Ja tavoilleen uskollisena Jesse vetää mutkat suoriksi tuolla videolla

Tässä muuten vielä yksi versio tuosta samasta Wansu katasta



Gohakukain versio. Nuo ”italian hips” jutut selittynee sillä, että Gohakukai on sekoitus Gojua ja ”Tomari-te:tä”, ne vaan ainakin minun silmissä näyttävät hieman koomisilta. Tämä on suhteellisen lähellä tuota Matsubayshi versiota, mutta teknisiä eroja on

Mika Väyrynen kirjoitti: ↑heinä 6, 2023, 15.20 Ilmeisesti vaihtoi koulukuntaa jossain vaiheessa.

Joo, Sindt vaihtoi (käsittääkseni) opettajansa kuoleman aikoihin ku:iin. En tiedä miksi, mutta harmi, että vaihtoi, koska ainakin videoiden perusteella hän on todella taitava Matsubayshissa

No kerro Lasse sitten mikä lyönnin palautuksesta katassa tekee siitä mielenkiintoisen? Muuttuuko periaate jotenkin? Ottaen huomioon, että esim. Passai ja Gojushiho katat opettavat myöskin palauttamaan lyönnin, joten se ei ole mitään ihmeellistä. Samoin esim. Isshin ryu Seisan

Mika Väyrynen kirjoitti: ↑heinä 6, 2023, 09.28 Se, että katan ulkoinen esitystapa on jonkin mielestä mielenkiintoinen, on toki sallittu ajatus. Sehän on yksilön mielipide.

Eipä Jussi ole mielipidettä kieltämässä ollut, ihmetteli vaan. Ihmettelin toki minäkin, että lyönnin palautuksetko tekevät asiasta omalaatuisen, joten katsoin videon. Se on vaan niin pirusteen huonolaatuinen, ettei siitö tule juuri hullua hurskaammaksi. Tämä versio lienee läheisin versio tuolle ja tästä saa jo tolkkuakin

Kyanin opettama Wansu on lyhyempi kuin tuo, mutta sisältö on aika pitkälle sama. Eroja toki on, mutta ne selittyvät eri opettajilla. Nagamine oppi Wansun Kotatsu Ihalta, kun taas Seibukanissa, ja sitä kautta kaikissa eri Renshinkanin varianteissa, joita Suomessa treenataan (taitaa olla melkein puolentusinaa niitä) on Maeda pechinin Kyanille opettama versio

Lasse Candé kirjoitti: ↑kesä 4, 2023, 18.51 Mainittakoon faktatason asiana, että Naifanchi ei edes ole Seibukanin ydintä, vaan kaksi sukupolvea Kyanin jälkeen sivusta mukaan napattua lisättyä tavaraa. Täällä potkussahan sitten onkin ilmennyt, että suomalaiselle Seibukan-porukalle on vasta viime vuosina avautunut kenen versiota Naifanchista Seibukanissa ylipäätään tehdään. Oli tälläkään sitten mitään väliä millekään. Meillä Naihanchi on keskeisellä paikalla opetuksessa ja sillä on kokonaisuudessa selvästi hahmottettava rooli. Se on varmasti eri kuin vaikkapa Seibukanissa, ihan jo siitäkin alkaen, että meille se on keskeinen kata, toisin kuin teille. Siis mikäli Seibukanin ytimenä nähdään Kyanin karate, niinkuin käsittääkseni yleisesti nähdään. Yhteistä lienee silti se, että sen voimantuotannollinen anti lienee tunnustettu molemmissa kouluissa. Ainakin meidän, missä sen rooli on melkeinpä yksinomaan siinä.

Seibukan on oikeasti Shimabukurojen karatea, joka sitten on osa Kyanin haaraa Shorin ryu perheessä. Mitä tulee Naifanchi shodaniin ja sen asemaan Seibukanin curriculumissa, vaikka kyseinen kata ei ole meidän "ydinosaamista", on se ehkä tärkein meidän lisäyskatoista. Sillä opetetaan meille paitsi erittäin käyttökelpoisia tekniikoita, niin myös vartalon käyttöä. Vaikka tuo Naifanchin vartalonkäyttö ei ole identtinen Seibukanin käyttämän shikodachi-zenkutsudachi - kääntymisen kanssa, näemme sen silti erittäin hydöyllisenä, varsinkin jos/kun ollaan erittäin lähekkäin.

Jussi Häkkinen kirjoitti: ↑maalis 9, 2023, 21.18 Historiallisissa lajeissa tarvitaan vahvistettu historia.

Vaikka yleisesti ottaen olenkin samaa mieltä tästä, on myös tunnustettava, että karatesta on saatavilla hyvin vähän varmistettua historiaa. Jonnekin 1800-luvun loppuun/1900 luvun alkuun asti päästään kutakuinkin varmasti, mutta sitten kaikki siitä taaksepäin on parhaassakin tapauksessa legendojen tasolla. Otetaan vaikka kolme kuuluisaa "wanhaa" mestaria: Matsumura Sokon, Higaonna Kanryo ja Uechi Kanbun. Matsumuran opettajan kerrotaan olleen Sakugawa Kanga, mutta oliko? Tai jos uskotaan, että Sakugawa todella oli Matsumuran opettaja, niin kuka oli Kusanku, jonka väitetään olleen yksi Sakugawan opettajista? Entäpä kuka oli Higaonnan opettaja Ryu Ryu Ko? Oliko hän todella, kuten esim Wikipediassa mainitaan, Liu Long Gong? Tai Uechin opettaja, Shushiwa? Jos Shushiwa ja Ryu Ryu Ko olivat kiinalaisia, mitä he osasivat ja miksei näistä heidän opettamista tyyleistä ole löytynyt Kiinasta yhtään läheisiä "sukulaisia", vaikka niitä on etsitty? Goju ja Uechi ovat kuitenkin sangen nuoria karatetyylejä.

Jussi Häkkinen kirjoitti: ↑maalis 9, 2023, 21.18 Esimerkiksi Okinawalta löytyy tätä vastoin merkintöjä pikkusaarille väkivaltaisen käytöksen takia karkoitetuista henkilöistä

Tokumine oli yksi esimerkki tällaisesta
https://ryukyu-bugei.com/?p=4158

Nopean lukemisen perusteella tuo kirjoitus vastaa hyvin pitälle sitä käsitystä mikä minullakin on.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑maalis 1, 2023, 04.03 Tätä karstanpoisto-elementtiä lukisin mielelläni myös näistä... tällasista.
Kun ei se viileän hillitty älyveikkosasenne ole tosipaikassa kuin tiellä.

Ja kuitenkin tämä viileän hillitty älyveikkoasenne palveli sangen hyvin monia tunnettuja karaten pioneereja. Esimerkiksi Kyan ja Motobu olivat ylhäistä sukujuurta ja vaikka molemmilla on oma maineensa myös tappelijoina, eivät he jatkuvasti olleet tappelemassa


Eikä tämä Oyaman lausahduskaan ole kovin kaukana tästä

Lasse Candé kirjoitti: ↑huhti 15, 2022, 18.14 Ei helekkari.

Mikäli tekstin tode oli esine, se esine nimettiin tekstissä ”tode”:ksi.

Ei helekkari

Minua kiinnostaa mikä se esine oli, koska kuitenkin treenaan ja opetan kobudoa

Lasse Candé kirjoitti: ↑huhti 15, 2022, 12.24 Tämä on oikeastaan epäoleellista sen kannalta että tietyssä tekstissä ”tode”:lla tarkoitettiin mitä luultavimmin esinettä. Tämä oli Quastin pointti.

Mikä esine? Miksi sitä ei ole nimetty? Vai onko ”kiinalainen käsi” se nimi? Miksi muut esineet, kuten bo, on nimetty? Edelleen olen sillä kannalla, että viittaamalla aseisiin rinnastetaan tuudi (nykyiseen) kobudoon ja lajista kuitenkin jotain tietävänä olisi kovin kiinnostavaa tietää millä muulla nimellä sitä asetta kutsutaan vai onko sitä enää mukana lajissa

Antti kirjoitti:Quastin editoimaton englanti on kieltämättä vähän raskasta lukea, mutta kyllä tuon artikkelin keskeinen viesti minustakin ihan selvästi on, että siinä käsitellyssä tekstissä ("Ten items of bugei") esiintyvä sana tōde tarkoittaa luultavimmin jonkinlaista asetta, 'an everyday-object used in martial arts', vaikka kyseistä sanaa ilmeisesti pidetään yleisesti karateen viittaavan sanan esiintymänä.

Näinhän sitä yleisesti pidetään, mutta kuten jo aikaisemmin taisin sanoa, se ei mielestäni ole täysin oikein. En ole asiaa ennen juuri ajatellut, mutta tuo Quastin artikkeli ja sen pohjalta käymäni keskustelu saivat minut pohtimaan asiaa


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Lasse Candé kirjoitti:
Tuon ensimmäisen kommentin tarkoitus on todeta, että sanaa ”tode” on de facto käytetty noina aikoina noissa yhteyksissä tietyssä merkityksessä, joka ei vastaa sitä mitä kutsutaan karateksi vaan se on ollut viittaus esineeseen.

No voi hyvää päivää, sinulla taitaa nyt tosiaan olla vaikeuksia tajuta mitä ajan takaa. Sinähän sanoit, että tuo on vain kirjallinen viittaus tuudi-sanaan, eikä sillä oteta kantaa onko se kobudon synonyymi vai ei. Nyt sitten kuitenkin heti artikkelin aloitus kumoaa tämän ja itsekin toteat, että joo esineeseen siinä viitataan. Mihin esineisiin jos ei kerta kobudon aseisiin?

Tuo kommentti ei ota kantaa siihen mitä ”tode” oli, vaan siihen, missä merkityksessä sanaa on käytetty tekstissä. Se on tuon artikkelin faktakohta, jonka valossa sitten katsellaan toista mainintaa ”tode”:sta.

Häh? Miten niin ei ota kantaa siihen mitä tuudi oli, jos kerta korostetaan, että se ”esineillä” kamppailua?
Kehotan nyt vastavuoroisesti itseäsi miettimään mitä tuolla ja täällä on kirjoitettu, koska minun näkökulmasta sinä väität ensin yhtä ja sitten toista


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Lasse Candé kirjoitti: ↑huhti 13, 2022, 12.26 Ei, vaan artikkeli ei keskity siihen mitä mestarit osasivat ja opettivat taikka siihen kutsuttiinko asejuttuja kobudoksi, vaan siihen, mistä asiasta yksittäinen kirjallislähde on kirjallislähde.

Tämä on siispä paljon tylsempi juttu kuin mistä käyt keskustelua. Paitsi tietty historiahuokailijalle.

Heti alussa tosin sanotaan näin

Yesterday I wrote about the written notation of tōde 唐手 as found in the play Nizan Waboku (The Reconciliation of Nanzan and Hokuzan) in 1867 and 1891. While it used the same original notation as karate / tōde, it turned out that it did not refer to an empty-handed martial art, but to an everyday-object used in martial arts, such as found in kobudō or martial arts with tools.

Kyllähän tuo minusta aika selvästi viittaa siihen, mistä minä keskustelen eli Quast ainakin minusta rinnastaa tuudin (nykyiseen) kobudoon

Ja jos taas tuota artikkelia haluaa kritisoida siitä, ettei se tuo mitään uutta pöytään, tämä varmaan hoituisi parhaiten osoittamalla ne aiemmat artikkelit, jotka ovat avanneet kuinka sanan käyttö 1867 tapahtuman kuvauksen yhteydessä ei todennäköisesti/mahdollisesti viitannut aseettomaan taitoon. Koska näin tylsää asiaa artikkeli täysin ilmeisesti käsittelee eikä juurikaan muuta.

Eipä ole tähän hätään artikkeleja kertoa, mutta tiedetään, että Matayoshi ja Taira kiersivät useita eri mestareita ja oppivat eri asekatoja heiltä ja kehittivät niitä itse lisää. Näin syntyivät okinawalaisen kobudon kaksi päälinjaa. Tämä Quastin väite on niin epämääräisesti kirjattu mielestäni, että se vaatisi enemmän faktoja tuekseen. Jos tuudi = kobudo, mistä se karate on tullut?

Eli siis artikkeli toteaa sen, mikä on tiedetty jo pitkään: mestarit osasivat ja opettivat myös asejuttuja ja niitä ei kutsuttu nimellä kobudo, vaan kaikki oli tuudi? Järkyttävä paljastus! Tätähän ei olla montaa kymmentä vuotta tiedetty


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro