Mä tossa vietin miltei samoissa merkeissa keskenäni laatuaikaa ja katselin kun punainen kuu nousi usvaa keräävien peltojen ylle.
Tullamore dew on hyvä kastike herkulle tolle.

Piti käydä maistamassa kypsyviä punaherukoita. Kohta pääsee korjaan satoa.
En astunut paskiin. Tai mistä sen tietää, tässä kipittää kaikenlaista menijää.

Kuuntelen/kattelen Jacques Brelliä ja juon Jamesonia ja Sandelsia.
Tajuttoman kiireisen viikon jälkeen.
Tajutonta, miten työlästä on saada virkamieskunta tajuamaan vainajoituminen.

Asun yhä tätä yläkertaa vaikka alakerta on.. hiljentynyt.
Ei kye vielä alkaa raivaamaan.
Totuttelen..
Herättelen täsä itteeni. Teen surutyötä.

Hyvä työkalu on tuoa JB:
[youtube][/youtube]
Ei ole aivan tajuttavissa miten yksi mies voi noin maalata kokonaisen maailman!
Taustalla vain viipyilevä piano ja viuluja.
Voi jesus kun tajuaisin musiikin kertomaa! Sitä kieltä!
Tää tarina ei ole hahmotettavissa siinä voimakkaassa belgi-ranskassa eikä kerrotussa tarinnassa eikä siinä tajuttoman hienovaraisessa esilletuonnissa, jota kohti Nick Cave kurottaa.. onnistuenkin, tavallaan.

Tää on kurjalaisten maailmankuvaus, heidän jotka ovat syntyneet Pimeään.
Kohdassa 3:30 Aurinko, Kurotus Valoon pilkahtaa.
Frida.

Ei voi olla vertaamatta tähän monastipostaamaani:

God appears, and God is light,
To those poor souls who dwell in night;
But does a human form display
To those who dwell in realms of day.


Jurs, olen kännissä.
ja epätoivolla Kauneutta kohti kurottaen.
Koska onko mitään muuta?