Potin jakamiseen ja vasikoimiseen.
Merkityksessä että alan miehet ovat luotettavia, eivät vasikoi edes kiinnijäätyään ja huolehtivat aina siitä että saalis tulee jaettua reilusti.
Joopa joo.
Kyllähän se vaan niin taitaa mennä että kusettaminen ja välistäveto on oletusarvo, rottailua pidetään enemmänkin hyveenä.
Näin etenkin etnisellä kentällä, joille heille röyhkeilevä välistäveto on ikäänkuin hyve ja fiksuuden hattumerkki.
Voivoi kun ois monta tarinaa..
Toki, tunnen myös tuon Paanarin kertoman ilmiön. Kun kaveruus-illuusio on ikäänkuin tuskaisen pakonomainen, miltei turvariepu.
Vertaisryhmä on katkera haenta kyllä, etenkin partakone/poppikone-varkauksien kautta inhimillistä lämpöä hakeville.
Mun oma hahmotus nojaa paljosti niihin kakaravaiheen inhoväristyksiin.
Äijä kun trokas viunaa ja teki muuta roistokauppaa tavarasta vakuutuspetoksiin asti.
Kun tossa keittiössä vaakku miltei päivittäin sitä oksettavaa pasjka-sakkia..
Mulla vieläkin käyrä nousee, ja tuplasti vielä.
Kun eivät päästäneet mua poliisikouluun jonne olin ikäni tahtonut. Kun kakarana kattelin sitä roskaväkeä ja ajattelin että onko onnea suurempaa kun pamputellen paketoida nuo oksennukset mustamaijan (poliisauto) lootapuolelle.
Otsikkoon, Paanarin kertoman ja hahmotuksen jatkopaloja olen kokoillut treenipuolella.
Kun kovin usein sitä lämpöä haetaan treeniympäristöstä, voimakkaasta pomosta, opastajasta joka ei tuomitse, ymmärtää vain mutta sokeroimatta.
Se on käsittääkseni se anti mitä salit voivat tarjota, onhan valtavasti esimerkkejä sälleistä jotka nousevat kehään kadun varjoisalta puolelta. Ja vielä valtavasti enemmän on kertomatta niistä jotka on salilta löytäneet uutta rutiinia, välineitä uuteen arkeen.
Jossa valossa:
Häkkinen.. tuo on käsittämätön kommentti.Paanarin tarina ei nyt suoraan kuulosta menestystarinalta. Ryysyistä ryysyihin..
Sinappi leikkaa keskelle.
Esim talousrikollisten hahmotus on aika.. elitististä.