Koska Shiomitsu osaa potkia tilanteessa. Pari seikkaa. Wadoryu on tyyleistä Ashiharan lisäksi se ikäänkuin tilannetajuisin, josta hyvänä esimerkkinä tuo puukkoa vastaan tehty mawa/mae. Potkulla tavoitellaan maalia ja se tehdään vähimmällä väännöllä, lantionkääntö ja muut olisivat vain hidastaneet ja hankaloittaneet tälliä. Tuollainen taloudellinen rätkäisy on tosipaikassa aivan paras, helppo ja tehokas, Tästä olen pikkisen eri mieltä: Jopa minä paljon fudista potkineena ja kakemawaa lähinnä tehneenä kun vedän mielummin rennolla nilkalla jos potkaisen säärellä. Enkä osaa sanoa miksi, muuta kuin että niin on neuvottu ja paremmalta tuntuukin. Andyn näkökulma rennosta vetelystä oli senverta oikea että tarttee komppaamista. Mutta ei pidä aina paikkaansa. Päkiämawa on räjähtävä veto, wheelkick joka räväytetään sarjan perään. Se vaatii hyvää esijännitystä ja ponnistusta joka lähtee potkaisevan jalan ponnistuksesta. Jonka lähtöpaukun jälkeen se nilkka läjähtää yläkuolokohtaan ja pitää tonuksensa aina impaktiin asti, kuin hakunterä. Minkäänlainen löysäily ei tule kysymykseenkään. Sama ajatusmalli koskee tota Lassen esimerkkiä rennon nilkan sääripotkusta. Juu, silloin kun kuntoillaan ja potkuja tulee sata ja jalassa on vielä turvatyynyjä (jopa säkin kanssa tömäytellessä). Oikeassa, kiihkeässä kolistelussa se tälli vipataan ja jalkaterä jännitetään isovarvasta alas ja eteen työntämällä, nostaa säärilihaksen harjanteen suojaamaan sääriluuta. Ajan kanssa lihaskalvo kovettuu jopa luumaiseksi ja varsin tunnottomaksi. Aikanaan mun lekuri-tyttöystävä oikeen huolestu tuntumasta. Oikeesti potkiminen on kovvoo hommoo. Sen takia kokeneetkin treenajat saattavat rikkoa tosipaikassa paikkojaan, kun vetävät tällin ensikertaa totta tarkoittaen, vihassa. Siksi karaten kime on niin hyvä työkalu...

Heh, älä turhia. Kun on johonkin tottunut niin se on sitte se totuus. Kyllähän jotkut pistekaratekatkin aikoinaan veteli piiskoja selkälihoihin löysällä nilkalla, otti ikäänkuin kipiämpää. Vaikka kyllä sellanen vahva jäykkänilkkaversio impaktin syvemmälle saattaa. Tuota tyrmäysefektiä en ole nähnyt, mutta en epäile, jos liikenopeus on riittävä. Mä muuten aikanaan Vuosaaressa pistin merkille erään sällin taipumuksen roiskaista raskas mawa löysällä nilkalla. Pitkä kaveri, ok tekniikka mutta himpan hidas. Pasi Pölösen seminaari oli ja jengia riitti. Sparrattiin ja odottelin ja tulihan se kiertari sieltä.. Sain kuin sainkin napattua heelhookin suoraan lennosta! Reilukerho, sälli ei tosiaankaan potkassut täydellään. Mutta pakko oli kokeilla (olin sitä treenannut jo aika hartaastikin.) Sälli tonttiin, varmistustriangeli sisään ja tadaa! Yritti mulle samaa, rohkea ja hyväspirittinen kaveri. Mulla oli kuitenkin vastalääke. Oltiinhan me noita treenattu. Pelkä ankedoottisuus, en tarkoita kertoa että rennolla nilkalla vaarantaa olemansa jalkalukoille. Joita ei kai enää kovin edes käytellä tai haeta...

Erinomainen pohdiskelu kiertareitten nyanssieroista Eizeiltä (prkl mä en vaan totu noihin nikkeihin). Ja juu, jotkut kiertarit aloitetaan samalla lailla kuin etupotku, eli polvi eteen ja sieltä sitte kropankäytöllä taitto ja kiertari, vahvalla tukijalkalukituksella. Etenkin tässä versiossa etupotkua on varianttimahdollisuuksia: Nyanssispekulaatiota: muistelisin, että jossain ”karatejutuissa” olisi opetettu maegeria hyvin voimakkaalla polvennostolla niin, että potkun loppuvaiheessa voimaa tuotetaan jopa lonkan ojennuksella samalla kun lantiota työnnetään eteen. Toisin sanoen potkun alussa polvi lähestyy rintaa mutta lähtee loittonemaan rinnasta jopa aavistuksen ennen osumaa tai viimeistään mennessään ”läpi”. Eli siinä on vähän sellaista ”polkaisu/työntö”-elementtiä. Tunnistatteko? Tällöin pidän sitä voimantuotollisesti ihan eri potkuna kuin kiertopotku, koska nähdäkseni kiertopotkuun ei nimenomaan kuulu tuo voiman tuottaminen lonkan ojennuksella. Sen sijaan kuvaamani maegerin kanssa sukua olisi (voimantuotollisesti) ennemmin shokuto/yokogeri. Eli tämä ei siis ole sinänsä vastaväite edellisiin vaan erikoistapausta koskeva spekulaatio joka pohjautuu muistikuviini joistakin tavoista tehdä etupotkua. Kehäjuttujen kautta hahmottaville, tämä on melkolailla sama kuin thaibokrailun stoppari. Mulla on jutusta ihan kenttäponnistetta, olen torjunut päälleryntäävän ruudinkeksijän sekä massiivisella ruhjaisumaegerilla että sivaltavalla kärkkäriversiolla. Sekä myös päähännostetulla kiertarilla, joka tosin osoittautu aika häjyksi vedoksi. Turhan häjyksi ihan tavalliseen katutanssiin. Tällöin pidän sitä voimantuotollisesti ihan eri potkuna kuin kiertopotku, koska nähdäkseni kiertopotkuun ei nimenomaan kuulu tuo voiman tuottaminen lonkan ojennuksella. Josta olen erimieltä, mawan voi vetää tehokkaasti nimenomaan lonkan vahvalla ojennuksella, snepillä. Jopa niin että lonkka kääntyy alas...

Wadon repertuaarista tosiaan löytyy sellanen källi välimalli, kun päkiällä tavoitellaan esim napaa. Se liikesuunta ja tekotapa on erittäin käytännöllinen. Mukava rätkäisy.. voi sen nostaa myös leuan sivuun, toimii kuten osaava koukku. Kerran miltei osuin. Se luupaan polkaisumaegeri polveen.. eräs hollantilainen näytti variantteja, kertoi potkun olevan parhaimmillaan lytätessä sälliä seinää vasten, toisiks paras silloin kun kaverin jalasta on saatu kiinni tulee ajankohtaiseksi antaa tukijalkaan damagea. Maaleja oli muutamakin. Yksi versio oli kiertari sekin mutta ei mawa, sisäterä osoitti potkaistessa ylös. El onhan niitä tekniikkavariantteja. Se että niitä ei käytetä kehässä ei tarkoita juuri mitään...

Kai teillä nyt joku ajatus on siitä, että mihin sitä karaten kiertopotkua päkiällä tai muuten on tarkoitus käyttää? Onko se itsepuolustustekniikka (minkätyyppiseen tilanteeseen?), pisteottelutekniikka, terveysliikuntaa vai mitä? Ainoa mikä on tullut selville on se, että se ei ole kehäottelutekniikka, mutta mikä se sitten on? Kyllä päkiäkiertarin voi mainiosti vetää kehässä, thaikut niitä harrasti vielä kauansitte.. Tosin tämä tieto perustuu luettuun tekstiin. Knockdownissa niitä on jotkut viljelleet mutta siitä sai huonoa mainetta. Onko tuo määrittely sinusta kuinka tärkeää? Tekniikan käyttötarkoitus vaihtelee, mun kiikareissa päkiämawa on tarkka survaisu ja sopii parhaiten mylläkkään. Päkiällä potkaisemisen ongelma on se, ettei kiertopotkun kaltaista tekniikkaa voi tähdätä kovin tarkkaan liikkuvaan vastustajaan. Vai niin. Olen kyllä pannut merkille että herkkäjalkaisuus on vähenemään päin, mutta eiköhän se tekniikan sisään hassuttaminen perustu edelleen esityöhön. Ja taitava kenkäveikko kykee kyllä muuttaan potkun rataa vaikka vastustaja tekisikin jotain odottamatonta. Minäkin olen dankollegiomatsissa vetänyt itseäni nopeampaa mawan poskelle ja nostanut jalan yli ja antanut vielä uramawan toiselle poskelle. Ja minen ollut kuin kohtalainen vemputtaja. Ehkä se potkunyrkkeilyn pesismailamassaveto-hahmottaminen voi saada kaikki tilanteet näyttämään pesäpallilta. Toki sitten on eri asia, jos on jotkut maiharit jalassa, mutta kai sitä potkaisemista pitäisi sitten myös harjoitella maiharit jalassa? Se kun vaikuttaa potkussa moneen muuhunkin asiaan ja harva juttu toimii, jos sitä ei treenaa. On hyvä treenata myös siviilireleissä mutta kyllä Siperia opettaa. Kamppailutilanteessa kovin tärkeää on innovatiivinen tilannetaju. On valtava taktinen virhe lähteä esim koukkusotaan osaavampaa vastaan, oli tilanne mikä hyvänsä. Täytyy löytää avain aina kulloisenkiin oveen ja monipuolinen treeni auttaa siinä. On aika antaa massalla ja on aika pehmittää. Puliukkojen pieksennästä sellainen pointti että on fiksua esittää mahd vaaratonta, kunnes tulee aika käydä vaaralliseksi. Etulyönti on saavutettavissa hyvinkin yksinkertaisin konstein...

Varmaankin tarkoitus oli demota että jalkaterällä voi kuin voikin potkaista aivan lujaa. Ja voihan sillä. Treenataankos muuten missään enää erikseen sitä putoavakaarista mawaa? Jonka voi upottaa tohon kaulan tyveen ja vaikuttaa ikäänkuin pikakuristuksenomaisesti. Melko vähällä voimantuotolla. Mä olen ottanut osumia heistä ja polvet tosiaan notkuu. Itse en potkuun pystynyt. Injunjackille myöhästyneet kiitokset clipeistä, vaikuttavasti demottu päkiämawa...

Juu, kyllähän se jalkaterä on herkkä jos sitä ei ole jännitetty osaksi jalkaa ja hyökkäys on huolimaton. Aivan kuten nyrkki lyödessä. Käsittääkseni en ole kertonut huimaavien thainyrkkeilijöitten roiskivan potkujaan. Päkiämawa vaatii pelisuunnitelmaa ja se tuikataan kohteeseen, esim ja itseasiassa identtisesti thaihämäyksen kanssa. Sillä erotuksella että säääriluuvarstan sijasta loppuvedossa päkia uppoaaa korvan taakse huomattavalla liikenopeudella. On ilkea ja vaarallinenkin veto. Myös maksankärkeä voi päkiällä tavoitella, vaatii vähä pelisilmää. IP-puolella häntäluu on päkiämawalle oiva maali, pirukkaan tuskallinen. Nuo ovat kaikki jo sparriin aika ilkeäsävyisiä vetoja, kuten Lasse korosti. Jalkaterällä voi vetää massiivivetoja, esim reilukerhoveto takaapäin hartioitten väliin pudottaa polvilleen jämerämmänkin äijä. Vanhoissa ja verkkaisemmissa karateskaboissa sällien kyljet olivat illasta usein sinimustat, kiertarit vedeltiin siihenmittaan raskaasti että eipä tullut mieleenkään ottaa tälliä vastaan kyynärpäällä tai muulla ulokkeeella. Jota toimintoa muuten seurasi raesade. Ja tahra maineeseen. Olen nähnyt kuvasarjan jossa britti Hamish Adams antaa kiertarin vartaloon sillä teholla että vastustajalta repesi vatsan lihasmattoa. Jalkaterän jännittäminen impaktihetkellä on niinikään tärkeää niissä työntävissä kiertareissa, jossa teho haetaan snepistä. Joka tekniikalla on funktionsa. Se pitää vaan selvittää, jos sitä mielenkiintoa riittää. Mitä tuo kungfujuttu tuolla tekee? Jos sanottava loppuu ois syytä...

Voi hellanlettas, oikeinko kerran potkaisit säkkiä ja tuli pipi. Joten-> ei jalkateräpotkuja. Eikä ainakaan päkiävetoja. Asiantuntijat neuvoo. Mistähän se johtuu että olen itse antanut päkiämawoja varsin tuloksellisesti varpaitani survomatta ja että olen pudotellut poikia jalkaterämawoilla niin kyljestä kuin selästäkin? Ja niin on sadat ja sadat muutkin, jotka ovat nähneet sen vaivan että opettelevat potkimaan eikä roiskimaan. Enpä olis tällasia juttuja uskonut vielä lukevani. Jalkaterästä saa lujan varpaita aktivoimalla, helpostikin. Tällinkestävän. Ja päkiämawaa ei rälläillä summittaisesti vaan tuikataan tarkasti kohteeseen. ei perkele....

Munkin mielestä se on viiriäisen muna elikkä yokogeri. Päkiämawa on ilkeä rävähdys kyllä. Wadossa on sellainen kähy puoli-maegeri etujalalla pyttyyn, pudottaa ja nostaa sapet suuhun. Ja on roiskaistavissa hyvin nopeasti. Simulan Keijolla se oli kammottava tykki...

Ansiokas pohdinta kineettisestä ketjusta, jota myös kinestetiikaksi kutsutaan. Tosin, olen huolella tutustunut myös stillkuva-hahmotukseen, jossa siis potku pysäytetään huippukohtaansa (klik) ja palautetaan huolellisesti samaa rataa. On käytännössä enemmänkin lihastasapainoharjoitus mutta toimii sellaisena oikein hyvin. Aikanaan potkunyrkkeilyn ollessa vielä linjaansa hakevaa olivat muodissa kaksois- ja kolmoispotkut, heitä treenattiin jalkaa ylhäälläpitämällä. Vemputustyyli oli yleisön suosiossa ja osaajat ihailtuja. Olensitä minäki kammannut kaverin hiuksia varvasväliharjalla, näytöksessä. Luionnollisen tekemisen tärkeyttä ei tosiaan voi liikaa korostaa, se vie turhat liikkeet pois päkertämisestä ja toimii nimenomaan myös terveysliikuntana. Nuo tarjotut virityspalikat kuuluvat oleellisesti siihen käyttämääni bondaukseen, kun lihasten vastapari tuodaan mukaan osaksi luonnollista tekniikansylkemistä. Hyvänä esimerkkinä uramawa, jossa varsinainen potkukohta on itseasiassa vastaliike. Ilen tekstistä en ole taaskaan mistään kohtaa erimieltä. Harjoittelun optimointi on hieno kiteytys, mutta... jos lopputulema on sama kuin ilman treeniä, kuka on treenin hyötyjä? Toki, toiminnan looginen hätätilakanavointi on tärkeä seikka jossa kaiketi on saatu jopa tuloksia, mutta munkokeman mukaan tulokset eivät ole olleet kaksisia. Mutta en yritäkään olla yhteiskuntatieteilijä vaan vain el veterano. Tämä juonne vaatis juu oman ketjunsa, kamppailumetodien vaikutus treenaajiinsa on senverta laaja ja monisyinen joki laskettavaksi. Ei ole ainoaa oikeaa kanoottia ei...

Eiköhän ketjun kirjoittajissa ole useampikin, joka pystyisi tehokkaasti monottamaan ylempiinkin kerroksiin keskimääräistä känniöykkäriä. Eizeihän naputtelisi koripallojoukkuettakin kupoliin. Mutta kyllähän ip-lajien suhtautuminen korkeisiin potkuihin on ihan järkevää optimointia. Eikä pelkästään "tehokkuuden" vaan myös seurausten kontrolloinnin kannalta. Kun toimintamallit yritetään pitää yksinkertaisina, niin miksi ihmeessä käytettäisiin rajallista aikaa siihen, että tehtäisiin valtava määrä toistoja jossain komboissa, joihin sisältyy esim. kiertopotku päähän. Sellaisen perusteltu käyttöala - ja vielä siten, että haluttua vaikutusta ei saada aikaiseksi jollain yleiskäyttöisemmällä työkalulla - on jo lähtökohtaisestikin harvinaisten hätävarjelutilanteiden joukossa vielä ihan marginaalinen (Sori Kari, tiedän että hätävarjelutilanteet ja perusteltu käyttöala on juridis-normatiivista hapatusta... :) ) Nojoo. Totta kaikki. Mutta tuo hahmotus perustuu ajatukseen ikäänkuin optimista varjelutilanteesta, jossa on selkeä oikeudeton hyökkäys ja siihen lainsisälle mahtuva puolustautumismalli. Minä sanoisin että tämä opetusmalli on... jos ei nyt harhaanjohtamista niin fantasiaa, vastaa siihen markkinarakoon jossa toimintakyvyttömät tulevat oppimaan jotain-niinku-vähäsen. No ehkä vähä jyrkkä väite mutta enimmin noin. Jos ympäröivän yhteiskunnan suojapallo saippuakuplaantuu hiukankaan, tulee lainalaisuuksista paljon karummat. Kun pitää ratkaista jatkatko hengittämistä, kun mennään sekunnista sekuntiin. Jossa katselijat eivät ole niitä pelättyjä todistajia vaan iljettäviä rottia jotka odottavat ikkunaansa. Voimakas ja näyttävä kiertari joka pudottaa sällin pariksi päiväksi on erittäin relevantti toimintavaihtoehto, voivoi kuinka monesti mä olen ihmisiä pelkästään pelotellu hänellä. Kerran kävelin paariin nyrkit teipattuna ja tervehdin uhkailjoitani "terve, kürpäjyrgenit!" Ja rikoin katonrajassa pihisevän telkkarin maiharinkärjellä. Jälkipelit meni niin että se uhkailijaosasto makso telkkarin koska olivat tilanteen aiheuttaneet. Oi niitä aikoja. Tottakai se on vaikea soveltaen täräyttää. Mutta niin on vasen koukkukin, kolmen treenikerrankaan jälkeen. Kuinkas moni muuten voi rehellisesti kertoa kojauttaneensa treeneissä kiertarin täysiä, edes mitsiin? Minen ainakaan. edit. Eizei, vaikuttava suoritus...

Itsepuolustuslajeissa en ole ekspertti, mutta kyseenalaistaisin sen, onko kiertopotku vartaloon ylipäätään sellainen tekniikka, mitä kannattaa itsepuolustuksessa tehdä ja harjoitella. Mitä minulle on itsepuolustus-potkuista opetettu, niin nyrkkisääntönä potkitaan korkeintaan polven korkeudelle. Koska se tositilanne ei ole sali: alusta saattaa olla petollinen (lumi/jää/irtosora), oma toimintakyky ei paras mahdollinen (päihtymys/tilanne) ja asustus saattaa vaikeuttaa, tai jopa estää ne komeimmat potkut. Kun on vähän eri asia potkia saliverkkareissa vs juhlafarkuissa. Ahdasta on ajattelu jos noin nähdään. Voimakaspainava kiertari on oikein hyvä pelote myös ja etenkin kadulla, mä olen itse tarjoillut sen vastineeksi jollekulle oii-alapotkijalle, katkes. Tää siis oli silloin kun thaibokraus tuli ja jengi mielsi alapotkun taikatempuksi. Kiertari jymähtää hyvin ja tuntuu pelottavalta etenkin stabiilisti jököttävälle. Vaikka olisi vasta varoitus. Tuo korkeitten potkujen hasardius on juu konsensus reality-puolella mutta miten mä sen näen.. Jos ei osata niin kerrotaan että ei onstu. Mä olen monenmonet kerrat antanut korkeita vetoja, jopa kakatogerin. Toimiihan ne. Eräs tuttu mimmi veti korkkarinpiikin marokkolaisposkesta läpi kireässä hameessa ja olen nähnyt kun osaaja taputtaa puukkosankaria jalalla poskelle tap-tap-tap samalla kun kaverinsa kollaa konnan taskut että löytyykö sitä keklua. - Putoot heti jos liikut. Pelottava Taidonnäyte. Katsojatkin on varovaisempia, ei toki varmaan nykyään. Nykyään taltioidaan ja etsitään jokutaho jolle kannella. Joka lie muovannut nää realityjututkin sellaisiksi kuin ovat...

Voi tatti kuinka hyviä viestejä ja clippejä! Jälkimmäisistä, popitti niin lujasti että piti katella pätkissä. Tota sitä silloinjoskus tavoiteltiin, tuo ikäänkuin vauhtileikittely oli kerrassaan fantastista. Tuo Agayev on vaikuttavan intensiteettinen.. tosin, aivan pieni tonuksen löysäys näkyy matsiasennossa, se palautus jää sekunnin osia täydellisestä. Maksimia koneeseen ja johan jytisee. Lyönnit ei myöskään ole aivan sukassa, kyynärpäät vähä tuollointällöin lepattaa. Mutta nämä on siis aivan pikkufibluja. Väsyessä virheet korostuu eikä kenenkään tekniikka lie täydellinen. Mutta kiitos. Voi perkule ku näitä ois ollu saatavilla silloinjoskus. Eizein pohdiskelut pakottomasta liikkeestä ja esijännityksestä.. en ole erimieltä kohdasta yhdestäkään. Mutta pakottomuus on tosivaikea säilyttää stressin, saati paniikin aikana. Nimenomaan se elävän ja vastaanlaittavan vastustajan toimesta niitä tuntemuksia taatusti tulee ja silloin se paketin kiristäminen ja (virhe)liikkeiden minimointi on elintärkeää. Eli mä yhdistäisin pakottomuuteen ja liikkeeseen sen bond-elementin. Kun kroppa viritetään kuin jousi, valmiina laukeamaan tekniikkasarjoihin ja joustavasti palautumaan ja aloittamaan alusta. Detaljina, juuri tätä bondjuttua Bruce Lee koki demota niillä kuuluisilla spennailukuvilla. https://www.biography.com/.image/t_share/MTE4MDAzNDEwMTg4MzM4NzAy/image-title1.jpg Toki ne toimivat kameralleposeerauksinakin mutta ydin on esijännityksessä joka haetaan erikeinoin kuin kropan rytmisestä liikkeestä. Lihasten vastapari-tasapainosta, koko tuo kroppa on viritetty räjähtämään. Hyvin samankaltaisesti kuin silmälasikäärmeellä. Huomatkaa etupuolen rentous. Tästä pääsen kohtaan sneppi. Tuossa Eizein videossa potkun liike on ilmava mutta loppukiristystä ei tule. Hyvin samankaltainen kuin Lauri Suomelan lyöntidrilli tuolla toisaalla. Jota kyselin kans mutta. Ymmärrän kyllä liikkeen nopeuden treenaamisen tärkeyden mutta miksi ei vetää terävällä osumalla? Niinku oikeestikin. Kun oikeessa tilanteessa sitä tilaa ei usein ole ja se puudutuspiikki ois rakennettava lyhyellä kiristyksellä. Miksi ei treenata siten niinku aina. No tuohan se juu väkinäisyyttä kyllä, varsinkin jos se ei tunnu luontevalta. Mutta pitäis tuntua. Minusta...

Juu. Taasen pidetään kehäjuttuja ultimaattisena totuutena ja mikäs siinä. Kohta kolme, olkapää takana. Pitää paikkansa, mutta ei ole virhe. Työntävällä mawalla polvi tuodaan suoraa eteen ja ylös ja se olkapää nimenomaan jätetään taakke. Kunnes tulee se salamannopea taitto ja sneppi. Olkapää ja tukijalka ja kroppa napsahtavat optimiasentoon ja jalka lävähtää paitsi liikenopeudella, myös karatemaisella voimankeskityksellä maaliinsa tarkkarajaisesti ja ilman massiivista työntöelementtiä. Däng ja kohde on valmista poikaa. Joka tämän osaa saa lahkeensa paukahtamaan (jopa sortseilla) kuin ruoskan ja unihiekka on satavarmaa. Eli on totuuksia ja on totuuksia. Kiva toppi tolla mimmillä...

Juu lisäpainoja nilkkoihin, se kannattaa! Nuorena hankittu ja huolellisesti ylläpidetty urheiluvamma, siitä sitä riittää ajankulua koko loppuelämäksi! Eli lisäpainot nilkoissa on juu hyvä juttu, mutta vammariski on melkoinen. Käyttäisin vain ratauttamistarkoituksii, joista erikoisliikkeinä voisi mainita potkut polviltaan. Se vahvistaa kyllä. Punttiliikkeistä etukyykky on kyllä kuningasta, mitä potkuihin tulee...