Nyt voit liittyä etupotkijaksi näppärästi ja nopeasti PayPalin kautta tästä linkistä. Tukemalla Potkua pidät sivustoa pystyssä. :)

Kuva

Haku löysi 52 tulosta

MtJ
marras 7, 2013, 09.51
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Arvoltaan vähäinen työsuoritus :D :D

No nyt on sitten tuolla kirjoittajalla oikein verottajaltakin palautetta, että sänkyhommat ei ole kovinkaan kummoisesti menneet :lol:
MtJ
marras 4, 2013, 12.23
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Kuva

Siilinjärven kuristaja ei oo tottunut kypäriin :naurupyorii:
MtJ
loka 23, 2013, 09.48
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Tuossahan voi olla vielä luvat menoteillään savon miehillä, jos joku poliisisetä sattuu olemaan tiukempi kritisoija...
MtJ
loka 16, 2013, 11.29
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Tuosta tulee mieleen yksi fingerpori, tietenkin;
Kuva
MtJ
loka 11, 2013, 11.33
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Eniten hilpeyttä herätti tuossa se "istuu osan aikaa lentäessään" :D
MtJ
loka 11, 2013, 08.53
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Aivan loistavaa! Hetki västäräkin elämästä tuolta L.K.:n linkin takaa.
Tämä se on saatanan laiska eläin. Otin nimittäin kuvan lonkalta, kun tää pärähti ohi, niin kävi ilmi, että se istuu osanaikaa lennostaan. Kuva on siis täysin käsittelemätön, vaikkei siltä näytä. Ikäänkuin kuvitteelliset puhelinlangat laulaisivat, ja taivaalla loistaisi Katrihelena! Se on idylli!
MtJ
loka 10, 2013, 14.08
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Point kirjoitti: Tuo hevosen ilme:


Kuva
"Ihaa oli hämmentynyt, nuorempi lajitoveri ei vielä tunnistanutkaan oriin ja tamman eroa."
MtJ
loka 9, 2013, 11.03
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Hyytävä Tero-Vaara. Se kesäjuttu biisi (jonka nimeä en ilkeä kirjoittaa), on niin kauhea, että tunnen kylmiä väreitä jatkuvasti pelkästään ajatellessani sitä.

DJ: YÖk:hän perustaa toimintansa siihen, että kunnon itq-biisit vaan toimivat tälle kansalle kuin kossu kuupasta.
MtJ
loka 8, 2013, 10.36
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Ei kaikki, joka ärsyttää jotain toista voi olla nk. "jonkun arvoista". Erityisesti en nostaisi ärsytystä kriteeriksi valittaessa jotain teemaa, joskin tuntuu nykyisellään, että se on lähes ainoa järkevä argumentti jonkin teemapäivän tai teemakuukauden puolesta. "Onneksi edes ärsytetään kansanosaa X tällä tempauksella". Tuntuu jotenkin siltä, että tämä teemapäivät ja -kuukaudet ovat vain yksi sissimarkkinoinnin muoto nykyään.

Ymmärsin jotenkin hatarasti vielä esimerkiksi Marttojen teemapäivät, vaikka sadonkorjuuaikaan. Sittemmin on kalenteriin liittyvä ilmiö on laajentunut niin kamalaksi sekamelskaksi, että aina saa olla viettämässä pimeässä istuen ja porkkanaa nakerrellen jotain hemmetin earth-hour-pure-porkkanaa-lihattomalla-öyhön-möyhön-lemmikki-silitys-kiinnitä-huomiota-asiaan-X-pöyhön teemalla. En tykkää edes niitten Marttojen teemapäivistä enää.

Me ollaan menetetty tää peli. Tää on karannut käsistä.
MtJ
loka 8, 2013, 10.10
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Lihallinen lokakuu sopisi paremmin ja tavoittaisi samalla myös vastakkaisia näkökantoja edustavat hienosti kokoamalla sateenvarjonsa (tai sateenkaarensa) alle jopa syvätkin kansanrivit. Lisäksi tällaisesta ilmaisusta irtoaisi vielä monet kaksinaamaiset lausahdukset epäsopivassa tilanteessa, kuten silloin, kun istutaan lokakuussa anoppilan kahvipöydässä ja on se vaivaantunut sanaton hetki. Tällöin on erittäin hyvä hetki laukaista, että mepä vietämmekin teidän tyttären kanssa "lihallista lokakuuta". Siitä voi vielä aueta aivan uudenlainen näkökulma tuleviin appivanhempiin. Ja tälle olisi niin monia sovelluksia. Harmi, ettei tämänkaltaista, positiiviseen kanssakäymiseen yllyttävää kuukautta aleta lanseerata missään.
MtJ
loka 5, 2013, 14.04
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Totte kirjoitti: MtJ: Miten paljon tuosta on käsityksesi mukaan "synnynnäistä" ja miten paljon on johtuen siitä että olet vain liikkunut luonnossa niin paljon että tietyt suunnistustaidot lähtevät selkärangasta ajattelematta?
En mä oikein tiedä, kun otanta on niin kapea ja sitten toiseksi olen 7-vuotiaasta asti kulkenut ilman kompassia pitkin metsiä. Pappa ja mummo laskivat mut jo alle kouluikäisenä kulkemaan pusikkoon ilman vanhempaa ihmistä mukana, tulin sieltä sitten aina takaisinkin. Siitä kehittyi sellainen tilanne, että viihdyin pienenä poikana jo metsissä vähän liiankin hyvin välillä, ei kuulemma meinannut syömään saada.

Niin tuosta on sitten jäänyt se suunnistustaito itselleni. Muistan yhden kerran, olisiko jotain 10-vuoden kieppeillä, kun eksyin vuorokaudeksi melkein metsään. Se oli tietysti ennen kännykkäaikaa, joten oli vaan itse löydettävä pimeässä tie talolle takaisin. Tähtien avulla sitten kävelin kotipihalle, kun tiesin jo silloin, että otava on suurinpiirtein pohjoisessa. Muistan vieläkin sen lapsuudesta ihan selvästi, kun kiipesin aina korkean mäen päälle katsomaan, että onko otava vielä oikealla paikalla ja ottamaan suunnan seuraavalle mäelle.
MtJ
loka 5, 2013, 08.48
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Kyllä, koska itse suunnistan joka paikassa ilman kompassia, vaikken olis edes käynyt koskaan siinä puskassa. Ei se oo vaikeata. Se on jännä tunne, siis sä tunnet niinkun "otsalla" sen suunnan.. Siis ihan niinkuin tuntisi otsanahkalla, että tuolla on aurinko tms. En oikein osaa sitä selittää sitä fiilistä. Etenkin kun keskittyy suunnistukseen, niin pystyy pitämään suunnan, mutta jos joutuu jonkun häiriön "alaiseksi" (esim. yhtäkkiä eteen tulee tie, jota ei ole muistin mukaan siinä), menee suunnatkin sekaisin.

Ei tarvitse aurinkoa, vaan kun lähtiessä painaa mieleensä ilmansuunnat, pystyy pitämään ne suunnat mielessään ja ne menee vielä oikein, suunnilleen (tarkoitan että kilometrin tarkkuudella osuu sille tielle, mihin tähtää).
MtJ
loka 4, 2013, 12.03
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Naapuri sanoi tuossa kerran kun juteltiin asiasta, että hän ei oo ikinä eksynyt, mutta hukassa on tullut oltua useestikin. Että jos olisi eksynyt, niin ei siinä seisoisi...

Vähän samaa voisin sanoa itsekin, hukassa on tullut oltua useastikin. Niinkuin tuo viimekertaisinkin. Siinä erittäin vaikuttavana tekijänä oli pitkä metsätie, joka yhtäkkiä tulee vastaan tutussa maastossa. Semmoisen kohdatessa alkaa tulla kovasti väärää signaalia suuntimista, ei tässä tällaista ollut viime syksynä.

Noh, nyt se on uusi maamerkki, eipä siinä välissä mitään tietä ole ollutkaan aiemmin, pelkkää metsää se rapiat 3km. Sehän se oli ostokriteerikin talolle, että takapihalla on mahdollisimman suuri yhtenäinen alue pelkkää metsää ilman teitä. Menivät sitten senkin pilaamaan...
MtJ
loka 3, 2013, 15.18
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Mikä naurattaa, osa 3
Vastaukset: 1893
Luettu: 122302

Mikä naurattaa, osa 3

Juuri kun kuvittelee osaavansa suunnistaa, kävelee 5 kilometriä HARHAAN vaikka aurinko paistaa :naurupyorii:

Sanoin puoliskolle, että heitäs mut tonne kankaan toiselle puolelle ja kävelen sieltä sitten koiran kanssa. En ottanu taaskaan kompassia, kun oonhan mä ton reissun tehnyt kymmeniä kertoja ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta... Miten voi ihminen ollakaan väärässä.

Kun tulin viime talvena tehdylle pitkälle metsäautotielle, jota ei pitänyt olla siinä paikassa (eikä ollutkaan viime syksynä), niin lähdin tietenkin katsomaan, että oikasisko se koivutaimikon läpi. Noooh, kyllähän se oikaisi, täsmälleen vastapuolelle tuota kangasta, missä me asutaan. Kun tulin sinne 2 kilometrin päähän tielle, laskeskelin, että tien mutkat huomioon ottaen olin kulkenut lähes 3 kilometriä liikaa oikeaan.

Ei muuta kun takaisin tietä pitkin ja sitten oletetusta kohdasta sitten "kohti taloa". Mutta ei se niin mennyt, kävelin vahingossa kelkkareitin pohjaa pitkin ja se vietti TAAS oikeaan liikaa. Tulin vähän ajan päästä uudestaan sille samalle tielle, joka on vastapäätä meidän taloa, kankaan toisella puolella.

Tässä vaiheessa alkoi jotenkin hermostuttaa, ei kännykkää mukana, ei kompassia, ei mitään.

Noh, kävelin kelkkareittiä takaisinpäin ja kun lähdin siitä kolmannen kerran omaa taloa kohti, niin pidin auringon koko ajan samassa kohti, kunnes alkoi olla tuttuja maisemia noin 500-600 metriä ennen taloa.

Kyllä erämies on sitten taitava suunnistaja, varsinkin tutuilla paikoilla :teeaa: