon aikana, huh.

16.05.2010 Tänä aamuna oli sitten paino hiukan alle 82kg. Näyttäisi siltä, että paino ei enää paljon laske, pikemminkin junnaa paikallaan. Dieettiä on vielä alta kaksi vuorokautta jäljellä, sen mies kestää.
MtJ
touko 15, 2010, 11.39
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

15.05.2010 Paino on melko lailla tavoitteessa; 81kg tasan tänä aamuna. Dieetti on mennyt oletetusti, loppuosuus on sitten jo "lisähyvää" sen painon päälle, jota olin tavoittelemassa. Vielä on ensi tiistaihin aikaa, mikäli paino edelleen menee tätä vauhtia alas, olen hieman alempana kuin ajattelin 3 viikon aikana pääseväni.

Kroppa ja meitsi on siis samaa mieltä läskin tarpeellisuudesta 8-)
MtJ
touko 14, 2010, 08.52
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

14.05.2010 17. päivä. Nyt rupeaa tuntumaan, huimasi eilen pirusti. Väsynyt olo ja alkaa tuntua, että nyt pitäisi jo oikeasti alkaa syödä. No muutaman päivän jaksan vielä sinnitellä syömättä, lähtee viimeisetkin läskin tirskeet kyljistä. Ensi tiistaina voi sitten aloitella ruhtinaallisella aterialla, eli toisin sanoen teelautasellisella oikeata ruokaa 8-)

Olo on väsynyt, heikko. Kävin sparraamassa, niin tuli upparikin läpi suojauksesta. Reaktiot ei pelaa. Istumasta kun eilen nousi seisomaan, huimasi kohtuu kovasti. Vähän kuin olisi kännissä. Tänä aamuna ei ollut tälläistä tunnetta, mutta sparri sujui kuin unessa, suojauksesta meni iskuja läpi. Niistä ei vaan välittänyt. Nyt on nenä arkana sitten, perhana.

Penkkitulokset oli säilyneet tasan ennallaan, tein 70kgx10 ihan heittämällä. Olisin kuvitellut, että ekana tippuu pena, koska tissilihaksia ei tarvii normielämässä oikein mihinkään. Mutta ei, tuntui jopa, että vaikka muuten heikotti, niin pena oli nousussa. Ylätalja meni ok, vatsalihaksia tein sen 80 toistoa 20kg lisäpainolla, 20 sarjoissa. Ei tuntunut muuten pahalta, mutta veskiin kakkoselle tuo vatsalihasten teko juoksutti salin jälkeen :D
MtJ
touko 13, 2010, 10.46
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

13.05.2010 16. päivä dieettiä. Paino on 82kg. Olo ok, tosin aamulla olin nuutunut ja hieman väsynyt. Voi johtua siitä, että nukuin kello 9 asti, joka on ihan liikaa meikäläiselle.

Tosin tein eilen vielä kahdeksaan iltaan risusavottaa ja kaikenlaista muutakin, kävelin pari kilometriä ym. Kai se rupeaa painamaan, kun päivässä kaloreita tulee se 500kcal. Ensi tiistaihin pidän dieettiä yllä ja sit se on loppu. Seuraavalla viikolla paluu treeneihin, jätän viikon palautusaikaa väliin, jotta ehdin tottua normaaliin syömiseen.

Dieetin viisastamana koitan lisätä kasvisten määrää ja vähentää turhaa makaronia, pastaa ja hiilaria ylipäätään. Katsotaan onnistuuko.
MtJ
touko 12, 2010, 12.13
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: MtJ
Vastaukset: 528
Luettu: 52005

MtJ

No hitto kun ajattelin et jotain heikkoutta tässä nyt on ilmassa, kun ei edes puut liikahda niinku vanhaa malliin... ;)