Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

Kamppailu-urheilulajit eli BJJ, MMA, nyrkkeily, paini, potkunyrkkeily, thainyrkkeily jne.

Valvoja: Valvoja

voipa
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 1040
Lauteille: Huhtikuu 2005

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#16

Viesti voipa »

HannuL kirjoitti:On selvää, että
...
2) Kehittyminen tapahtuu levossa, mutta vaatii, että elimistön tasapainoa (mukavuusaluetta) on häirittävä riittävästi, että se ymmärtää sopeutua uuteen haasteeseen.
Pitää muistaa, että fyysisitä ominaisuuksista nopeus kehittyy harjoituksen aikana toisin kuin esim. voimaominaisuudet.
HannuL
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 15
Viestit: 563
Lauteille: Toukokuu 2013
Paikkakunta: Jyväskylä
Etulaji: kamppailu
Sivulajit: höntsy ja nuju
Takalajit: Monen lajin peruskurssit
Yhteystiedot:

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#17

Viesti HannuL »

voipa kirjoitti:
HannuL kirjoitti:On selvää, että
...
2) Kehittyminen tapahtuu levossa, mutta vaatii, että elimistön tasapainoa (mukavuusaluetta) on häirittävä riittävästi, että se ymmärtää sopeutua uuteen haasteeseen.
Pitää muistaa, että fyysisitä ominaisuuksista nopeus kehittyy harjoituksen aikana toisin kuin esim. voimaominaisuudet.
Onko sinulla joku tutkimus johon viittaat?
Vai onko se vain vanha väittämä, että nopeusharjoittelu pitää tehdä vain niin kauan kuin on nopeimillaan eli pitkät palautukset ja niin edelleen.

Tämä sinänsä ei tarkoita, että ominaisuus kehittyisi harjoittelun aikana vaan että sillä tavalla päästään haastamaan hermostoa - joka sitten kehittyy myöhemmin levossa :-)

Mutta jos tarvetta - voin kysellä liikuntabilsan laitokselta että olenko kovasti väärässä :-)
Kiirehtimällä ehtii tehdä enemmän virheitä
HannuL
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 15
Viestit: 563
Lauteille: Toukokuu 2013
Paikkakunta: Jyväskylä
Etulaji: kamppailu
Sivulajit: höntsy ja nuju
Takalajit: Monen lajin peruskurssit
Yhteystiedot:

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#18

Viesti HannuL »

Jonkinlainen ensimmäinen tuokio, jossa tarkoitus on myös ajatella eli ei vain tehdä näytön mukaan.
Teemana on "Kuzushi".


1.1. Horjuttaminen ja tasapaino

1. tavoite mitä oppija osaa tai tietää session jälkeen (toimintana?)

*Oppija osaa horjuttaa ja tietää kumpi jalka liikkuu, kun vastustaja yrittää palauttaa tasapainon.
*Ymmärtää, että liikkuvaa on helpompi horjuttaa kuin kahdella jalalla seisovaa.
*Ymmärtää, osaa päätellä, milloin toinen vetää tai työntää?


2. avustava liike - motorinen malli - lämmittely - turvaliikkeet (1 -2 min)

- Työntäminen - vetäminen
- Kaatuminen ja
- Kaatumisen pehmentäminen - siis pari tukee.
(Tai "reppuselästä eteentaivutus ja liu'uttamalla kuperkeikka)

(jos opetellaan kaatumaan, pitäisikö opetella tekninen ylösnousu - tai ainakin ohjaajan aina tehdä.)


3. esittely ( 1 min) (Kolmio)

-Horjutussuunnat. Mistä on helpointa liikuttaa?
(Yritettävä pitää jalat paikallaan. Minne suuntaan tarvitsee vähiten voimaa? Entä suunnan muutos?)


4. testaus esim pareittain ( 1 + 1 min?)


5. huomiot (kirjataanko) ( 1 -2 min) "lisäperiaate"
-Kumpaa jalkaa horjutettava liikutti? Miksi?


6. testaus 3 min?

Mitä tapahtuu, jos estää jalan liikkeen?
Miten se onnistuu?
Voiko vastustajan jalkaa siirtää?

7. mitkä voimat? miten jatkuu? Push - pull - push ajatus (1 min)

Vastustajan painopisteen vaihtaminen jalalta toiselle


8. positiosparri progressiivinen, jossa harjoitellaan vastuksen säätämistä 3 min (työntäjä on "valkku" - tekijä on "välkky")

Miten tulisi toimia "työntökisassa"? Toinen työntää. Mitä voi tehdä?
- vetää kovempaa? (+ painaa alas?)
- kiertää sivulle ( hämäys)
- mennä painopisteen alle ja ohjata yli?


9. kertaus huomiot - mitä opittiin 1 min
Kiirehtimällä ehtii tehdä enemmän virheitä
Jopo
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 2241
Lauteille: Lokakuu 2005
Paikkakunta: Pori

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#19

Viesti Jopo »

Rajallisen kokemukseni mukaan potkisharjoittelu ei ippon kumitesta usein poikkea paljoakaan. Varsinksan leiriolosuhteissa. Kaveri hyökkää sovitulla hyökkäyksellä ja siihen vastataan sovitulla tekniikkakombinaatiollla. Suurin ero tulee liikkeestä, mutta en koe sen olevan vielä varsinaisesti soveltavaa harjoittelua. Soveltavaa olisi lähinnä se, että toinen yrittää osua esim. etusuoralla ja siihen vastataan vapaavalintaisenla vastahyökkäyksenmä tai jätetään vastaamatta.
” Liiasta nestetankkauksesta seuraa ainoastaan se, että paska lentää keihästä kauemmaksi.”
Rädyn ohje kaikille urheilijoille
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#20

Viesti Andy »

Ohjasin eilen potkunyrkkeilyharjoituksen, jossa A hyökkäsi määrätyllä kombinaatiolla, B torjui ja teki vastahyökkäyksen vapaavalintaisella lyönnillä. A torjui tämän ja teki oman vastahyökkäyksen vapaavalintaisella potkulla vartaloon.

Tämä on melko tyypillistä harjoittelua edistyneemmillä harrastajilla. Toki on muunkinlaista harjoittelua.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Jopo
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 2241
Lauteille: Lokakuu 2005
Paikkakunta: Pori

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#21

Viesti Jopo »

Kuten jo kirjoitusvirheitä vilisevässä viestissäni totesin niin kokemukseni on jokseenkin rajallinen. Muutama seura ja muutama leiri on silti tullut nähtyä. Ja olen tietoinen myös siitä, ettei kokeineiden harrastajien Oulunmalli välttämättä ole kovinkaan hyvin yleistettävissä yleiseen harrastajalinjaan. Vai koetko, että esimerkkinä käyttämäni tapa harjoitella olisi oikeasti harvinainen? Minä en nimittäin koe.
” Liiasta nestetankkauksesta seuraa ainoastaan se, että paska lentää keihästä kauemmaksi.”
Rädyn ohje kaikille urheilijoille
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#22

Viesti Andy »

Olen sattumoisin selvillä lajikokemuksestasi enkä vähättele sitä. :D

On ihan totta että tuollainen harjoittelu sopii paremmin kokeneille treenaajille. Itseasiassa treenaajia oli kaksi, joista toinen oli moninkertainen SM1 ja toinen entinen euroopanmestari. Olen sitä mieltä, että tällaisen harjoittelun pitäisi lisääntyä sitä mukaa kun treenaajien taso nousee, mutta että erilaisia toiminnallisia elementtejä pitäisi sisällyttää harjoitteluun jo ihan peruskurssilta lähtien, jotta niihin totutaan.

Toisaalta tarvitaan myös vähemän toiminnallista harjoitelua lähtien ihan yksittäisistä tekniikoista ilmaan paikallaan seisten. Mitä paremmin joku tekniikka osataan, sitä suurempi osa sen harjoittelusta tulisi tapahtua muuttuvissa ja odottamattomissa tilanteissa, mutta hyvää tasoa ei saavuta koskaan ellei aluksi eristä sitä suoritusta niin että sen saa menemään oikein. Muistaakseni nimimerkki Roninin kanssa joskus potkun alkuaikoina väännettiin kovasti siitä, onko tällaiselle perusharjoittelulle tarvetta, kun hän olisi halunnut hypätä suoraan "advanced" soveltavaan harjoitteluun.

Leireillä on usein hyvin monentasoista hiihtäjää mukana ja se vaikuttaa pätevien opettajien metodivalintoihin. Vaikka ohjaaja pitäisi toiminnallista harjoittelua hyödyllisenä aktiivikilpailijoille, hän ei välttämättä teetä sitä jos mukana on aloittelijoita, jotka loukkaisivat siinä itsensä.

On myös totta, että monissa potkunyrkkeilyseuroissa soveltavaa harjoittelua tehdään liian vähän tai ei ollenkaan. Eli on vain tekniikkaharjoittelua ja sitten sparrataan eikä välissä ole mitään. Osittain tämä johtunee siitä, että Suomessa potkunyrkkeilyn treenimetodit periytyvät usein karatesta ja hokutoryusta. Ja karatessa nimenomaan "tyylisuuntakaratesta"; WKF-ottelukaratessa soveltava harjoitusmetodi on käsittääkseni ollut yleisessä käytössä viimeistään 80-luvulla.

Tämä treenimetodien puutteellisuus onkin osasyy siihen, että Suomi ei ole mikään potkunyrkkeilyn mekka ja kansainvälinen kilpailumenestys on ollut harrastajamääräänkin nähden heikkoa. Parhaiten menestyvissä seuroissa monenlainen soveltava harjoittelu on kuitenkin yleisesti tunnettua. Samoin ulkomailla etenkin niissä maissa, jotka menestyvät hyvin.

Mutta olen tässä nyt yrittänyt tentata, että mitä tämä aloitusvestissä ajateltu toiminnallinen harjoittelu on? Onko ajatus että kaikki harjoittelu pitää olla toiminnallista vai miten se erottuu muista opetusmetodeista?
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#23

Viesti Lasse Candé »

Tuosta Jopon pointista ja ketjun aiheesta itselleni tulee sellainen mieleen, että riittävällä kokemuksellahan motivoitunut harjoittelija tekee miten muodollisesta harjoitteesta tahansa todellisen treenijutun. Taitaa vain valitettavasti olla niin, että Kari on omassa pointissaan ihmisten laiskuudesta jne sen verran oikeassa, että se asennoituminen on suht harvinainen.

Muutenhan koko keskustelussa ei ole mitään järkeä paitsi jos kuitenkin oletetaan että on parempia ja huonompia tapoja toteuttaa opetus/valmennus ja siis katsotaan sitä realiteettia pidemmälle, että vain harvasta on edes lyhytaikaisesti motivoituneeksi treenaajaksi.

En tiedä mikä lääkkeeksi. Jonkinlaisesta motivoimisestahan tässä on kyse. Pitää saada porukka tekemään harjoitustilanne itselleen treeniksi. Joissain potkulaisten treeniporukoiden videoissa olisin näkevinäni melko paljonkin tätä meininkiä ja olen jopa välillä hämmästellyt sitä korkeaa motivaatiota mikä videoilta välittyy. Asialla taitaa olla vahva yhteys vetäjän omaan esimerkillisyyteen ja vetotaitoihin. Yhteistä on ehkäpä myös se, että treenistä on riittävän iso osa jotenkin paineistettua. Niin lajitaustaan kuin fudistaustaankin suhteutettuna, olen ainakin itse kokenut juuri sen motivoivana. Sitä pitää haluta tehdä harjoitteesta treeniä, jotta onnistuu siinä tilanteessa kun vaaditaan jotakin.

Mutta olisiko niin, että ketjun aiheen mukainen treenitapa edellyttää normaalia osaavamman opettajan? Tai sitten jonkin sellaisen konseptin, mitä voi treenata melko kovaa myös ilman tätä osaamista?

Wadoon tuollainen sopisi tuskin ollenkaan laajamittaisesti, mutta tietenkin on mahdollista lainata vähän sieltä täältä. Esim itselläni on tapana opettajana lähestyä asioita ottelumuotojen kautta. Ehkäpä siinä on vähän sitä ajatusta että taktiikka ennen tekniikkaa ja sovellus ennen sovellettavaa. Ikäänkuin tehdään opetettavalle asialle jonkinnäköinen tilaus. Fudiksessahan pelataan tyypillisesti jo kymmenen vuotta ennen kuin osataan jalkapalloa, joten ajatusmalli ei ole siinä mielessä ole mikään vallankumouksellinen.
HannuL
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 15
Viestit: 563
Lauteille: Toukokuu 2013
Paikkakunta: Jyväskylä
Etulaji: kamppailu
Sivulajit: höntsy ja nuju
Takalajit: Monen lajin peruskurssit
Yhteystiedot:

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#24

Viesti HannuL »

Lapset pelaavat jalkapalloa ja oppivat. Jotkut lapset painivat ja nahistelevat ja oppivat. Tietyllä tavalla onkin yritys saada takaisin luontevaa tapaa oppia ja harjaantua, mutta valmentajalla on nyt vastuuna valita tilanteet. Toivottavasti valinta perustuu oppijan tarpeeseen, eikä valmentajan visioon. (Tietysti mahdotonta, koska isot ryhmät edellyttävät usein jokaiselle samantapaista tehtävää, vaikka toteutus voikin hiukan muuttua.)

Mikä on oppijan rooli? Eli miettiä miten hän ratkaisee valmentajan esittämän haasteen ja valmentajan roolina on tarkentaa miksi jotain tehdä. Esimerkiksi eilen treeneissä harjoiteltiin avoimen kaartin ohittamsita ja valmentaja korosti, että pitää pysyä jaloillaan, että voi siirtyä vastustajan pyristelyn mukaisesti. Eli tuli ohje miksi, muttei välttämättä miten. Sen saa jokainen itse ratkoa. ( Tietysti tule demo eli aina voi matkia.)

En usko, että toiminnallinen harjoittelu on mitenkään ongelmallista. Minusta haaste on opettamisessa. Miten opettamisesta tulee kehittyvä kokonaisuus? Täytyykö kaikki opettaa toiminnallisesti, eli voiko jotain edelleen demota tai tekniikkaa jopa drillata?

Tietysti voi tehdä ihan mitä haluaa, mutta mikä on parasta oppijalle? Etsitäänkö omaa tekniikkaa vai tehdäänö kopiota koutsista tai lajin "tyylisuunnasta".
Kiirehtimällä ehtii tehdä enemmän virheitä
Jopo
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 2241
Lauteille: Lokakuu 2005
Paikkakunta: Pori

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#25

Viesti Jopo »

Andy: jotain tuollaista oletinkin. Lähinnä tarkoituksena oli sanoa, ettei soveltavaa treenaamista ole sisäänrakennettuna edes kamppailu-urheiluun. Toki treenikulttuuuri usein tukee tällaista lähestymistä.

Mistä päästäänkin kamppailun problematiikkaan jota Lasse ja Hannu sivusi. Kamppailun ongelma on, ettei se ole varsinaisesti yksilölaji, muttei missään mielessä ole joukkuelaji. Ykailölaji se ei ole koska kehittyminen on hyvinkin rajallista ilman treenikaveria. Pystyssä pystyy hiukan treenaan itsekseen, muttei kovin merkittävissä määrin. Jalkapallossa esim pystyy harjoittelemaan pallon käsittelytaitoja paljonkin itsekseen ja sitä jopa oletetaan tehtävän. Treenissä tehdään sitten enemmän soveltavia juttuja, tehtäväpelaamista ja taktisen näkemyksen kehittämistä.
Näen että esim. pystyssä voit tehdä tekniikka treeniä yksin, mutta sitä joudutaan tekemään vielä parin kanssa aika pitkään ennen siirtymistä taktisiin harjoitteisiin. Ippon kumite ja potkiksen esittämäni vastine ovat teknisiä harjoitteita. Tehtäväottelu on teknis-taktinenharjoite, vähän kuin pienpeli futiksessa. Tämä on juurikin se osio mikä usein jää hiukan sparrin paitsioon, määrällisesti ja laadullisesti. Eli tehdään teknisiä​ ja taktisia harjoitteita, muttei sitä siltaa niiden välillä. Jotenkin oletin, ja toivoin, että toiminnallisessa ohjauksessa keskityttäisiin nimenomaan tuohon soveltavaan muttei silti täysin vapaaseen tekemiseen. Ja tietenkin silmän opettamiseen raajan sijasta.
Vähän kuin taitotohtori esittää tässä
” Liiasta nestetankkauksesta seuraa ainoastaan se, että paska lentää keihästä kauemmaksi.”
Rädyn ohje kaikille urheilijoille
HannuL
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 15
Viestit: 563
Lauteille: Toukokuu 2013
Paikkakunta: Jyväskylä
Etulaji: kamppailu
Sivulajit: höntsy ja nuju
Takalajit: Monen lajin peruskurssit
Yhteystiedot:

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#26

Viesti HannuL »

Queit eye, Sami, Minna ja Kaisu. Hyvää tietämystä.
Nyt pitäisi soveltaa muuttuvaan reagoimiseen ja avoimeen taitoon eli kamppailussa ei voi kytätä tiettyä signaalia ja reagoida pelkästään siihen. Lisäksi suoritus tekniikka muuttuu tilanteen mukaan.

Ehkä kuitenkin päästään siihen, että pitäisikö kuitenkin miettiä taktiikkaa tai itse suorituspaikkaan pääsemistä enemmän kuin pelkästään suoritusta. Jos on myöhässä tai väärässä paikassa, tekniikasta tulee väkinäistä. Taktiikka ennen tekniikkaa?
Kiirehtimällä ehtii tehdä enemmän virheitä
Jopo
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 2241
Lauteille: Lokakuu 2005
Paikkakunta: Pori

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#27

Viesti Jopo »

Toki taktiikka edellä mennään. Taktiikka on se mikä mahdollistaa sellaisiin tilanteisiin pääsyn, jossa voit suorittaa ne omat vahvuutesi. Ei taktiikkaa silti voi nähdäkseni luoda ennen riittävää teknistä kyvykkyyttä, ainakaan urheilumittelöissä.

En ole millään tasolla syvällä mattokamppailun ihmeellisessä maailmassa, muttei käsittääkseni sielläkään tekniikoita keksitä koko ajan uudelleen. Pystyssä ei ainakaan keksitä. Kiertopotkun voi potkaista muutamalla tavalla tehokkaasti ja niistä on sitten valittava. Taktiikoita taas voi kehitellä ja niitä muokataan yksilön mukaan. Takasuora kuitenkin lyödään aina samoin, taktiikka määrittelee missä määrin sitä käytetään.
” Liiasta nestetankkauksesta seuraa ainoastaan se, että paska lentää keihästä kauemmaksi.”
Rädyn ohje kaikille urheilijoille
HannuL
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 15
Viestit: 563
Lauteille: Toukokuu 2013
Paikkakunta: Jyväskylä
Etulaji: kamppailu
Sivulajit: höntsy ja nuju
Takalajit: Monen lajin peruskurssit
Yhteystiedot:

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#28

Viesti HannuL »

Jep, en ole mitenkään loppuun ajatellut taktiikka ensin väittämää. Vaikea sitä tekniikkaa on toteuttaa, jos ei osaa tai pysty. Kai sitä jalkaanostellaan, että tilanteen tullessa, jalka nousisi riittävän ripeästi.

Ehkä taktiikan ymmärtäminen tai oikeaan suorituspaikkaan pääseminen motivoisi tekniikan hiomista. Ei se paikka siinä kauan pysy?
Kiirehtimällä ehtii tehdä enemmän virheitä
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Toiminnallisen kamppailun opettaminen - opitaan yhdessä

#29

Viesti Lasse Candé »

Tekniikan osaamisella ei aina ole niin paljoa väliä kuin mitä voisi ajatella. Kunhan on edes jotakin annettavaa. Ja jos ei, sitten on kai opeteltava ensiksi edes vähän, mutta pointti siis että puutteellisella tekniikalla kannattaa jo usein aloittaa. Sitä kautta saa itselleen sitä kokemusta, minkä kautta voi ihan itse parantaa sitä omaa tekemistään.

Yksi tärkeä ero tässä tietenkin on pehmeäkontaktisten pystylajien, mattopainin, jalkapallon ja tällaisten sekä toisaalta vaikkapa täyskontaktipystyottelun välillä.

Sitä voi ensin mainituissa laittaa ottelut käyntiin huomattavasti rajallisemmalla teknisellä osaamisella, sillä kaikenmaailman sähellykset eivät ole turhan demotivoivia tai muutoinkaan rankaisevia. Ehkä niihin epäonnistumisiin nimenomaan täytyykin päätyä paljon. Täyskontaktilajissa taas joutunee nimenomaan keksimään erittäin rajattuja ottelumuotoja ja viemään harjoittelua melko kauaskin siitä kilpalajista, jotta kovien kolhujen ja oppimisen suhde ei olisi järjetön.

Tämä sanottuna, jokaisessa mainitsemistani lajeista kannattaa silti käyttää välimuotoja, jos haluaa antaa riittävästi riittävän eläviä toistoja.

Yksi hyvä ratkaisu on myös että vaikeuttaa ennaltasovittua harjoitetta. Jos pääsisällön laittaa osaksi suurempaa kokonaisuutta, alkaa paketti vähän hajoilemaan ja suorittaja kokee tilanteen soveltavana. Tässä on mielestäni sellainen harjoitusmuoto, mitä kannattaa viljellä melko paljonkin. Lisähyötynä saa toistoja myös kaikessa muussa mitä juttuun kuuluu. Eli varsinaisen sisällön lisäksi laittaa vaikka yhden jabiparin perääntymisellä, mistä varsinainen suoritus alkaa. Tms.

Vastaavaa kaaosta voi myös tehdä puolivapailla harjoitteilla. Tietyssä mielessä outokin juttu, että kaikki vaikeutuu vaikka suorittaja saa ihan itse valita jopa ajan kanssa kumman tavan kahdesta valitsee kun pari tekee vain yhtä hyökkäystä. Outona pidän siis lähinnä sitä, kuinka paljon enemmän soveltavalta tällainen tuntuu, ollakseen käytännössä suorittajan näkökulmasta ennalta määrätty.

Enkä kyllä enää tiedä sopiiko tämä aiheeseen, kun kyseessä on kuitenkin perusteista soveltavampaan etenevä harjoittelu.

Yksi laji joka käsittääkseni etenee melko vahvasti aiheen viitoittamalla tiellä lienee Senshido. Menisikö miten pahasti pieleen arvaus, että sitä pystyy treeniporukassa harjoittelemaan muita lajeja paremmin, vaikka jengillä olisi suht vaatimattomat taustat? Korjatkaa heti, jos näin ei ole..
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 36 kurkkijaa