Subjektiivisuuden kahdet kasvot.
Tekijän olen unohtanut.

Kappas.
Tuttuja nimejä.
Beowulf on todentotta puisevista puisevin. Sattanan pihkaisen pölkyn sahaamista tylsällä sahalla... Vaan kun se tarina itsessän on niin mehevä.
Vähän kuin Kadotettu paratiisi tai Divina C.. eihän sitä vaan voi tajuta.
Ainakaan näillä ottimilla.

Hyvä Vlad! Moby Dick on kaiketi Maailman Paras Kirja ja vielä kynällä kirjoitettu, käsittääkseni. Jo pelkkä aloituslause on ylittämätön. Kutsu minua I..

Faulknerin Kun tein kuolemaa onsaatana soikoon kuin naula läpi kämmenen! Mikäs se on alkukielellä, olen lueksinut vain hiukan kömpelön tuntuisen suomennoksen..

Oletkos Jussi lukenut sen Moog Konttisen käännöksen Clockworkista?
Aika vähänvittumaisen onnistunut, sanoisin.

Dostojevskin jykevin on tässä osoitteessa kuitenkin Riivaajat.
Voi peijakas kun V-M Loiri teki jykevän roolin silloin takavuosina!
juu, pidän kovastikin teatteristakin..


Mutta menee hiukan viinietikkaiseksi.
On se vaan niin, että Kaikkien Aikojen Kirja on Seitsemän veljestä.
Aivan silkkaa graniittia ja kuusimetsän tuoksua ja lumentuntua ja veren- ja hienhajua.
Siinä on kaikki. Niin kauniisti.

Saapas nähdä onko suomennos veroiseni.
Käänsin ihan kirjoitusharjoituksena tuon vetelyn ja sanoisin ettei nyt ihan huonostikaan. Nimittäin jos joskus on uskonnollista kokemusta ollut leffateatterissa niinse oli Fight Club.
Joten pitihän se alkuteksti hankkia ja olihan se.
Chuck Palahniukilla on aikamoinen kynä, tulee etsimättä Ken Kesey mieleen..
Muuten, jos joku EI ole lukenut Käenpesää eli One flew over'ia, lukekaa ihmeessä. Sen jälkeen Jack Nicholsonin sinänsä mahtava roolityö tuntuu vaan.. ei riittävältä.
Fight Clubissa sama juttu, leffa painaa lukukokemusta.. vaan nytpä puhutaankin siihen mittaan järeästä elokuvasta että haastaa kyllä kirjankin.

Heh, aika hauskaa että kirjallisuuskeskustelussa käytetään leikkaa-liimaa-kenttiä.
Olen aivan rähmälläni Isonpojan eli Hemingwayn edessä, tuoltahan hyllystä nuo kaikki löytyvät. Mieluisin ittelleni on Kuolema Iltapäivällä, jo pelkän aiheensa takia. Olen aina ihaillut härkätaistelijoita.
Ja päinvastoin kuin esikuvani, pidän enemmän Etelä-Amerikan toreroista. Se "intiaanikylmyys" on vain jotain niin viileää, spanskien takapuolen pyörittely on turhanaikaisen machoa.

Luin tuossa taasen Conradin matkan Pimeyden ytimeen, tällä kertaa silkkana matkakertomuksena, kuten viimetulkinnat edellyttävät. Olihan se ainakin asenteellinen.

Tuossa heittäytymisetäisyydellä odottaa Divina Commedia, jospas tällä kertaa pääsisi Paratiisin läpi.. On se nyt perhana, että se kiirastuli ja helvetinkattilat menee kuin perhepizza mutta heti kun se virrenveisuu alkaa liimautuu käikäle kitalakeen.

Onkos kuka lukenut Edgar Wallacen Afrikkataruja, Sandi ja Bosambo?
Mukavan raikkaan rasistisia, kuin vanhat Tarzanleffat.

Onkos muuten kuinka moni oikein lukenut Raamattua?
Ja onkos juutalaisten tekstejä käännetty jollekin ymmärrettävälle kielelle?
Tajuaako niistä mitään niinku oikeesti?

Miksei kukaan maininnut Aleksis Kiveä?
Tai Jules Verneä?
Tai Shakespierrea?
Tai Miguel de Cervantesin Don Quijotea?
Tai Dumasia?
Tai Westlakea?
Tai Tony Halmetta?
Tai sitä hullaantumista, mikä valtaa raadon kun lukee jotain haltioittavaa..

kirjavinkki:
Röde Orm.

Kaksi sanaa jotka jo itsessään toimivat pakkoruotsin perusteena.
Molemmat kirjat, joita on siis kaksi, ovat juuri saaneet uusinatapainoksensa samoihin kansiin. Kannattava hankinta.
Niin, se suomennoskin on mainio.