Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

BJJ / SW aloittelija

Kamppailu-urheilulajit eli BJJ, MMA, nyrkkeily, paini, potkunyrkkeily, thainyrkkeily jne.

Valvoja: Valvoja

simppaa
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 7
Lauteille: Toukokuu 2017
Etulaji: Bjj/SW

BJJ / SW aloittelija

#1

Viesti simppaa »

Terve! Eli taustana olen harrastanut nyt peruskurssin jälleen lukkopainia sekä pukupainia 2-4 krt viikossa noin 2 kuukauden ajan.

Kyselyn koskee sitä, että onko se aivan normaalia sparrissa kun vastassa on esimerkiksi sini / purppura tai kauan treenannut valkovyö, että minut murjotaan täysin matto sekä lopetetaan 10 kertaa, enkä näin ollen pysty edes yrittämään omia tekniikoita. Suurinosa ottaa järkevästi ja antavat tarvittavan "siiman", mutta aina näin ei ole.

Tiedän, että turpiin ottaminen kuuluu lajiin, mutta en näe itse siinä mitään järkeä että vuosia treenannut purppuravyö ei anna minkäänlaista mahdollisuutta ja lukottaa 15 sekunnin välein.

Omien peruskurssilaisten kanssa pärjään hyvin, ja melkein aina saan lukotuksenkin kaivettua, mutta olen ainut aktiivikävijä enää tuolta pekulta, joten sparria on otettava selvästi parempien kanssa.

Toivottavasti saitte selkoa :) Tämä asia saa hieman turhauttavaa, koska melkein joka viikko tulee jokin uusi vaiva ja loukkaantuminen kun joku kokeneempi runnoo minua 5 minuutin ajan solmuun armoa antamatta.

Päässäni on sellainen ajatusmaailma, että nyt käyn ja treenaan kovasti ja joku päivä vielä pystyn pistämään kampoihin edes hieman.
simppaa
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 7
Lauteille: Toukokuu 2017
Etulaji: Bjj/SW

BJJ / SW aloittelija

#2

Viesti simppaa »

Niin ja treeniseura sijaitsee pk-seudulla.
Jopo
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2241
Lauteille: Lokakuu 2005
Paikkakunta: Pori

BJJ / SW aloittelija

#3

Viesti Jopo »

Mitään suoraa ja yksiselitteistä vastausta on tosi vaikeaa antaa, kun tilannetta eri oikeasti tunne. Se, että muutama kuukausi sitten loppuneelta peruskurssilta ei lisäksesi ole ketään jäljellä tietenkin herättää joitakin kysymyksiä, mutta...

Ei ole tarkoituksen mukaista, että sparri koostuu muutaman sekunnin selviytymisestä ja ylösnousuista taputuksen välillä. Eikä varsinkaan ole tarkoituksen mukaista olla jatkuvasti telakalla. Oman vähäisen kokemukseni, olen siis treenaillut brassia vähän reilun vuoden, ylemmät pyrkivät välttämään repiviä lopetuksia mokkereiden kanssa. Läheltäpiti tilanteet ovat pääsääntöisesti johtuneet omasta "räjähtävästä" pakoyrityksestä väärään suuntaan. Telakalla olen ollut vioden aikana muutamaan otteeseen, kaikki ovat liittyneet vanhoihin vammoihin tai työtapaturmiin. Toki loukkaantumisia tapahtuu, kuten tapahtuu kaikessa kovavauhtisessa urheilussa. Pidän bjj:a kuitenkin suhteellisen turvallisena lajina harrastaa, jopa polvivammaiselle.

Minulla olisi nyt tarjota muutama eri vaihtoehto tilanteen hoitamiseksi tyydyttävään ratkaisuun. Ensimmäinen on seuran vaihto, tai ainakin pyhiinvaellusmatka toiseen seuraan katsomaan tilannetta siellä. Toinen vaihtoehto on ottaa oma tapa sparrata luupin alle. Potkiksessa -joka on siis se laji josta voin sanoa jotakin ymmärtäväni-
huomasi usein ajattelijoiden ajattelevan, että kilpailijoiden kuuluisi alistua heille liikkuvaksi nyrkkeilysäkiksi. Ite lyödään kovaa ja nopeasti ja toiselle toistuvasti ilmoitetaan, että pitäisi ottaa kevysti kun ollaan just aloitettu. Noissa pakkasi käymään sillai, että jossain vaiheessa se parempi lyö kovaa takaisin. Eli jos sulla itsellä repivä tyyli, niin porukka saattaa suojella itseään tiukoilla kontrolleilla ja paineella. Jos koet, että ongelma voisi olla tämä, niin ei kannata odottaa salaman nopeita muutoksia muiden taktiikassa vaikka itse muuttaa tyyliään. Siinä menee hetki ennen kuin muut tajuaa uuden juonen käänteen.

Jos et saa lainkaan onnistumisen kokemuksia treeneistä, niin eihän se oikein pitkä tie ole. Tämä ei tietenkään tarkoita, että alkaisit lukottelemaan ylempiä. Mutta ehkä edes hiukan pidempiä puolustuksia.
” Liiasta nestetankkauksesta seuraa ainoastaan se, että paska lentää keihästä kauemmaksi.”
Rädyn ohje kaikille urheilijoille
tapsaattori
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2463
Lauteille: Heinäkuu 2016
Etulaji: keppijumppa
Takalajit: bjj, vapaapaini, lukkopaini

BJJ / SW aloittelija

#4

Viesti tapsaattori »

Jopo sanoi hyvin... kannattaa tutkailla myös omaa sparraustyyliä; onko se repivää ja altistaako vammoille vaikkapa lukotustilanteessa?

Joskus tulee noita lopetuksia tosi tiheään tahtiin jos esimerkiksi
-yritetään kuristaa päältä suljetusta guardista. Toistuvasti, edellisestä taputuksesta mitään oppimatta
-yritetään ohittaa guardia sillai että annetaan triangeli.
-työnnetään käsiä suoraksi mountista alta.
...jotka ovat kaikki typpillisiä virheitä jotka sitten ajan kanssa korjaantuvat.

Vammoja tulee helposti, jos käsiä/nilkkoja/muita raajoja yritetään repiä lukosta irti. Joten taputa mieluummin kun puolusta lukkoa johonkin suuntaan mitä et varmasti tiedä. Kysy purppuralta miksi aina jään tähän lukkoon ja mitä pitäis tehdä. Se on myös sille purplelle hyödyllisempää sparria jos puolustat lukkoa oikein.

Bjj on sellaista teknistä hienosäätöä, niin väitän, että saat enemmän kilometrejä koneeseen ja paremman lopputuleman, jos ajatusmaailma on enemmänkin "treenaan paljon ja järkevästi jolloin tulen taitavaksi ja pysyn ehjänä"
simppaa
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 7
Lauteille: Toukokuu 2017
Etulaji: Bjj/SW

BJJ / SW aloittelija

#5

Viesti simppaa »

En usko, että olen tyyliltäni sen repivämpi. Mutta pitää ottaa kilsoja alle ja kehittyä. Nautin painimisesta todella paljon paitsi silloin kun se menee vain selviytymiseen ja toimii toisen paininukkena vain.

Samaa tyyliä käytän kaikkia vastaan ja ne purppura, siniset yms. Kenen kanssa on miellyttävä sparria, niin pystyvät myllyttämään hyvin, mutta "kiltisti" ja antaa myös minulle paikkoja ja antavat vinkkejä. Mutta nämä muutamien kanssa on selviytymistä vain.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

BJJ / SW aloittelija

#6

Viesti Andy »

Tilannetta tarkemmin tuntematta on tietysti vaikea kommentoida asiaa. Sen pointin haluan kuitenkin tuoda esille, että ne pidempään treenanneetkin ovat siellä harjoittelemassa itseään varten, eivät sinua tai muitakaan varten. Ohjaajat ovat ohjaamassa ja keittämässä muita, mutta treenaajien ensisijainen kiinnostus on omassa kehittymisessä. Näin on silloinkin, jos sama henkilö itse ohjaa muita treenejä. Kun treenataan niin treenataan.

Erityisesti tavoitteellisia treenaajia, jotka harjoittelevat jotakin asiaa varten (kilpailut, vyökoe...), ei välttämättä kiinnosta se miten hyvän treenin harjoituspari saa. Jos sparrissa on tarpeen harjoitella voimakasta hyökkäämistä ja vastustajan pitämistä täydessä kontrollissa niin sitä harjoitellaan ja se on parin ongelma, millaisen treenin tämä saa siitä itselleen.

Sota on julmaa ja ratsuväki raakaa...
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Jasse
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 3400
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Katori Shinto ryu & potkunyrkkeily
Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
Takalajit: Budoturismi

BJJ / SW aloittelija

#7

Viesti Jasse »

Itse kun olen kauemmin harjoitellut niin tykkään anataa kokemattomammille paikkoja - varsinkin jos pyrkivät tekemään päivän tekniikkaa tai muuten toimivat järkevästi (eli pyrkivät kontrolliin ja positiohierarkiassa etenemiseen). Toisaalta pyrin päättämään ennen erää että mitä itse harjoittelen tämän parin kanssa sparratessa.

Parempien kanssa harjoitellaan selviytymistä niin että tavoitteena on välttää lopetetuksi tulemista ja edes välillä saada joku guardi palautettua. Heikompia vastaan on hyvä ajaa sisään jotain uutta tekniikkaakombinaatiota tai hioa oman vahvan pelin yksityiskohtia. Tai vaan pitää hauskaa ja hakea paljon lopetuksia :D Saman tasoisen kanssa sitten kisataan siitä voitosta. Ei mietitä vaan pyritään saamaan peli omalle alueelle ja pelataan omaa ykköspeliä. Vakioparin ( joka monesti on suunnilleen samalla tasolla) voi myös rullata harmonista flowta hakien.

En tiedä tilannettasi mutta kannattaa panostaa sparrissa perus- ja päiväntekniikkaan sekä selviytymiseen. Jos ongelmaa esiintyy vain parin tyypin kohdalla niin ei hätää, mutta jos sitä esiintyy enemmän niin sitten omassa asenteessa tai painityylissä on jotain korjattavaa.
Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 6402
Lauteille: Lokakuu 2009

BJJ / SW aloittelija

#8

Viesti Ile »

Jopo kirjoitti: Potkiksessa -joka on siis se laji josta voin sanoa jotakin ymmärtäväni-
huomasi usein ajattelijoiden ajattelevan, että kilpailijoiden kuuluisi alistua heille liikkuvaksi nyrkkeilysäkiksi. Ite lyödään kovaa ja nopeasti ja toiselle toistuvasti ilmoitetaan, että pitäisi ottaa kevysti kun ollaan just aloitettu. Noissa pakkasi käymään sillai, että jossain vaiheessa se parempi lyö kovaa takaisin..
Menee kyllä jo ohi aiheen, mutta tämä on todella ärsyttävä ilmiö. "Kyllähän mä saan vetää täysillä kun mä oon aloittelija ja toi toinen on treenannut monta vuotta. Eihän noin kokeneella nyt saa mitään hätää aloittelijan kanssa olla". Sinänsä kokeneemman on tosiaan yleensä helppo opettaa käsivälitteisesti se rynnijä vähän varovaisemmaksi, mutta ei sekään oikeastaan kivaa ole. Ainakin asia pitäisi myös saada oikein selitettyä, tai tyypille voi jäädä vieläpä ihan väärä käsitys pelin hengestä (luulee tulleensa kaltoin kohdelluksi). Ei ole tietenkään kiellettyä yrittää huomautella asiasta sanallisesti ennen kuin kuittaa kovemmalla pommilla.

Ja toinen versio on se, jossa tyyppi ei välttämättä ole ihan aloittelija, mutta erikseen sovitaan että otetaan ihan kevyesti. Sitten kun se huomaa, että ei osu ollenkaan - eli ei pärjää nopeudessa tai taidossa - niin sitten se hermostuu ja rupeaa lyömään kovaa. Tavallaan kokee "oikeudekseen" osua jollain tavalla.
tabitha
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 6065
Lauteille: Toukokuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

BJJ / SW aloittelija

#9

Viesti tabitha »

Mulla on ollut samankaltaista ongelmaa vuosien ajan. Itellä syy on se, että olen tosi pieni ja fyysisesti heikko, ja tän takia on tuntunut että onnistuneet sisäänajot sparrissa uusille tekniikoille on todella kiven takana. Ja siinä ei sitten kovasta sparraamisesta ja runsaasta treenaamisesta huolimatta kehity, kun saa tehtyä vain niitä tekniikoita jotka on jo vahvoja. Tällöin siihen tekniikkaharjoittelun ja tekniikan sparrissa yrittämisen väliin pitää luoda jotain väliaskelmia. Yksi luonnollinen tapa on tietenkin se että sparrivastustaja antaa jossain määrin siimaa. Jos sulla kuitenkin on suhteellisen paljon treenipareja jotka näin osaa/haluaa tehdä, niin tilanne ei ihan toivottomalta kuulosta. Sitten on kuitenkin se toinenkin tapa eli tehdä tekniikkaharjoittelua niin että pari laittaa enemmän tai vähemmän vastaan (tietysti vasta siinä vaiheessa kun kyseisestä tekniikasta on jo alla paljon toistoja ja sitä pystyy drillaamaan sujuvasti ja nopeasti). Mulle on paljon helpompi pyytää tekniikkaharjoittelussa ukea olemaan vähän hankalampi kuin pyytää sparrissa jotakuta ottamaan kevyemmin. Erilaiset tehtäväsparrit sijoittuu jonnekin drillaamisen ja sparrin välille, en tiedä miten paljon niitä tehdään salillasi mutta ne on tosi hyviä tekniikoiden sisäänajoon, kun tietää että paikka siihen samaan tekniikkaan tulee kohtuu usein.

Mä oon viime aikoina alkanut ratkoa tätä ongelmaa siten että valitsen ihan vain yhden tai muutaman tekniikan jokaiselta osa-alueelta, joita työstän. Esim. yksi ohitus, yksi alasvienti, pari sweeppiä ja pari escapea. Ja sitten yritän sparrissa lähinnä niitä. Tää "pakottaminen" tietenkin aiheuttaa sen että mä pärjään yleisesti huonommin, mutta polttopisteiden valitseminen on ollut joka tapauksessa ihan ensiarvoisen tärkeää. Niitä kohti on helpompaa työskennellä asteittain, aluksi voi laskea onnistumiseksi sen että pääsi siihen tilanteeseen josta tekniikka alkaa, sitten sen että pääsi yrittämään tekniikkaa ja lopulta sieltä yleensä tulee se onnistunut suorituskin. En ite saanut niitä tärkeitä ensimmäisiä sisäänajoja ilman tätä valikointia, minkä takia junnasin vuosia osapuilleen samalla tasolla.

Jos huomaan että vastustaja vaan murjoo mua sparrissa niin yritän käyttää sen ajan pakenemisten ja guardin palauttamisen harjoitteluun. Kannattaa muistaa että ne escapet, guardin palauttamiset ja lopetusten ja alasvientien puolustukset on myös tekniikoita ja vieläpä erittäin tärkeitä sellaisia. Se voi tuntua tosi turhauttavalta joutua vaan puolustamaan kokonaisten sparrierien tai jopa kokonaisen treenin ajan, mutta ite yritän ajatella miten kiitollinen oon sellasesta treenistä sitten kisoissa kun on se tilanne että oon pistejohdossa, voimat täysin loppu ja voitto on kiinni siitä selviinkö minuutin ilman että ohitetaan tai lopetetaan. Puolustamallakin voi voittaa ja erityisesti huonosti puolustamalla häviää hyvin herkästi.

Eli sikäli jos siellä on vaan muutama tyyppi jotka pyyhkii sulla mattoa, niin se on ihan normaalia ja hyvää selviytymistreeniä. Sit jos tilanne alkaa olla se että ei pääse ite yrittämään oikeastaan ikinä muuta kuin niitä puolustavia tekniikoita, voi joutua miettimään erikseen niitä keinoja miten onnistumisia kohti voi edetä asteittain.

Tosta murjomisesta ja vammoista... joskus aloittelijat voi olla sellaisia, että selvästi heikompaakin ja "alistuvaa" vastustajaa vastaan haetaan jotain tosi repiviä lopetuksia, mutta en oo ite vielä törmännyt purppura- tai edes sinivöisiin, jotka runnoisivat mua fyysisesti vaarallisella tavalla jos en ite riehu. Jos on joku vahvempi/teknisesti parempi tyyppi jotka syystä tai toisesta haluu jyrätä mut armotta ja selkeesti pystyy siihen, niin annan sen tehdä niin ja pyrin laskemaan loukkaantumisriskiä pysyttelemällä puolustuskannalla ja laskemalla tempoa. Ehkä siinä olis joku miettimisen paikka toiselle että tarviiko ottaa niin kovaa, mutta toisaalta sillä toisella on esim. kisasparrissa oikeus käyttää mua paininukkenaan, kunhan se ei väkisin riko mua, ja yleensä sen pystyy välttämään sillä ettei tappele lopetuksia vastaan viimeiseen asti.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche
simppaa
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 7
Lauteille: Toukokuu 2017
Etulaji: Bjj/SW

BJJ / SW aloittelija

#10

Viesti simppaa »

Kiitoksia hyvistä vastauksista! Mulla on itellä niin vajaa tekniikkavarasto, että menee useimmiten vaan vääntämiseksi. Guardin ohitus tuottaa eniten tuskin tällä hetkellä, mutta ajan kanssa varmaankin alkaa saamaan jonkinnäköstä tekniikkaa siihen toimimaan.

Mitä mieltä jos pitäisi niin sanottua "tekniikkavihkoa" johon korjaisi ylös itselleen hyväksi koetut sweepit yms. Ja sen pohjalta ottaisi treeneihin muutaman tekniikan jota koittaessa toistuvasti saada toimimaan, juurikin näin kuten edellinen kirjoittaja kertoi tekevänsä. Voisiko tästä olla hyötyä?
simppaa
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 7
Lauteille: Toukokuu 2017
Etulaji: Bjj/SW

BJJ / SW aloittelija

#11

Viesti simppaa »

Toinen asia millä luultavasti edistäisi kehitystä, yrittäisi saada jonkun ohjattujen treenien ulkopuolella drillaileen tekniikoita vaan. En vain pahemmin ole vielä tutustunut kehenkään. Täytyy nyppästä jotain hihasta :) Palava halu on meinaan kehittyä, ja tavoitteeksi olen asettanut, että menisin syksyllä hakemaan ensimmäisen kilpailukokemuksenkin. Vai onko se teidän mielestä suotavaa mennä kisoihin n. 6kk treenaamisen jälkeen? Tällä hetkellä kesä menee aikalailla 3 treeniä, kun ei töiden takia pysty enempään.
Kuvake
Huppu
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 493
Lauteille: Lokakuu 2010

BJJ / SW aloittelija

#12

Viesti Huppu »

simppaa kirjoitti:Toinen asia millä luultavasti edistäisi kehitystä, yrittäisi saada jonkun ohjattujen treenien ulkopuolella drillaileen tekniikoita vaan. En vain pahemmin ole vielä tutustunut kehenkään. Täytyy nyppästä jotain hihasta :) Palava halu on meinaan kehittyä, ja tavoitteeksi olen asettanut, että menisin syksyllä hakemaan ensimmäisen kilpailukokemuksenkin. Vai onko se teidän mielestä suotavaa mennä kisoihin n. 6kk treenaamisen jälkeen? Tällä hetkellä kesä menee aikalailla 3 treeniä, kun ei töiden takia pysty enempään.
6kk on jo erittäin hyvä aika lähteä kisailemaan. Mikäli sitä kisaamista pitkittää, niin pian onkin jo sinisellä, eikä edelleenkää osaa mitään mutta kynnys kisoihin lähtemiseen vaan kasvaa. Pointti oli ettei ikinä ole valmis, mutta harva vastustajakaan sen valmiimpi on. Toki osa reenaa vähän enemmän tosissaan, mutta kuitenkin suurinosa käy ihan huvikseen vähä kokeilemassa.

Sitten itse aloitukseen...
Osa purppuroistakin saattaa olla niin huonoja, etteivät juurikaan saa värivöitä lopeteltua, joten haluavat käyttää paikat kun niitä tarjotaan. Toki tämmöinen on vähän hölmöä, mutta näin se vain on. Toisaalta taas jos jatkuvasti joutuu lopetetuksi, niin kannattaa keskittyä pitämään pakettia kasassa. Tilanne helpottuu varmasti jo ihan itsestään kun seuraavan vuoden aikana pelisi kehittyy älytöntä vauhtia ja alat olemaan jo melkoisen kova luu! Moni vähän valkkailee parejaan sparreihin, onhan se vähä pussy touhua, mutta kannattaa kokeilla... :rauhaa:
Oss!
simppaa
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 7
Lauteille: Toukokuu 2017
Etulaji: Bjj/SW

BJJ / SW aloittelija

#13

Viesti simppaa »

Joo kyllä se on syksyllä lähettävä kisailemaan. Yksi asia mikä ärsyttää välillä, on se että kun otamme ns. "Lämmittelypainia", jossa toinen ei juurikaan pistä vastaan ja tehdään tekniikkoja rennosti niin osa pareista vääntää tosissaan eikä pääse siinäkään tekee mitään. :(

Moni tekniikka mitä varsinkin pukupainii puolella opetetaan niin menee itseltä aivan yli ymmärryksen. Tyyliin "otetaan x-guard, vaihdetaan spider guardiin jnejne." Yritän keskittyä vain niihin perusasioihin ja kysellä sparri erien jälkeen paljon parilta asioista.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

BJJ / SW aloittelija

#14

Viesti Andy »

Nuo liian vaikeat tekniikat on tyypillinen ongelma, jos ei ole mahdollisuutta tasoryhmiin. Se on aina ohjaajalta tasapainottelua, kun toisaalta ne enemän treenanneet harrastajat eivät oikein kehity, jos käydään liian helppoja asioita.

Toki välillä on mahdollista opettaa samasta jutusta helpompi ja vaikeampi versio, mutta aina se ei käytännössä onnistu. Eikä ohjatessa aina ennakolta osaa arvata, että miten hyvin joku tekniikka alkaa keltäkin sujumaan.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Huppu
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 493
Lauteille: Lokakuu 2010

BJJ / SW aloittelija

#15

Viesti Huppu »

Joo noita lämpöpaini runttaajia löytyy aina(monesti alle 2v reenanneita, kun ei ole tekniikoita mitä fiilistellä, ni runtataan vaa menemää), mutta toisaalta liian kevytkään alkulämpö ei ole hyvästä ennen kovia sparreja. Itse menen yleensä salille hiukan etukäteen pyörittelemään paikkoja auki, jotta on esilämmittelyt ennen reenejä tehty.

Ohjatuissa reeneissä ei useinkaan kerkeä näyttää muuta kuin suuntaa ja harrastajan tehtävä on löytää se tie. Harvassa seurassa tekniikoita käydään oikeasti minkään punaisen langan mukaan, niin että aina toistettaisiin edellisiä ja luotaisiin vahvaa osaamista tiettyihin juttuihin. Sen sijaan vetäjiä on useita ja jokainen näyttää vähän mitä tykkää, sieltä sitten poimitaan jotain tai jatketaan vanhoilla taidoilla. Kannattaa opetella ensin jokaiseen positioon alta ja päältä yksi karkaaminen/ hyökkäys, jotta ei sparrissa tule tilannetta ettei tiedä mitään mitä pitäisi tehdä. Siitä lähtee sitten laajentamaan pakettia ja yrittää luoda pelin jossa jokaisella liikkellä on tarkoitus ja päämäärä. Itse yritän päästä aina mounttiin, mutta matkalle olen luonut välietappeja joissa pystyn oikaisemaan suoraan maaliin eli lopetukseen. Näitä etappeja on vuosien aikana tullut kokoajan lisää ja reittikin on välillä muuttunut. Tärkeintä on kehittyä ja pitää hauskaa.
Oss!
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 35 kurkkijaa