Mun vaatimaton näkemäni lajien samankaltaisuuksista on se, että näissä realiteettijutuissa ei ärsykkeitä voi saada liiaksi.

Ajatuksena se, että kun tekniikan ulkoisella muodolla ei ole korostonutta merkitystä nousee reagoiva variointi jopa huomatttavan merkitykselliseksi.
Oikean maailman tilanteissa voi selvästi nähdä reagointiviivettä, kun toimija koettaa tunnistaa tapahtumia, hyökkäystä ja usein asemoitua optimilla tavalla.
Ja häneksi menee.

Tästä tulee se traditiolajien kömpelyys ja runttaava vaikutelma, kun veitään vaan vaikkei asema ole vielä kunnolla auki.
Traditiojutuissa se vaistopelaaminen ottaa perkuleen kauan mutta sitten kun paketti on "avoin kaikkiin kahdeksaan suuntaan", on oleminen miltei näytösmäistä.

Realitymetodeissa se tietty räkäisyys on jopa hyve, kun se voimakas osuma ei ole niin korkealla tavoitteissa.. kunhan osuu senverran että saa ikkunaa seuraavalle ja seuraavalle ja seuraavalle.
Tässä mindsetissä niitä hiukan epämääräisiä päintuloja pitää haalia paljon ja paljon ja enemmän..
Peloton toteuttaja pääsee näin nopeasti tilaan, joka mahdollistaa tilanteen haltuunoton suuremmitta sankarinosteita, arkisemmin.
Hyvä tavoite vaan vaatii tosiaan toistoja.

Hiukan huvittavasti näen tässä yhtymäköhtaa komban tavoitteisiin. Tai voiko flow'ta nyt kenellekään korvamerkitä..

Ajatuksentynkänä vain, lajivertailujen tarpeellisuutta pähkäillessä.

Hankaluutena tai pikemminkin epämukavuutena koen sellasen ulkoisen muistuttavuuden, lajeja on vaikea erottaa toisistaan.
Pakkaa sekoittaa vielä se että jengi on osittain samoja, käytetty kieli ja termonologia sama.. tosin sanoen kukaan ei pyri erottumaan.

Tässä vaikuttaa vielä se että mulla tietysti on omat, varsin vahvat mielipiteeni realistisesta treenaamisesta ja saavutetuista tuloksista myös.
Sekä luonnollisesti esilletuonnista, rokkänrollista.
Sporttilajeihin nojaaminen on markkinoinnin kautta ymmärrettävää mutta reaalihahmotuksen ja treenituleman kannalta kaksiteräistä.
Ei niistä sen enempää mutta jos asetan itseni lajinetsijän asemaan olisi valinta nykyesittelyillä aika entten-tentten.

Sitäpaitti, tässä vuosien ja vuorikymmenten mittaan on termiä "kloonimaisia turpiinpätkintälajeja" käytetty lyömä-aseena melkohemmetin usein.
Aika osuvastikin.

Melko kulmaton esitys, maailman parhaita ollaan maailman yksinkertaisimmista syistä.
Erottuvuutta ei oikeen näjy.

En tietenkään osaa katsella neitsytsilmin mutta aika peruspiirakalta kyllä näyttääpi.

Hyvä kuunnelma kyllä.
Jätkät vaan kokee rakentaa hahmotusta jossa toimintamallit liikkuvat kokoajan laillisisssa rajoissa ja pyrkivät määrittämään toimintamallit sinne perusteltavissa olevan toiminnan sisään.
Erittäin ymmärrettävää ja osittain erittäin enimmin tottakin.
Tärkein juttuhan tositilannetoiminnassa on tehdä ne suoritteet siten ettei elämä radikaalisti muuttuisi.
Ettei saada pahasti osumaa mutta ettei tarttis lähtee lusimaankaan tai maksaa järeitä korvauksia.

Mutta toki pitäs viedä rinnalla tai ainakin heti pinnan alla näkemystä ja jytinää että äärimmäinen tilanne voi tulla eteen ja väistämättä tuleekin, etenkin jos on saanu sen pureman joka panee tilanteisiin hakeutumaan.
Kun pitää tehdä valintoja.

Niinkuin tuon tason tekijämiehet eivät sitä olisi tehneetkin, mua vaan ihmetyttää miksei sydänarautaa väläytetä.
Se on kuitenkin oleellinen tekijä silloin kun on. Ratkaisee aikamoisen paljon.
Ja muuten valmiiksi mietittynä vaikuttaa treeniasenteeseenkin aika.. ei nyt radikaalisti mutta vahvasti.

Jonka seikan mä toivoisin moderneitten lajien edustajien hahmottavan traditiolajeista.
Kun näyttäis menevän ohi kun ei ole niinku kekattu.
Traditiomies ottaa treenissään taisteluasennon ja -asenteen silloin kun hän treenaa perusdrillejään.
Se asenne on totaalinen ja antaa muistijälkiä, aivan joka yksityiskohdassa.

Kun itse olen tuonut traditioasennettta realitytreenien tehtäväjuttuihin, sällit on ollu silminnähden hämillään.
Kertois minusta sen että oletetaan tilanteessa aivojen kovinkin jotenkin toimivan ja päätöksentoen olevan helppoa.
Joskus ja usein onkin, mutta joskus tulee tilanteita joissa vain reagoidaan, reagoiden toimitaan.
Niissä se tst-asenne tulee avuksi ja kroppa vaan toimii.

Näin.
Miesten jutustelussa en ole yhdestäkään kohtaa erimieltä.
Toivottavasti konsepti leviää, vaikuttaa hienolta.


Andylta nautinnollinen alustus. Hyvin terävä ja oivaltava.