Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Kannattaako kilpakaratekan ollenkaan harjoitella "perinteisesti"?

Kamppailu-urheilulajit eli BJJ, MMA, nyrkkeily, paini, potkunyrkkeily, thainyrkkeily jne.

Valvoja: Valvoja

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 16257
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 134 kertaa
Tykätty: 244 kertaa
Viesti:

Lyhytjänteisyys

#16

Viesti Andy » kesä 10, 2015, 16.37

injunjack kirjoitti: Andyn mielestä siis etukäden lyönnillä askeleella (askeleilla) ei ole käyttö edes WKF ottelussa? Asia on pihvi.
Olen juuri tätä mieltä ja tuon takia junzuki perustekniikkana ei kuulukaan WKF-ottelijoiden harjoitteluun.

Junzukia rivissä:
[video][/video]

WKF-ottelua:
[video][/video]

Eihän noissa ole mitään yhteistä paitsi asu jossa hommaa tehdään. Lisäksi junzukia askelella ei edes voi tehdä etäisyydeltä jolla karateottelussa ollaan. Toki aina voi keksiä jonkin ominaisuuden mitä tuollainen treeni harjoittaa ja voihan siitä olla hyötyä vaikkapa lasten kehonhallinnan kehittämisessä (parempiakin tapoja keksisin) mutta mielestäni on ihan absurdi ajatus että WKF-kilpailijan kannattaisi käyttää suuria määriä harjoitteluaikaa junzukin vääntämiseen salin päästä päähän. Tässä puhun siis myös kokemuksesta, olen sekä kilpaillut WKF-ottelussa että tehnyt oman osani tuollaista "temppelikävelyä".

Olen siinä uskossa että tuollainen harjoitustapa yleistyi joskus 1930-luvun Japanissa ja esikuvana oli lähinnä Preussin armeijan sulkeiset. WKF-ottelu oli tällöin aivan alkutekijöissään ja poikkesi hyvin radikaalisti lajin nykymuodosta. Vaikka joku silloinen valmentaja olisi nähnyt tuon hyväksi harjoitusmuodoksi ottelemiseen tästä ei mielestäni seuraa että näin välttämättä olisi ainakaan nykyään. Sen aikaisilla otteluvalmentajilla ei mitenkään voinut olla kovin laajaa valmennuskokemusta ja -näkemystä, koska koko laji oli ihan uusi. Lisäksi vaikka olisi ollutkin niin se kokemus olisi ollut nimenomaan sen aikaiseen ottelutyyliin joka oli ihan erilaista kuin nykyinen WKF-ottelu. Siksi en voi pitää sen aikaisia japanilaisvalmentajia minään auktoriteetteina nykykarateen.

Mikäli tuota rivitreenausta tehtiin jo muinaisen Okinawan aikoina niin sitten se ei ainakaan voi olla mitenkään suunniteltu tai tarkoitettu WKF-ottelun harjoittelemiseen, koska siihen aikaan koko lajia ei ollut olemassa. Yhtä hyvin voisi väittää junzukin vääntämisen olevan tärkeää salibandyn pelaajille.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders


Riviharrastaja
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 161
Lauteille: Maaliskuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 19 kertaa
Tykätty: 4 kertaa

Lyhytjänteisyys

#17

Viesti Riviharrastaja » kesä 10, 2015, 16.52

Laitan jossain vaiheessa mm. Junior Lefevren ym. haastispätkät. Kihonia tuntuvat treenaavan. Ruotsin kiukkarimaajoukkueen kaverit ainakin ennen treenas 2-3 krt viikossa rivikaratea. Kihonia ja kataa.

Soitan huomenna Waenerbergille muissa asioissa ja jos muistan niin kysäsen herran mietteitä asiasta.

Ja kuten sanottua, junzuki ei oo vaan askel ja moukku.

halmehe
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 610
Lauteille: Elokuu 2009
Tykännyt: 21 kertaa
Tykätty: 11 kertaa

Lyhytjänteisyys

#18

Viesti halmehe » kesä 10, 2015, 18.38

Katselin tossa äkkiseltään mitä löytyi -80 luvun pätkiä. Yhdessä Nata teki aika hätäisiä lähtöjä. Kyllä Kimikin taisi ihan askeleella tavoitella vastapuolta ja ihan hyvällä menestyksellä. Nata vain jäänyt parhaiten mieleen siitä etäisyyden kuromisesta. Muutenkin vaikutti asennot jotenkin tukevammilta niissä pätkissä.

Olihan se ihan matsitekniikkakin aikanaan, että otettiin kontakti etumaisella kädellä vastustajan etumaiseen ja siitä lyönti askeleella päähän. Vaati vaan pikkasen räjähtävän lähdön.
Voimaa ei voi olla liikaa, käyttöä...

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 16257
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 134 kertaa
Tykätty: 244 kertaa
Viesti:

Lyhytjänteisyys

#19

Viesti Andy » kesä 10, 2015, 20.26

Siis jos sitä junzukia käyttää ottelutekniikkana niin totta kai sitä silloin pitää treenata tekniikkaharjoitteluna isoja määriä. Perääntyvään vastustajaan se on varmaan mahdollinenkin mutta aika vähän (tai ei ollenkaan) sitä nykyottelussa nähdään käytettävän vaan askellus tapahtuu pikemmin ristiaskelluksena. Samoin ottelussa käytettäviä tekniikoita kuten takasuoraa ja kiertopotkua pitää treenata tekniikkaharjoitteluna, tämä on ihan selvä.

Minua nyt hieman ärsyttää tällainen keskustelutapa, että heitetään vain jotain epämääräisiä halveksuvia huudahduksia, kuten "Asia on pihvi!" tai "Mua on petetty!" eikä millään tavalla perustella omaa näkemystä. Kertokaa minulle ne valmennuskelliset perusteet miksi WKF-ottelijan olisi oleellista käyttää iso määrä harjoitusaikaa perustekniikkaharjoitteluun sellaisissa liikkeissä, joita ottelussa ei käytetä. Ja miksi nimenomaan nämä liikkeet (junzukit, sokutogerit, uchi uket jne.) ovat niitä liikkeitä joita kannattaa treenata näin.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Riviharrastaja
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 161
Lauteille: Maaliskuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 19 kertaa
Tykätty: 4 kertaa

Lyhytjänteisyys

#20

Viesti Riviharrastaja » kesä 10, 2015, 21.02

Ehkä mua ärsyttää - tai ehkä kuitenkin huvittaa - että joku suurin piirtein vaan ilmoittaa että kihonista ei ole karatessa hyötyä.

Kyseenalaistaminen ja kysyminen on toki ok. Yritän ehtiä joku päivä laittaa muutaman sitaatin ja linkin. Yhdessä todetaan about et ei ole eroa katan ja kumiten liikeperiaatteilla joita treenataan kihonin avulla. Olisko ollu just Junior Levefre joka kisas ja pärjäs sekä katassa että kumitessa. Korostaa myös kihonin merkitystä. Monet huiput sanovat että eivät treenaa vain kisoja varten. Kilpailu on vain osa karatea.

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 16257
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 134 kertaa
Tykätty: 244 kertaa
Viesti:

Lyhytjänteisyys

#21

Viesti Andy » kesä 10, 2015, 22.53

Nähdäkseni olen tässä nyt kirjoittanut aika pitkiä esseevastauksia perustellakseni kantaani. Vastaperusteluja en ole vielä kuullut.

Junior Lefreveä en tunne. En sano etteikö olisi mahdollista että hänellä on arvokisamitaleita sekä katasta että kumistesta mutta ainakaan herran Wikipedia-artikkeli ei katasaavutuksia tunne: http://en.wikipedia.org/wiki/Junior_Lefevre" onclick="window.open(this.href);return false; Ottelijana hän on noilla meriiteillä ollut varmasti hyvä.

Se on sitten kokonaan eri asia, jos treenillä on muitakin tavoitteita kuin urheilumenestys WKF-ottelussa. Totta kai jos vaikka haluaa oppia itsepuolustusta, kannattaa treenata esim. kuristuksista vapautumista. Tästä ei kuitenkaan seuraa että kuristuksista vapautumista kannattaisi treenata WKF-ottelun harjoitusohjelmassa.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

halmehe
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 610
Lauteille: Elokuu 2009
Tykännyt: 21 kertaa
Tykätty: 11 kertaa

Lyhytjänteisyys

#22

Viesti halmehe » kesä 10, 2015, 23.18

Ihan aluksi kiitti Andylle tästä Olli Jokela tervehdyksestä. Tunsin iloa hänen puolesta ja toisaalta sattui aivan saa..nasti. Miten sitä päästää itsensä niin pas...n kuntoon. Piti vilkaista Raahen KBT:n sivuja ja totesin, että tekee pitkäjänteistä duunia seurassaan. Arvostan.

Se kokemus mitä minulla on näistä lakana ja muista lajeista on vienyt siihen päätelmään, että lainalaisuudet on samat. Painopiste/keskusta pitäisi ymmärtää ja kyetä pitämään. Kaikki lopulta rakentuu sen ympärille ja rentous on pitkälti tuosta kiinni.

Tänä päivänä "opettelen" kävelemään uudestaan. Aiemmin oli juttua miksi lonkat paukkuu. Itselleni se selvisi joku aika sitten. Minulla se on mennyt painopisteen tuntuman menettämisen myötä. Ehkä yksi syy siihen on ollut yksipuolinen harjoittelu. Yhtäkaikki pikkuhiljaa kävelyssä rullaus jalan yli oli muuttunut vasemman ja oikean suhteen. Kuvittelin käveleväni oikein. Fyssari totesi, että näen heti kumpi on ollut tukijalka.

Jokainen voi itse kokeilla missä menee. Seisoo kapeassa haara-asennossa. Siirtää painon toiselle ja nostaa jalkaa hieman. Tekee toiselle puolelle saman. Kääntyykö lantio. Onko painopiste samalla tavalla vasemman ja oikean jalan päällä. Tuntuuko samalta vai onko toinen "luonnollisempi".

Mitä noihin perusharjoitteisiin tulee niin vihaamani junzuki on auennut ihan uudelleen. Olenko "luiden päällä". Mitä lihaksia käytän liikkeelle lähdössä. Työnnänkö vedänkö. Mitä on ponnistus ja tarvitaanko sitä. Hengitänkö oikein ja ennen kaikkea. Kuinka monta suoritusta kykenen tekemään meditatiivisesti vai ajattelenko tuliko parkkikiekko oikein.

Toby Threadgill sanoi, että kataa on vaikea arvostella. Molemmat voi tehdä identtiset liikkeet, mutta toinen käyttää lihaksia väärin mikä ei välttämättä ulos näy. Tulee esiin vasta, kun tarvitaan tehoja.

Mitä potkunyrkkeilyyn tulee niin toivotan hyvää jatkoa ja nousevaa keski-ikää. Uskon lajin antavan mahdollisuuden elämänmittaiseen uusien juttujen oivaltamiseen vaikka se kilpailu-ura väistämättä jääkin jossain vaiheessa.

Ehkä täällä menee välillä turhaksi kuittailuksi...
Voimaa ei voi olla liikaa, käyttöä...

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 15
Viestit: 15828
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 514 kertaa
Tykätty: 228 kertaa

Lyhytjänteisyys

#23

Viesti Lasse Candé » kesä 11, 2015, 23.14

Täytyy muistaa että tästä lähdettiin:
Riviharrastaja kirjoitti: Joskus 90-luvun lopussa Yrsa Lindqvist ripitti kilpakaratekoita. Oli sitä mieltä, että suomalaisten kasvavat ongelmat kansainvälisellä tasolla eivät johtuneet modernin valmennustiedon puutteesta tms. vaan liian vähäisestä perustekniikkaharjoittelusta. Oli sitä mieltä, että kansainväliset huippuottelijat panostavat valtavasti perustekniikkaan ja myös kataan. Kun otetaan kaksi saman tasoista urheilijaa niin parempi karateka voittaa... Tiedä sitten oliko tässä perää ja miten nykyään.
Tuossa on tuo perustekniikka ensimmäisenä ja kata vasta sanan "myös" jälkeen.
Ihan hyviä pointteja toki ollut siinä että miten optimaalista mahtaa olla ajan käyttäminen perustekniikkaan ja kataan. Siihen saakka mielestäni Andylla on pointtia: Rajattomilla resursseilla ja ottelukilpakarateen lapsuudesta tähtäävään ja tappiin optimoidulla valmennuksella parhailla pareilla... varmaan näillä klassiset katat putoaisivat pois ja kihonkin saattaisi olla vähän erinäköistä.

Mutta lähempänä totuutta taitaa kuitenkin olla että varsinkaan 90-luvulla riittävää osaamista tähän tuskin karatessa oli. Tulee mieleen nyrkkeilykeskustelut jostain about vuoden takaa, kun pohdittiin koulunyrkkeilyn ja kihonin yhtymäkohtia. Näitä näyttäisi olevan. Jos sen tilalle ottaa kärjistetysti pelkät jumppapallot, pommpputreenit ja pitkää puikkoo, niin ei sekään ehkä kaikin osin optimoitua ole.

Tuo balettiläppä taas on vähän kulunutkin. Nähty täällä ennenkin. Perustekniikkaharjoittelun tarkoitus ei ole olla tavoite. Muuten se ei olisi perustekniikkaharjoittelua vaan sitä varten keksittäisiin uudet perustekniikat. Vähän sama katassakin. Tässä on syytä huomata että katan liikkeet tulee tehdä tavalla jolla voimantuotto on kamppailullinen. Baletti on varmaan hyvä juttu, mutta siinä ei ole tätä tavoitetta ja tällöin siinä ei treenata kamppailullista voimantuottoa.

Sitten tässä nyt on mainittu jodanuken ja junzukin sahaaminen edes takaisin salia. En usko että kilpakaratekan kannattaa niistä tuhannesta jodanukesta mitkä tekee ajassa x tehdä edes sataa koko askeleella eteenpäin. Siinä mielessä ihan perusteltuakin kritiikkiä. Toistoja saa enemmän paikaltaan. Junzuki taas, jos sen purkaa osiin ja kasaa takaisin muotoon jossa tehdään koko suorite, se sisältää hyvin paljon elementtejä jotka ovat kilpakaratessa suoraan käytettävissä. Andyn ajatus jossa se nähdään suoraan käyttötekniikkana on täysin väärä. Jos junzukia opettaa niin että siitä ei muuhun ole kuin kokoaskeleeseen ilman säätöjä, sen opettaa väärin. (Tiedän fiiliksen... liikaa loikkaa, liian vähän informaatiota siirtymästä, käyttötekniikka-ajatus kummittelee liikaa.) Junzuki on perusharjoitus mm kilpakaraten useisiin gyakuzukeihin. Samaten kilpakaratessa ja monissa muissa lajeissa näkyvään liikkumiseen jossa etujalkaa siirretään ja sitten takajalka seuraa. Tai päinvastaiseen jossa takajalka etenee ensin. Peräti potkuihin. Tavoitteellisesti kilpaileva hyvässä junzukiopetuksessa joskus käyvä saa aivan varmasti nämä hyödyt irti ilman kummempaa haittaa.



Jos jotain väittää tulee tietenkin olla selväsanainen siitä mitä. Tässä saattaa nyt myös mennä taustat ja treenien suunnittelu sekaisin. Ja samaten treenien suunnittelu eri ikäluokissa. Olen itsekin kuullut valmentajan sanovan että ikävä juttu että kisaajansa aloitti niin vanhana ja ei ole tyylitaustoja. Voisin kuvitella että varsinkin lasten tapauksessa sekä katan että kumiten mukanapitäminen on molemmissa erikoistumistapauksissa kaikista järkevintä. Ihan jo maailman jokaisen karateyhteisön josta nämä molemmat löytyvät käytännön takia. Sitten taas jos 17v aloittava pitää saada niin pitkälle kuin mahdollista ottelussa ennen kuin täyttää 30, on varmaan lähestyminen vähän toinen.
You may say that I'm a dreamer
But I'm not

- John Lennon

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Jopo
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 2224
Lauteille: Lokakuu 2005
Paikkakunta: Pori
Tykännyt: 6 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Lyhytjänteisyys

#24

Viesti Jopo » kesä 11, 2015, 23.57

" onclick="window.open(this.href);return false;

Rafael Aghayevin harjoittelua. Ei tosin anna kuvaa harjoittelusta koko laajuudessaan, mutta huomattavasti parempi kuin ufc/tap out training mask videot.
” Liiasta nestetankkauksesta seuraa ainoastaan se, että paska lentää keihästä kauemmaksi.”
Rädyn ohje kaikille urheilijoille

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 16257
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 134 kertaa
Tykätty: 244 kertaa
Viesti:

Lyhytjänteisyys

#25

Viesti Andy » kesä 12, 2015, 00.21

Lasse Candé kirjoitti: Tuo balettiläppä taas on vähän kulunutkin. Nähty täällä ennenkin. Perustekniikkaharjoittelun tarkoitus ei ole olla tavoite. Muuten se ei olisi perustekniikkaharjoittelua vaan sitä varten keksittäisiin uudet perustekniikat. Vähän sama katassakin. Tässä on syytä huomata että katan liikkeet tulee tehdä tavalla jolla voimantuotto on kamppailullinen. Baletti on varmaan hyvä juttu, mutta siinä ei ole tätä tavoitetta ja tällöin siinä ei treenata kamppailullista voimantuottoa.
Tätä en nyt oikein voi ymmärtää. WKF-ottelussahan tekniikat tehdään ainakin päähän tavalla, jossa nimenomaan pyritään välttämään vastustajan vahingoittamista tai jopa osumaa, koska siitä saisi virhepisteitä. Minun on vaikea ymmärtää että kamppailullisen voimantuoton harjoittelu olisi tämän kannalta jotenkin eduksi.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 15
Viestit: 15828
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 514 kertaa
Tykätty: 228 kertaa

Lyhytjänteisyys

#26

Viesti Lasse Candé » kesä 12, 2015, 00.31

Hyvä video kyllä ja tuontyyppisessä tuntuu painopiste olevankin kilpakarateharjoittelussa.

Azerbaidžan taitaa lukeutua maihin jossa karate on vahvasti kilpapainotteista ja noin muuten vahvoja perinteitä ei ole. Jotkut puolivitsailevat että ottivat karaten sääntökirjan käteen ja alkoivat tuottamaan modernilla valmennustiedolla kovia kisakoneita. Ja tulosta tulee. Ihan älytön äijähän tuo on. En ole kovin vahvasti kilpakaratea seurannut, mutta kun näin Tampereella 2006 niin on kyllä tämä tyyppi jäänyt mieleen.

Aghayev ei kuitenkaan laiminlyö perustekniikkaharjoittelua tuonkaan videon perusteella. Ehkäpä hän on esimerkki siitä optimoinnista jonka viestini alussa mainitsin. (?) Että perustekniikkaharjoittelunsa on vähän erilaista. Samassa uskon että tämä video ei näytä kokonaiskuvaa niiltä osin.
You may say that I'm a dreamer
But I'm not

- John Lennon

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 15
Viestit: 15828
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 514 kertaa
Tykätty: 228 kertaa

Lyhytjänteisyys

#27

Viesti Lasse Candé » kesä 12, 2015, 00.43

Andy kirjoitti:
Lasse Candé kirjoitti: Tuo balettiläppä taas on vähän kulunutkin. Nähty täällä ennenkin. Perustekniikkaharjoittelun tarkoitus ei ole olla tavoite. Muuten se ei olisi perustekniikkaharjoittelua vaan sitä varten keksittäisiin uudet perustekniikat. Vähän sama katassakin. Tässä on syytä huomata että katan liikkeet tulee tehdä tavalla jolla voimantuotto on kamppailullinen. Baletti on varmaan hyvä juttu, mutta siinä ei ole tätä tavoitetta ja tällöin siinä ei treenata kamppailullista voimantuottoa.
Tätä en nyt oikein voi ymmärtää. WKF-ottelussahan tekniikat tehdään ainakin päähän tavalla, jossa nimenomaan pyritään välttämään vastustajan vahingoittamista tai jopa osumaa, koska siitä saisi virhepisteitä. Minun on vaikea ymmärtää että kamppailullisen voimantuoton harjoittelu olisi tämän kannalta jotenkin eduksi.
Se rajoittaminen on melko pieni osa sitä suoritusta, jonka voi laittaa mukaan tai jättää pois. Kyllä minä pitäisin vaikeampana sitä että kykenee räjähtäviin lyönteihin erinäisistä asennoista. Liikkeellelähtöjä... En balettia tunne, mutta oletan että karaten katat varsinkin japanilaisittain tehtynä (kilpakaraten kanssa symbioosissa kasvaneina) ja perustekniikkaharjoittelu antavat parempia välineitä tähän. Lisäksi vain osa vedetään päähän. Vartalon kohdalla ei tarvinne paljoa jarrutella.

Ja kun nyt otettiin yksi esimerkkitilanne, katan ja kilpakaraten oletetusta ristiriidasta, niin vastaavasti en näe miten tämä tukisi suoranaisesti paremmin sitä että lyö räjähtävällä lähdöllä kontrolloiden:
http://kainari.menoinfo.fi/sites/defaul ... aletti.jpg" onclick="window.open(this.href);return false;
Kuva

Kuvan asento on myös hieman kyseenalainen kilpakaraten otteluasennon kannalta.
You may say that I'm a dreamer
But I'm not

- John Lennon

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Aihki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 5939
Lauteille: Joulukuu 2010
Tykännyt: 0
Tykätty: 8 kertaa

Lyhytjänteisyys

#28

Viesti Aihki » kesä 12, 2015, 00.52

Eihän tuota tarvi modifioida kuin vähän ja siitä saa kurkipotkun ...

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 16257
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 134 kertaa
Tykätty: 244 kertaa
Viesti:

Lyhytjänteisyys

#29

Viesti Andy » kesä 12, 2015, 08.45

Jos haluaa harjoitella räjähtäviä lähtöjä lyönteihin ja potkuihin niin niitä ainakin minun lukemieni valmennusoppien pohjalta kannattaa harjoitella mahdollisimman lajinomaisesti. Eli tehdä niitä tekniikoita joita kilpasuorituksessakin tehdään. Nopeusominaisuuksissa kun siirtovaikutus on suhteellisen heikko. Tämä siis ihan lajista riippumatta.

En siis missään tapauksessa ole väheksynyt perustekniikan harjoittelua niiltä osin kuin tekniikoita käytetään ottelussa. Se on aivan välttämätöntä.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Riviharrastaja
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 161
Lauteille: Maaliskuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 19 kertaa
Tykätty: 4 kertaa

Lyhytjänteisyys

#30

Viesti Riviharrastaja » kesä 12, 2015, 09.52

[*]
halmehe kirjoitti: Ehkä täällä menee välillä turhaksi kuittailuksi...
Jeps ja sori omasta puolestani. Kysyminen ja kyseenalaistaminen on pohjimmiltaan tärkeä asia kaikilla elämänalueilla. Jos ei sitä suvaita, ovat asiat pielessä. Ja ulkopuolinen näkee omasta perspektiivistään asiat joskus selkeämmin.

Tää aihe on levähtänyt melkoisesti aloituksesta, mutta kuitenkin muutama kommentti.
Andy kirjoitti: En näe kovinkaan hyväksi tavaksi urheilijalle tuota aloitusviestissä ihannoitua sokeaa uskoa siihen että tekee oikeita juttuja kehittyäkseen. Entä jos ei teekään ja treenaa 10 vuotta tavalla joka ei kehitä kovin tehokkaasti? Olisiko ollut parempi ensin varmistua siitä että opettaja tietää mistä puhuu ja vasta sen jälkeen tehdä juuri niin kuin tämä sanoo?
Totta, mutta vaikea juttu. Eräs tuttu treenas sivulajina tai chi:ta (mikä onkaan oikea kirjoitusasu) eräässä monilajiseurassa. Jonkin ajan kuluttua pääsi toisen opettajan oppiin ja huomasi aiemman harjoittelunsa olleen ajan hukkaa.

Wadosensei Bob Nash töksäytti yhdelle eurooppalaiselle wadoäijälle, että tårta på tårta juttu, mutta oot treenannut viimeiset 10-20 ihan päin ahteria!I Unohda suurin osa ja ala rakentaa hommaa uudelta pohjalta.

Kuten okinawa-osasto kernaasti huomauttaa, japanikarate on eri otus kuin alkuperäinen juttu. Tehtiin paljon ja pitkään asioita ymmärtämättä yhtään miksi. Se on kieltämättä yksinkertaisesti vaan tyhmää. Mutta jos joku opettaja ei itse tiedä miksi vaikka junzukia harjoitellaan ja miten sitä pitäisi harjoitella, eikä näin ollen osaa opettaa oppilaitaankaan, ei se tarkoita, että junzuki olisi merkityksetön harjoite.

Miten sitten löytää tai varmistua, että oma ope on hyvä? Sepä se, osittain kyse tuurista, sitten kannattaa kierrellä ja kysellä, käyttää omaa harkintaa jne.

Wadokanista lähti joskus 90-luvun puolivälissä pari tuoretta mustaa vyötä jotka kumpikin perustivat oman seuran. Syynä lähtöön oli se, että kumpikaan ei ollut tyytyväinen seuran linjaan. Kummankin oppilaat varmasti luottivat opettajansa kykyihin.

Toinen kavereista oli Seppo Wira, joka oli myöhemmin muutaman vuoden wadokollegion jäsen. Oletan, että opetus oli vähintäänkin kelvollista ja oppilailla oli mahdollisuus kehittää itseään hyvään suuntaan.

Toisesta ei sen enempää.

Tässä pari sitaattia ja linkkiä:

Jesse Enkamp haastattelee Yukimitsu Hasegawaa: http://www.karatebyjesse.com/hasegawa-y ... interview/" onclick="window.open(this.href);return false;

J: Has Karate changed since you started? Was it very different back in the days?

YH: “The basics have not changed. Kihon is still kihon. But speed and power are definitely more important today, especially in tournaments. It’s more athleticism. Even regular training has changed, as training methods progress.”

J: So why did you choose to specialize in kata, and not kumite?

YH: “First of all, in my dojo we never separated kata and kumite. They went hand in hand. My sensei always said: “Only kata, no no. Only kumite, no no.” True Karate has both elements. However, as I became better, I could be selected for the Japanese national team if I specialized in one category.

Since both me and my two brothers enjoyed kata, we decided to form a kata team, “The Three Brothers”. We got selected as the national kata team of Japan.

But don’t misunderstand this, I have always trained both kata and kumite in the dojo. I still do. That’s Karate. It’s just for tournaments they have been separated.”

ja:

J: Couldn’t have said it better. Now, here’s something that’s been bugging me: When you look at modern kumite and kata, it seems very disconnected. How can people bridge this gap?

YH: “By understanding basics. Kihon connects everything, always.”

J: Please explain!

YH: “On the surface, kata and kumite look very different. But the mindset must be the same in both. You’re always fighting. And the basics of fighting; strength, relaxation, timing, visualization, power and speed are all practiced in kihon. The basic movements, and especially the mindset, of a world champion in kata and a world champion in kumite are exactly the same.”


Jesse haastattelee Junior Lefevreä: http://www.karatebyjesse.com/junior-lef ... mite-kata/[/linkki]


J (Jesse): All right! Let’s start from the beginning. When and why did you start Karate?

JL (Junior Lefevre): “I started Karate when I was 8 years old. The reason was for self-defense. I was living in a neighborhood in Brussels that was… not so good. I was always teased by other boys in school, and one day the principal asked my father to take me to a martial arts club.”

J: That’s often how it begins. So how was training back then, compared with today?

JL: “Well, there was certainly a difference in how people trained. It’s absolutely not the same today. In those days, training consisted mostly of copying what the others were doing. We trained very hard but never asked any questions. So I think Karate has made a big evolution in the way that practicioners are thinking today.”

J: Being able to ask questions is critical. But some people argue that we have lost a bit of the “shut up and train” mentality in this evolution. What do you think?

JL: “I know what you mean. It depends on who gives the class. Is the sensei a real Karate person? Or only a fighter? Or only a sport kata person? It’s a big, big, big, difference. Luckily, I was taught by a sensei who was traditional. He followed a certain Japanese lineage, Kaze and Shirai, that most Shotokan people will recognize – so I never did Karate for competition. Never. And that shaped my career.”

J: You didn’t do Karate as a sport? But you became a World Champion!

JL: “Sport kumite was just a step in my Karate evolution. This makes a big difference, because now when I’m retired as an athlete, I can continue my evolution in Karate. Of course I teach young kids for competition, because their parents pay me for that, and I need to live off Karate. But on the other hand, I can also teach people traditional Karate. I can always fall back on my basics – kihon, kata, kumite – and the link that you have between those three disciplines.”

J: This is interesting, because most people – especially competitors – seem to draw a line between kata, kihon, bunkai and kumite. They like to cherry-pick. But you actually competed at world-class level in both kata and kumite. Explain.

JL: “For me, kata and fighting have never been separate. When we trained, we always did both. Kata and fight. It’s the traditional way. Now, perhaps I was not known as the greatest technician of kata, but you could always sense I was fighting in my kata.

That’s why I was often successful in kata tournaments, despite my “not perfect” technique. The referees could see I was really fighting. I was expressing a fight in my kata. Referees could feel that.

That’s why I placed third in Open de Paris in kata, after [Michael] Milon and the Japanese guy. I was European Champion in kata and kumite the same year. You don’t see that a lot. When I did kumite, I was very traditional too. I had that basic stance, with my feet firmly on the floor. For me it was no problem to fight in the open weight class – against people twice my weight, because I had really good stability on the floor – thanks to my kata practice.”

Ja

J: What about the popular chasm between “modern” vs. “traditional” Karate? What’s your view on this?

JL: “There is a difference. For example, when I was fighting in traditional JKA [Japan Karate Association] it was different from WKF [World Karate Federation]. That’s true. But I believe you should always train with a traditional mindset. When you hit… hit. Punch a makiwara a thousand times. Then have that same mentality when you go for a point in a fight.

You can’t just do sport Karate. You should always have traditional Karate left. Unfortunately, the referees don’t care about this, so many coaches don’t teach traditional Karate anymore. But I don’t think it’s the athlete’s fault. They just do what they’re being taught!jutsko

Old athletes, like José Manuel Egea were technically very good. But today’s top fighters are just fast, not technically good. Rafael [Aghayev] is an exception. They’re just clinching all the time and jumping around. This is the difference between modern and traditional.”

J: So, you think the old-school fighters were actually better than today’s fighters?

JL: “The old athletes, like the French guys, were technically very good. Like [Alexandre] Biamonti, for example. Of course he was not a kata specialist, but a punch is still a punch! Today, if you look at many kumite champions, they can’t even punch correctly. You can’t see where the punch is coming from! It’s not Karate anymore. It’s a mix between boxing and wrestling.

And by the way – I totally don’t agree with the new WKF rules about clinching.”

Ja

J: So let’s flip it around: What’s your best advice for Karate students, or athletes, who want to achieve greatness in what they do?

JL: “Mentality is most important. Not only the physical. Because, many times you have athletes that are on the same level from a technical, physical and tactical point of view, but what makes them different is their head. If one wants to achieve his goal more than the other one, he will do it. Believe me.”

J: How can people train this?

JL: “The way you go to training is important. When you want to become a champion, every training is a championship. Every single training. You are not there to train. You are there to kill. And this mentality is completely different.

Today I’m 35 years old – I’m soft, compared to what I was when I was 20. I remember those days clearly, because nobody wanted to train with me. I was knocking people out. Even if my sensei said: “Go softer”, I didn’t care.

My idea was; If you are in front of me, you want my spot. That’s all. And if you want my spot, I will punch you. This was my way of looking at competition.”

J: Wow.

JL: “So when I went to tournaments, my opponents were afraid of me before we started. I won before the fight had even begun.”

J: Did that make you enemies?

JL: “This is a funny point: On a national level, yes. But on international level, no. The top fighters that I met from other countries became some of my best friends. Like Iván Leal, whom I beat twice in the final of the European Championships – he became my best friend!

Another Dutch guy, I broke his nose and his jaw – but he broke my finger – we became best friends!

So it’s really funny that we respect each other for that. We are the same. We are exactly the same. We both trained hard and wanted to become the champ, so we had respect for each other.

People who never had these goals can’t understand. When they look, it seems like I want to show off. But no – I don’t want to show off. I want to be the best. Point.”

Luca Valdesin haastis: http://www.karatebyjesse.com/luca-valde ... view-pt-2/" onclick="window.open(this.href);return false;

J: And in what way, if any, did your training change when you started competing more seriously?

LV: “Well, I mainly introduced the basic element of physical preparation. Not with any weights, but only with my body; push-ups, pull-ups… and of course a lot of running, in all the speeds! But I still continued to do Karate, a lot.”

J: And what does a regular training day look like today?

LV: “It changes. But right now, my focus is on the next competition. I train with my father and normally I work on my kata. But it’s not always like this. Depending of how I feel, my sensei will always change my training. When you always work above your limits it’s normal have some very hard days… But usually I do Karate two times a day, each session lasting around 1,5 hours.”

J: Cool. So, looking at the bigger picture, how do you think Sport Karate has changed since you started competing (22 years ago!)?

LV: “First of all: I think that Karate is Karate. To me, there no difference between “traditional” and “sport”.

J: That goes against what many other people believe.

LV: “Well, I do the same Karate that I did 30 years ago, when there weren’t even any competitions existing in Sicily! During my career, I have seen a lot of “traditionalist” Karate-ka – and honestly I think that a lot of them perform Karate under their limits. They keep practising the various movements and position very slowly, because they never really try to push further. Sure, they arrive very strongly to the impact, but often too late… My idea of Karate is to always imagine the fighting.”

J: Explain.

LV: “If I have an opponent in front of me, I have to always be faster than him. Because, if I want to produce a big power, I have to remember that power is strength for speed, so I really need to push. If I want to follow the “traditional” idea of Karate, I have to remember that all the movements – steps or punches – always start from my legs and hips, and if my feet are not correctly placed on the floor I can’t use them. A lot of Karate-ka start the movements from the shoulder, like if they want to push the opponent… and so it’s impossible to do kime.”

Ja

J: Great – that’s what I’ve been trying to tell people! Now, going back to your own performance – though I don’t like to talk too much about negative topics like this – many people seem to criticize your techniques, saying you are not doing “traditional” Shotokan kata. What is your message to them?

LV: “In practise, I changed my Karate when I started to study my own idea of Karate, when I realized I need to try to go over my limits… when I was able to actually SEE my opponent in front of me! So, I think that the “traditional” Karate-ka maybe don’t accept my powerful pushing in the beginning of the movements. I don’t know why. Sure, afterwards it is normal that when your speed is very big it’s easy to lose your position, or lose your balance a little. But in my idea it’s better to arrive in good, perhaps not perfect, position than losing your life against your opponent…”

J: That actually sounds a lot like the ikken hissatsu theory, popular in most Japanese traditional martial arts – “one punch kill”. Now, since you already touched on the subject earlier, what is your brief take on this whole “Sport” vs. “Tradition” issue that many people seem so concerned about in today’s Karate world?

LV: “Like I told you: To me, there is no difference! Karate is Karate – and the training must always be complete: kata, kihon, kumite, self defence, philosophy… And if we talk about kumite, especially, I think the modern “sportsman” Karate-ka are often more dangerous than the average “traditional“ Karate-ka. I think that a punch from Maniscalco [Stefano Maniscalco, several times Italian, World and European kumite champion] can kill a man just like a punch from the best traditional Karate-ka can, maybe even better…”

J: Indeed. The amount of physical, technical and mental preparation the best modern Karate athletes go through is often underrated. But how do you feel about the Average Joe, then? Is competition something everybody really needs? I mean, from the beginning, there didn’t even exist tournaments in Karate!

LV: “To compete is not important…”

J: WHAT?!

LV: “It’s just a way that can help you understand something more about yourself. When your body is pushed everyday, again and again, over the limits, your ability is improving and your character becomes stronger. In my idea, this is one of the best things about the Japanese: Their incredible work ethic. They always know you have to work. And I worked with a lot of big sensei – the school of Shirai, the school of Takashi and also the school of Kanazawa. The competition is only a competition. The most important thing, for me, for the competition, is the sacrifice – for the body and for the soul.”


Jessen omia ajatuksia:

3. Focus on Fundamentals

When I first visited Japan, and Okinawa, I got a rude awakening into the world of Real Karate™ to say the least! It wasn’t that everybody was really, really, really, really, really, really good (I already expected that). Rather, it’s what they spent their time on.

Kihon, kihon and more kihon.

No fluff.

No fancy pansy stuff.

Just the pure basics.

You know; those things you practised when you were a white belt. The fundamentals, the Japanese have realized, are what separates the good from the great. And most of us are really, really bad at basic skills.

Why?

Easy. Because we tell ourselves that the basic stuff is for beginners and “we have gone past that stage”.

But that’s a lie.

In reality, the higher you go up in any field, the more you realize how incredibly important that basic drilling is, has been, and will always continue to be. Look around and you’ll find that in any field – whether golf, chess, engineering, wrestling or blogging – the very best get that way not by learning tons of new, advanced skills (that comes with time anyway), but by continuing to hone their primary skills long after others have forgotten them… probably alone in some dark corner of the dojo.

And remember, you’re never too old to become great.

So keep drilling kihon – and learn to enjoy the struggle.

(I mean, hey, nobody likes beer the first time they taste it, right?)

Kyse ei ole siitä, että homma ei voisi tai saisi kehittyä, päin vastoin. Moderni tietämys yhdistettynä perinteiseen tuottaa hyvää tulosta.


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 kurkkijaa