navajas kirjoitti: Filippiinilajit ovat yhtä lailla erilaisia kuin minkä tahansa muun maan lajit. Sinulla Andy nyt on joku pakko niputtaa ne yhdeksi ja samaksi.

Tottakai niissä on eroja, mutta Andyllä on mielestäni ihan hyvä pointti tuossa: ei se maallikko niistä eroista tajua yhtään mitään. Esimerkiksi äitini on minulta monta kertaa kysynyt, että mitä lajia minä treenaankaan, kun hän on sukulaisille maininnut, että jotain potkimista.

Andy kirjoitti: Oikeastaan ainoa järkevä syy tuoda uusi karatetyyli Suomeen olisi minusta se että on ulkomailla opetellut jotain tyyliä pitkälle (siis vaikka tyyliin 4.dan) niin että pystyy toimimaan itsenäisenä opettajana ja haluaa jatkaa oman opettajansa alaisuudessa treenaamista.

Ymmärrän toki logiikkasi, enkä ole täysin eri mieltä asioista. Kuitenkin, noin toimimalla Suomessa treenattaisiin varmaan vain Wadoa ja ehkä jotain Shotokania, jos niitäkään, karatessa siis. Ajat olivat toki erilaiset, mutta esim. Shorinji ryu:n maahan tuoneet eivät olleet sitä suuremmalti ulkomailla treenanneet, Matsuoikin oli muistaakseni 1. tai 2. dan tänne saapuessaan. Seibukan olisi myös jäänyt saapumatta, koska meidän maahantuojat eivät sitä olleet kovin kauan treenanneet.

Andy kirjoitti: Eli ennen kuin tuo lajin Suomeen (tai perustaa uuden seuran kaupunkiin), pitäisi minusta miettiä pystyykö oikeasti tarjoamaan sinne tuleville ihmisille jotain parempaa mitä he eivät muualta saa

Toki näin, mutta miten määrittelet objektiivisesti paremman? Subjektiivisesti voi ajatella, että tottakai laji/tyyli X:lle on "tilausta" maassa/kaupungissa, mutta eikö se ole aina, ainakin lähes, vain arvaus.

Mika kirjoitti: Oli miten oli, joillekin nuo preferenssit ovat hyvinkin tarkkoja. Silloin mitkään kompromissit eivät kelpaa.

On varmaan tälläisiäkin, mutta harvassa ja he ovat yleensä sitten jo kokeneita harrastajia. Aloitteleva harrastaja on harvoin tehnyt tarkkoja selvityksiä, vaan menee esim. sen lajin treeneihin, joka sattuu olemaan lähinnä kotia/työpaikkaa/tms.

Jutoka kirjoitti: Eiköhän suurin syy tuoda noita uusia lajeja maahan ole halu päästä herra iso herraksi.

Varmasti tuotakin syytä löytyy enemmän kuin tarpeeksi, mutta en ole aivan varma, että se olisi suurin syy.

Andy kirjoitti: Jos nämä kaikki olisivat yhdessä tai edes parissa-kolmessa seurassa, niin olisi paljon helpompaa esim. järjestää leirityksiä ja muutenkin taso nousisi kun paremman tason harrastajat pääsisivät treenaamaan keskenään.

Ja jos lehmällä olis pyörät, se olis maitoauto.
Otan nyt kantaa vain karaten kannalta, tietämättä tarkemmin mitä kaikkia karatetyylejä Oulussa on. Tiedän kuitenkin, että siellä on Matsuoi-ha Renshinkania ja tiedän myös, että siellä vaikuttaa muutamia Seibukan-ihmisiä (ei tosin ketään mustaa vyötä). Vaikka nämä kaksi tyyliä (oikeastaan koulua tyylin sisällä) molemmat pohjaavat samaan materiaaliin, eli Chotoku Kyanin opetuksiin (pääasiassa) Zenryo Shimabukuron tulkitsemana, ovat niiden opetukset ja osin jopa voimantuottomenetelmät hyvin erilaisia. Katat, vaikka ovatkin pääasiassa samat, tehdään erilailla, HYVIN erilaisissa asennoissa. Yhteinen opetus ei siis oikein tule kyseeseen, koska toisen tapa tehdä asioita on toiselle väärin, ehkä jopa haitallista. Vapaampi yhteinen treenaus voisi toki tuoda jotain hyötyjä, mutta kuinka yleistä sellainen mahtaa olla. Väitän, että melko harvinaista.
Tai jos ei puhuta mistään tietyistä tyyleistä tai paikkakunnista, vaan otetaan yleinen esimerkki, kilpakaratea harrastava seura ja perinteistä karatea treenaava seura. Molemmat periaatteessa pystyisivät hyötymään yhteistyöstä, mutta aika harvoin löytyy tarpeeksi aikaa saatikka kiinnostusta kummallakaan osapuolella alkaa virittelemään tälläistä yhteistyötä.

Andy kirjoitti: Kenpoa/kempoa. Siis sitä Amerikan versiota, shorinji kempohan löytyy kyllä.

Ei myöskään Okinawan kenpoa, joka on oikeastaan karatea, vain toisella nimellä.

Sitten puuttuu monta muutakin okinawalaista koulua, mutta yksi tyylisuunta täysin eli Uechi ryu.