Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Haku löysi 52 tulosta

Kari Aittomäki
syys 14, 2019, 03.56
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Hermopistekamppailusta

Olipas huonoa kirjoittamista.
..ne epäsovinnaiset hyökkäysmaalit ovat sellaisia joita ei lihasmassalla ja kondiksella ja asenteella kye absorboimaan.

Olisi pitänt kirjottaa muotoon "ne epäsovinnaiset hyökkäysmaalit ovat sellaisia jotta niitä tärskyjä ei lihasmassalla ja kondiksella ja asenteella kye absorboimaan."

förlööt.
Kari Aittomäki
syys 14, 2019, 02.11
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Hermopistekamppailusta

Kyse on kai hahmottamisesta.
Jos etsii tietoa, keskittyy siihen tietoon ja niihin indikaattoreihin.
Jos etsii.. jotain hieman epäselvää, poimii esimerkkejä jotka voi asiayhteydestä irrottaen esittää pilkallisessa valossa.
Ki-palloja ja muita verhonheilutteluita on kikkailtu niinkauan kuin multa muistia riittää.
Etätyrmäys on gimmick, ehkä se kutittaa jotain partytrick-tarvetta, mene tiedä..

Mulle on riittänyt trickiksi se että olen kopautellut ähkijöitä vaappujaloille noilla Dillmanin jutuillakin.
Ompa itte Avekin livetilanteessa kokeillut ja saanut pokansa pötkähtämään, auttoi kerrotusti naurellen kohteen jaloilleen joka kohde kovin ihmetteli tilojaan.
Että mitäs tapahtui..
- Sulla on varmaan verensokeri alhaalla tai sydämessä jotain, kannattais kai käydä lekurissa.

Kyse on kokeneen myllyttäjän itsevarmuudesta ja pikkukokeilusta. mutta pidän täysin mahdollisena että magamiehen mainitsemien lisäksi Ante Brännbackan jäljiltä maasta löytyy korkeatasoisia kamppailijoita joilla tekniikka ja ajoitus ovat kunnossa ja tällien maalit haetaan hermotärskäyshahmotuksen kautta.

Taitava ja herkkä pisteottelija saa varmasti siitälaatikosta verrattomasti työkaluja.
Oikeen pelottaa ajatuskin, kevytjalkaiseen kauko-ottelijaan ei moukaroija saa osumaa kuin pehmentämällä eli ottamalla, ja ne epäsovinnaiset hyökkäysmaalit ovat sellaisia joita ei lihasmassalla ja kondiksella ja asenteella kye absorboimaan.

Asennetta sällit.
Joka jutussa on pointtinsa.
Ei se pilkkaaminen niin vänkää voi olla että silmät kannattaisi sulkea.
Kari Aittomäki
syys 13, 2019, 03.03
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Hermopistekamppailusta

Mitäs tää Pinkman on tehnyt itse?
Ei oikein selviä tällaisten kookoomateosten hyöty, ei tuolla mitään rakenneta.

Dillman on helppo leimata humpuukimaakariksi. Ja keka vaan joka ei ole muodissa ja hip-viilee-hermolla-jvg.
Mä osallistuin seminaareihinsa ja tuotatuota.. Dillman oli vakuuttavan täsmällinen demotessaan tekniikoita ja ne tekniikat olivat huomattavan tehokkaita.
Avoimella kyselyhetkellä eräs kovatasoinen shotokanisti kysyi Unsun hypyn tarkoitusta, näyttikin kyseisen kohdan ja hienosti näyttikin.
Dillman mietti hetken ja esitti ehdotelman, shotokanisti lensi tonttiin sellaisella kälmällä ja vauhdilla että jolsei D ois himmannu niin sälli ois kannettu ulos.
Hänen lukotustaitonsa oli myös vakuuttavaa, niitä miehiä joitten lukossa ei voi edes hengittää.

Hermotärskäytyksistä.. Mä en ole koskaan pudonnut niin täydelleen kuin seminaarillaan. Pyysin ehdotelmaa sanchinin tuplalyöntiin.
Sain ja putosin, kaksi ekaa kuulohavaintoa olivat omien luitten kolina parkettiin ja seuraava treenikaverien pidätelty käkättely.

Pilkkaaminen on helppoa mutta köyhää.

Unsu ja Sanchin ovat karaten ikonisia katoja. Siis niitä hassunnäkösiä soolotansseja, näkymättömiä vastustajia vastaan taistelemista.
Kari Aittomäki
elo 8, 2017, 02.04
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Hermopistekamppailusta

Hyvin kiteytetty, koskapa tollaset sivupistot on keskustelun jarruttelua ja rapauttamista.
Jonka takia en viitsi edes vastata Andyn aiempaan "kysymykseen" muutakuin sen että en koskaan sparrannut karatesuojilla. Koska osaan kontrolloida ja etenkin koska, (viimestään) hermotällit hahmotettuani jätin hanskojen käytön erikoistilanteisiin. Hanskat tappaa nyanssit.

Nämä tarkat selitykset ja tuumailut hermopisteitten vaikutusmekanismeista ovat juu korkeatasoisia ja erinomaisen rakentavia, kiintoisia..
Mutta minusta.. minä vierastan ajatusmallia jossa ilmiö on todellinen vasta kun se voidaan selittää.
Vähän kuin vakuuttelisi itsensä siitä että kaivonkatsontaa ja verenpysäytystä ei ole koska mekaaninen selitys on.. ehkä kansankielinen.

Se voi olla ihan hyväksyttävä kiikarointikulmakin, mutta enimmin se vaikuttaa olevan halu kieltää koko ilmiö, tai ainakin arvottaa. Eli sinällään ei hyväksyttävää.
Koska konkretian kannalta kannattaa antaa vaan paukkua ja katsoa toimiiko kokonaisuus. Mulla toimi, ensikäden kokemusta on. Se riittää mulle.
Samoin voin jättää huomiotta nämä kuunkierto/parkaisunlaatu-jutut. Koska konkreettinen hyöty on enintäänkin teoreettinen.

Esitän vielä nöyrän pyynnön ettei niihin epätarkkoihin termeihin tartuttaisi, se Häkkisen viestimaailma oli hyytävän ikävä..
Miksi fiksu mies käyttäytyy kuin tyhmä akka. Kun Jussi taatusti ei ole tyhmä eikä edes nainen, vaikka muodin kanssa puljaakin.

Jaroku, kertoisitko oman näkemyksesi hermopisteitten käytäntöönottamisesta. Missä tilanteissa käyttäisit ja millä tavoitteella?
Mä kadun kerrankäyttämääni el telefonoa, joka teknisesti muistuttaa hermotällejä vaikka vaikutusmekanismi on toinen. Harmittaa yhä, vaikka se ehkä yrittikin murtaa mun selkärangan. Ei voi tietää.
Kari Aittomäki
elo 4, 2017, 23.28
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Hermopistekamppailusta

Hep.
Nähnyt ja kokeillutkin. Karatekalle se on jopa ikäänkuin helppoa ja antaa kiihoketta niitten traditiomallisten tällien huolellisempaan treenailuun.
Mutta jälkituntemukset oli senverran omituisia että pidettiin parempana jättää sikseen.
Kari Aittomäki
elo 4, 2017, 14.15
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Hermopistekamppailusta

Tai sitten et ole seurannut.
Minäkin olen useinkin kertonut kokemiani ja voin vakuuttaa että en ole suggeroitavissa, senverran on tullut osumia otettua että tiedän kyllä milloin äly ämpäriin kojahtaa.
Olenpa postannut kuviakin tapahtuneesta.
Kirjoitteluni kaikki on kokemuspohjaista, ja toisenkäden tiedoista ilmoitan.
Ensikäden kokeman ohittaminen ja auktoriteetteihin turvautuminen on.. nuivaa. Tällä en viittaa Jussiin joka turvallisesti reagoi epämääräiseen väitteeseen.
"Mutta kuten tiedetään, tällaiselle anekdoottiselle evidenssille ei voi antaa juurikaan painoarvoa."
En ymmärrä tätä väitettä? Jos kokemus ei ole todiste, esitetään sivuliukuväitteenä epäilys kertojan luotettavuudesta.
Ja nyt on kuitenkin kyse tälleistä, ei lääkevastineista.

On totta että kamppailutilanne on monisyinen ja esim juurikin Niinikedon tilannekontrollia on vaikea ohittaa. Se hallinta on oleellinen osa tilannerakennetta ja varsin vähällä huomiolla.
Epäilemättä nämä hermopiste-demot ovat vahvaa manipulointia.. mutta eivät sen enempää kuin muutkaan näytökset.
Kun puolet on placeboa.. kuinka moni on oikeasti pudonnut kivesosumasta?
Mun kokemuksen mukaan kyse on enemmänkin säikähtämisestä.

Olen itsekin esittänyt hypoteesin että esim kaasuja ja sähkötäräyttimia vastaan pystyy toimimaan, kaskun kokemusta on. Paitsi tazerista..
Tämä pitää varmasti paikkansa myös hermotällien suhteen... jopa perinteisempien osumien suhteen.
Jokaiselle varmasti on tuttua alapotkuihin tottuminen.

En näe kuitenkaan hedelmällisenä asettua hypnotisoijan eteen asenteella Ja-varmalla-en-hypnotisoiru.
Jää pian jotain oppimatta.

Ja jokainenhan on tiedonhaluinen, eller hur?
En minäkään rakentaisi taivutustapahtumaa hermotälleihin.
Muttä eivät niin tee tärskäyttelijätkään.
Kari Aittomäki
elo 4, 2017, 00.41
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Hermopistekamppailusta

Juu, mutta kyllä mullekin poikana ikäwägäbokraajat neuvos keveitä uloslyöntejä, siis muutakin ku jykeviä tällejä.

Ehkäs niitä Jussin yliyliyliveikkosia ei ole kopautettu ulos kyseisin hermotärskäyksin.
Minut on, ja olenpa käyttänyt niitä itsekin. Vaihtelevalla menestyksellä.
Mutta on todentotta syytä välttää yleisluontoisen tarkistamattomia väitteitä koska näitä nil.. vastaanväittäjät odottaa.
Yksityiskohtiin kun on ihana tarttua.

Mä olen muuten nähnyt sekä Aven että Kuunon käyttelevän noita, ja pötkähdys oli juuri tollanen kropantoimintoja myöten kuin ämpäripäällä. Kun taju ei varsinaisesti sammu mutta virtavuoto on melkoinen.
Myös muitten tekijämiesten kopauttelua olen nähnyt, etenkin otevahvistajalla.

Tossa kuitenkin manipuloitiin jotain ämpärin ulkopuolelle jäävää namiskuukkelia, olen kuullut että shorinji kempossa juttu ois ihan virallisestikin tekniikka, käytetty kerrotusti paaritiskillä ja pötkötipöö, sekunneiksi.

Janne, kokemukseni mukaan aktiivisessa yhteenotossa asiaan vaikuttaa kovasti vastustajan liike, joka paitsi hankaloittaa, saattaa aiheuttaa arvaamattomuuksia. Tai osua kokonaan ohi ja siinä onkin suunnitelma b hyvä olla olemassa.
Tämän olen käsittänyt olevan kyoshojutsussa vahvan opettelun alla ja nää ihmetykset ovat lähinnä.. niin esityksiä.
Murskaukseen verrattavaa, niinku.
Eli oikeessa paikassa hermotärskäykset on ikäänkuin mukava mauste, kuten jo sanottu onkin.

Ovat myös raskaita treenata, jälkivaikutusten takia.
Kari Aittomäki
marras 2, 2007, 00.07
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Hipasu on hipasu. Sellanen lääpääsy. Kunnes maaäiti pussaa poskelle.
Toi veto teki musta kaspinuskovaisen, siitäkerrasta.

edit. Ja haluan nyt vielä kerran kertoa jotta mua jännitti, pelottikin. Paanarit on väkevää ja pelottavaa sakkia.
Kalle etenkin. Joka mielestäni näkyy tossa katseessa ja ruumiinkielessä, en mä muuten olis vetäny itteeni toten kyyryyn eli miltei tappelumoodille.
Harvinaista herkkua, siksipä olinki myytyäpoikaa.
Kari Aittomäki
marras 1, 2007, 23.55
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Sinappi, kyse ei kohdallani ole uskonasioista vaan kokemastani.
Minä kun uskon vasta kun tunnen nahoissani ja hermotärskäykset ovat aivan totista totta.

Jota havainnoillistamaan laitan tämän komian kuvasarjan.

Kuva

Onhan tossa kuvatekstitkin mutta silti selitän.
Ekakuva on siis Dillmanin seminaarilta ja esittää normaalitällinsä vaikutuksen. Tuntuu juu, sähköiskun kaltainen puudutuspiikki.
Se tavallinen tuntemus niilläpelein.
Kaksoiskuva on anteeksi huonolaatuinen, kaapattu betavideolta.
Eli ensitapaamiseni Valkosen kanssa.
Esitteli pyynnöstäni hipaisun ja niinku toivoakseni näkyy, vaikutus on dramatique.
Olen tosiaan vielä vähä varautunu, mutta kun pusu tulee.. no, vaikutus on nähtävissä. Ja tuo oli sellanen myyntipuhe jotta tämäpoika oli valmista kauraa heti.
Se vaikutus ei ollu lainkaan kuten Dillmanilla eli sähköiskumainen vaan..
no, väsähtäminen on kai lähimpänä siltämiltä tuntu.

Olin kerrassaan myyty mies.
Abe muuten todisti tapahtumaa.

Nykyään osaan vähäsen ton kuvaparin maailmasta mutta Dillmankama on edelleen hakusalla.
Jonka takia ollaankin Esan kans kaavailtu sitä Okinawanreissua.

Ois kiva vertailla, etenkin kun Esa on mua 1000xparempi paanari ja mulla on tota karatee taustalla.

ja Sinappi, kiitos mukavasta vastauksesta.
Mä nyt vaan haluan oppia ton maailman.


edit.
Hermotärskäys ei ole huumorini ilmaus vaan ihan oikea painitermi.
Peräisin viime vuosisadan alun painioppaista. Siis suomenkielisistä.
Niitten senaikastasten käyttämä kieli on vaan.. ihanaa. Innostunutta ja maalailevaa.
Kari Aittomäki
loka 31, 2007, 21.10
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Eikös se ole ilmeistä jotta Sinapin?
Onhan tuo edellinen viestinsä kohdistettu suoraan minulle.
Eikä mitenkään erityisen mukavasävyisesti.
Yhyy, mulle ollaan ilkeitä ja modetki vaan punakynittää.
Näin kamalaa ei ole ollu sitte.. sitte.. autokoulun.
Kari Aittomäki
loka 31, 2007, 19.37
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Tää on vähä tuskallista, niinkuin odottamattoman aggression kohtaaminen aina.
Mutta mennään nyt. Hankaluutena on, ettei tuossa ole oikein pointteja joihin tarttua, paitsi nuo ikävttuilut ja muut ivallisuudet. Mutta joitakin sentään.

Reality-lajit ja traditiotyylit tosiaankin käsittelevät samaa asiaa erilaisin metodein. Eikös tuo ole verrattain ilmeistä, lajit ovat tapa treenata kamppailua varten. Kaikki muu on vain koristemaalausta.
Selvin ero on, että siinämissä modernimmat tyylit luottavat oikopolkuihin, vanhakoulu vaatii perustavanlaatuisia elämäntapamuutoksia.
Itse en näe kovinkaan suuria eroja muussakuin käytetyssä jargonissa.
Se, että arvotat mekaanisteknisen mailmankuvan "oikeana" ja vielä tuollaisella kielenkäytöllä.. antaa ikävä kyllä kuvan pelkästä pinnallisuudesta.

En ole käynyt japanilaista koulua joten en tiedä niistä, mutta treenamissani japanilaistyyleissä ei kyllä ole vielä vastaan tullut sen paremmin soturivärejä kuin -värinöitäkään.
En myöskään tunne amisskinejä, mutta futishuliganismin koukutuksesta muistaakseni jopa tutkimuksia. Koska firmalaiset ovat päällisin puolin jopa tavallisenoloisia työssäkäyjiä.
En myöskään ymmärrä, miten metodi voisi olla subjektiivinen kokemus?
Koko kokemustaakkani esillenoston idea kun oli alleviivata ahaa-elämystäni perinteisten metodien toimivuudesta, siis oikean kamppailun kautta.
Tulkitsen, että hahmotit kokemuksen alleviivaamiseni rehvasteluna ja muitten osaamisen vähättelynä.
Sitten varmaan kirjoitin huonosti koska en ota oikeudekseni vähätellä ketään.
Olen pahoillani, en toki pidä sinua räkänokkana, tai minään.

Ikävää tämmönen.
Kari Aittomäki
loka 26, 2007, 23.14
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Tällasta tekstiä sitte tullut.

En kovin mielelläni vetäisi kokemuskorttia esiin.
Miusta on mukava kuulua kamppailuyhteisöihin joissa on vähä kaikenikäistä sakkia. Ensinnäkin käytännön syistä, olen tehnyt senverta outoja elämäntapavalintoja että suorat vertaisryhmät on joko toivottomasti lain ulkopuolella tai sitten yhteiskunnan turvaajien intohimoisinta osastoa.
Edelliseen en tahdo ja toiseen mua ei huolittu. yyh, säälittää tää mää. Oviltaki aina sain kenkää.
Toiseksikin, jangstereita jeesatessa tulee sellanen ikäänkuin normaali olo. Ihan ku ei ois tehny arveluttavuuksia, tai että ne tehdyt tekoset vois ainakiniinku kääntää hyödyllisyden suuntaan.

Mutta tosiasia on kuitenkin, että olen aikamoisen kokenut myllyttäjä ja säilyttänyt toimintakykyni myös hyvin ikävissä paikoissa.
Ja ne ikävät paikat on hyvin outoja paikkoja joissa tapahtuu outoja asioita.
Mua aina vähä haukotuttaa se mekaaninen maailmankuva, jossa sisäerityksellä koetaan selittää tappelijan sisäisiä tiloja.

Tajuan kyllä kontrollintunteen tarpeen mutta...
Se joka EI ole käynyt Pleasuredomissa ei voi tajuta sitä jumalatonta voimantunnetta mikä tosimyllytykseen liittyy. Etenkin siinä vaiheessa kun huomaa että traditiolajit, kohdallani karate, on suunniteltu nimenomaan sen Mikä-mikä-maan navigaattoreiksi.

Samoin, se joka EI ole kokenut hengenlähdön mahdollisuuden riemastusta ei vaan kunnolla kykene tajuamaan aistiensa ja fysiikkansa ja koko olemisensa valtavaa kapasiteettia. Kun tulee tosiseikaksi se, että uhkaajan voi kohdata ja aivan todella kohtaloonsa vaikuttaa. Ne kaatuu kun niitä tarpeeks takoo. Kreegah Bundolo.
Se on aika nastaa olla supermies, vaikka vaan sen ohikiitävän hetken.
Ikävä kyllä salilla tai edes kehässä tai tatamilla niihin sfääreihin ei pääse kuin ihan reunalle.
Ei edes teh streetillä, jollei sitten hakeudu futisfirmoihin. Joissa se yhteisöllisyyden heimorumpu lähdettää sällinsä sinne kuun pimeälle puolelle.

Sille tilalle johon hengenhädässä joutuu/pääsee, sille ei multa ainakaan adjektiiveja löydy. Ellei sitte väkevä.
Se on hyvin väkevää olemista.
Ja ei, hurrrjia harrastamalla ei pääse kuin lähelle. Olen hyppinyt ja laskenut ja kiipeillyt ja matsaillut ja ajanut jopa autolla kovaa, jee.
Ei lähellekään. Tai lähelle mutta vain aika.


Kamppailumetodien huuhaajutut raottavat sitä lootaa, pannaanpa merkille että kaikki hermopiste/vaistoammunta/riihiopit vaativat treenivuosia eli perusmyrkkyjä upotakseen kunnolla.
Tämän enempää en osaa asiasta kirjottaa tällälyömällä.

Niin, se Sinapin sinappi.
Kuule, olet aivan oikeassa.
Kun menen treenaamaan metodeja muitanuita, olen totaalisen kritiikitön. En arvota annettua oppia mitenkään, imen kaiken sellaisenaan. Suodatan tiedon kotona ja sulatan osaksi itseäni. Se on mun tapa. Olen kiinnostunut oppimaan lisää, juusii.
Mutta suilta jä varmaan lukematta se kohta, jossa kerroin otaksuentoivovani että Dillman käytti mua ukena koska en ole manipuloitavissa.
Se tarkottaa sitä etten tipu jos ärsyke ei ole riittävä.
Se kopsutteli mua tämän tuosta ja veteli lukoila pitkin laattioita.
Aina olin kontrolissa eli tietoisuudessani, paitsi sen yhden kerran kun kysyin katasovellusta hyvin oudolle kahdenkädenhyökkäykselle.
Kops ja putosin ku rätti. Tosin pomppasin heti ylös mutta putoaminen oli totaalinen. Virta vek.

Jos tahdot tuon selittää suggeroinnilla, ole hyvä vain. Mikä vaan varpaita lämmittää.
Mulle se selitys ei kelpaa, halusin ja haluan oppia sen jutun ja olenkin jo jossain vaiheessa.
Mutta hei, kiitos mielipiteestäis!

edit:
Miksi en tahtois käyttää kokemuskorttia on yksinkertaisesti se, että se taannuttaa juttelun. Potkun erinomaisuus on juurikin se, että veteranot pääsevät juttelemaan samanveroisasti nuorempien heimolaistensa kanssa.
Se on oikeesti hyvä juttu.
Kari Aittomäki
loka 25, 2007, 22.01
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Luulisin että Dillman yrittää pusertaa ilmiötä, jota ei täysin ymmärrä, hyväksihavaitsemaansa bisnesmuottiin.
Sopii oikeestaan koko hermotärskyliiketoimintaan.

Luonnollisesti no-touch-tyrmäykset ovat höpönpöpöä siten kuin ne pyritään esittämään.
Mutta outoja juttuja tapahtuu silloin kun tekijän tietoisuus on väkevää ja varmaa.
En usko tyrmäyksiin mutta tajunnantilojen muutoksia ja suoraa manipulaatiota olen kyllä kokenut.
Enkä suinkaan ki-maistereilta yksinomaan vaan kenttämiehiltä.

Onhan noista kerrottukin, se kun sain tuntemuksia eräästä poliisimiehestä jotta awareness/aseenriisto-treeni on tuoreena päässään; annoin katseärsykkeen kahvaansa kohti ja lähdin ninjana kiertämään kohti mölisevän joukkion suojista. Jätkä reagoi välittömästi ja juuri koulutetusti.
Eli tymäkällä käskytyksellä ja "vejänkö"-asennolla.
Vejänkö on portsarivitsi ja lähtee mustalaisuhon ilmaisusta.

Sekä tämä tapaus kun kattelin Venäjän isokihoja väkijoukosta ja lähdin kieertään hyökkäyskaarta. Nyt menee kaspinjutuiksi mutta aloin lähettään sumua. Ja se vastaloitsu (en parempaakaan sanaa keksi) oli aivan perkeleellinen, turvamiesten vanhin säteili sellasta energiaa että oli sananmukaisesti pakko nostaa kädet rinnan päälle eli ziggyksi. Sormet harallaan, viittaa kai johonkin DBowien 70-luvun kostyymiin.
Paanarit näistä osaa jutella oikeesti. Ne on Bowiefaneja kaikki. Ufot opettanu, kai.

Ja on mulle ihan Matsuoikin opettanut katsekeihästä. Jauhoin hänellä miekkatreenissä erään sittemmin pärjänneen kendosankarin puolustuksen ryyneiksi. Hähä.
Eli kyllä tähän esihyökkimiseen liittyy paljon voimakenttiä joista ei ihan länsimaisella rationalisoinnilla selvää oteta.
Mutta ei niillä kyllä tyrmätä.
Ainakaan mua tai ketään muutakaan joka ei suostu manipuloitavaksi.

Siitä kaiketi on kyse, tilannemanipulaatiosta.
Saadaan treenikaveri uskomaan jotta nyt kuuluu pyörtyä.
Kerron tuonnempana kuinka Kuuno tyrmäsi erään veikkosen miltei koskematta.

Dillman siis mielestäni tietää, mutta ei oikeen tajua.
Oli hyvin yllättynyt silloin kun totaaliputosin, oli tottunut lievempään reagointiin.
Tulee muuten mieleen että olen escrimatreenissäki pudonnu suoran alas, silloin tuli keppi silmän alle.
Kenties oon herkkä sille linjalle, kenties jokaisella on omat herkkyytensä, tässä asiassa.

Aivan totta hermotärskäkset ovat, siitä ei ole epäilystä.
Asian tuotteistaminen on aivan toinen juttu mutta aivan looginen näkökulma kamppailutaidon kehityshaarukkana.

Tulipas juttua.
No, hyvä päivä oli tänäänkin, siksi pälätys.
Kari Aittomäki
huhti 10, 2007, 17.57
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Putosin kyllä totaalisesti, mutta heräys tapahtui jo alesmatkalla joten jonkinlainen kontrolli säilyi.

Nuo kaalin kopauttelut johtuvat enemmin siitä tuuppausenergiasta, todella terävästä iskusta ihmispolo putoaa suoraan alas.
Joku saisi kaivaa tähänkohti sen clipin kun Tankkiapotti pudottaa sällinsä.
Siinä on samaa meininkiä.

Syväänjuurtunutta puolusteluasenteisuutta kuvatkoon seuraava tarina.
Tulin Kankurinkadun kämpälle jostain jonkinlaisella haipakalla, ja likainen kun olin niin suihkuun tek mieli. Taisin tulla telakalta eli MasaY:lta.

Kaksi kissaani muistuttivat mölinällään jotta mämmilautanen ois tyhjä joten kipaisin kylskaapille, joka oli sellanen kätsä poikamiesmalli utan pakastinta. Eli yhdenkerroksen versio. Suoristauduin vilkkaasti pystyyn kaapinkaivelultani kun sain terävän iskun päälakeen. Eli täräytin kaalini aukijääneseen kaapinoveen sitte niin ihanan makeasti että oli pakko jäädä pärisemään kyyryasentoon.

Ei olis pitäny, koska kaaliin kajahti veto kuin äkäisellä bokkenilla - ja vielä sentti axiksesta kallon suuntaan. Kohdalleen jos oisi osunut niin murtuma olis ollu tosiasia.
Putosin kuin hyvinlyötynä, täydellisessä suojauksessa mutta tajuttomana, heräsin sekunnin sisään puolustavassa sikiössä, jalat kohti oletettua hyökkäyssuuntaa, sumusilmät hakien salahyökkijäninjaa. Olin aivan varma että joku assassiini :ninja: oli päässy kajauttaan minua.
Kissat kurnutti kummissaan kun ruokkija varjopainii alastomana pää ruokakupissa. Vieressä kolisi vielä putoamistaan irtonainen kaapinovi, oli hypännyt yläsaranalta ja pudonnut alasaranan jenkaamana kuin tylsä kirves.

Olis ollu kyllä komeeta maata halvaantuneena rööperiläisen vuokrakämpän keittiön lattialla aina hamaan kylmeentymiseen asti.
Koti on katala paikka.
Kari Aittomäki
elo 29, 2006, 23.38
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Hermopistekamppailusta
Vastaukset: 760
Luettu: 99912

Niinpäniin.
Onko tuo räkättäminen nyt sitten noin hauskaa?
Kun kyse on kuitenkin erittäin selvästi koettaa kääntää toistatietoa länsikielelle, termeineen. Onko noihinepätäsmällisiin termeihin ripustautuminen noin vänkää?
Mitäs kuvittelisitte riekkujat, miten älyllisen kuvan annatte itsestänne noilla kommenteilla?
Juuri nyt näen jokaukon osakuntahaalareissa.

Muistan lukeneeni, että Higaonnan sanchinin jäljiltä dojon lattialaudat hehkuivat lämpöä. Olen paikanpäällä nähnyt kun märkä t-paita kuivuu päälle. Ja hyvin karkeaopettamisen jäljiltä.. minä en palele. Ikinä.
Asiassa on jotain. Nuoretherrat, jos ei teillä ole uteliaisuutta tuon enempää niin suosittelen että julistaudutte Voittajiksi ja liitytte Voittajien Puolueeseen. Koska olette Perillä. Täydellisessä Maailmassa.