Ei wanha osaa lukee totajargonia.

Mitä meinaa youtubekanava, oisko suoraa linkkiä tai jotain kiitos?
Jamitä helevettiä tarkoittaa "finaalinkin näkee päivä kaksi matto kaksi melko lopusta."

Kiitos.

Viisisataa tasokasta skabaajaa?

Voi tatti, on tultu pitkä tie niistä Paivan leireistä.
Tuo on varsin merkittävä taso kyllä jo.

Onnittelut, ja toivottavasti tulee raporttia.

Varmaankin niin on.
Osaavia sällejähän toki olivat.

Mä olen itse saanut jonkinkerran sormen silmään kun pelikaveri on spennaillut osaamattomuuttaan.
Ehkä siksi vierastan avareita matossa.

Amerikkaa.
Kehätyttöjen persposkia ja vapaaottelun viidesosio pehmennettynä.

Minä en näe koko jutulle mitään maalia mutta hälläpäväliä.
Tunnelma oli ok.

Onko niitä lyöntejä pakko koettaa pykeltää sielä matossa?
Se on niin sattans ärsyttävää kopsimista ihan oikeassakin vapaaottelussa, saati sitten kevytlevitteissä.

Jos ei muistini petä niin johan meillä on ihan Pohojammaalla tämän lajin maailmanmestari.
Jutsuveikko Julinin Kai kävi jotku kisat Ruotsissa 2004(?) ja voitti kaksi matsia.

Kiitoksia vastauksesta, mihinkäs se pirunpihka kuluisi kun sitä on huolella koneeseen hinkattu.

Toistan kysymyksen oikeasta valmentautumisesta jotain tietäville. Olkoon se vapaaottelu sitte se hahmottamisen turvariepu.
Mikä, millä konstilla painikaudella pidetään yllä lyöntiherkkyyttä?
Ja onko löytynyt keinoja kutittaa painitaustaisilta tälliräjähtävyyttä esiin?

Kentän ulkopuolelta, millä konstilla katsotte parhaaksi valmistautua moodinvaihdoksiin?
Esimerkiksi kuinka vähentää sitä änkkäilyaikaa kun suunnitelma ei toteudukaan ja joutuu siirtymään suunnitelmaan b.
Niinku vaikka kun taltuttamistilanteesta tuleekin selviytymistilanne.
On harjoittelullisesti ja mielenliikkeiltään sukua tuolla paininjälkeiselle tällien jakamiselle, minusta.

Näin kävi. So?
Siellä oli kysymyskin. Ja sinulla on aina mielipide.

Olipas tosi mukavaa katseltavaa. Kaksi karatekaa mähkyllä. Kiitos.
Tuli vallan nostalginen olo, kuten usein tulee. prkl..
Vaikka tuo pelinhallinta oli lievästi eripainotteista.

Iso poika liikkui ja jaksoi todella hyvin, ei hapottanut lihaksiaan umpeen.. mullakin oli moniaita painituokioita niitten supervahvojen roinaajien kanssa ja ne oli helpohko jekuttaa puristaan ja kuluttaan energiansa periaatteessa panssarintakomiseen.
Oli muuten tosi egobuusti kun huomas lopullisesti että omatkin voimat riittää kyllä, vaikka penkkituloksen ero oli miltei satakiloa. Ne nämligen sai säännöllisen varmasti niitä testokohtauksia ja riehu jonkinaikaa ku hullu piru.. Stretsit oli parempia niilleveikoille kuin lukot.

Tuo sälli jakoi ja käytti voimaansa todella hyvin, kamppailutausta näkyi.

Mä seurasin aikoinaan kakemaailmassa jonkinkerran tota Ovaskaista, oli taitava ja sähäkkä. Mukava huomata että sähäkkyys on säilynyt, muuttanut vain vähän muotoaan.
Mites tuota nuan..

Kuinka moni tällinjakelutaustainen painiskelija jaksaa huolehtia siitä lyönti/potku-hermotuksesta?
Kun tossa näki että Ovaskaisen positio, asento ja asenne olivat muuttuneet, se yleensä syö lyöntien simakkuutta.
Mä yritin pitää juttua yllä ratauttamalla vetoja aivan jokaisen treenin jälkeen, jos ei energiaa jäänyt niin sitte iltapuhaltelussa.
Mielestäni sain pidettyä tällit räjähtävinä kyllä.

Mites nykyveikot?