Kommunikoinnistahan tässä lie kyse.tapsaattori kirjoitti: ↑kesä 5, 2023, 14.43 Näin skene ulkopuolisen silmistä....
Olen harjoitellu painia ja bjj:tä sekä ihan vähän nyrkkeilyä enkä minä ole ikinä ollut harjoituksessa, jossa kamppailuasentoa viilattaisiin jalkaterän kulmausta tarkastelemalla. Lantion asento kyllä, polvien koukistus, selän ryhti, hartioita sekä pään asentoa. Mun mielestä jalkaterät asettuu kyllä, kun ollaan lantion tasolta tasapainoisessa ja lajin vaatimuksille toimintakykyisessä asennossa.
Tuntuu siis hullulta, että asentoa ohjattaisiin ennenkaikkea varpaiden suunta ohjaavana tekijänä, eikä toimintakyky.
Vai johtuuko se esim. Kataan kuuluvasta estetiikasta? Silloin ymmärrän.
Joissain tekniikoissa kuten kampeissa jalkaterä käännetään kyllä koukuksi ja siihen kiinnitetään huomiota, mutta se on vähän toinen juttu kuin kamppailuasento. Vai puhutteko te edes kamppailuasennosta?
Varpaista puhuminen on konkreettinen hahmotuskeino keilalle.
Eli kun vedät suorat linjat matsiasentoisen sällin varpaista eteenpäin, sisäänjäävä alue on se toimintalue, se josta niitä tällejä ja muita konnankoukkuja on odotettavissa.
Karate on myös lähirähjäystä, jossa lähikulmat ja kälmät on kovin tutkittu ja treenattu.
Hyvin konkreettisella tavalla.
Mä olen itte käyttänyt gojuryun sisäaskelta menestyksellisesti.
Eli sitä kun etujalka kääntyy sisään melko hankalaan asentoon joka kuitenkin luo hienon jännitteen nelivitoskulman hyökkäykselle.
Olen jakanut häntä lyhyellä lyönnillä maksankärkeen, jossa jenka haetaan rajulla lantioliikkeellä, itse lyönti on lyhyt ja tarkkarajainen.
Vetämällä tukikädellä tiukasti taakse ja kiertäen polvelle alas saadaan aikaiseksi hieno heitto, eikä kukaan huomaa että santeri kiemustaa maksatällituntemuksiaan.
Tämän tein spanskeissa eräälle sakemanni-piruparalle.
Eli Telefonon jälkeen.
Kyllä niillä hankalilla asennoilla ja askelvarianteilla tappelusvibransa on, jo vain.
Sääntösporttipelit on vaan kovin niukkoja kaikessaan.