Olet muuten näyttänyt ton kiristymisen mulle ja Timpalle eli airaktille, päiviteltiin että olipas tyhmä jutsupelle.

Mä kerran pistin sokuto kekomilla erään jutsupoijjan miltei ikkunasta mäjellen.
Kaapelilla kun oltiin niin ukemi ois saattanut jäädä vajaatehoiseksi.
Ehkä hän oppi kokemuksesta jotain.
Mä opin taas kerran sen että maltti on valttia.

Mitä kertoo salitunnelmista jos noita pikkuhaastoja tulee lukuisia kertoja?

Mullakin niitä on tullut mutta harvakseltaan, piiiiiiiiiiiiitkän ajan kuluessa.
Nutistaahan ne täytyy, aivan poikkeuksetta.

Niitä umpityperiä itepuolustustunteja joita joutu joskus firmoille vetään, sielä näitä jäkittäjiä tai aktiivisemminkin vastustavia oli.
Yksi yritti tehdä vaikutusta voimallaan, puristi pää sinisenä kun harjoituksen aihe oli niskan lämmittäminen käsipainilla.
Mursin otteen, nappasin kokonelsonin ja pakotin polvilleen, vaihdoin otteen, nostin ja vein kaaressa tonttiin. Ihan suplexilla.
Meinasin jatkaa mutta.. seurakunta ei ollet treenaajia vaan pällejä.
Päästähän nuo ottaa.

Potkunyrkkeilyn kovanaamaileva ilmapiiri kypsytti joskus näitä ylläripyrskähdyksia, sälli saatto yhtäkkiä kokeilla onneaan.
Uloshan ne lyötiin säännönmukaisesti.

Vapaaottelussa juttua oli vähemmän, yksi painitaustainen voiman ostaja jäi mieleen. Hikeennyin niin että jätkällä jäi nostelun SM-kisat käymättä.

Aseorientoituneet teki tota joskus aseettomissa treeneissä.
- Ei tää toimi.

Asehivelijät on urpoja muutenkin että niitä runttas ihan mielellään. Nytki hymyilyttää.

Palaan tohon alun kysymykseen eli minkälaisissa treenissä tollanen keskenkasvuisuus edes mahdollistuu?
Oikeissa taidelajeissa se kunnioitus on niin olellinen totemi että se junttaa kaikki pätemiset syvälle ja syvemmälle.