Shootfighting, JMMA yms.

[Jasse]

Törmäsin tällaiseen Pancrase-opetusvideoon ja ajattelin että voisimme keskustella japanilaisesta MMAsta, sen historista, tekniikoista ja vaikutuksesta moderniin vapaaotteluun.



JMMAn juuret löytyvät japanilaiseta "kovasta" show-painista. 70-luvulla brasilian-japanilainen Antonio Inoki perusti New Japan Pro-wrestling organisaation ja otteli sopu- ja tosiotteluja monenlaisilla säännöillä todellisia kamppailu-urheilioita vastaan, esim Muhamed Alia. Hän myös toi Snake-Pitin catch-painijoita painimaan ja opettamaan vanhanliiton ammattipainia, esim. Carl Gotch ja Billy Robinson. 80-luvun lopussa Japanin paini-skeneen ilmaantui vieläkin urheilullisempia organisaatioita kuten Rings, Pancrase joita voidaan kutsua shootfighting/shootwrestling kehittäjiksi. Shooto taas lajina ja organisaationa oli jo täyttä urheilia ja otti pesäeron showpainiin. Sitten tuli Japan Valetudo 94 ja 95 jonka jälkeen perustettiin PrideFC. Pride oli täysiverinen MMA organisaatio, mutta show elementti oli vahvasti mukana ja sopuottelujakin tapahtui.

Vielä 2000-luvun vaihteessa japainilaiset vapaaottelijat erottuivat omintakeisella ottelutyylillään. Monilla oli show-painitaustaa. Näiden painityyli oli usein lopetushakuista, dymaamista ja viihdyttävää. Sakuraba nousee mieleen parjaana esimerkkinä ja JMMA:n kuninkaana.

JMMA on vaikuttanut monella tapaa moderniin vapaaotteluun ympäri maailmaa. Bart Vale piti Suomessa ensimmäiset Shootfighting ohjaajakurssit 1996 (vai 1997?) ja näiden kurssien osallistujat käytännössä aloittivat organisoidun vapaaottelun Suomessa. Itsekkin aloitin vapaaottelun Shootfightingilla v. 2002 Combat Academylla ja ottelin muutaman otelun SF-säännöillä. Tosin silloin avarit oli jo korvattu hanskoilla ja BJJn tekniikat ja strategiat olivat syrjäyttämässä japanilaista ota-kiinni-mistä-saat mentaliteettia.

[Jasse]

Tässä ehkä inspiroivampi video jossa esiintyy sellaisia JMMA-legengoja kun Yuki Nakai, Shoji, Sakuraba, Rumina Sato, Imanari, Genki Sudo ja Aoki.

[Poista käyttäjä 1747]

Bart Vale piti Suomessa ensimmäiset Shootfighting ohjaajakurssit 1996 (vai 1997?)

Taisi olla97-98 koska FF1 oli samana keväänä. Toiminta alkoi samanaikaisesti. Se ei myöskään ollut varsinainen kurssi vaan noin vuoden mittainen leirisarja jonka viimeisen osan veti Vale. Suurin osa oli August Wallenin vetämiä leirejä ja muistaakseni ensimmäinen osa oli Royersin ja Wallenin yhteisleiri. Augustin ensimmäiset leirit olivat muistaakseni vuotta aikaisemmin. Jusa ja se toinen puuhamies, jonka nimeä en nyt saa päähäni, kävivät myös niihin aikoihin Valen salilla Miamissa.

Ruåtsissa oli toinenkin shootfighting pioneeri nimeltä Omar Bouiche joka ei tietääkseni koskaan käynyt Suomessa mutta ainakin yksi frendi kävi sen salilla treenaamassa. Isännöi myös kulttitapahtuman jossa leiriä vetämään saapunut Bas Rutten kehotettiin/passitettiin maasta poliisin saattelemana. Oli heti ekana iltana mennyt yökerhoon jossa Jumalan valitut olivat olettaneet hänen kuuluvan ei-tervetulleisiin jugoyrittäjiin...

Parasta leireillä on yleensä juorut...

[MasterCoc]

Itse harjoittelin shootfightingia vuosituhannen alussa.
Samoihin aikoihin ottelut olivat jo hanskoilla käytäviä, ikään kuin nykyinen mma mutta matossa ei sallittu lyöntejä ja taisi olla joku aika niin nostettiin ylös.
Kaverit ottelivat hiukan aiemmin myös litsarisäännöillä. En tiedä kumpi oli kovempaa: litsarisäännöillä pystyi lyömään nyrkillä vartaloon.
Harjoittelu oli varmaan nykystandardein melko alkeellista lukkojen osalta, toisaalta monilla oli pystytausta muista lajeista.

[Andy]

Oulussa on ainakin pidetty shootfightingin ohjaajakoulutus 1997.

[Minkkinen]

itse treenasin shootfightingii itkiksen budocentterissä vuonna 97. muistaakseni toiminta siirtyi muualle aika nopeasti, kun budocenter sulki ovensa.

[Andy]

Japanilaisen vapaaottelun ominaispirrehän oli tämä erilaisten friikkiotteluiden järjestäminen. Mukana oli varsinkin Priden aikaan urheilullisestikin kovia tekijöitä, mutta friikkimatsit rasittavat mainetta.

[MasterCoc]

Inoki aika mielenkiintoinen henkilö. Joskus kuulin että olisi jonkunasteinen mafioso, sinänsä ei yllättäisi.
Onko tietoa asiasta enempää?
En tiennytkään että olisi sukujuurta myös brasiliasta.

[voipa]

Oulussa on ainakin pidetty shootfightingin ohjaajakoulutus 1997.

Muistan elävästi, kun jengiä haettiin lehti-ilmoituksilla SF-ohjaajakoulutuksiin samalla tavalla kuin krav magassa tehtiin muutamia vuosia aiemmin. Homma ei vaan lähtenyt samalla tavalla nousuun koskaan Suomessa.

[MasterCoc]

Sinänsä sääli että kuivunut kasaan.
Shootfighting voisi olla vaikkapa katsojille mielekkäämpi vaihtoehto, pystyä suosivana. Mielestäni tämä ottelumuoto oli kovempi kuin nykyinen mma juuri samasta syystä.
Tai ehkä nostalgisia ajatuksia vaan.

[Jasse]

Nostalgia on sallittua - jopa suotavaa - tässä ketjussa

Mä näen että vapaaotteluliiton ottelusäännöissä yhdistyi SF ja NHB perinne. Eli ensimmäiset amatöörisäännöt (C,D) oli käytännössä samat kun silloisen SFän jossa hanskat oli jo kädessä mutta matossa ei lyöty. Nykyäänhän amatööritkin lyö matossa. Ammattilais-säännöt (A,B) oli periaatteessa samat kun mitä Wasa- ja Finnfighteissa käytettiin. Niissäkin oli hansakt jo laitettu käteen ja hieman rajattu iskuja ja kohteita.

Pitääpä kaivaa vanhat budokat esiin niin saa selvyyden FSän rantautumiseen. Oma veikkaukseni on että ekat SF-semmat oli 96 ( ja krav-maga 95). Bart Valehan ole se keulahahmo, mutta puuhamies August Vallen kyllä teki hienon työn tekniikoiden ja opetusmetodien valitsemisessa ja Shooters organisaation luomisessa pohjoismaihin. Sauraman Jusaa ja SF-semipro matseja ei tietysti pidä unohtaa.

[magamies]

Bart Vale piti Suomessa ensimmäiset Shootfighting ohjaajakurssit 1996 (vai 1997?)

Taisi olla97-98 koska FF1 oli samana keväänä. Toiminta alkoi samanaikaisesti. Se ei myöskään ollut varsinainen kurssi vaan noin vuoden mittainen leirisarja jonka viimeisen osan veti Vale. Suurin osa oli August Wallenin vetämiä leirejä ja muistaakseni ensimmäinen osa oli Royersin ja Wallenin yhteisleiri. Augustin ensimmäiset leirit olivat muistaakseni vuotta aikaisemmin. Jusa ja se toinen puuhamies, jonka nimeä en nyt saa päähäni, kävivät myös niihin aikoihin Valen salilla Miamissa.

Ruåtsissa oli toinenkin shootfighting pioneeri nimeltä Omar Bouiche joka ei tietääkseni koskaan käynyt Suomessa mutta ainakin yksi frendi kävi sen salilla treenaamassa. Isännöi myös kulttitapahtuman jossa leiriä vetämään saapunut Bas Rutten kehotettiin/passitettiin maasta poliisin saattelemana. Oli heti ekana iltana mennyt yökerhoon jossa Jumalan valitut olivat olettaneet hänen kuuluvan ei-tervetulleisiin jugoyrittäjiin...

Parasta leireillä on yleensä juorut...

Pertti Kuronen oli se kaveri joka Sauraman Jusan kanssa treenaili jenkeissä, Kuronen toi myöhemmin suomeen mm. Kapapin, mutta taisi jäädä Kapap toiminta suomessa aika lyhyeen vaikka ihan mielenkiintoinen konsepti sekin on tai Krav magan eräs versio.

[Andy]

En kyllä näe mitään suurempaa tragediaa siin että shootfighting on jäänyt historian hämäriin. Ei sille oikein ole olemassa ekologista lokeroa nykypäivänä vaan se kuuluu yhtenä osana vapaaottelun kehityshistoriaan.

[HarriN]

Ruåtsissa oli toinenkin shootfighting pioneeri nimeltä Omar Bouiche joka ei tietääkseni koskaan käynyt Suomessa mutta ainakin yksi frendi kävi sen salilla treenaamassa.

Kävi meillä FFG:llä Brahenkadulla. Äärimmäisen taitava kaveri, mutta melko kovakourainen treenikavereitaan kohtaan. Se huhujen mukaan vaikutti sitten salinsa kaupalliseen menestykseen Tukholmassa.

Omarin suora nilkkalukko oli eka kerta kun luulin nilkkani luiden räjähtävän sen perinteisen siedettävissä olevan pohjekivun sijasta.

[Kari Aittomäki]

Juu, minäkin muista jutelleeni tuon Omarin kanssa joskus Turussa. Kerrotusti taitava ja hemmetisti Augustia häjympi tapaus.

Shootfighting alko virallisesti just tuolloin -97, tosin olihan sitä jo aikaisemminkin hamuiltu..
Mutta tuolloin otettiin yhteyttä ruotsalaisiin ja Wallen käväisi tonteilla leirivedoilla.
Mullakin oli oma osani jutun alottamisessa.. heh, Tilleshän kirjottelikin johonkin siitä lähtökiihdytyksestä kun minä ja sällit käveltiin treeneihin.

Shootfighting Suomessa lomittui välittömästi vapaaotteluun saamatta varsinaisesti itsenäistä statusta. Itseasiassa Jari Ilkka kysy mua Finnfight-tuomariksi juurikin sf-leirillä. Oli käynyt mun treeneissä Kaapelilla eli sitä kautta tunnettiin.
Shootfighting ei koskaan oikeen nenäytynyt meikäläiseen sielunmaisemaan, niinku Wallenin kanssa juteltiin, suomalaiset halus vaan tapella ja mitä vähemmän sääntöjä sitä makiampaa..
Kyllähän niitä sf-matseja otettiin mutta varsinainen treeni ei erikoistunut. Bart Valen leireillä myllännyt ydinjoukko sulautui vapaaottelukuvioon ja hiljalleen katosi.

Se on ilmiö joka surettaa mua yhä.
Voihan sen nyt tunnustaakin näin vuosien jälkeen että mua lähinnä v*tutti/taa se pikkupoikatappelullinen mattonyrkkeilymytty jossa haetaan positiota ja koputellaan niitä tehottomia lyöntejä muks-puks-muks. Penaalista. Tappaa oikean painin.

Minä olen aina pitänyt tuota japanianversiota paljonpaljon viihdyttävämpänä, urheilullisempana ja, kenties hiukan yllättäen, käytännöllisempänä kuin brassijutsu-pohjaista versiota aiheesta.
Kaskun catchissa/shootfightingissa haetaan reilua lopetusta, fightstopperia. Ja nejutut pystyy tekeen kadulla paljon sujuvammasti kuin sen mökkelömuksinnan.. joka ei ole edes juridisesti sillain perusteltavissa.

Mun oma kiinnostus pohjautui jo pikkupoikana saatuihin catch-vinkkeihin sekä sieltätäältä tippuvaan tietoon. Sain jopa nähdäkseni sen Inoki/Ali-matsin ja mulle oli Suuri Tajuaminen että tuo jumalaisen taitava pugilistikaan ei välttämättä ole se paras tappelija, maailman kovin jätkä.
Ali selvästi turhautuu ja arastelee eikä löydä keinoja..
Vaikka olinhan mä toki jo nähnyt että jokaisella on vahvuusalueensa ja källimpi voittaa..

Varsinainen treenikontakti tuli varsin myöhään, Larry Hartsellin seminaareilla 1988→. Kokemus resonoi tuota Harrin nilkkalukkotarinaa. Sifu nämligen näytti mulle kovakätisesti tekniikkaliukumäkiä ja se kipupelto oli niin maukas kynnös että olin laakista myytyäpoikaa.
Etenkin kun suurmies kertoi että ”you got tools for this shit.”
Pikkuanekdoottina, jutsukathan on omasta mielestään lopullisia moniosaajia vaankerran tuli Kaapelilla Kuunon kanssa juttua jalkasaksikaadon jälkitilanteesta ja lopetuksista. Kun niitä ei niinku muka oikeen ole. Ompahan sanoin minä ja näytin parikymmentä Hartsellin/catchin konnankoukkua tekniikkaliukumäkenä. Kuuno oli jotta ökkö-köök ja haki Aven katteleen ja olivat moilasina mutta eihännyt jylhät ikonijuksuttajat sitä oppia voi karatekalta hamuta tietenkään. Pitäähän se tiedonlähde olla.. niinkujoku virallinen däddändää.
Vaikka toisaalta, mä näytin samoja koukkuja Pasi Pölösen seminaarilla Vuosaaressa ja vaikka jengi äimäili, ketään ei oikeasti kiiinnostanut.

Varsinaiseen shootfightingiin tuli kosketusta niinkin oudolta kulmalta kuin MusicTV. Joku sporttijuttu jossa Bart Vale päästeli kommentteja. Jutun kiihotusta lisäs se että Gerard Gordeau oli just käyny treenivedolla, hanska yhä paketissa UFC ykkösen jäljiltä..
Shootfighting vaikutti lähes täydelliseltä paketilta ja minähän tottakai otin elementtejä treeneihin, salikisoihin asti. Niinpä mun jätkät oli noitten ensileirien eturiviä, itsekin äimistelivat kun nimikuulut potkunyrkkeilijät olivatkin helppoja kohdattavia. Ennenku mattopeli edes alko.

Shootfighting ja japanilainen lähestyminen on minusta varsin hyvä kamppailupeli, erittäin mukava treenata myös.
Ja kappas, kurkkasin ja olihan se MTV-juttu tuubissa.
Olge lahke.