Rikos ei siis kannata! 
Ei onneksi oireile mitenkään.Yläasteikäisenä ajoin pyörällä mopon eteen. Mopo jysäytti 40km/h pyöräni keskiöön ja lensin hienossa kaaressa pientareelle. Onneksi oli vastakylvettyä nurmikkoa alla. Aivotärähdys, säikähdys ja murtunut ranne. Ei onneksi sen vakavempaa ja pysyvää oireilua en ole huomannut.
Taistelulajiharrastuksen alettua lukiossa selvisin ensimmäiset 2 vuotta ongelmitta. Sitten alkoi kuitenkin vasen polvi kipeytyä. Mitään erityistä traumaa en ikinä huomannut, mutta se vain kipeytyi. Välillä oli niin pahana, että kävelin hassusti pari viikkoa. En käynyt lääkärissä
Sama vika pesiytyi pikkuhiljaa molempiin polviin. Yleensä pitkien treenien ja leirien jälkeen polvet olivat siinä määrin kuosissa, että istuttuani pitkän kotimatkan autossa, jalkojen suoristaminen sattui ihan tajuttomasti ja tuntui, että polvet olisivat ihan jumissa. Ongelma katosi kuitenkin äkkiä jalkojen suoristamisen jälkeen. Satunaisia polvikipuja esiintyi siellä täällä. Ei kuitenkaan mitään vakavempaa.
Nykytila polvien suhteen on ihan hyvä. Polvet eivät enää oireile samaan tapaan pitkienkään treenien jälkeen. En tiedä syytä tähän, mutta veikkaisin, että glukosamiinin syöminen ja lajin vaihto ovat vaikuttaneet asiaan.
Toinen ongelmakohta on ollut alaselkä. Lannenikamien vasemmalla puolella siinä pakaralihaksen ja pitkän selkälihaksen välissä aina ajoittain tuntuu tylppä kipu. Yleensä äityy pahaksi, jos joutuu nostamaan jotain huonossa asennossa tai joutuu tekemään paljon rankkaa ylävartalon kiertoa liikeratojen ääripäissä. Ongelma esiintyy lähinnä niin, että se jumittaa vasemman puolen alaselän, pakaran ja takareiden. Tämä aiheuttaa sen, että vasen takareisi ei veny läheskään yhtä hyvin kuin oikea puoli, vaikka kipua ei itsessään esiintyisi. Vasen takareisi ei veny mihinkään varsinkaan aitajuoksija-asennossa. Luultavasti siis jonkinlainen iskias.
Kummastakin vaivasta olen joskus maininnut työterveyslääkäriille, mutta eihän he ole siihen mitään järkevää vastausta antaneet.