Voi perhana kun pääsis vielä syömään kunnon kinukkimustekalaa!
Täältä ei saa eikä viitti kauas lähteä.

Mun ravintolakontaktit painottuu nouto-pizzeriaan ja siihenki 4-5x vuosi.

Tosta muistuu mieleen kun asuin pätkänmatkaa eräässä hotellissa keikkojen välillä ja tutustuin talon duunareihin. Hyvää ja rentoa porukkaa vaikka osasivatkin duuninsa perinjuurin. Siinämaassa se tylyttäminen kun oli vähä niinku vakiokäytäntö ulkomaalaisia moukkia kohtaan.
Mutta mä sain jotenkin heidät sulatettua.

Kerransitte otin illalliseni paarinpuolella kun se oli sellanen ilta, pyysin sellasen ja sellasen annoksen sellasella kastikkeella.
Mereneläviä.
Nuori kokkimimmi tuli itte tiskille kertomaan ettei oikeen osaa kunnolla sitä soosia laittaa, että käviskö että hän väsäis hiukan erilaisen annoksen.

Mä sanoin että luotan taitoonsa ja kokeileppas tehdä tilaamani. Hymyilin nätisti ja likka hymyili takasin.
Mimmi teki annoksen ja voi herranjestas että se oli hyvä lautanen!
Soosi oli kovinkovin mehuisa ja innovatiivinen, lujasti hän latasi.

Viiniäkin puskivat maksutta juotavaksi, oli viinialuetta ja vaikka mä en viineistä mitää tajua, jotenkin sinäiltana se jutteli kyllä.

Olin niinsanotusti haltioissani ja menin aivan keittiöön asti kiittämään, halasin ja pussasin ja annoin tosi-ison setelin kiitokseksi.
Olinhan mä komia ja mukava mutta en elätellyt illuusioita kiitokseni merkityksestä, raha puhuu joka tasolla.
Ja pari seteliä meni myös muille duunareille.
Hyviä ja osaavia ja pirun mukavia.

Irkuissa oli toinen vastaava kokema mutta se nyt onki Irlanti.

ja voi herranjestas kuinka hyvää oli tossa venäänrajalla se paarin nakkikastikemuusi aina reissun jälkeen..
Ne paarinpitäjätkin oli niin tajuavaisia naisia..
"Haluatteko nukkua univelat pois?"

Kun siis munmielestä koko juttu heijastaa lopultakin sitä nälkäistä alkuihmistä, joka ravaa pupun tai puhvelin kiinni ja kantaa luolalle..
Toki sen ensinälkänsä on tyynnyttänyt vertajuomalla tai jonkin sisäelimen hotkaisten. Original fastfood, munuainen.

Ja sitten katselee himoiten ja iloiten kuinka naiset valmistaa tuomingista maittavaista, nautti jokaisesta hajusta ja ilonhuudosta, jälkikasvun kipittelyistä.
Ja lopulta saalis nautitaan verrattoman hartaasti, tapoja noudattaen, antimesta nauttien.
Sitäviettiä ja kokemusta tuo kulinarismi kai ainakin joltainkohtaa tavoittelee? Koska siltä nuo kuvaukset kaikuu, minusta.

Itte olen huomannut oudon jutun tuon Riinalikan myötä.
Mulle tuottaa suunnatonta mielihyvää tehdä huolellisesti vahvaa monisyistä ruokaa ja katella kun muksu mässyää, itte vielä nälkäisenä.
Hyvin atavistinen hytinä, hyvin vahva ja palkitseva.

Olen päässyt mässyämään Pekinginankkaa traditionaalisin menoin, olen myös nauttinut ranskalaisen, venäläisen, englantilaisen, italialaisen ja espanjanjalaisen.. afrikkalaiset on oma juttunsa...
jne.. keittiötten taidonnäytteistä. Paikanpäällä.

ja silti en tajua koko juttua.
Siis ruokakulttuuurin kaikkia aspekteja.
Mulle ei vaan avaudu se juttu. Ruoka on ruokaa.
Häkkisjussi ja Mjölnir lienevät tarpeeks kultivoituneita näihin nyanssijuttuihín.

Siis nythän on kyse mässystä, eikös vaan?

Jos määmeen tonne joenvarteen ja tuonsieltä pari sorsaa ja hauenroikaleen tullessani ja teen niistä lisukkeineen syötävää parhaan taitoni mukaan..

Mistäskohtaa se on huonompaa ruokaa kuin nuo superkokkien kehitelmät?

Mikä on mässyn funktio?
Naatiskelijat, olkaatten hyvät.