Kyösti, onko kyseessä harrastuspiikki vai pitempi jatkumo?
Aktiivinen esilläolo lie siis kannattava markkiointikeino, miten kommunikoitte vanhempien/kiinnostuneiden kanssa?
Siis millä painotuksin, liikunnallisuutta veikkaisin.
Voitko vetää mitään ylimalkaistakaan rajaa harrastajan omaan aloitteellisuuteen vrt vanhempien aktiivisuuteen? Eli millä iällä tullaan treeneihin omasta aloitteesta.. ja miksi?

Hyvin hoidettu paketti kyllä.

Tyttö, osittain samat kysymykset mutta ensin kiitos vaikutelmani vahvistamisesta. Eli että realitylajeissa on sutinaa ja niihin hakeudutaan jo varsin nuorena.
Missäs kulkee se vanhempien aktiivisuuden raja?
Ja miten painotatte aivan nuorimpain treenit, metodin ydin kun kuitenkin on varsin rujo.. kuten tietenkin kaikkien muittenkin mukilointilajien, sportti vaan on söpöisämpää tuoda esille. Tai teh budo.
Mites magassa? Täsmäväkivallassa kun se vastuu lie kuitenkin se olennainen moraali.
Se lie ihan nuorimmille aika hevi käikäle.

Niin.. varmaankin lajeihin hakeutuvat pötkylät seuraavat (edelleen) muodin kutsua mutta liekö se syvämotiivi kovinkaan muuttunut?
Epäilen.

Kylläpä se jonkinlaisen itsepuolustautuvan itsevarmuuden haeskelua edelleen varmaankin on.
Mä en vaan usko että kukaan, siis kukaan oikeasti treenaa ollakseen reipas ruskea sosiaalinen iloveikko.
Itsevarmuutta sieltä haetaan.
Jutellessa se ip-näkökulma tulee esiin viimeistään viidennessä syvälauseessa ja roikkuuhan se edelleen myös markkinoinnissa mukana.

En ole ihan varma onko nykyaika sen pehmeämpää kuin menneet oli.
Tietysti 50-luku oli omaa aikaansa kun veteraanit oli vielä nuoria ja levottomia.
Mutta 70/80-luvuilla jengit myllytti huvikseen toisiaan vastaan, kuten nykyäänkin. (1990 -> oli laimenemaan päin juu.)
Nyt niitä vaan sanotaan mielenosoituksiksi.

Raportointi ja tilastointi ovat helpottuneet, samoin ihmisten sellainen tympeä turvallisuudentunne. Uhoaminen, tuijottelu ja tuhina on lisääntynyt vaikka kädentaitoa ei olis ollenkaan.

Mielestäni tämä näkyy treeniin hakeutuvien määrissä. Se, että vapaaottelu johdannaisineen on helpoin hakeutuma on vain mielikuva-uskoa.
Synkemmät metodit ovat raskaampia kohdattavia, ilmapiiri ei edelleenkään kestä karate-tappajia.

Se ei ole pelkästään huono juttu.

Aika pyöreätä on vastailu. Ymmärrettävästi.

Turha tietysti kysyäkään mutta minkäs verran katsotaan mäikkäämisestä lopettajalle hyötyä olevan?
Siis itse asian kannalta, nää liikunnat ja sosiaalisuudet on.. no, nätisti katsellen oheistuotteita.

Niin, mä suhtauduin koko ilmiöön aina aika happamasti, kaskun painotukseni ovat mitkä ovat ja täsmämukilointi ei todellakaan sovi kaikille aikuisillekaan.
Kaikista sietämättömimpiä olivat vanhemmat. Saatanan kovaääniset omahyväiset tyhmät kaikentietäjät.
Fy sattans.

Mikä se lopettamisprosentti näillä nuorimmilla onkaan? Edes suunnilleenkaan.
Eli voisi kysyä että onko muilla kuin judolla ja painilla junioritoiminnan kautta nousseita aktiiveja? Kenties skabaajia?

Epämiellyttävästi nousee mielikuvaksi lypsäminen. Toivottavasti näin ei ole.
Kun mulla on se mielikuva että nämä kehään/matolle-tähtäävät ovat vanhempia tapauksia.

Jep, löysin ne itsekin.
Kiitos kurkkaamisesta.
Vaikea uskoa etteikö tietokantoja löytyisi.

Yleisesti. Paini, judo, nyrkkeily.. miksei karatetkin, niin shukokai kuin liitto kuin korealainen versio.

Asiaan liittyen.
Kertokaapa löytyykö jostain tietokantaa juniorimestaruuskisoista, TUL mukaanlukien?
Onko mitään muistumaa missä vaiheessa ikärajat vahvistui?

Andy kirjoitti:Reality-lajien osuus on jotain nollan ja mikroskooppisen välillä. Ne eivät kiinnosta nuoria lainkaan...

Olen nyt hiukan kysellyt ja tämä väite ei tiettävästi pidä paikkaansa.

Mitens sille maga-liiton junnarikoulutukselle kävi?

Ja minkä verran asiaan (eli lajivalintaan) vaikuttaa vanhempien valveutuneisuus, lie ikäänkuin turvallisempaa kannustaa jälkikasvua lajeihin, joitten imago sujahtaa kivasti urheiluharrastus-laatikkoon.
Eli uskotaan se laji-ilmoitusten "sopii kaikille, myös itsepuolustukseen"- väite.

Kerran Tenavissa se riepusälli, Eppuko se nyt oli, istui jalat suorana hiekkalaatikolla ja katteli sisälle.
- Äiti pitää siitä kun leikin hiekkalaatikolla. Äidille tulee turvallinen olo kun hän näkee minun leikkivän hiekkalaatikolla.

Tämä ketju pysyttäytyi aikalailla hiekkalaatikolla, urheilussa ja soppeleissa lajeissa.
Mikä on realitysysteemien pala kakusta, mun kummitytön laitto äitinsä kravmagaan.. entisenä jutsukana pitää tärkeänä tilannehaldaamista ja on tosissaan huolissaan, koska Espoossa piereksii paljon maahanmuuttajia ja 12vee likka on vaalea..
Juttelin ja viihtyi magassa ja kuuntelee mielellään juttujani, tosin koetan pitää kontaminaattorisuodatinta päällä.
Mä en ole hyvää seuraa.. oikeestaan kenellekään. Enkä ainakaan esiteinille.

Tosin nää mun senikäset tuttavat tuntuu olevan kovin realistisia, josta tulee mieleen että kuinkahan se markkinointi iskee?
Kun lets face it, KAIKKI kamppailulajimarkkinointi on silkkaa..
Ei sitämitä. Vaikka onkin.