Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 23 tulosta

Kari Aittomäki
loka 30, 2020, 03.30
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Mä olen kilauttanut keagella piruparkoja leukaan/suuhun niin tarpeeks'usein että hävettää.
Tonymorissa on nähtävissä hampaitten iskemiä.
Se vaatii tilannemanipulaatio-kykyä ja päättäväisyyttä.
En ole yhtä hyvä kuin Keijo Simula oli mutta kyllä kylkiluut kovilla oli munkin potkun edessä.
Keijon yokogeri oli kauhia.

Se joku gojujapsi joka opetti Meidokanissa vuonna jaakko kilautteli jengiltä älyä ämpäriin leuansivusta nimenomaan keagella.
Kosketus oli tiettävästi kevyt mutta valot sammu.
Kuvaavaa stadilaisille on se että aikalaiset kuvas tälliä termillä pikkunäppärä.
Kun parhaimmatkin sätkijät oli mallia roiskija.
Muaki kutsuttiin rappariksi.

Meillä oli se sneppiversio aiheesta mutta oli aika paha, alahampaat uppos yläkitalakeen ja leukaluu pärähti osiin; puoli vuotta häkkinaamana.
Minä jätin suosista lonkan koukkuun ja käytin vain jalan liikenopeutta; kyllä se jalan massa riitti.
Keagessa.
Kari Aittomäki
elo 30, 2020, 06.16
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Kyllä.

Mä olen vuosikymmeniä kertoillut että makean näköinen tekeminen on salakuoppa, joka vie tehoja ja ennen kaikkea oikeaa ajoitusta tekniikoista.
Ja että ainoa tapa oppia oikeesti on koeponnistus ja melko varhaisessa vaiheessa jopa.
Eli hakeutua tonne jossa voi taata että tekniikka onnistuu parhaimmillaankin vain seitkytprosenttisesti muttaettä sen täytyy riittää.
Ja kaikki myöhempi hierominen on hienomekaniikkaa jolla saadaan se kulloinenkin teknikka tiukaksi täsmätyökaluksi.

Sensijaan että lähdettäisiin jäljittämään Japani/Okinawa/länsimaat-lähteitä, voitaneen otaksua että perusharhautumisena on massaopetus ja tarve näyttää päheältä.

Mä olen saanu yksityisoppia mm Collinsilta, joka on kyokushinkain varmimpia opettajia, kiinalaisilta nimettömiltä ja monilta muilta.
Yhtenäinen tekijä on aina ollut käytäntö, ajoitus ja sisäänpelaaminen. Hyvin vakuuttavasti.
Ottelusilmä ja -äly.
Kari Aittomäki
kesä 26, 2019, 03.25
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Seuratasolla juu.
Se, että suunnitelmallisesti treenaava kisamenestyjä ei tuhlaa aikaansa muuhun kuin itse asiaan on perusteltavissa, kun treenien painopiste on urheilullisissa ominaisuuksissa.
Siinä treenisyklissä saatta perusjunttaus olla jopa haitallista.

Myös se on ymmärrettävissä että kisamenestykseen profiloitunut seura vie yleistreenejä pistematsin suuntaan on ymmärrettävissä, mutta heikosti narutettuhan se lautta on.

Mutta minun silmiini se seurojen yleislinja oli kyllä painotuksiltaan peruskarateen enemmän kallellaan.
Vaikka aika vapaita ne treenit kyllä oli.
Kari Aittomäki
kesä 12, 2019, 19.40
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Minä olen aina ja aina nähnyt ja kokenut kilpakaraten ja traditionaalisen karaten osana samaa kokonaisuutta. No doubt.
Skabaaminen antaa kontrollia, fysiikkaa, stressisietoa, ajoitusta, jalkatyötä ja räjähtävyyttä sekä silkkaa siekailemattomuutta.

Tekniikka antaa tarkkaa kädentaitoa, kyvyn annostella impakteja eli venyttää kontrollia, keskittyneisyyttä eli kimeä ja silkkaa tuhovoimaa.
Sekä sitä kontrollia, joka on tärkeätärkeätärkeää.

Kata antaa ajoituksen siihen tilanteeseen kun ruvetaan tosissaan rikkomaan sitä piruparkaa.
Olen kertonut kuinka repäisin jiujitsulla mukiloijan uhrinsa kimpusta, muttakun olin ankarasti kataillut niin jätkältä rusahti lärvi sisään. Hups.

Kiitoksia naurahdushetkestä TimoS:lle, en ryhdy nyt erittelemään liikkuvien taakse vetämisen eri funktioita mutta hauska kommentti oli. :D
Kari Aittomäki
loka 5, 2018, 04.11
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Injun, mä olen kuvaillut tuon tapauksen ainakin kymmenesti.
Mä siis kysyin tuon jutun selitystä, Dillman mietti hetken ja kopautti minua silmän ylle ja kylkeen.
Putosin aivan rättinä, kuulin kolinaa. Se oli mun luut jokka osu parkettiin.
Eka varsinainen havainto oli pidätelty käkätys, treenikaverit on aika kakkiaisia.
Pomppasin pystyyn ja vedin perusseisonnan.

Dillman oli hiukan hämmästynyt ja sotki hiukan peliään.
Kommentoi mun olemusta "hän on päällisin puolin kunnossa mutta itseasiassa on kuin tyrmätty nyrkkeiljä.. Mä oon kunnossa.. missäs mun vastustaja on!"
Kommentoi myöhemmin asiaa tyyliin "näittekö mitä tein sille vahvalle jätkälle".
Olin nämligen aika riskissä kunnossa joka teki guruun vaikutuksen. :naka:
Kun noin ylöjään ne seminaarilaiset oli mallia.. no. Ei niin valtavan fyysisiä. :flex:
Kari Aittomäki
loka 4, 2018, 14.13
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Onpas todella tarkka ja täsmällinen taidokas.

Palaan pykälää taakkepäin:
Jussi*M kirjoitti: Pinan Sandan -kata ja sen alussa oleva tuplatorjunta (sotouke-gedanbarai).

Mikä voisi olla tuon kohdan bunkai?
Mika kirjoitti: syys 30, 2018, 19.53 Liitän videon, jotta me karatea puhumattomatkin ymmärrämme paremmin. :)

https://www.youtube.com/watch?v=lPc-uVTBxwA
Tätä menin aikoinaan Dillmannilta kyselemään.
Tuliki sellanen bunkai että heräsin lattialta.
Valot pois vallan totaalisesti.
Oli tuplahyökkäys.
Kari Aittomäki
heinä 12, 2018, 03.02
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Ei näy aihe nappaavan.

Japanialainen termi on muga mushin.
En voi ottaa uskoakseni että olisin ainoa jolla on ilmiöstä kokemaa.

Onko kata jotenkin korvamerkitty teoreetikoille, edelleen muka jotain antimatsaamista?
Kari Aittomäki
heinä 7, 2018, 19.36
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Hyvin pitkälle samaa mieltä.

Minusta kata olisi realismiin perustuvaa optimiharjoittelua.
Koska pariharjotteissa ne rujot tekniikat tehdään ikäänkuin jarrutellen ja kontrolloiden, kiihkeässä ja äärikontrolloidussa katassa tekniikan sisäinen ajoitus on optimi. Innokkaasti harjoitellen mustijäljet painuvat syvälle ja pompsahtavat tilanteessa ulos ilman tietoista ajattelua..
Tietenkin auttaa jos treenaaja on ehdollistunut ja tai itse itsensä ehdollistanut intuitiiviseksi tappelijaksi, jolloin henki on vahva ja kropan voi luottaa vain reagoivan.
Kaikilta tämä ei kunnolla onnistu, jotkut vaan ovat älyllisiä. Eli niitä jotka poppikeikalla katselevat onko bongorummut miksattu marakassien kanssa liian pintaan vai nou.
Instinktiivinen mukilointipoika se vaan rokkaa lavan edessä ihokastaan repien.

Olen useasti kertonut kuinka painetilanteissa kroppani on "vaan suorittanut" sarjan toimintoja. Ja vihu on lentänyt spittarit viuhuen tonttiin, tai jotain muuta yhtä heroottista.

Ja kun taatusti en ole treenannut kyseisiä tekniikoita perinteisillä tavoilla, pariharjoitteena ja kokonaisuutena.
Mutta kun ne selvästi ovat treenatun kropan reaktioita ja vastustaja tilanteen päättyessä aina optimitilanteessa.

Tietenkään suoraa linkkiä johonkin tiettyyn kataan on vaikea rakentaa, monasti tosin kropan liike ja käsieni epäsymmetrinen yhteistoiminta on maistunut sanchinilta.

Esittäisinkin, että katan yksi tarkoitusperä on yksinharjoittelun myötä ehdollistaa kroppa toimimaan optimitavalla tositilanteessa.
Tekniikan tietoisuuteen saattaminen lienee ainakin mukava treenitapa (itse tykkään), mutta saattaa nousta tosiaan välineeksi ja vähentää itse treenin intensiteettiä. Eli harjoittelun kokonaistehoa. Täysillä päästely voittaa aina himmailun ja selittelyn.

Tuolla koivuhalosta jatketussa ketjussa olen kuvannut erään tilanteen aikas seikkaperäisestikin, en viitsi toistaa mutta se silloinen ja muut vastaavat tilanteet kertoisivat että se ajatukseton toistotreenaaminen on jättänyt hyödyllisiä muistijälkiä.
Olen siis huomannut että aseitten mukanaollen reagointiaikaani ei syö säpsähtelyt ja hahmottamiset vaan kroppa reagoi loogisesti ja kamaet jysähtävät kohdilleen hyvin luontevasti, kuin itsestään. Kutikin lähtee sinneminne pitää.

Asiaa sivusi taannoin myös Shaolinsi varmentaessaan tuntumani kiinalaismetodien "tajuttavaksi jätetystä" aineistosta.
Kun asia jätetään hautumaan kunnes oppilas on itse tajunnut sen osan kokonaisuudesta.

Kuulostaa katalta.
Kari Aittomäki
heinä 1, 2018, 03.10
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Liian viksua huumoria mulle. Sääli ettei hymiöissä ole velvollisuudentuntoinen nauru-möllikkää.

Tuo Pat McCarthy-paketti on kyllä järkeenkäyvää. Käytännön sovellutukset muistuttavat kovasti omia tuumailuitani kun sulauttelin jujutsua ja aikidoa karateen ja vastoinpäin.
Kun tein jujutsua karatekulmin ja terävyyksin.
Koeponnistuksissa tuli vammoja.

Tuo karhunhalausjuttu sisälsi samoja elementtejä kuin se kertomani/katumani tapaus kun väkivahva kenttäurheilija aiko vahingoittaa minua pahasti.
Selvisin ja sain rimpuiltua irti mutta jätkällä loppu sporttiura.
Paksajuttu mutta mitäs läks. Testogorilla.
Kari Aittomäki
touko 15, 2018, 19.15
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

injunjack kirjoitti: touko 15, 2018, 12.45
Riviharrastaja kirjoitti: touko 15, 2018, 11.07
Muistelen, että George Mattson, Uechi-ruy, kirjoitti kirjassaan The Way of Karate jotain sen suuntaista, että ainakin alkuvaiheessa uutta kataa opetellessa ei pitäisi pohtia liikkeiden sovelluksia. Jos alkaa pohtia sovelluksia, muoto muuttuu helposti ihan alitajuisesti, kun yrittää sopeuttaa sitä kuviteltuun vastustajaan. Eli vissiin ensin pitäisi hinkata muoto muuttumattomana selkärankaan. Voipi olla, että en muista ihan oikein tätä juttua...
Tästä mä olen ihan samaa mieltä.
Muoto on muoto. Pieni itävä ajatus mitä tehdään on hyvä olla, se jopa auttaa muistamaan, mutta alkuvaiheissa juuri näin.
Tämä resonoi minun aatoksiini.
Parempi vain treenata huolellisesti ja tiukalla asenteella. Ja myllyttää paljon, jolloin kata tavallaan selittää itse itsensä.
Esitän itseäni toistaen väitteen että oikealla asenteella hakattu kata auttaa tosipaikassa toisella tapaa kuin urheilupelit.
Asenteen kautta, mukaanlukien kaikki tulkinnat.

Kenties tuo kuvattu esimerkki Kanbun Uechista on sopiva oikopolku.
Kari Aittomäki
touko 11, 2018, 21.27
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Näitä pohdintoja lueksiessa tulee mieleen että minkäs verran Japanissa treenataan Okinawanmetodeilla?
Ja onko isolla saarella treenaaminen bunkai-keskeistä, merkityksessä keskuselementti jolle haetaan selityksiä?
Kari Aittomäki
touko 7, 2018, 23.40
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Suokaapa anteeksi mutta skippaan tämän mawashiuke-karusellin, vaikka antoisaa onkin.

Sensijaan kiitän ja pyydän anteeksi KungFuMiäheltä viestinsä ohittamisesta.
KungFuMiäs kirjoitti: touko 3, 2018, 12.33 Mä olen tätä keskutelua kiinnostuneena seuraillut, vaikka en Japanilaisista touhuista paljoa tiedä, mutta muodollisesta harjoittelusta (kataamisesta) kyllä. Mä näkisin tässä että Kari ja Timo puhuu nyt ihan eri ajatustasoilla. Omista muotoharjoituksista tiedän vähintään 1-5 sovellusta jokaiselle pienellekin centtimetrille liikettä, jokainen lihasaktivaatio, jokainen askel, jokainen käsiliike on selkeä sovelluksen kanssa. Pystyn monesti myös jäljittämään toisiin perhetyyleihin liikkeitä, miten heillä tehdään ja miksi ja miten se liittyy meidän tapaan tehdä. Mutta en vieläkään ole varma katan/muodon tarkoituksesta, miksi sitä pitäisi tehdä? Mikä siitä tekee harjoittelemisen arvoisen asian? Jos se on vain sovelluskirjasto, niin sehän riittää että sen oppii muistamaan, miksi sitä jauhaisi päivittäisen harjoitteluna? Tekniikkaharjoitteluun on paljon parempia tapoja käytännössä. Jos seuraava vastaus on "kehonkäytön" harjoitteleminen, no mikä kehonkäyttö ja miksi sitä tehdään yksin kun paljon parempi tapa olisi elävän vastustajan kanssa harjoittelu, tai sitten välineiden kanssa. Yksin kehonkäytön harjoittelu kehittää lähinnä sitä yksin tehtävää kehonkäyttöä. Se ei minusta ole kovin ihmeellistä että on selkeät sovellukset liikkeille katassa/muodossa, se on askel yksi ja ei minusta vielä vie kovin pitkälle.

Totuus tässä kysymyksessä uskon että on jossain non-verbaalisessa maailmassa, Kari minusta osaa kuitekin hyvin pukea niitä asioita sanoiksi, mutta hyvin usein näen niiden juttujen liitävän ihmisten hattujen yli viheltäen. Liittäisin muotoharjoitteluun sellaisia termejä kuin shamaanitanssi ja vaikkapa keho-mieliyhteyden harjoitteleminen sekä uudelleen kalibrointi. Hyvin abstrakteja käsitteitä, eikä oikein sovi tälläiseen hyvin verbaaliseen maailmaan keskittyvään forumiin.
Sen verran on laadukasta tekstiä että pudotan koko kakun.
Alleviivaamani kohta oli aivan uusi kekkaus ittelleni.. ja ei kuitenkaan ollut.
Monenmonenmonasti olen yksintaistellessani saanut aivan oikeita sfäärejä aikaiseksi, enkä ole lainkaan pohtinut bunkaita tai yksittäisyyksiä.
Vaan todella taistellut, yksinäni tiloissani.
Onkohan tolle diagnoosia?

Kyseinen tärinä on vahvan psykofyysistä ja erinomainen apuväline oikean, järeän kamppailu-kimen saavuttamiseen.
Sparraaminen kun on aina hiukan vajaata ja kolmenaskeleen kumitet ja nuo näytetyt bunkait sellaisia sopimuksia sosiaalisine painolasteineen.
Katassa saa sen paljaan kamppailuytimen jotenkin paremmin haaviin kuin edes otellessa.
Lisäksi, muotoharjoittelussa on oma sykkeensä kussakin, jos lähtee hakemaan vaikutus.. ei nyt mekanismeja mutta fiilispohjaisia reagointeja ei elementtiajattelu ole kovinkaan kaukana.

Tuosta ulkona kataamisesta, se on todella hyvää ja todellista ja jotenkin paljaampaa kuin saliolosuhteissa kekkalointi.
Jos mun esimerkkitarinat kivestää niin tään voi skipata:
Jouduin kerran tuoreena danina väijytykseen, kolme sälliä koki aloittaa mukilointitoimet. Senverta olivat reiluja että ilmoittivat tullessaan ja ryhmittyivät osittaiseen ympyrään. Sain talonseinän selän taakke ja - onnistuin jotenkin saamaan tilanteen haltuun. Ihan silkalla kamaella va valmiudella. Sillä kertaa en hyökännyt vaan odottelin. Jätkät ei meinannu uskaltaa aloittaa ollenkaan, kukaan ei tahtonut olla eka. Niin siinä monesti käy. Tanssi muistutti niin elävästi kataa (vahva kausi treeniä takana) että sain lisäboostia ja varmuutta.. ja sitte kun ne lopulta yritti oli peli jo ohi, olin jo "lämmin". Olin tosin aikas ripeässä kunnossa kyllä myös.
Alusta oli paikoin liukas ja kalteva, siksi varmaan en jorannut ensinkään.


Silta tähän keskusteluun, mua vaivas kovasti saappaani, olisin halunnut paremman kontaktin katuun.
Kenkien riisuminen kesken miestanssin ei kuitenkaan ole ihan kuningasajatus.

Uskon myös vakaasti että muotoharjoittelun parantaa rytmitystä ja tekniikan varsinaista tehoa, ne tekniikat kun tehdään "kiristäen", täsmällisesti.
Ja että se kokonaisharjoitus on tosiaan samaanitanssia.
Pitäsköhän kokeilla jotain hulluruohoa ni alkais näkemäänkin ne vastustajat?

Kiitos myös injunjackille positiivisista, informatiivisista ja rakentavista teksteistä. Aikuista kirjoittamista.
Kari Aittomäki
touko 3, 2018, 17.16
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Mä sanoisin että ero on perimmäisessä asenteessa.
Seibukanistien harpinkärki on metodissa, oikeassa treenaamisen muodossa. Mulla se on tappelutehossa ja vilpittömässä uskossa metodin pitkäjänteisyyteen.
Katson, että treenaajan velvollisuus on hakata tekniikka koneeseen niin että joka sivallus, lyönti, potku ja manipulaatiosiirto sattuu, vahingoittaa tai tappaa. Että ajoitus on kohdallaan ja kamaet kuin kiveenhakattuja. Matsi ja murskaus ovat välttämättömiä.
Tämä ehdottomuus avaa katat ikäänkuin käytännön kautta, "mitä just tapahtu?"
Siksi kiinalaismetodit tuntuvat minusta mukavilta, niissä on luontevaa pehmeyttä.

Olen jopa vakuuttunut että "vain treenaamalla" hakatut muistijäljet ja sovellusnopeus on jykevämpää ja tasokkaampaa kuin tietoiseen opetteluun ja siihen puhumiseen tukeutuva rakentelu. Koska en usko minäkuvan korostamiseen treenitilanteessa. Pää nollille ja antaa palaa.
Tästä seuraa se, että reagoinnista siivilöityy hidastava ennakointi ja toimintasuunnitelma sankaritarinoineen pois ja responssi on sekunnin osia.
Tämä saman huomasin hiukan yllättäen saadessani vahvaa asekoulutusta, oli jotenkin valtavan helpottavaa päästää suitsista ja antaa kropan huolehtia selviytymisestä, ikäänkuin katsellen kun kroppa toimii, syöksyy, käännähtää, jymähtää tähtäysasentoon ja.. suorittaa.
Ajan venyvyys on treenatessakin tavattoman hieno hetki, saati tilanteessa.

Tämän takia inhosin katan välineellistämistä ja politikointia ja koko sitä sosiaalista soppaa itse asiasta eriytettynä.
TimoS kirjoitti: touko 3, 2018, 00.22 En nyt ihan tajua mitä tarkoitat tällä. Voisitko selittää?
Tajuatko nyt? Katat ovat kokonaisuuksia ja minua harmittaa jos joku kohta ei aukea.
Kari Aittomäki
touko 2, 2018, 23.54
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Tutun näköstä.

Muistan hyvin tuo kohteettoman tuuppimisen takavuosilta, jo silloin ärsytti kovasti.
Mun sanchinia ja muitaki katoja on koeponnistettu hyvin samalla lailla kuin tuossa uechiryu-pätkässä. Jo hyvin nuorena, eli opetushan sekin oli.
Mihin suuntaan sen kropan voima on suunnattava.

Monomaanisella harjoittelulla ne vaikutussuunnat alkaa vaikuttaa jopa tilannereagointiin, jopa tiedostamatta.
Minä olen kyennyt jäljittämään näitä reaktio-tekniikoitani (siis kun olen vaan huomannut tekeväni jotain jonka varsinaistesta treenistä ei ole muistikuvaa) eri katoihin.
Tämä onkin käsittääkseni katan tarkoitus, olen monasti voinut vaikeasti kun joku teoreetikko on tarjoillut "bunkai-selityksiä".
Niin, se katan kautta hahmottaminen ei ole mikään tuore keksintö Suomessakaan, kyllä niitä epämatsaajia löyty jo kolkyt vuotta sitten.

Mikä minua edelleen kiusaa katoissa on jos en löydä sitovaa tekijää kokonaisuudelle, kun palapeli jää ikäänkuin vajaaksi. Koko kuvaa ei synny.
Halmehen kuvauksista ja omista kokemuksista olenkin vetänyt (luultavasti virheellisen) johtopäätöksen että kata aukeaa vasta vuosikymmenten vatkaamisen jälkeen.
Kamppailutehoon ne vaikuttavat toki jo huomattavaa aiemmin, mutta nykymaailmaan aivan tuskallisen hitaasti.
Kari Aittomäki
touko 1, 2018, 01.13
Keskustelualue: Dojo
Aihe: Kata bunkai
Vastaukset: 526
Luettu: 92831

Kata bunkai

Kyllä.
Se liikkumattomaan maaliin gkz:n täräyttäminen on melko suosittu demo. Shukokai-senseit varsinkin mielellään esittävät, esittivät väkevyyttään niilläteoin.
Mä en ole kuitenkaan nähnyt tai kokenut varsinaista tehokasta osumaa syntyvän tilanteessa jossa lyöty tekee vastatoimia.
Lujia vetoja olen kyllä ottanut.
Ja nyt täytyy muistaa että mä sparrasin ja ottelinkin varsin kovaa harjoittelevien urheilukaratekojen kanssa. Suurella intohimolla.

Tämä sanottuna, en kuitenkaan väitä etteikö tällissä momenttia olisi.
Mulle itselleni kävi aikanaan Shaolintemppelissä vieraillessani tää kertomani tapaus että nuoret munkit piti paraillaan demoa ja ne muutamat turistit ketä sielä silloin kuikuili sai täräyttää vaparin jonkumunkin pyttyyn.
Mut haettiin framille, vaikka koitin ujoilla sielä takana ja näytettiin jotta anna palaa. Kolkytkolmevuotiaana olin aikas fyysisessä kunnossa...
Haluttomasti katselin poikaa ja aloin hakeen asentoa, vetelin liikkuvia taakke ja funtsasin antaa sellasen keskikovan pusun..
Kun sieltä jostain liihotti vanhempi munkki posmottamaan jotain, viittoi mun jalkoihin ja veti mut syrjään.
Olin että mitätä..

Ja sain yhden elämäni vaikuttavimmista demoista, koski resonanssilyöntejä. Tai opetuksen, koska sain kokeillakin.
Se tilanne johti (käsittääkseni) siihen että pääsin näkemään armeijasällien treenejä ja sain yksityistunnin Hsing-I:stä.
Jota sulattelemalla tajusin kunnolla mm. ton mawashiuken potentin.
Armeijaveikkojen katasta ja sen yhteneväisyydestä kaspiniin olenkin kertoillut.

Nää on hienoja metodeja. Hiffaaminen on vänkää sano tuomarinurmio.