Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 5 tulosta

Kari Aittomäki
helmi 12, 2023, 02.55
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Kansan pullamössöytyminen
Vastaukset: 33
Luettu: 3520

Kansan pullamössöytyminen

Jo kolkytvuotta sitte kattelin kun baltit pysäytti neukkutankkeja työntämällä.
Aattelin että kyllä jäis finskiporoilta tekemättä.
Kari Aittomäki
heinä 29, 2020, 04.33
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Kansan pullamössöytyminen
Vastaukset: 33
Luettu: 3520

Kansan pullamössöytyminen

Mä olen vähä odotellu katumylly-näkökulmaa mutta kai se pitää sitte itte..

Aikanaan oli monesti tapana että jos hävittiin, hävittiin reilusti, ehkä revanssia toivoen.
Mutta se koulunpihalta tuttu kanteleminen oli ihan out-out-out.

Honkkarin ovella kerran sattu tapaus jossa ammattimiehellekin kävi vahinko, Kuunolta pääsi ote irti ja poka kaatu pää edellä johonki kops.
Pitkä vekki, toistakymmenteä tikkiä ja verta niin pirusti.
Sälli oli vähä vanhempi skönäritaustainen tapaus, lähti kiroten ompeluttaan haavansa.
Tuli takasin vielä samana iltana ja anto kättä reilusti, pataan tuli mutta sattuuhan näitä.
Sitte:
- Täytyy tästä lähteä poliisiasemalle tekeen rikosilmoitus.
- Mutta.. mä luulin että sä nuolet haavas?
- Joo, enmä sulle mitään. Mutta kun on hyvät vekit päässä niin menee ryöstönä ja kotivakuutuksesta fyrkat himaan. Kello ja korut ja kortit.

Tätä asennetta ei juurikaan ollu enään mun lopettaessa yöelämän, nykytilanteesta en tiedä. Luulisin että se on jo ajatuksenakin mahdoton kun nykytekniikalla avun parkuminen eli se kantelu on helppoa kuin piereminen.
Kari Aittomäki
heinä 27, 2020, 05.03
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Kansan pullamössöytyminen
Vastaukset: 33
Luettu: 3520

Kansan pullamössöytyminen

Hyvä kysymys.

Muistanpa kun parkkeerasin ekakerran vähä pitemmäksi aikaa ikäänkuin omaan kämppään..
Hommasin pesukoneen ja kyllä oli kiva vaan laittaa masiina pyörimään, ei tarvinnu enää jyystää käsin.
Silloin kun sitä pyykkiä tuli ja tuli ja tuli.
Ja.. olen tilannut puheluita ja odotellut että linja vapautuu. Tuntuu käsittämättömältä nyt kun olemme täysin tottuneet kännyköihin ja sähköposteihin ja muuhun.

Kyllä nyt on verrattomasti parempi, mutta on se ulkovessatoimituksen muistelu jotenkin vänkää.
Tuo jonkkaan painuminen ja muu eräily taas on aivan oma juttunsa johon liittyy vahvana se luonto ja se haistelu ja oleminen.
Kari Aittomäki
heinä 26, 2020, 03.25
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Kansan pullamössöytyminen
Vastaukset: 33
Luettu: 3520

Kansan pullamössöytyminen

No minä sain kasvaa silloisessa ylellisyydessä, Äijän rakentamassa hirsikehikkotalossa. Jossa tätäkin viestiä kirjuutan.
Puilla lämmitettiin ja lämmintä vettä oli boilerinverran (nyt piisaa eikä puitakaan tarvita paljo), mettä alko tien toiselta puolelta, alkaa yhä.. (viime yönä pihalla käpsehti kettu.)
Mitään ei heitetty menemään, koska "siitä saa vielä osia."

Mutta pokasahaan en osaa viilata terää enkä fiksata sähkömoottoreita. Tai varastaa sähköä tolpasta.

Hyvin jäsennelty Lasselta.
Kamppailulajin keskittynyt harrastaminen on juu osaltaan eräänlaista masokismia, epämukavuusalueella surffaamista.
Se on ikäänkuin mauste jota jokainen voipi annostella soosiinsa omanmaun mukaan.

Koska.. futistreenien päätteeksi pelattava tuokiopallo on nastaavänkääkivaa ja sitä odotetaan.
Mutta lujavauhtinen kamppailu-sparri on ihan eri karkki, pelottava ja stressaava.
Ja hemmetin mehukas kun sen saa läpiräpiköityä.

Juurikin retkeily ja karu yöpyminen ja sellaset hakeutumiset ovat käänteistä nautintoa, jonka kokeman jälkeen lakanapeti keskuslämmityshuoneessa on pieni taivas.
Veikko Huovinen tämän kiteytti Lampaansyöjissä, ihmisen pitää joskus kärsiä.

Pitänee kertua taas tarina, teinipoikana olin just saanu karatepistoksen, kokenu opetusta ja jääny päineni Oyaman kirjan varaan..
Olin yhä mettävaiheessa, könysin puskia ja hain puskaruokaa.

Yhdistin jutut, lainasin laavuteltan ja otin luodikkoni ja muute vermeet ja painuin rupisella veneellä saareen.
Metsästin ja kalastin, keräilin ruokani ja jokapäivä treenasin karatea, uupumukseen asti.
En tiedä kuinka pitkiä ne sessiot oli mutta auringosta päätellen noin kolmituntisia.
Päivä täyttyi askareista joilla kaikilla oli merkitystä.


Olin miltei puhekyvytön kun painuin takas kotiin, laiha ja rupinen.
Ja kova ku kivi, mikään ei pelottanut.
Jumalauta kuinka se Äitin varsin surkea mässy maistu hyvältä.

Mutsi oli siis varsin surkea kokki, kerran vein niille lujan paistin ja vierailin katsomassa miten ruoka kypsyy.. huomatakseni vain jotta Äitee siinä keitti ko paistia.
Jepjep.
Muistot on mukavia, nyt.
Kari Aittomäki
heinä 25, 2020, 05.19
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Kansan pullamössöytyminen
Vastaukset: 33
Luettu: 3520

Kansan pullamössöytyminen

Hyvä aihio, kuten Timpalla aina.

Onhan se selvä että mitä helpommalla pulla ilmestyy lootaan sitä vähemmän tarvitaan karuja arjentaitoja.
Kenestä on enään lopettamaan auton alle jäänyttä kituvaa koiraa?

Voisin palata kertomaan tarkemmin isosisästäni joka jalattomana auttoi ripari-ikäistä isääni ja tämän kaksoisveljeä, sällit oli haukannu mettäurakassa isomman palan kuin pystyivät.
Vaarini lainas hevosen ja könys mettätyömaalle, muljas jotenkin kuusenjuureen ja alko vetää pokasahalla puuta nurin. Saivat urakan tehtyä.
Kerrotaanpas vielä että sekä Vaarilla että sälleillä oli omaviritetyt henkilökohtaiset pokasahat. Joka tuunaus oli tärkeä kädentaito.

Tai siitä entisestä käsipuoli-ojurista, siis ammattimaisesta ojankaivajasta joka ajo molemmat poikansa aikaisin maailmalle ja makso poikain opiskelut kaivamalla ojia ja metsätöitä tekemällä, yksikätisenä. Kuoli päälle yhdeksänkymppisenä Espossa, nuoremman poikansa pihamökissä. Joka poika oli tuomari.

He kohtasivat elämänsä sellaisenaan, valittamatta ja surkeilematta.

Mä aina ihailin Vaaria saunassa, kun se nautti niin silminnähden. Tai kun se tuli jostain kasvimaajutusta ja jäi pihalle tupakille, katsellen tekemäänsä työtä, kasvoilla eittämätön rauha.
Tärkeitä opetuksia jokaisen hetken tärkeydestä.

Takas tähänpäivään, mä näen eroja omakotitalo-asumisessa.
Vanhemmilla alueilla ne pihat elää, siellä näkyy kaikkia projekteja ja värkkäilyjä.
Vielä kasarilla räystäistä roikkui jäniksiä ja/tai sorsia.

Nää uudet valmispakettitalot.. pienillä tonteilla piha on suunniteltu ja sommiteltu ikäänkuin ohikulkevien sauvakävelijöitten silmille.
Mä jotenki voin.. ei nyt pahoin mutta hiukan tympääntyneesti sellasella alueella ajellessa.
Näyteikkuna-elämää.

Siksi mä viihdyin tuolla vanhalla itäblokkialueella, ne kylät ja alueet oli sellanen aikakone.