Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Fularin/potkiksen kehitys
Valvoja: Valvoja
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 40
- Viestit: 18920
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Fularin/potkiksen kehitys
Taidollisesti Reima oli kyllä ihan vertailukelpoinen K-1:n vakiojamppoihin. Jos siis jätetään Ernesto Hoostit ja muut aivan kirkkaimman kärjen ottelijat pois. Mutta hän oli liian pieni, että olisi voinut saavuttaa suurempaa menestystä.
Eihän japanilaisistakaan oikein kukaan breikannut, vaikka heitä yritettiin organisaation taholta puskea kärkeen todella voimakkaasti. Hekin olivat liian pieniä ja silloin pitäisi olla taidoilta ihan ylivertainen, että olisi edes kilpailukykyinen.
Vaikka K-1 antoi potkunyrkkeilylle todella paljon näkyvyyttä, se teki karhunpalveluksen koko lajille sinä, että nosti raskaan sarjan merkityksen tolkuttomaksi. Esim. UFC on toiminut tässä paljon paremmin, kun raskas sarja on vain yksi painoluokka muiden joukossa.
Jos K-1:ssä olisi ollut painoluokat vaikka kymmenen kilon välein -60, -70, -80, -90 ja +90 kg, niin Reima ja monet japanilaiset kuten Musashi olisivat voineet menestyä tosi hyvin -90 kg sarjassa.
Eihän japanilaisistakaan oikein kukaan breikannut, vaikka heitä yritettiin organisaation taholta puskea kärkeen todella voimakkaasti. Hekin olivat liian pieniä ja silloin pitäisi olla taidoilta ihan ylivertainen, että olisi edes kilpailukykyinen.
Vaikka K-1 antoi potkunyrkkeilylle todella paljon näkyvyyttä, se teki karhunpalveluksen koko lajille sinä, että nosti raskaan sarjan merkityksen tolkuttomaksi. Esim. UFC on toiminut tässä paljon paremmin, kun raskas sarja on vain yksi painoluokka muiden joukossa.
Jos K-1:ssä olisi ollut painoluokat vaikka kymmenen kilon välein -60, -70, -80, -90 ja +90 kg, niin Reima ja monet japanilaiset kuten Musashi olisivat voineet menestyä tosi hyvin -90 kg sarjassa.
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Fularin/potkiksen kehitys
Hyvää pointtia mutta varmaan toi oli suurelle yleisölle kuitenkin selkeämpi ja toimivampi paketti noin. Yksittäisessä turnauksessa oli aika paljon katsottavaa pelkässä raskaassa sarjassa jne…
Ja olihan n siinä se K-1 Max (70kg) jossa oli kovia jamppoja.
Ja olihan n siinä se K-1 Max (70kg) jossa oli kovia jamppoja.
- JohanSS
- ilmaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 20
- Lauteille: Heinäkuu 2020
- Etulaji: Kickboxing
Fularin/potkiksen kehitys
Aikoinaan itse aloitin treenaamisen karatella, josta sitten SSFKF:än ja alapotku-kickboxingiin. Kävin välissä myös Helsingin jujututsu klubilla. Siellä oli siihen aikaan vahvasti yläpotkupainotteista treeniä. Otteluasento vahvasti sivuttain ja yläkropan osalta ortodoksista nyrkkeilyasentoa. Olkapää suojasi leukaa, toinen käsi silmäkulman alapuolella kun taas toinen edessä. Jalat myös täten sivuasennossa. Tätä otteluasentoa hinkattiin todella paljon ja oikeastaan kyllästymiseen asti. Palasinkin takaisin Gibsonin ja Stewartin oppeihin, jossa metodit oli lähempänä hollantilaistyylistä potkunyrkkeilyä.
Nykyisin treenailen alapotkupotkista sekä myös thaita. Otteluasennot ovat yllättävän samankaltaisia eikä jokaisen kädenkulmaan kiinnitetä sen enempää huomiota.
Mielestäni nyky- kickboxing kärsii hieman historiastaan ja monilla on mielikuvissa pitkät housut, etujalan potkut ja hyppivä ottelutyyli. Vielä tänäkin päivänä saa monelle selittä mitä tämä K1-kisoihin perustava kickboxing on. Olisin valmis jopa käyttämään jotain muuta nimitystä tällä hienolle lajille.
Nykyisin treenailen alapotkupotkista sekä myös thaita. Otteluasennot ovat yllättävän samankaltaisia eikä jokaisen kädenkulmaan kiinnitetä sen enempää huomiota.
Mielestäni nyky- kickboxing kärsii hieman historiastaan ja monilla on mielikuvissa pitkät housut, etujalan potkut ja hyppivä ottelutyyli. Vielä tänäkin päivänä saa monelle selittä mitä tämä K1-kisoihin perustava kickboxing on. Olisin valmis jopa käyttämään jotain muuta nimitystä tällä hienolle lajille.
"The game of chess, is like a sword fight
You must think first, before you move"
You must think first, before you move"
Fularin/potkiksen kehitys
Onko teillä näkemyksiä siitä, miten potkunyrkkeilystä tuli niin suosittua entisissä rautaesiripun takaisissa maissa?
Laji tietääkseni kuului kiellettyjen listaan esim. Neuvostoliitossa ja missä määrin juuri tämä asia teki siitä suositun sitten kun sitä oli mahdollisuus harjoittaa? Vai oliko esim. juuri Kickboxerin kaltaisilla leffoilla ja VHS- kasettien ja satelliittiantennin kautta nähdyillä fularimatseilla vaikutus siihen, että laji nähtiin coolina.
Potkiksellahan oli sellainen etsikkoaika idässä, että lajin pariin hakeutui todellisia kamppailun huippulahjakkuuksia, kuten esim. Vitali Klitshko. Oliko kuitenkin valmennus- ja kilpailutoiminta idässä silloin niin lapsenkengissä, että hommasta ei kehittynyt vieläkin suurempaa juttua?
Vitalin menestys satiiniverkkarisessa potkiksessahan oli vaihteleva, mutta todelliseen rahalajiin eli raskaan sarjan ammattinyrkkeilyyn siirryttyä hänen (ja veljensä) pitkään kestänyt dominointi oli vakuuttavaa.
Tässä potkunyrkkeillään amatöörinä - Pelé Reid, muuten, teki myöhemmin 28 ammattinyrkkeilottelun uran, joskaan ei missään Klitshkon tasolla ja kamppailu-uransa loppupuolella otti myös 5 K1- ammattilaismatsia, häviten ne kaikki
Tässä Vitalin ammattilaismatsia
Laji tietääkseni kuului kiellettyjen listaan esim. Neuvostoliitossa ja missä määrin juuri tämä asia teki siitä suositun sitten kun sitä oli mahdollisuus harjoittaa? Vai oliko esim. juuri Kickboxerin kaltaisilla leffoilla ja VHS- kasettien ja satelliittiantennin kautta nähdyillä fularimatseilla vaikutus siihen, että laji nähtiin coolina.
Potkiksellahan oli sellainen etsikkoaika idässä, että lajin pariin hakeutui todellisia kamppailun huippulahjakkuuksia, kuten esim. Vitali Klitshko. Oliko kuitenkin valmennus- ja kilpailutoiminta idässä silloin niin lapsenkengissä, että hommasta ei kehittynyt vieläkin suurempaa juttua?
Vitalin menestys satiiniverkkarisessa potkiksessahan oli vaihteleva, mutta todelliseen rahalajiin eli raskaan sarjan ammattinyrkkeilyyn siirryttyä hänen (ja veljensä) pitkään kestänyt dominointi oli vakuuttavaa.
Tässä potkunyrkkeillään amatöörinä - Pelé Reid, muuten, teki myöhemmin 28 ammattinyrkkeilottelun uran, joskaan ei missään Klitshkon tasolla ja kamppailu-uransa loppupuolella otti myös 5 K1- ammattilaismatsia, häviten ne kaikki
Tässä Vitalin ammattilaismatsia
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 40
- Viestit: 18920
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Fularin/potkiksen kehitys
Keskustelin kerran Yury Bulatin kanssa lajin historiasta Valko-Venäjällä. Bulat on siis moninkertainen maailmanmestari ja lajin pioneereja maassa. Sitä en tullut kysyneeksi, mistä innostus varsinaisesti lähti, mutta selvästi sitä oli ja halua kehittää lajia.
https://www.facebook.com/bulat.yuri
Valkovenäläiset treenasivat aluksi potkunyrkkeilyä omineen nyrkkeilyn ja karaten pohjilta. Puhutaan siis 1990-luvusta. Aikansa treenattuaan he lähtivät hakemaan oppia Hollannista sekä leireilyn että kilpailemisen muodossa. Turpaan tuli ihan huolella, joskin Bulat merkittävänä lahjakkuutena ilmeisesti voittikin jonkun matsin.
Oppia alettiin kuitenkin hakea Hollannista enemmänkin, kun tajuttiin että siellä on taso kova ja samalla kehitettiin omaa valmennussysteemiä. Nähdäkseni tulosta tuli niin nopeasti lähinnä siksi, että urheilullinen valmennusosaaminen oli ennestään korkealla tasolla Neuvostoliiton nyrkkeilyperinteiden johdosta.
Lisäksi pitää huomioida, että näissä entisissä itäblokin maissa urheilu on yleensäkin paljon arvostetumpaa ja suositumpaa hommaa kuin Suomessa. Siksi he pärjäävät meikäläisellä mittapuulla hyvin niissäkin lajeissa, jotka eivät heidän omasta mielestään ole suosittuja lajeja.
Jugoslaviassa potkunyrkkeilyä on harrastettu jo pitkään ja siksi se oli jo 1980-luvulla merkittävän kova maa. Kroaatti Branko Cikatichan voitti ensimmäisen K-1 -turnauksenkin 1993 tyrmäämällä Ernesto Hoostin ja hän oli WAKO:n maailmanmestari jo 1980-luvun alussa.
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 9
- Viestit: 93843
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Fularin/potkiksen kehitys
Tässähän pitäisi peukuttaa noin 50 viestiä erikseen... Joten kirjoitan viestin ja totean, että onpa todella mielenkiintoisen informatiivinen ketju. Varsin hyvä aloitus Jasselta. Tätä on lueskellut oikein mielellään. Lisää!
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 40
- Viestit: 18920
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Fularin/potkiksen kehitys
Minun käsittääkseni taustalla on sattuma ja sellainen kaveri kuin Jon Bluming (1933-2018) sekä Kenji Kurosaki (s. 1930). Kurosaki oli Masutatsu Oyaman suora oppilas ja osallistui näihin Thaimaan kisareissuihin 1960-luvulla vähemmän menestyksekkäästi.
Hollantilainen Bluming muutti Japaniin 1950-luvun lopulla kehittyäkseen judossa, mutta päätyi siinä ohessa Oyaman kyokushinkai-dojolle. Vuonna 1965 hän päätti levittää Kyokushinkaita Eurooppaan ja kutsui sinne sitä varten Kurosakin. Koska Bluming oli hollantilainen, muutti Kurosaki tietysti Hollantiin, josta tuli Euroopan Kyokushinkain keskus.
Kyokushinkain ohella alkoi sitten samalla kasvaa Hollannissa myös K1-tyylinen potkunyrkkeily, kun tyylin maahantuoja sattui olemaan senkin pioneereja. Eli kyseessä on käytännössä aivan satunnaisten tekijöiden summa, kuten usein muulloinkin. Jos Bluming olisi ollut belgialainen, niin varmaan Belgia olisi samassa asemassa kuin Hollanti on nyt.
Lajin kehittymiselle Hollanti oli tietysti suhteellisen suotuisa paikka. Se on kohtuullisen kokoinen valtio (17 miljoonaa asukasta) ja erittäin tiheästi asuttu, mikä helpottaa lajitoimintaa, kun mm. kisoja on helppo järjestää. Hollanti ei myöskään ole kova nyrkkeilymaa, joten se ei muodostanut samanlaista kilpailua kuin vaikka Englannissa. Myöhemmin Hollantiin on myös tullut paljon maahanmuuttajia, jotka ovat tunnetusti hyvää materiaalia kamppailulajeissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Kenji_Kurosaki
https://en.wikipedia.org/wiki/Jon_Bluming
Hollantilainen Bluming muutti Japaniin 1950-luvun lopulla kehittyäkseen judossa, mutta päätyi siinä ohessa Oyaman kyokushinkai-dojolle. Vuonna 1965 hän päätti levittää Kyokushinkaita Eurooppaan ja kutsui sinne sitä varten Kurosakin. Koska Bluming oli hollantilainen, muutti Kurosaki tietysti Hollantiin, josta tuli Euroopan Kyokushinkain keskus.
Kyokushinkain ohella alkoi sitten samalla kasvaa Hollannissa myös K1-tyylinen potkunyrkkeily, kun tyylin maahantuoja sattui olemaan senkin pioneereja. Eli kyseessä on käytännössä aivan satunnaisten tekijöiden summa, kuten usein muulloinkin. Jos Bluming olisi ollut belgialainen, niin varmaan Belgia olisi samassa asemassa kuin Hollanti on nyt.
Lajin kehittymiselle Hollanti oli tietysti suhteellisen suotuisa paikka. Se on kohtuullisen kokoinen valtio (17 miljoonaa asukasta) ja erittäin tiheästi asuttu, mikä helpottaa lajitoimintaa, kun mm. kisoja on helppo järjestää. Hollanti ei myöskään ole kova nyrkkeilymaa, joten se ei muodostanut samanlaista kilpailua kuin vaikka Englannissa. Myöhemmin Hollantiin on myös tullut paljon maahanmuuttajia, jotka ovat tunnetusti hyvää materiaalia kamppailulajeissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Kenji_Kurosaki
https://en.wikipedia.org/wiki/Jon_Bluming
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 40
- Viestit: 18920
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Fularin/potkiksen kehitys
Se on katsos niin, että näissä perinteisissä lajeissa on niin paljon kaikkea historiahuttua, josta harrastajat tykkäävät puhua...
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Fularin/potkiksen kehitys
Minulla oli vähän tuota Andyn Kiukkari-asiaa hipova pointti, mutta sitten mennään suoraan Japaniin...
Japanissa oli jossain vaiheessa kiellettyä harrastaa karatea ja karatekat harrastivatkin sitä nimellä Japanese Boxing. Tähän ajanjaksoon on viitannut mm Tatsuo Suzuki, joka muutti Englantiin 60-luvun puolivälissä ja aloitti harrastuksensa varmaankin 40-luvun viimeisinä vuosina.
Mitenköhän Japanissa sitten oli noihin aikoihin ”norminyrkkeilyn” suosion kanssa ja voisiko potkunyrkkeilyn kehittyminen siellä olla osittain tuon karatekiellon ansiota?
Olen pohtinut että varmaankin Kiukkari jotenkin sekoittuu tähän soppaan ja jokin legenda kertoo että Oyama muokkasi Kiukkarin mawaa thaikku-kiertarin pohjalta, koska tyylin ottelijat eivät olleet jossanin yhteydessä pärjänneet joillekin thaikun osaajille. Tämä on minun osaltani pelkkää huhupuhetta, mutta joku varmaankin tietää paremmin.
Mutta siis:
Voisiko ”Japanese boxing” ja karatekielto olla yksi sytyke potkunyrkkeilyn kehittymiselle Japanissa?
Entä yhteydet kiukkariin?
Entäs tuo thaikkulegenda?
Ja vielä ekstrana: mitenköhän suosittua nyrkkeily oli Japanissa vaikkapa 40- ja 50-luvuilla?
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 40
- Viestit: 18920
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Fularin/potkiksen kehitys
Väittäisin että ei. Karatehan oli pannassa vain lyhyen aikaa toisen maailmansodan jälkeen ja vapautui jopa ennen useita muita kamppailulajeja. Nämä aikaisimmatkin karateboxing-viritykset sijoittuvat 1950-luvun lopulle, jolloin karatea opetettiin jo ihan yleisesti ja Japanin miehityskin oli jo aikaa sitten lopetettu.
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 40
- Viestit: 18920
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Fularin/potkiksen kehitys
Jos tullaan tuoreempaan historiaan niin 2010-luvun merkittävin kehitys kansainvälisesti oli Kiinan nousu potkunyrkkeilyn suurmaaksi. Käsittääkseni heidän systeeminsä menee niin, että kilpailevat amatööreinä Kiinan sisäisissä sandakisoissa ja ammattilaisina K1-säännöillä. Talenttipooli on aivan hillitön ja ottelijoita, jotka antaisivat Suomen kärkinimille kovan vastuksen, on kymmenittäin ainakin pienemmissä sarjoissa.
Kiinaan on muuttanut valmentajia Thaimaasta ja sieltä on muutenkin haettu oppia potkuihin. Lyöntipuolella ja liikkeessä on selviä yhtäläisyyksiä Kazakstanin ja muiden Keski-Aasian neuvostoperäiseen nyrkkeilyyn. En tiedä tuleeko tämä suoraan vai sitä kautta, että Kiinan valtiollinen urheilukoneisto on hakenut amatöörinyrkkeilyoppinsa sieltä.
Tässä Qiu Jianliang, jota itse pidän tämän hetken parhaana potkunyrkkeilijänä. Vastassa on thainyrkkeilyn ja potkunyrkkeilyn maailmanmestari Dmitry Varats, joka on tuon yllämainitun Yury Bulatin oppilas ja Bulat on kulmassakin. Tyyli on sekoitus tuota kazakkinyrkkeilyä, thainyrkkeilyä, kikkapotkuja ja hirmuista iskuvoimaa.
Tässä sitten ehkä vähän tyypillisempää kiinalaistyyliä. Fang Bian, joka on nyt 37-vuotiaana lopettelemassa uraansa yli 50 matsin voittoputkessa. Videolla hän lyö pötkölleen Simon Marcusin, joka kolme kuukautta tämän jälkeen voitti Gloryn mestaruuden.
Kiinalaisia ottelee myös Thaimaan thainyrkkeilykehissä ja jotkut thaimaalaiset organisaatiot tuottavat TV-lähetyksiä, joiden ensisijainen kohdeyleisö on nimenomaan Kiinassa.
Kiinaan on muuttanut valmentajia Thaimaasta ja sieltä on muutenkin haettu oppia potkuihin. Lyöntipuolella ja liikkeessä on selviä yhtäläisyyksiä Kazakstanin ja muiden Keski-Aasian neuvostoperäiseen nyrkkeilyyn. En tiedä tuleeko tämä suoraan vai sitä kautta, että Kiinan valtiollinen urheilukoneisto on hakenut amatöörinyrkkeilyoppinsa sieltä.
Tässä Qiu Jianliang, jota itse pidän tämän hetken parhaana potkunyrkkeilijänä. Vastassa on thainyrkkeilyn ja potkunyrkkeilyn maailmanmestari Dmitry Varats, joka on tuon yllämainitun Yury Bulatin oppilas ja Bulat on kulmassakin. Tyyli on sekoitus tuota kazakkinyrkkeilyä, thainyrkkeilyä, kikkapotkuja ja hirmuista iskuvoimaa.
Tässä sitten ehkä vähän tyypillisempää kiinalaistyyliä. Fang Bian, joka on nyt 37-vuotiaana lopettelemassa uraansa yli 50 matsin voittoputkessa. Videolla hän lyö pötkölleen Simon Marcusin, joka kolme kuukautta tämän jälkeen voitti Gloryn mestaruuden.
Kiinalaisia ottelee myös Thaimaan thainyrkkeilykehissä ja jotkut thaimaalaiset organisaatiot tuottavat TV-lähetyksiä, joiden ensisijainen kohdeyleisö on nimenomaan Kiinassa.
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
- Jasse
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 27
- Viestit: 3400
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Katori Shinto ryu & potkunyrkkeily
- Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
- Takalajit: Budoturismi
Fularin/potkiksen kehitys
Tässä vaihtoehto illan elokuvalle. Benny The Jetin matseja ja välissä Benny itse muistelee. Kyllä se lyö lujia, napakoita iskuja.
Jos nyt jotain analyysiä pitäisi tehdä niin varsinkin japanilaisia alapotkijoita vastaan liikkuu kevuesti ja osaa liikkua alapotkun alta tois. alapotkun blokit olivat aika erikoisia lähinnä jalan nstoja niin että "blokki" tuli enemmän pohkeella kun säärellä. Monipuolisia potkuja ja kosia lyötikomboja. Fularia parhaimmillaan.
Jos nyt jotain analyysiä pitäisi tehdä niin varsinkin japanilaisia alapotkijoita vastaan liikkuu kevuesti ja osaa liikkua alapotkun alta tois. alapotkun blokit olivat aika erikoisia lähinnä jalan nstoja niin että "blokki" tuli enemmän pohkeella kun säärellä. Monipuolisia potkuja ja kosia lyötikomboja. Fularia parhaimmillaan.
- Jasse
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 27
- Viestit: 3400
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Katori Shinto ryu & potkunyrkkeily
- Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
- Takalajit: Budoturismi
Fularin/potkiksen kehitys
Analyysiä potkunyrkkeilyn kehityksestä ja historiallisista/alueellisista tyylieroista. Tuossa ylemmässä videossa jossa on The Jetin otteluita kommentaattorit mainitsevat että amerikkalaiset ottelijat liikkuvat, lyövät komboja ja potkivat kääntöpotkuja enemmän kuin japanilaiset potkunyrkkeilijäy jotka haluaisivat vaihtaa yksittäisiä iskuja kehän keskellä. Kyllähän tuo Japanin tyyli rytmiltään ja tekniikoiltaa enemmän muay thaita muistuttaa kun taas amerikan fulari oli nyrkkeilyä karatepotkuilla.
- Jasse
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 27
- Viestit: 3400
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Katori Shinto ryu & potkunyrkkeily
- Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
- Takalajit: Budoturismi
Fularin/potkiksen kehitys
Tämä nyt on thainyrkkeilyä mutta laitetaan tänne kuitenkin koska mielenkiintoiset ottelijat - Hollantilaisen (thai-) potkunyrkkeilyn legenda Ramon Dekkers ja suomalaiseen Thai-nyrkkeilyyn vahvasti vaikuttanut Jomhod Kiatadisak.
Kysymys tietäjille. Varsinkin Andylle. Onko 200-luvun vaihteen K1/K1-max ottelut/otelijat vielä nykyäänkin esimerkillistä potkunyrkkeilyä vai onko laji kehittynyt noista ajoista niin ettei niistä otteluista enää kannata ottaa mallia? Veratiluna vapaaottelu joka on lajina mennyt niin paljon eteenpäin että 2000-luvun ottelut/ottelijat ovat aivan eri luokkaa kun tämän päoivän vastaavat.
Kysymys tietäjille. Varsinkin Andylle. Onko 200-luvun vaihteen K1/K1-max ottelut/otelijat vielä nykyäänkin esimerkillistä potkunyrkkeilyä vai onko laji kehittynyt noista ajoista niin ettei niistä otteluista enää kannata ottaa mallia? Veratiluna vapaaottelu joka on lajina mennyt niin paljon eteenpäin että 2000-luvun ottelut/ottelijat ovat aivan eri luokkaa kun tämän päoivän vastaavat.
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 1 kurkkija