Mites tuo Risto Laitisen goshinjutsu, kun minulla on sellainen muistokuva että termi goshin on aina ollut korostettu alleviivaamaan sitä että kyse on eräänlaisesta vapaajudosta?
Joka ei ollut kauansitten mitenkään harvinaista lajien minkään kohdalla, esim Jaakko Tanskanen karatessa, Rolf Koivumäki niinikään karatesta ja erimoiset potkunyrkkeilyporukat ennen Avea muovasivat lajeistaan melkolailla omia versioitaan.
Ja juu, tiedän että Koivumäki piti kontaktia sankukaihin mutta painotti ikäänkuin vapaammalle puolelle.
Ristiintreenaajat kautta ajan ovat henkilökohtaisessa veivauksessaan painotelleet varsin vapaasti.
Sitten kun juttu on saanut järejstelmällisempää muotoa ovat danit astuneet peliin.
En tiedä oliko ruottalaisen Karl Dagfeltin itselleen myöntämä kymppidani kuinka vakavasti otettavaksi tarkoitettu, kyllähän hän leirejä veti minkä pestejä sai. Kaskun voitti avoimen sarjan maailmanmestaruuden.
Suomijudo on aina ollut aikas puritaanista kyllä. Mahtaako tuollaisella daniloikalla olla mitään käytännön merkitystä?
Eli Laitisen tapauksessa kyseessä lie henkilökohtaiset painotukset ja judo kertomassa taustalajia?
Jutsun korostaminen daneissa ja nimityksessä taitaisi vaatia kommenttia treenaajilta, onko peli muuttunut vuosien takaisiin verrattuna?
Mulla ei muuten ole kontaktia mieheen ollut, olen kyllä nähnyt mutta eipä muuta. Alan miehiä varmasti.
Niin, kertomuksen tarkoitus oli valottaa sitä että mies on kentällä erittäin pelitaitoinen, huomattavasti enemmän kotonaan kuin kukaan salisankari.Andy kirjoitti: ↑elo 6, 2019, 22.34 Shorttin tekemisistä en pidä Karin sopivasti ilmaantuneita kertomuksia yhtään sen uskottavampina kuin Shorttin omiakaan väitteitä urastaan. En toki epäile, etteikö hän joskus olisi tapellut oikeastikin - varsin monet ihmiset ovat - mutta mitään laajaa kokemusta SAS- tai muista kommandohommista hänellä ei ole.
Ja nuo alentuvat kommentit tappelusta voisi epäinformatiivisina kyllä jättää, on se jo käynyt selväksi että se hahmottaminen siinä asiassa on ohutta.
Sinappi on sentään polliisi kai, vaikka se kokeneen miekankäyttäjän (niitä tiettävästi on) vertaaminen puukottelevaan puliukkoon on vaan aika nolo.
Mutta eräänlainen ammattitauti, ei tuore ilmiö tai edes harvinainen.
Toistetaan nyt vielä että ne silloiset tarinat eivät olleet tapahtumain keskiössä millään tavalla eikä niistä kukaan, siis kukaan hullaantunut ollut.
Asiat asioina.