Äläs nyt naurele kun toinen on niin tosissaan. Viitseliäs viesti, täynnä ennalta-arvattuvuuksia mutta totenahan noita tootevasti esitetään...

No mitätä? Huvimetsästäjät OVAT vastenmielisiä etenkin sille, joka on löytänyt villien eläjien estetiikan ja näkee vaivaa asian tallentaakseen. Hyvä viesti ja näkemys...

Pikkujekku piristää. Ketä piristää. Kuinkahan paikkansapitävää tuo peltohirvi-juttu onkaan... Nää täkäläiset räiskii aika surutta jopa kohti asujaimia. Kaikki uljaat metsästäjät, munkin katolle on hauleja kyllä ropissut kun on sorsaa koetettu pudottaa. Mä sentään olen ottanut sorsia sukeltamalla.. Mutta kaiketi aika hauska jäynä. Vaikka kaikki keppostelijat onki talihampaita...

Äijä on miltei ammuttu hirvenä. Se oli senverta kännissä (olivat "kalareissulla" parin enoni kanssa) että kivääri lensi kaaressa järveen ja ampuja kipas karkuun. Kavereineen. Eno kerto...

Mullaki alko kyllä käsi hamui´lla olematonta jousta, senverran kuhisee tuola joenvarrella ja syvemmälläkin.. Syksy on kyllä kaunista aikaa.. Enkä ole ikinä nähny näin paljo hanhilaumoja. Se on jopa hätkynäky ku viiskyt läskimoosesta kurnuttaa matalalla kohti ja joikuaa tullesaan...

Jep, tääläkipäin on minkit saatu tapettua miltei kokonaan, kai. Se näkyy...

Joella pauke onkova ja hauleja ropisee peltikatolle kuten aina tähänaikaan tapaa. Onko se joku oletusarvo että pikkukännissä on nastempi sähdätä haulisylkiäisellä' sorsiensuuntaan? Asujaimista välittämättä? Mä en kovin tykkää näistä riistanhoitajista. Pitäs kai lähetä paikalliseen ego-pubiin jossa noi tollaset niitä olusian kippaa ja eurofutista ja raveja isolta plasmalta vahtaa. Ja kertoo toisilleen erätöistänsä. Vaan vähänpä siinä on voitettavissa...

Kiitosta majavatietoudesta. En tiennykkään jotta tääläpäin ois alkuperästäkin majavaa olemassa, olen ollu siinä luulossa että ne on syöty jo aikaa sitte ja kanadanmajava ois tuotu korvaamaan. Mulla on tossa jonkunsadan metrin päässä naapurina Kokkolan viimeisiä nahkatehtaita, yhä funktionaalinen. Monta tarinaa sisältyy siihenki. Sinne sitä nöösiäisenä vietiin nahkoja, silloin kelpas piisamikin. Ei me niitä käsitellä l. parkita osattu, on mulla ohjeet jossain vaan ei ole tullut tarvetta.. Kunhan karkeasti nylettiin, tai jotku pojista osas oikeasti nylkeä tuppeen. Mä yritin opetella. Onko se parkitteminen kuinkakin hankala prosessi, mulla on nämligen uuden piharakennuksen suunnitteluvaihe meneillään ja nahkatyölle.. vois järjestyä tiloja. On vaan käsittääkseni aika haisevainen harraste...

Mä olen kyllä katellu majavia touhuissansa, ei vaan tulis pieneen mieleenkään käydä halvasti ampuamaan heitä. Iso jyrsijä joka ei juuri muita häiritte, haisee matkan päähän ja on sinänsä melko sympaattinen tapaus. Ne pykellykset on käheitä. Onko se nahka jotenki erityislaatusta? Liha nyt tuskin maistuu muulta ku mudalta. Nimimerkki piisaminkin paistanu, yäk. Ja juu, tuontikamaahan koko lättähäntä on...

Mikä on majavan-ampuamisen tavoite? Nahka? Liha? Pikkasenmiehekäs kärpäslätkä-aihio...

Mä sain taas kellua omissa vihantunteissani tässä. Kokkolalla on naapurikaupunki, Pietarsaari, oikealta nimeltään Jakobstad. Hyvin idyllinen ja nätti kyylönen. Parikyttuhatta asujainta piereksii siellä, vähä vajaa. Ruotsinkielisiä. Mä olen kertonut siitä kun teinipoikana annoin pois-ottamaani rautakankea americanraudalle.. ne oli pietarsaaren lynyrdejä. Mutta se on viehättävä mesta. Ja ne on nyt saaneet aikaan oman metsästysseuran! Jättebra! Olivat nytten hirviä jahdissa ja saivat oikeen saalista.. Ja jutun tähän paikalliseen Keskipohjanmaa-lehteen, miltei koko sivun läjähde. Riistanhoitajat siinä poseerasivat pytty pystyssä aseineen maastohousuineen, kaadetun hirvenvasan takana. Lavalta oli sankari lääpäissyt, eka kuti ohi ja toinen osuma hitaimpaan ja seki pyttyyn. Jumalauta ku mun rystyset kutisee...

Itseasiassa tuo on mielenliike on jopa normaalia, nykyään. Ihmiset koetaan niin oksettavina tapauksina että erilaiset väkivalta-fantasiat ovat tavattoman yleisiä ja kynnys suoraan väkivaltaan verrattainerittäin matala. Hence kamppailulajien suosio. Toki sinä reaalimaailman toiminnassa se karaistuminen ottaa aikansa.. Mutta kyllä mä näkisin melko todenmukaisena väitteenä väitää, että nykyihmiselle kanssaihmiseen kohdistettu suora, tuhoisakin väkivalta on helpompaa kuin elukkaan kohdistettu. Hassua. Ja jos tottapuhutaan, eiköhän se tappaminen ole ajasta-aikaan ollu varsin helppo rasti sitte kuitenkin. Täällä Eedenistä itään. Mutta itse tekojen suhteen, mä hahmotan metsästelyn ikäänkuin treeninä. Ihan siis itse tekosiin valmistavana toimintona. Kohta tulee ensilumen aika. Mukava on mennä tonne Perhonjoenrantaan väijyyn jälkiä ja haisteleen...

Mä tunnen tai itseasiassa paremminkin tiedän erään eläinrakkaan teurastajan, nyt jo eläkkeellä. Erittäin voimakkaana miehenä otti elukat hengiltä enimmin lyömällä, logiikka oli että eläin kärsii täten vähiten ja homma ei ole niin sotkuista. Etenkin hevosista tykkäs ja itku kurkussa hommiaan teki. Kuulemma olivat erään hevostytön kanssa itkeneet jälkiterapiassa duettona.. Tapansa oli nimittäin ollu rynnätä heposen luo ja täräyttää heti, se ei muuten kyenny. Ei huomannu että hevostaan saattamaan tullut itkuinen teinityttö oli vielä tontilla. Likka oli järkyttynyt sydänjuuriaan myöten ja niin oli Teppo Teurastajakin, ku huomas mitä kävi. Onneks homman hoiti vanha ja ihmisiä ymmärtävä tk-lääkäri, joka järjesti oikeen terapia-istunnon. Kuulemani mukaan tyttö palautu oikeen eheäksi. Mitesmites Keiju.. Sulle ois siis helpompaa päästää läpi ihmisestä kuin sorsasta? Nice! Oletko mielikuvatasolla edennyt sinne asti että vertailet etnisiä/sosiaalisia eroja lääpäisyrajotteille...

Kerron kehityskaaren. Eno-Toivo, raaka miesi, tuo oli häijy opastaja turjan tammiston takana. Kyyt viherti katsehesta, suusta lenti yölepakot, jalan alta ahmat nousi, käden päällä kärpät juoksi, korppi koikkui päälaella, haaskalinnut hartioilla. Eno-Toivo oli kaukopartiomies ja raaka, raaka mies. Ei ollu siis enoni vaan iso-enoni, mommoni veli. Jossa mommolassa kukkui käki. Se otti meiät mukulat mukaan teurastukseen, anto puukon käteen ja käski nirhata.. mitä milloinkin. Me juotiin verta, riitinomaisesti. Syötiin tuoretta ja raakaa. Jonkinaikaa myöhemmin, kolmitoistiaana, elin mettässä yhenkesän. Kalastelin, metsästelin, söin mitä sain. Eno-Toivon opit palautu mieleen, raaka maksa on hyvä eines ennen varsinaista lihoiksviiltelyä. Veressä on vahva maku ja sorsan saa kiinni sukeltamalla. Kolmetoista vuotta myöhemmin, lääkintävaksikurssilla, obduktio-avustaja ojensi haastaen vahvaa terää. Nappasin kiinni ja avasin ihmisraadon suuria ähkimättä. Avasin sitte monta lisää, sain tuurauksen. Ei kivestäny. Jokasen tosissaantreenaavan tulis leikata Lihaa. Ei ole estoja sitte ku tulee se hetki fileerata vastaanpanevaa semmosta...

Ehkäpä meneekin ainakin niihin tukkuihin, joista nakkikioskien jauheliha hankitaan. Mutta minkkejä ruokitaan teurasjätemönssällä. Afrikanpuolelta, safariyrittäjät palkkaavat usein alueen riistanvalvontaan varsin kovia sällejä, aseenkahvaaan syntyneitä ja sotilaskokemusta omaavia buureja ja semmosia. Tietojeni mukaan lajien suojelu on hyvin suoraviivaista ja hyvin hoidettua. Ne buurit ja muut rhodesiaanit on muuten mehevimpiä kovanaamoja joita ikinä olen tavannut. Kuvitelkaa tyyppi, joka on tottunu suurristametsästykseen jo teinistä ja aloittaa sotilashommat koska on kyllästyny ampuamaan "puolustuskyvyttömiä" eläimiä. Näitä recce commandoja pitävät jopa britit suuressa arvossa...