Armas on sairaslomalla kun Pave pahoinpiteli sen :-D :-D :-D Armaksen ei enää pitäisi harjoitella, sillä ei veri hyydy, Pave "potkasi" sitä sisä reiteen ja lähtö oli lähellä, "wadokanin nuoriso treenaa" :-D Olisihan siinä mainosta kun Wadokanin treeneissä vedetään niin lujaa että ihmiset kuolee :-) Joo, olen samaa mieltä että Pave ei paljoakaan teorisoi, silti homma toimii. Edelleen, vaikka ikää silläkin jo on. Ps, ja kun suurin osa ei tiedä ketkä on Pave ja Armas, niin Pave 64v ja Armas 83v. Molemmat aloittanut treenamisen 60-luvulla :-) Armas uhkas mua joskus 20v sitten käräjillä, kun kenkäsin sitä päähän. [emoji16] Tai jätin jalan ilmaan mawashigerin jälkeen ja se käveli suoraan siihen... Oli melkoisen absurdi tilanne. Lähetetty minun SM-A520F laitteestani Tapatalkilla...

Onneksi en tiennyt että Wado on noin vaikeaa silloin kun aloitin, olisin sittenkin aloittanut Judon :-) Arvostan kyllä Lassea kovasti kun on ottanut asioista selvää ja rampannut ympäri maailmaa leireillä, sitten vielä jaksaa rautalangasta koittaa vääntää asioita :-) Itse en ole käynyt muilla Wadogurujen leireillä kuin Suzukin ja Zwatrjesin, ekana mainittu oli ihan tårta på tårta, opettamisesta sillä ei ollut mitään käsitystä, Zwartjes taas ei koskaan maininnut mistään vartalon väännöistä tai kierroista, sen leireillä keskityttiin kulmien hakemiseen. Joten on ihan mielenkiintoista lukea Lassen juttuja miten on itse saanut opetusta. Wadon katoista, niistä en itse saa juurikaan mitään irti, käyhän ne lämmittelystä, mulla on varmaan keskusta ja kieroutuminen hukassa :-) Kihon kumiteista, niitten suhteen olen viime vuosina vaihtanut mielipidettäni, ne on oikein käyttökelpoisia ja hyviä tekniikoita. Ainoa huono puoli niissä on, että niitä ei ole oikeastaan kukaan osannut oikeasti opettaa. Olen viimeisen vuoden aikana vedellyt Wadokanissa treenejä, siellä kaikki treenaajat on harjoitelleet yli kolkyt vuotta, viimeksi viime viikolla otin Kihon kumite 1:sen pureskeltavaksi, en aluksi kertonut mistä on kyse, vaan teetin treeniä jossa hyökkääjä huitasee länkelmäveteläisen ja puolustaja blokkaa sen perinteisellä nyrkkeilytorjunnalla, eli käsi koukkuun posken ja korvan suojaksi, aivan luonnollinen reflexi kun ei muuta ehdi tekemään, seuraavaksi laitoin hyökkääjän lyömään takakäden suoraa vartalon korkeudelle, ja puolustaja teki taas ihan perinteisen nyrkkeily alakoukun (upparin) hyökkääjän lyövän käden alta. Kaikille meni jotenkuten jakeluun. Sitten käskin tekemään Kihin kumite 1:stä, kylläpä oli pökkelömäistä treeniä, käskin miettimään mitä just harjoiteltiin nyrkkeilyn omaisesti, ja onko asioilla mitään eroa.... Oli hieno nähdä kuinka vanhoila parroilla käveli kynttilä :-) Kihon kumite muuttui sen verran paremmaksi että olisin ehkä jonkun niistä päästänyt vyökokeesta läpi, ainakin keltasen kokeesta :-) Pointtini on siis, en usko että noista KK:sta on yksikään tarkoitettu tehtäväksi ns putkeen, vaan kun ne irroittaa toisistaan, niin niistä tuleekin toimivaa tekniikkaa. Tai sitten mä olen kieroutunut.... Jotenkin se Suzuki sai kuitenkin välitettyä oppiaan esim. Pavelle, vai mitä? Ja kuten sanottua, suurin osa meistä on ihan peruswadon treenaajia, ja hyvä niin. Mutta et säkään varmaan hinkkaa naihanchia ja seisania päivittäin? Jos tarkoitat, että kihon kumiteita ei ole tarkoitettu juostavaksi läpi, niin lienet oikeassa. Onhan niitä treenattu vaikka niin, että hyökkääjä päättää tuleeko ykkösen vai kakkosen tokalla hyökkäyksellä, ekahan on sama. Sillon on pakko pitää vaiheet täysin erllisinä. Tosin toimii ne ristiinkin, jos pakko. Pave on hyvä esimerkki, että toimii se homma ilman suurempaa teoretisointiakin. Tekeminen on kuitenkin se tärkein juttu. Joskus pohtiminen, mielikuvat ym. on suureksi avuksi jonkin asian avaamiseksi. Lähetetty minun SM-A520F laitteestani Tapatalkilla...

Onneksi en tiennyt että Wado on noin vaikeaa silloin kun aloitin, olisin sittenkin aloittanut Judon :-) Arvostan kyllä Lassea kovasti kun on ottanut asioista selvää ja rampannut ympäri maailmaa leireillä, sitten vielä jaksaa rautalangasta koittaa vääntää asioita :-) Itse en ole käynyt muilla Wadogurujen leireillä kuin Suzukin ja Zwatrjesin, ekana mainittu oli ihan tårta på tårta, opettamisesta sillä ei ollut mitään käsitystä, Zwartjes taas ei koskaan maininnut mistään vartalon väännöistä tai kierroista, sen leireillä keskityttiin kulmien hakemiseen. Joten on ihan mielenkiintoista lukea Lassen juttuja miten on itse saanut opetusta. Wadon katoista, niistä en itse saa juurikaan mitään irti, käyhän ne lämmittelystä, mulla on varmaan keskusta ja kieroutuminen hukassa :-) Kihon kumiteista, niitten suhteen olen viime vuosina vaihtanut mielipidettäni, ne on oikein käyttökelpoisia ja hyviä tekniikoita. Ainoa huono puoli niissä on, että niitä ei ole oikeastaan kukaan osannut oikeasti opettaa. Olen viimeisen vuoden aikana vedellyt Wadokanissa treenejä, siellä kaikki treenaajat on harjoitelleet yli kolkyt vuotta, viimeksi viime viikolla otin Kihon kumite 1:sen pureskeltavaksi, en aluksi kertonut mistä on kyse, vaan teetin treeniä jossa hyökkääjä huitasee länkelmäveteläisen ja puolustaja blokkaa sen perinteisellä nyrkkeilytorjunnalla, eli käsi koukkuun posken ja korvan suojaksi, aivan luonnollinen reflexi kun ei muuta ehdi tekemään, seuraavaksi laitoin hyökkääjän lyömään takakäden suoraa vartalon korkeudelle, ja puolustaja teki taas ihan perinteisen nyrkkeily alakoukun (upparin) hyökkääjän lyövän käden alta. Kaikille meni jotenkuten jakeluun. Sitten käskin tekemään Kihin kumite 1:stä, kylläpä oli pökkelömäistä treeniä, käskin miettimään mitä just harjoiteltiin nyrkkeilyn omaisesti, ja onko asioilla mitään eroa.... Oli hieno nähdä kuinka vanhoila parroilla käveli kynttilä :-) Kihon kumite muuttui sen verran paremmaksi että olisin ehkä jonkun niistä päästänyt vyökokeesta läpi, ainakin keltasen kokeesta :-) Pointtini on siis, en usko että noista KK:sta on yksikään tarkoitettu tehtäväksi ns putkeen, vaan kun ne irroittaa toisistaan, niin niistä tuleekin toimivaa tekniikkaa. Tai sitten mä olen kieroutunut.... Ai Armaskin? [emoji16] Lähetetty minun SM-A520F laitteestani Tapatalkilla...

Tyydyn toteamaan tähän keskusteluun vain, että mulle on opetettu, että Itosun ja Chibanan välittämä tapa tehdä Naihanchi on kiertää varpaita hieman sisäänpäin, niin että jalan ulkosyrjät ovat eteenpäin. Syynä on se, että asento rajoittaa lantion liikettä ja pakottaa opettelemaan myös ylävartalon käyttöä voimantuotossa. No tuo jalan ulkosyrjän asento on wadossakin se pointti, vaikka varpaiden tai jalkaterien kääntämisestä sisään päin usein puhutaan. Lähetetty minun SM-A520F laitteestani Tapatalkilla...

Joku kyseli siihen suuntaan, että miksi wadossa asiat tehdään tarpeettoman vaikeasti ja selitetään sekavasti. Wado ei ole karatea samassa mielessä kuin vaikka Shorin-ryu. Wadolla on toinen jalka tukevasti Koryussa ja toisen varpaat kevyesti karatessa. Toki peruswado on, no, perusnyky/nihonkaratea, joka ei äkkiseltään eroa kauheasti muista tyylisuunnista (siis näistä moderneista). Varmaan aika suuri osa harrastajista danitasollakin tekee tätä perushommaa ja hyvä niin. Mutta wadon ydin tai tavoite tai "ylempi taso" on jotain muuta. Koryu-perinteeseen kuuluu kai, että asioita opettaan ja selitetään valikoivasti ja säästeliäästi. Osaa kehon käytön periaatteita on aika hankalaa opettaa ja selittää sanallisesti. Sitä yrittäessä homma menee helposti "teoretisoinniksi". Ehkä jos tuntisi anatomiaa ja fysiologiaa paremmin, pystyisi asiat selittämään selkeästi näiden käsitteiden kautta. Asioiden tekeminen tarkoituksella vaikeaksi ja luonnottomaksi on ihan normaalia kaikessa liikunnassa. Puntin vääntäminen on vaikeaa ja joskus luonnottoman tuntuista, mutta se kehittää. Seibukanissa seistään "salmiakkiasennossa" oletettavasti samasta syystä kuin wadon naihanchissa jalkaterät käännettynä sisäänpäin. Ihan yhtä vähän Seibukanistit tappelee länkisäärisinä kuin wadokat sen näköisenä, että olis pissa housussa! Toisaalta monet asiat tehdään wadossa paljon luonnollisemmin ja vaivattomammin kuin muissa karatetyyleissä, junzuki hyvänä esimerkkinä. Wadossa seistään lyhyessä, tasapainoisessa ja renossa asennossa. Liike eteenpäin on melkeinpä painovoiman ansiota, sitä vaan rentoutetaan polvi, etukäsi "venyy", keho siirtyy, takajalka ei työnnä vaan se imaistaan mukaan... Seibukanissa seistään reidet täristen kyykkypaskal... salmiakkiasennossa ja sit runtataan menemään. Kumpi on sitten parempi? No tietysti molemmat...

"yhteys keskustaan" sekä " kierrolla tuotetaan liikettä ja voimaa, sen sijaan että tuotettaisiin liikkeellä ja asennoilla kiertoja vartaloon" "Anteeksi, en puhu wadoa!" :) Tämmönen kielenkäyttö on vissiin aika tyypillistä wadopiireissä. Eräs isompi sensei käyttää myös termejä Floating Bridge of Heaven, Heaven-Earth-Man, Jediritari, Jabba the Hut, Ghosting ym. Ekat toki ihan yleisiä, mutta noi loput... Pointti on, että monia asioita on vaikeata selittää sanallisesti, ainakaan konkreettisesti ja yksinkertaisesti. Toki voi sen olla niinkin, että kukaan ei oikeasti ymmärrä yhtään mitään ja asia verhotaan kryptiseen jargoniin... Lassen puolustukseksi on sanottava, että Lassen tekstit on sieltä ymmärrettävämmästä päästä wadojargonia. Ja voi olla, että Lasse ei tosiaan tajua, että kaikki ei puhu wadoa :). Mä ymmärrän ton yhteyden keskustaan juuri sen aiemmin mainitsemani kehon keskustan hallintana. Se on painopiste, voimanlähde ym. Wadossa kun jokainen liike pitäisi kyetä hallitsemaan siten, että liike pysähtyy, tai muuttaa suuntaa. Esim vaikka maegeri-gyakuzuki yhdistelmässä pitäisi kyetä maegerin jälkeen vaihtamaan eteenpäin suuntautuva liike yhtäkkiä vaikka 90 astetta sivulle. Eli painopisteen ja keskustan pitäisi olla "hallussa" koko ajan. On siinä muutakin, mutta tässä jotain ajatusta. Lasse korjannee pahimmat virheet. Jälkimmäinen lainaus kuvaa mun mielestäni prosessia aika hyvin. Aluksi otetaan siis asento, joka "pakottaa" tuottamaan voimaa ja kiertoja käyttämällä kroppaa tietyllä tavalla. Kirjoitin "tietyllä tavalla", koska en mä tiedä mitä kaikkea siellä kropan sisällä tapahtuu ja mitkä lihakset aktivoituu ym. Se ei tunnu aluksi luontevalta ja se on tarkoituskin, koska tavoitteena on aktivoida jotain sellaista, jota normaalisti ei osaa tehdä. Kun homma alkaa jossakin vaiheessa sujua ja se luontevuuskin kurkistaa päätään, ollaan asian ytimessä ja tavoite alkaa olla savutettu. Koska jäkittäminen tyhmän näköisessä asennossa vartaloa puolelta toiselle kiertäen ei ole kamppailullisesti hirveän toimivaa, siirrytään vaiheeseen kaksi, eli käytetään opittua dynaamisemmassa kontekstissa (hitto, alan kuulostaa ihan Lasselta...), eli tappelussa. Naihanchista vielä, että wadossa ristiinaskelluksen aikana treenataan painopisteen ja keskustan hallintaa ja tällä on tärkeä merkitys. Jokainen, joka on ensimmäisiä kertoja treenaillut wadon kihon kumiteita (kumiteja?), on varmaan miettinyt, että WTF!?!? Et sitten yhtään hankalampia keksinyt? Ymmärtääkseni kihon kumitet sujuvat sulavasti vasta, kun wadolle ominainen kehonkäyttö alkaa olla hallussa. Siihen asti voi korkeintaan ulkoisesti näyttää sujuvan, mutta se aito kehon, tilan ja tilanteen hallinta on vielä hakusessa. Pelkkä naihanchin tahkoaminen ei tietenkään ole avain wadotaivaaseen, mutta yksi peruskivistä. Wadopuheessa on paljon, mitä en oikein tajua, esim. yhtäältä keskustan korostaminen ja toisaalta koko kehon voiman korostaminen. Että onko se nyt sitten se keskusta vai koko kroppa...? Vai onko ne sama asia? Vai onko onko se niin, että kaikki lähtee keskustasta ja kun keho on "Connected", homma toimii pakettina? Sujuvassa kihon kumitessa tämä kuitenkin näkyy. Keho liikkuu optimaalisesti. Naihanchin jalostamaa kiertovoimaa yhdistetään muuhun liikkumiseen oikeassa suhteessa, eli vaikka esim KK ykkösessä keho ja asento vaihtuu puolelta toiselle ja kierrolla on tärkeä rooli, ei se ole samanlainen eristetty rykäisy kuten naihanchissa, vaan yhdistetään raajojen "asemointiin" (taas Lasse-language...) siten, että minimaalisella effortilla tuotetaan maksimaalinen tulos, joka kulminoituu vasemman nyrkin pahikselle aiheuttamaan traumaan, eli pipiin. Wadon touhu näyttää melko aneemiselta verrattuna moneen muuhun lajiin, mutta näyttävyys ei ole pää- eikä edes sivuasia...

Olen kolme kertaa aloittanut vastauksen kirjoittamisen, mutta jättänyt aina kesken. Nytkin tekisi mieli, koska en ole varma, tuonko mitään lisäarvoa tähän keskusteluun oman rajallisen osaamiseni takia. Muutama ajatus kuitenkin. Olen vuosikymmenten varrella ehtinyt kokeilla muutamaa eri lajia. Wadon olen kuitenkin kokenut itselleni vaikeimmaksi. Ihan tarkkaa syytä en osaa sanoa, mutta mulle tuntuu olevan vaikeata tuottaa wadomaista voimaa. Wadon katat tuntuu edelleenkin "tyhjiltä", koska voimaa ei voi tuottaa "runttaamalla" enkä edelleenkään osaa wadolle oikeata tapaa. Sen sijaan Seibukania kokeiltuani (taisin suorittaa keltaisen...), tuntui kaikki tekeminen vaffalta alusta asti. Esim Seibukanin perusmuotoinen gyakuzuki shikodachista lyötynä on hirvee juntta! Seibukanin shutoukeräpsä, jota en toki kunnolla oppinut, pyyhkii sivuun kaiken kohti tulevan ja voimalla. Wadossa pystyn varmaan tekemään asioita siten, että ne ulkoisesti näyttävät ihan ok:lta, mutta se on onttoa tai tyhjää tekemistä, koska mulla ei ole riittävää sisäistä hallinnan ja voiman tunnetta. Jotenkin tuntuu, että wadon liikeperiaatteet vaativat täydellistä keskustan hallintaa. Että mitä tahansa tehdessä ja mihin suuntaan tahansa liikkuessa keskusta tekee ja liikkuu ja vielä täysin hallinnassa. Naihanchi ja Seisan opettavat omalta osaltaan tätä keskustan hallintaa, kehon käyttöä kokonaisuutena ym. Lasse tarkoittanee, että kun naihanchin et al avulla opitaan kehon käyttöä, alkavat pinanit sujua ihan eri lailla. Vähitellen se mun kuvaamani tyhjä ja voimaton tunne väistyy ja tyhjä kuori saa sisällön. Voi toki olla, että en ikinä opi tätä. Asetin aikoinani tavoitteekseni kyetä samanlaiseen liikkumiseen kuin Wadokanin Pauli Nerg. Tavoite on edelleen saavuttamatta.....

Eli tarkoitit juuri tuota reisiluun pään kiertymistä lonkkamaljassa. Tai ainakin luulen että tarkoitit... Lasse puhuu vaikeaselkoisesti, koska asia on sitä. Kirjoitan myöhemmin enemmän kun ehdin, mutta tähän liittyy tapa tuottaa voimaa esim lyödessä kiertämällä lonkkaluiden päitä sisäänpäin yhdessä muun voimantuoton kanssa. Kai.....

raajaväännön periaate Lasse, tarkoitatko tällä sitä, miten reisiluiden päät kiertyvät lonkkamaljassa Naihanchissa ja Seisanissa? Vai onko tää jotain wadon jujutsuperimän vääntelyä? :D Tästä alkanut keskustelu on siirretty Kata bunkai -ketjusta ....

Itse asiassa Suomessa treenattiin eka ruotsalaisen Hans Gregerin oppien mukaan, sitten Juko-ryuta. Teloin edellisenä iltana ennen sitä vuoden 80 leiriä treeneissä sääreni, kyynärpää sääreen niin että luukalvon alle joku verenpurkauma tms. Clarkin mukana oli Richard Morris ja oliko tämän tytär Debbie. Kun kuulivat, että Kaisaniemen puisto on vaarallinen paikka, naureskelivat et lähetetään Debbie sinne...

Olitko mukana Linköpingin pääsiäisleirillä, vissiin 78? Sori, mainitsikin, että aloitit 80...

Olitko mukana Linköpingin pääsiäisleirillä, vissiin 78...

siksi siirryinkin jujutsuun ja Aven oppiin, kaverini siirtui Ogatan oppiin ja Yomi Matsuo oli toinen joka osasi myös Ip-puolen, Yomi oli myös alkuaikoina mukana Aven jujutsu porukoissa. Oltiin sitten varmaan samaan aikaan. Kaj Westersund, Jarmo Laimi, Reima Pensala, Timo Hirvonen ym kaikki aloittelivat noihin aikoihin. Treenit oli ainakin kisiksessä, Chikaran salilla Urheilutalolla ja stadikalla. Jotain 77-79...

Sille kohdall 0.37 löytyy wadossa kyllä sovelluksia, mutta ei just toi ihan ekana...

Riippuu ajattelijasta. Itse pidän häntä opettajani kanssa jaetulla parhaalla sijalla pedagogina (liikunta-alan koulutus näkyy). Hänellä on todella hyviä näkemyksiä pariharjoitteiden elävöittämisestä puolivapauttamisen kautta. Paljon on saatavissa muutenkin opetussisällöistä, kuten kuka tahansa wadoka huomaa jo tuosta videosta. Videolla ei niin näy, mutta hän on myös mestarillinen perusharjoitteiden laatija. Aikoinani wadoni otti suuria askelia eteenpäin hänen kohtaamisensa ansiosta. On myös erittäin mukava mies. Oliskohan se kaikki sitä "katan eläväksi tekemistä"? Hienon näköistä tekemistä kuitenkin...