Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Pitänee ottaa huomioon että kyseessäolevana aikana kamppailululajit olivat eri eläin kuin nykyään.
Tergumi mainitaan monessa karatesaagassa nimekkäämpien (esim Motobu) kohdalla, ja koska ti lukemani perusteella perustuu rajuihin nivelhyökkäyksiin, ajatus "pahasta painista" ei liene kaukana totuudesta.
Lähteitä en suoraan sanoen viitsi kaivaa koska kyselijät eivät hae tietoa.
Tuollahan nuo hyllyissä olisivat kyllä.
TimoS kirjoitti:
Kari Aittomäki kirjoitti:
Mistä kohtaa Motobu udundi ei ole karatea tai on jotenkin keksittyä?
No sen voit ihan itsekin todentaa vaikka katsomalla YouTubesta. Hae vaikka Seikichi Uehara. Nuo jutut eivät ole karatea.
Seikichi Ueharan pikkunivellukot ovat käsittääkseni detalji, eivät ydin.
Tämä on mielestäni aika karatea.
Vaikka kyseessä onkin varsin epävarmaa ja suoraan sanoen kökköä tekemistä, ei se viidenminuutin kohdalla näytettävä sankaritarinointi rannekäännöin eroa kovastikaan monesta näkemästäni karatemiimikasta.
Mutta kiva että kuriositeetti herättää kyselytarvetta.
Sitäpaitti tegumi-termi on eksoottisen mukava.
edit Jostain syystä kommentointini TImoS:n viestiin jäävät sitaattilaatikkoon?
Niin, urheiluversiothan ovat toki kuuluneet asiaan jo Okinawallakin ihan tegumista l'ähtien?
Esim jenkkikaraten pioneeri Joe Lewis painotti okinawanoppejaan kovakouraisen matsityylinsä lähteenä.
Eli ottelu kuuluu asiaan ja kun pelataan sporttipelejä, juttu sujuvoituu.
Ja vaikka siitä ei todisteita (mitä helevetin todisteita?) löydykään, eiköhän se metodien sofistikoituminen ole aivan luontainen ilmiö?
Niinku vaikka futiksessa jossa alkumuoto oli suunnilleen kylätappelu.
Onhan se hioituminen nähtävissä lajissa missä tahansa.
Lasselta osuva painotus tuosta ajankohdasta 1900-luvun alussa, silloinhan ne peruskivet vapaaotteluunkin muurattiin.
Nyrkkeilystä ja sporttipaineista puhumattakaan, tiettävästi myös sakemannien yläluokan viiltomiekkailu haki uusia linjoja.
Perusero ti:n ja karaten välillä lie katan asemassa?
Käsittääkseni, tai en ainakaan muista lukeneeni tin olevan muuta kuin kädentaito.
Mistä kohtaa Motobu udundi ei ole karatea tai on jotenkin keksittyä?
Olisi varmaankin, tuollahan hyllyissä tai leikekansioissa ne jutut makaa, mutta maksaako se vaivaa?
Eihän nuo ole aitoja kysymyksiä vaan sitätätä samaa umpiväsyttävää kyseenalaistamista.
Minä en muuten muista lukeneeni tiikerin tappamisia, kerrottuna toki on kohdalleni tullut.
Ihan nöyrä pyyntö, oisko aivan mahdotonta päästä juttelemaan okinawan ti:sta/esiversioista yleisimminkin ikäänkuin vailla tätä väsynyttä tulehtuneisuutta?
Eiköhän tässä joka ukko ala olla testotuotannon alakaarella, eli korkeuskuseksinta vois ainaki mun mielestä jäädä jo sikseen?
Koska jostainhan karaten esiasteet tulevat?
Kiinalainen nyrkkeily on yleisoletus, mutta se on niinku niin sekava pelikenttä että ei siitä selvää ota edes juurus.
Okinawalla omaleimaisia painotuselementtejä on tullut, ja jostain ne ovat tulleet.
Ehkä ti:sta, ehkä eivät.
Jos ei kauheasti purista niin juttelun vois viedä pohdiskeluun?
Ilmeisesti koet olla loukkaava. Taputa ittees päähän.
Itseasiassa olen yrittänyt viedä keskustelua okinawan ti:n hiukan vanhempaan esilletuontiin, siihen hahmotukseen johon itse olen törmännyt.
Jossa ti esitetään suoraviivaisena ja taisteluorientoituneena.
Siis esilletuontiin.
Jostakinhan ne tulkinnat tulevat.
Kiitos silti kirjoittajille, info on aina tervetullutta.
Kyse on yksinkertaisesti arvottamisesta, onko tärkeämpää harjoitella harjoittelua vai toimintaa.
Alleviivataan nyt vielä sitä varsinaista pointtiani.
Saleilla lukotuksista muodostuu kovin helposti tapahtumaketju, joka päättyy siihen että nivel vedetään suoraksi.
Kontrollin illuusiosta.
Kentällä se tilanne ei todellakaan lopu siihen vaan siitä alkaa toinen, usein rujompi tapahtumaketju.
Esimerkki.. häjyinä vuosinani tein joskus ylimääräisen saranan vain piruuttani ja koetin saada pyörittelemällä sokin aikaan.
Mites sellainen asennoitumismalli sopii maailmankuvaan?
Luulis sopivan hyvin, koska toimintamallin keskipisteen koppasin vanhemmista tyyleistä.
No selvä, koryu-tyylien tausta ja toteutus käytännön suhteen on siis täysin sama kuin modernimpien tyylien.
Olkoon siis niin.
TimoS, onko siis mielestäsi korrektin harjoittelun korrekti harjoittelu tärkeämpää kuin soveltava toiminta?
Kamppailutehon kohentaminen?
Täytyy sanoa että naurahdin viestin lukiessani.
Etenkin kun tarkoitin nimenomaan harjoitustilanteen henkistä asemointia.
Joskus, usein kannattaa jättää sankaritarinointi poies ja keskittyä pelkkään sujuvaan pahantekoon.
Siis aivan treenissä.
Erityiskiitos JariR:lle.
Kokeilepa ikäänkuin ajatusleikkinä vaikkapa sitä kontrollin teemaa. Siten, että jätät nää moraaliset määreet kokonaan vek ja asennoidut vain tekoon.
Sitenvaikka että ajatuksena ois päästä osaavan yojimbon ohi puukottelemaan varsinaista kohdetta.
Oisko sellanen suoranrunttaava dislokaatio kenties jo aika relevantti vaihtoehto?
Mulla on kirjahyllyssä opuksia joitten sotakenttämaalauksissa reilukerhosamurait niittaavat kohteensa tonttiin taistelukaverin revittäväksi.
Eli oiskohan mitään mahkuja asettaa pöydälle ajatelma siitä että salien aikaansaama mielikuva kontrolliotteista on eräällälailla illuusiota?
Tai voihan sitä toki kehityksenäkin pitää, jos kykee hahmottamaan paraatimarssin jalostuneena versiona keihäsmetsätaistelusta.
Se raajankatkaisulla uhkailu on muodostunut salien sankaritarinoitten ytimeksi.
Ikäänkuin se olisi tilanneratkaisu.
Oikeassa tilanteessa se ei sitä usein ole, kuinka moni on kuullut lauseen "päästä mut irti ni mä tapan sut"?
Lukko ei ole matti tai edes sakki, se on patti.
Tottakai julkinen turvatoiminta on ikäänkuin erikoistilanne, kadun pimeällä puolella lukon pelotevaikutus on jykevämpi.
Mutta harvalla on luonnetta rojauttaa se raaja poikki.
Mulla ei ainakaan, ilman vahvaa motiivia.
Lukemissani kuvauksissa ti esitetään tylynä, jujutsumaisena lajina jossa lukot isketään karatemaisesti perille ja iskut ovat atemeita, valmistavia puudukkeita.
Mulla on sellanen kutina että tämä modernin jujutsun kontrolliotepainotus on myöhempää hapatusta, että alkuperäinen nivelien repiminen on ollut varsin suoraviivaista runttaamista.
Aikidohan humaania näkemystä oikein korostaa. Kuten myös hokuto, itseasiassa.
Minähän olen kertonutkin tilanteista kun olen tullut vetäneeksi jutsua karatella perille ja riksraks.
JOS se Sacharnoski on saanut tuonkaltaista oppia, on jujutsutermin käyttö ymmärrettävää.