Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 63 tulosta

Kari Aittomäki
kesä 4, 2023, 08.22
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Fightclub on niitä harvinaisia tapauksia kun leffa ylittää kirjan annin.
Koska se leffa on yksi merkittävimpiä niinku ikinä.
Fincher (ohjaaja) on perkeleellisessä vedossa.

Ehkä ois ollu hyvä lukea kirja ensin, se on moninpuolin jykevä tapaus.
Pitääpä ottaa se tuolta hyllystä ja lukea.

Mä yritin kerran lukea ton Tontin tekstiä.
Ei ei ei.
Kari Aittomäki
kesä 3, 2023, 04.37
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Kuva
Kari Aittomäki
touko 27, 2023, 06.43
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Nyt en tiedä mitä lie tapahtunut, mutta käydessäni taas kerran kevätlukemaan Sormustarua iski joku tauti.
Into. Nytten olen sitten lukenut kaikki ne kirjat + Hobitin 6-7 kertaa peräkkäin.
Suurella pieteetillä ja rakastaen. Kartan kanssa jee. Flappitauluun asti en sentään ole kurottanut eli moniaat sivuhahmot menee painollaan.. mutta silti.

Kun ne tarinnat on niin mahtavia!
Ku ne neljä pientä jamppaa lähtevät patikassa maailmaa kohti ja tekevät tajuttomia tekoja, järäyttävät maailman takas paikoilleen.
Huhhuh.
Etenkin tämä että voimissa vähäiset mutta päättäväisyydessään jykevät hobitit eivät vain toimi taustalla, vaan kohtaavat ja selvittävät kammottavia vihollisia ja tilanteita. Sankarien lailla.
Ja kun jo pelkästään Pippin, nuorin ja holtittomin sälleistä kaataa taistelussa vuorenpeikon. Joka ois niinku vähäisin urotyö ja ikäänkuin sivujuonne Pippinin muitten aikaansaamisten joukossa.
Frodo kantaa Sormuksen mutta Samwise on se sankari, ajaa pois hirmuhämähäkin ja kantaa Frodon hartioillaan Sarumanin takapihalle.
Ja Merrikin kaataa kauhean Angmarin noitakuninkaan, nazgulien pomon.

Tällä kertaa nautin erityisesti suvantokohdista, joita Tolkien sirottelee hienolla rytmillä.
Niinkuin vaikka juurikin Merrin herääminen turtumuksestaan urotekonsa jälkeen.
Jota pohjustetaan oopperamaisella mahtailulla kun kohtakuningas Aragorn (joka on myös meisterhealer) parantaa upeita ylimyshahmoja.. hiukan ylivedetyn mahtipontisesti ja tulee sitten Merrin luo.
Joka herää koomastansa pling-khäh.
- Nälkä. Mitä kello on.
Ja miten hienosti Tolkien tuo kohtaukseen herkkyyttä ja kauneutta, leikinlasku-liukumäellä.
Kun Merri kiittää kauniisti Aragornia, suree surmansa saanutta Rohanin kuningasta ja kuinka hobitit polttelee piippujaan ja hehkuvat jälleennäkemistään ja kokemiaan.

Juonne viittaa hyvin taitavasti lempikohtaukseeni eli siihen kun hobitit kohtaavan kyseisen kuninkaan, Theodenin.
Murskatun Rautapihan porteilla johon vanha kuningas saapuu Gandalfin ja Aragornin sekä Gimli-Legolasin kanssa.
Kun puolentoista sivun kohtaus tyynnyttää raivokkaan tarinakiidon taistelukuvauksinaan, ikäänkuin muistutukseksi siitä miksi nämä hahmot taistelevat.
Kun vanha kuningas käyttäytyy kuin todellinen kuningas, on kohtelias ja aidonhienostunut.
- Tuo oli siis Rohanin kuningas. Hieno vanha kaveri, kohtelias kuin mikä.

Juu.
Ja niinkuin kaikissa mahtitarinoissa, se lopun vääjäämätön kojahdus on miltei liikaa.
Joten taidan lukea koko läjän vielä kerran. Ainakin.
Onneks olen myös innokas leffapällistäjä.

ja vielä..
Mä olisin niin suonut että Tolkien ois vieny kerrontaa vielä vähä.
Vaikka siihen kun sällit on saapunu takas Kontuun ja keikanjälkeinen aika alkaa taas..
Frodo nyt ähkii mitä ähkii mutta oispas kiva jos tarinaan ois tullu enttivaimojuonne.

Kun sitä vähä pedataan siinä lähdössä kun Sam kertoo paarissa että takametsillä ois nähty kävelevä puu.
Ois aika hienoo jos Merri ja Pippin huomais liikkuessaan laulelevansa enttivaimojen nimiä sillain puolitiedostamatta.
Enttien omalla, hätäilemättömällä kielellä.
Ja alkaisivat saada vastauskaikuja. Jotka veis Maailmanmatkaajat erääseen lähtöpisteeseen, Farmer Maggottin tiluksille.
Joka veis sällit Vanhan Metsän laitaan jossa he tapaisivat taas tom Bombadilin, joka kertoisi heile mistä entvaimoja etsiä.

Siitä etsinnästä saisi paljon irti, kyllävain.
Niinku että vaikka jokupäivä Konnussa liikkuis huornhämy ja Sam Gamgi sais ohjastaa Äkkipään ja huornien mukanaantuomien kauniitten puitten istutusta konnunmaille.

Sellasia on mahtitarinat, jatkuu kokijansa päässä.

anteeks pituus.
Kari Aittomäki
touko 30, 2022, 06.46
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

No nyt mä sen sain!
Huudosta ja vielä Kokkolasta!
Ykstoista egee, 302 sivua kovaksikeitettyä kerrontaa SS-miesten Indokiinan helvetistä.

Eli George Elford'n Paholaisarmeija, Devils guard.
Kertoo Venäjällä sotineitten SS-miesten matkasta Venäältä Ranskan legioonaan ja Indokiinaan.

Just niin tiukka kuin muistin..
Silkkaa paholaismaista viidakko-tesettiä, ei mitään alleviivattuja suvantokohtia.

Toden sanoakseni aika puisevaa puhketta, vaikka Indokiinan sota oli pitkä niin tuskin ne sällit sielä puskissa kokoajan joutu rähjään.

Mutta ehdotonta ja tiukkaa kerrontaa.
Aivan perkeleenmoisia miehiä olivat he.
Kari Aittomäki
touko 24, 2022, 13.46
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

No, se leffa on niin karkkia että campin puolelle menee.
Aikansa kuva ja tosiaan actionravailun kulmakiviä.

Mä olen lukenut sen kirjan ja aika.. tilaustyöltä se maistu.
Kari Aittomäki
touko 23, 2022, 05.49
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Käsittämätöntä että joku ei ole katsonut rampo kakkosta!
Sehän on määrittävä action-paukuttelu ja jopa Ronald Reagan (US pressa) sano että voispas lähettää Rambon lähetyshommiin.
En kai paljon erehdy jos oletan että Trump ois lie kompannu ajatusta.

Minäkin jaksoin tuota Firstblood/Rambo-nimijuttua valistaa hyvän neljännesvuosisadan mutta sitte uuvahdin.

Lukasin tossa viikonlopun aikana taasen taas tuon alkuperäisen Firstbloodin.
Ei se menetä tehojaan ei.
Kari Aittomäki
touko 18, 2022, 03.14
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Mulle oli mieleenpainuva juttu, kun kauan sitten näin ekaa kertaa Ilmestyskirja. Nyt -leffan ja vasta katsoessa tajusin, että tämähän on Pimeyden sydän.
Kyllä.

Mulla meni Ilmestyskirjan osalta niin, että olin aivan tossuna lukemassa Edgar Wallacen mainoita Sandikirjoja. Sijoittuvat siirtomaa-afrikkaan ja ovat aivan hysteerisen hauskoja, infornatiivisia myös.
Sain sitte kuulla samoille seuduille sijoittuvasta, hiukan jykevämmästä kirjasta ja luin Pimeyden sydämen.
Pää meinas sanoa poks.

Myöhemmin menin kattoon Ilmestyskirja. Nyt'n ja ilmeisesti pääni sanoi poks koska en ole toipunut vieläkään.
Se on todella leffa joka ylittää kirjan.

Fight Club on todentotta monta luokka vahvempi leffakertomana kuin luettuna, mutta se onkin yksi kaikien aikojen leffoista.
Uhrilampaan on mielestäni fifty-sixty, leffa on valtava mutta Harris on nerokas kirjoittaja ja etenkin Starlingin hahmo on tajuttoman hieno rakennelma.
Kuten ne kaikki ohimenevät mestarilauseetkin.
"..päivän coda: Tästä merkillisestä maailmasta, tältä puoliskolta jossa nyt on yö, minun täytyy metsästää otusta joka elää kyynelistä."

Ei jumalauta.
Kari Aittomäki
touko 17, 2022, 03.44
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Kiintoisa esittely, jo vain.

Mun Donkihotti-kokemasta on niin kymmeniä vuosia että pitis varmaan uusia.
Se oli nuorelle minulle aika raskas kahlaus koska vaikka tiesi että kyseessä on satiiri, se lauseitten jaarittelevaisuus ja rautalangasta vääntely kävi raskaaksi.
Ehkä sitä nytte ois viksumpi tai ainaki maltillisempi.

Lueksin tossa leffan ansiosta tuon Papillonin, edelliskerrasta onkin muutama kymmenen vuotta.
Parasta oli ne flashbackit nuorenpojan hullaantuneisuuteen, luin jutun ekakertaa joskus kolmetoistiaana.
Nyt oli tuloksena vain laiskahkoa viihtymistä, ei sen kummempaa.
Suomennosta sitä jaksaa yhä ihailla ja onhan se tarina jopa jäntevä, vaikka menettääkin puhkettaan siinä loppuviidenneksellä.

Kirjahan siis kertoo Henri Charrieren eli Papillonin raivokkaasta innosta paeta vankilasta, jonne hänet on tuomittu rikoksesta jota hän ei tietenkään tehnyt.
Tapahtumat alkavat 1930-luvun Pariisista ja siirtyvät nopeasti Ranskan rangaistusleireihin Etelä-amerikkaan.
Papillon karkaa, jää kiinni, karkaa uudestaan, lusii rundissa, karkaa ja lopulta pääsee hatkaan.
Kieli on rehevää, puheenomaista ja vankilaolosuhteitten kuvaus jopa herkullista.
Jopa idyllistä, etenkin saarille siirrettyjen alan miesten osalta.

Tottakai järeän menestystarinan liepeille on ilmestynyt maukujia jotka koettavat kertoa että eivoiollanoin.
Ilmiö jota minä en saa tajutuksi mutta kukapa köyhäsieluja tajuaiskaan.

Papillon on tärkeä kirja, oli muuten mulle se ensimmäinen tälli tajuta että kirjasta tehty leffa on 9x kymmenestä köyhempi soppa.

Mutta ei se enään hullaannuttanu.
Kari Aittomäki
huhti 7, 2022, 03.10
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Eppu kirjoitti: huhti 6, 2022, 17.57 Alastalon salissa voi muuten myös kuunnella. Jumankekka minkä duunin joku on jaksanut tehdä. Esa Saarinen viittasi tähän vuoden 2021 Filosofia ja systeemiajattelu -luennoillaan , että teksti jota moni ei pysty lukemaan, aukeaa kuultuna. Hänelle sama oli käynyt Kalevalan kanssa, joka alkujaan onkin puhuttuja tarinoita, jotka on koottu yhteen kirjalliseen muotoon.
Tosta tuli mieleen että minä olen lukenut vaikeita runoteoksia ääneen, koska se tekstin rytmi, rumpu, tulee paremmin esiin.
Myös Kalevalan jonka lukeminen meni välillä ärjymiseksi.
Niinku myös asiaa mukailevan Einoleino-runon Kouta kanssa. Kuten irkut sai silloinjoskus tuta.

Olen kuullut myös väitteen että saagat aukeaa parhaiten elävänä, lausuttuna.

Mä vähä vältän vahvimpia värssyjä koska se menee aina varjonyrkkeilyksi ja tulee väsy.
Raskasta tekstiä jep.
Kari Aittomäki
elo 27, 2021, 03.35
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Minä en jostain syystä ole koskaan saanut kaislikkosuhinaa alkua pitemmälle.
Jokin tökkii.

Luen taas kerran Orm Punaista, nyt jatko-osaa ja sillä tekniikalla mitä joskus kauan sitten kokeilin kirjasto-olosuhteissa, joka tuolloin kävi mahdottomaksi. Söi aikaa aivan päättömästi.
Nykydigi-aikana se on erittäin mahdollista ja nopiaa, vaikka netin tietokenttä ei nyt lopultakaan niin kaikenkattava ole.

Tekniikka on se, että kirjoitan lukiessani kaikki annetut nimet talteen ja tarkistan. Paikannimiä myöten, jopa sanontoja.
Koska Bengtsson oli tiettävästi ihan historioitsija myös, juolahti mieleeni että ei ne nimet siellä turhaan pyöri, joku juttu siellä taustalla kumajaa.

Ja voi todentotta mikä maailma aukeaa! Kerrassaan mahtavia hahmoja ja tarinoita. Värittävät kirjan antia valtavasti.
Ja samalla aukeutuu kirjailijan sellanen fiksu ilottelu.
Esim nimi Styrkar on kerrassaan maskuliinen voimanimi, voisi kuvitella että se olisi jonkun mahtiviikingin kantama.
Mitä vielä, Bengtsson on antanut nimen koukkuiselle noitaukolle joka menettää henkensä naurettavallakin tavalla, kesken noitamenojen.
Tooke, mehevä sivuhahmo katsoo kuolemassaan pötköttävää ukkoa tyynesti, liikautta tuorettain vainajoitunutta jalallaan..
"Kuollut kuin silli."

Voi kerrassaan.

Raskas tapa käydä tarinaa läpi mutta ehdottoman antoisa.
Kari Aittomäki
huhti 30, 2021, 06.10
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Juu, olen lukenut ja kyllä tykkäänkin Guilloun tarinnasta.
Henkilönä hän ei ole miellyttävä mutta hälläpä väliä.

Parhaiten resonoi juurikin nuo mainitsemasi tappeluksen esityöt arviointeineen kaikkineen.
Kari Aittomäki
maalis 18, 2021, 19.33
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Sain merkkipäivänä kasan kirjoja. Jeejee.

Luin kahdesti Millenium-sarjan, Stieg Larsson on tai siis oli merkittävä ja erittäin nautittava kirjoittaja.
On se jumalauta miten hän sinänsä köyhään tilanteeseen saa ladattua taustasävyjä ja toisaalta voimakkaan toiminnan hetket ovat hyvinkin toteavia ja intohimottomia.
Luin kerran toisensa jälkeen kuinka Liz Salander ostaa huonekaluja ja muuta kotisälää.. jollakin perkeleellä Larsson saa tuohon sellaista tyhjyydentunnetta että etsimättä tulee Michelangelo Antonionin leffakieli mieleen.
Larsson on myös taustasävyjen mestari, ne vasemmistolaishyrinät on mukavasti tuntumana vaan.
Ainut mistä en pidä on jatkuva paneminen. Nuiveloa puhketta.

Nyt on menossa ykkösosa Täällä pohjantäden alla'a.
Siinä ei vasemmistolaisuus ole ikäänkuin mitenkään taustalla mutta Linna on niin mestari että ihmiset pysyy ihmisinä. Tavattoman nautittavaa tekstiä joka pakottaa lukemaan hitaammasti kuin tavallista, nauttien ja maistellen.

Sokerina pohjalla on juhlapainos Seitsemästä Veljeksestä, vuoden 1961 nidos Erkki Tantun piirroksilla. Hyväkuntoinenkin.
Josta Tantusta pitää sanoa että tässä tilaustyössä hänen ilkikurinen huumorinsa on kyllä hyvin taustalla.
Itte kirjahan on Pyhä, kaikkinensa.
Jo pelkät luontokuvaukset ovat ihan runoa, vaikkapa siinä kun susilauma kääntyy repimään haavoittunutta veljeään.
Se karkea kauneus ja petomaisuus ja suru ja koko hallelujaa.. Hoosianna.

Kivat lahjat sain.
Enkä tippaakaan viunaa.
Joka on hyvä asia.
Kari Aittomäki
tammi 9, 2021, 10.15
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Papillon, monen vuoden tauon jälkeen.
On se kiva kooste ja hyvin ajoitettu, sen jättimenestyksen ikäänkuin tajuaa.
Nykyäänhän tuo ei läpi menis.

MUkava oli huomata rasistiseksi nykyään tulkittavia pätkiä, esim arabi tarkoittaa löysää epäluotettavaa.
Ei ihme.
Kari Aittomäki
loka 28, 2020, 06.46
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Mä yritin myös Raamattua joskus, kesken jäi. Editointi nihkeää ja nimiä niin mahottomasti.
Hommasin Koraaninkin lainaks mutta se oli vielä vaikiampi.
Koraanin hommasin koska Rushdie ja Saatanalliset jakeet. Taustatiedoksi. Jakeet sain voimailtua läpi sentään.

Ei se korkeakulttuuri..
Nyt kun on paukut vähissä olen lueksinut Maeterlinckiä, Maurice..
Öttiäisten elämä on sopivaa luettavaa.

Kevyenä menee Thomas Harrisia, perusteos Uhrilampaat vuorossa.
Onse pirullisen taitava.
Kari Aittomäki
joulu 27, 2019, 03.03
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136288

Nyt lukuvuorossa...

Sain lahjaksi Tohtori Unen, Stephen Kingin jatkon Hohdolle.

Mestarin kynä on lievästi tylsynyt mutta suljuttaa yhä.