Lyöntimuuri - Ristiaskeleet/saksaus lyödessä

[Ôari]

Joutuupahan kyseenalaistamaan hommansa.

Joka on ihan tervettä, varmasti lajissa kuin lajissa (vai jopa hommassa kuin hommassa ). Vain kultistit haluavat kultteihin, eikös... siellä ei "tartte" kyseenalaistella....

[Eizei]

Vain kultistit haluavat kultteihin, eikös... siellä ei "tartte" kyseenalaistella....

Juu eiköhän nuita nyökyttelijöitäkin riitä joka hommassa. Silloin homma on minusta fiksulla pohjalla, kun keulilla oleva porukka ajattelee omilla aivoillaan, sen sijaan että ainoastaan toistaa opettajansa sanaa... 8)

[Ôari]

Silloin homma on minusta fiksulla pohjalla, kun keulilla oleva porukka ajattelee omilla aivoillaan, sen sijaan että ainoastaan toistaa opettajansa sanaa... 8)

Ja kun jotain ei itse hiffaa, niin kysyy semmoiselta joka tietää, näinhän se menee! Tietty aina toi "en hiffaa" vaiheen myöntäminen...

[Andy]

Käyn tässä tekniikkaa läpi. Tässä versio, jossa lyöntejä tulee vain kaksi ja niitä seuraa alapotku, mutta lyömistä voisi hyvin jatkaa pidemmällekin.

[saarikko]

Olipa hyvä esitys. Tuleeko tästä osa uutta normaalia?

[Kari Aittomäki]

Moitteetonta ja lisäpisteitä tulee näyttävyyteen pyrkimättömyyydestä.

Olettaisin että saksausräjähdykset tulevat tuonnempana?

[Andy]

Tuonhan voisi tehdä ja monet tekevätkin saksausaskelella. Itse suosin tätä videolla esitettyä tapaa, koska se ei ole yhtä herkkä ajoitusvirheille. Jos ensimmäisen lyönnin tekee saksauksella ja osuu jo siinä vaiheessa, kun molemmat jalat ovat ilmassa/liikkeessä, se jää helposti voimattomaksi. Koska tämän pitäisi olla huomaamaton lähtö, ei saksausta voi kuitenkaan tehdä kauhean isolla liikkeellä tyyliin superman punch, että siitä saisi voimaa.

Jos iskun ajoittaa onnistuneesti juuri saksauksen loppuun, se on kyllä todella tehokas, etenkin jos on hyvät räjähtävät ominaisuudet. Jotkut meidän ottelijamme käyttävät sitä kyllä. Tämä videolla esitetty tapa ei ole yhtä terävä, mutta ensimmäinen lyönti on raskas riippumatta siitä, missä vaiheessa liikettä se osuu. Jutun varsinainen juoni on kuitenkin siinä, että halutaan saada useampi kova osuma putkeen.

Saksauksen yhteydessä teen mieluummin vasemman käden pitkän upparin kuin etusuoran. Siinä kun voima suuntautuu osittain ylöspäin, osuma tulee kovaksi vaikka se osuisi kesken saksausaskelen eikä juuri askelen lopussa. Silloin se osuma tavallaan painaa myös lyöjän jalat maahan ja tämä saa sieltä tukea.

Upparin jälkeen luontevin jatko on oikean käden yläkoukku ja vasemman jalan kiertopotku vartaloon. Parhaiten tämä toimii vastatekniikkana laiskaan etusuoraan niin, että saksauksella siirrytään vähän sivulle lyönnin ulkopuolelle (oikea käsi voi varmistaa) ja se uppari tulee leukaan vastustajan käden ali. Tämä olisi oikein hyvä videon aihe, mutta vaatii treeniparin, joten menee karanteenin takia myöhemmäksi.

Minulla on sellainen ajattelutapa, että mietin tekniikoissa aika paljon sitä mahdollisuutta, että mitä jos se epäonnistuu tai onnistuu vain puolittain? Pyrin välttämään sellaisia tapoja, jotka vaativat kaiken menemistä nappiin sekä sellaisia, jotka epäonnistuessaan johtavat katastrofiin.

Ristiaskellus on yksi taktiikka muiden joukossa, ei mikään ihmease tai uusi normaali. Sopii tosiaan paremmin isoille miehille ja käytän sitä itse paljon. Alkujaan homma lähti siitä, että minulla oli hitauteni takia jatkuvia vaikeuksia saada kiinni nopeampia vastustajia, jotka pakittivat voimakkaasti taaksepäin, kun aloitin oman hyökkäykseni. Ratkaisuksi kokeiltiin ristiaskellusta ja se toimi niin hyvin, että aloin soveltaa sitä muihinkin tilanteisiin.

[Jasse]

Offtopikkina pakko sanoa että hienoa Andy että demoat heti videon alkuun tekniikan/combon jota lähdet sitten purkamaan/opettamaan. Useimmissa kamppailuopetusvideoissa ensin lätistään niitä näitä ja vasta myöhemmin - yleensä vasta lopussa - katsoja saa nähdä itse tekniikan. Iso plussa tästä Andylle!

[Andy]

Tämä oikeastaan liittyy vielä enemmän liveopetukseen, jossa ei voi edes kelata taaksepäin ja kuunnella selityksiä uudelleen.

Olen törmännyt useammankin kerran sellaiseen opetukseen, että opettaja aloittaa jutun sanomalla: "Kun aletaan treenaamaan sukowukamia, muistakaa kiinnittää huomiota siihen, että hartialinja ja lantiolinja pysyvät samassa suunnassa..."

Nyt jos oppilas ei edes tiedä, onko sukowukami lyönti, potku, torjunta vai heitto, niin eihän tästä saa mitään selvää. Tämä on yllättävän yleistä ja kyseessä on oikeastaan ihan sama asia, miksi esim. hyvissä Wikipedia-artikkeleissa on ensin tiivistelmä asiasta ja sen jälkeen kohta Historia jne.

Tiedon jakamisessa pitää ensin antaa alustava yleiskäsitys ja vasta sitten mennä yksityiskohtiin. Käsittääkseni tätä kasvatustieteissä kutsutaan konstruktivistiseksi oppimismalliksi, missä oppilas rakentaa kuvan asiasta sijoittelemalla uusia palikoita olemassaolevan tiedon "kehikkoon". Tämä on paljon hitaampaa, jos aletaan antaa satunnaisia palikoita, joita ei voi yhdistää vielä mihinkään.

[Lasse Candé]

Samaa mieltä Jassen kanssa. Itse hypin instagramissa lahjakkaasti melkein kaikkien kamppailuvideoiden ohi, jos kovin monta sekuntia alussa joku vain seisoskelee siinä. Omalla opettajallani oli hyvä tapa tuohon, esittäessään seuraavan paritekniikan. Demo alkoi välittömästi kun edellinen harjoite määrättiin loppuvaksi. Melkoisen tehokkaasti ihmiset hakeutuivat omille paikoilleen katsomaan demoa ja seuraamaan heti opetusta.

Andylla on hyviä pointteja toimivuudesta myös.

Vähän katselin avausviestissä mainittua Belfortia. Löysin sellaisen videon missä vastustajansa hakee paikkaa lyömiselle ja sitten kuitenkin kohta Belfort jahtaa melkein koko alueen mitan lyöntisarjalla jossa astuu eteenpäin etukenossa aina ristikkäisellä jalalla.

Onko myös Andyn videolla lyöntimuuri, kun lyöminen on etenevää ja ajoittuu vastakkaisella jalalla astumiseen?



Meidän kaken näkökulmasta, niitä oppeja mukaillen joiden mukaan itse olen harjoitellut, tuossa voisi korostaa sitä että askeleet otetaan mahdollisimman suurissa määrin etujalalla vetämällä ja lyöntivoima myös tuotetaan tätä kautta, tuntien yhteys etujalan vedon ja lyönnin välillä. Tämä mahdollistaa myös välittömämmän lähdön. Oleellisesti tämä opetus on tapa pilkkoa opetusta fiiliksestä hyvästä tasapainosta ja kontaktista maahan. Se ei ole lopullinen totuus, mutta se on yksi tapa hakea laatua lisää suoritukseen.

Ylipäätään maasta ponnistamista vs maan vetämistä kitkavoimalla / polvesta joustoa kannattaa pyöritellä monipuolisesti. Se, saako sarjan käynnistettyä, perustuu osin juuri siihen kuinka hyvä on.

[Andy]

Se askelluksen pituushan riippuu tietysti vastustajan liikkeestä. Jos ristiaskeleita otetaan enemmän ja vastustaja pakittaa voimakkaasti, pitää tietenkin ottaa pidempiä askelia, että yltää. Jos vastustaja pakittaa vähemmän, askelet ovat lyhyitä, että voidaan jatkaa lyömistä eikä ajauduta sylikkäin.

Kuten videolla mainitsinkin, myös ensimmäinen askel voitaisiin ottaa täyspitkänä, mutta silloin lähtö pitää tehdä niin kaukaa, että vastustaja luultavasti reagoi siihen jotenkin muuten kuin paniikkiperääntymisellä ja voidaan ajautua isoihin ongelmiin. Ristiaskelluksen kantava idea on se, että vastustaja yllätetään nopealla ja kovalla osumalla, joka horjuttaa tasapainoa ja sen jälkeen saadaan lisää kovia osumia sisään.

[Jasse]

Kari Aittomäki kirjoitti:
Mikähän se muuten on, ettei kukaan, siis kukaan meinaa oppia tätä Belfortinkin käyttämää saksauslähtöä ja lyöntimuuria.
Donovanin opissa sen osas peruskurssilaisetki

Tässä UFC-tähti Jorge Masvidal tyrmää todella nopealla rytminvaihdolla ja saksauslähdöllä/lyönnillä. Kohdassa 30sek näkyy hidastettuna, mutta silti nopea.

[Andy]

Tällä videolla suoritan tuon ristiaskelluksen onnistuneesti nyrkkeilyottelussa hieman 10 minuutin jälkeen kulman ohjeistuksen mukaan. Tässä ensimmäinen askel tapahtuu nimenomaan täytenä askeleena.

[Kari Aittomäki]

Ristiaskellusta on nyt kattavasti käsitelty ja on se itselleni räjähtävän liikkumisen soveltajana ikään kuin luonteva hahmotus ja tapa tehdä.
Vielä korostaisin että luja painostus osaavalla ajotuksella yläkertaan antaa paikkoja potkuille, aina mieltymysten mukaan.
Itse käytin alapotkua, maksapotkua polvella tai säärellä, erisorttisa pyyhkäisyjä sekä joskus uramawaa ja jopa takakiertaria.

Eli rikas on tekniikkalaari kyllä tolle aloitukselle.

Ikäänkuin vastakohtana preferoimalleni räjähtelylle ottaisin tarkkailun alle tuon Andyn edustaman tallustelu-jalkatyön.
Kun ottelija ikään kuin laskee askeliaan ja on aina juurisiinä missä haluaa, laittaen vastustajan liikkumaan itselleen epä-edullisesti.
Tää viimeinen clippi edustaa juuri sitä liikkumistapaa ja aika hienosti vielä.

Aikanaan luupään kanssa tätä kellotustapaa päiviteltiin, kun toteuttajana oli George Foreman.
Pakotti Alin kipittämään ja tuhlaamaan energiaa, pehmitti tuhomässeille valmiiksi.
Muttaku vastassa oli Mestari joka astu vapaaehtoisesti sinne Pedon kitaan.. toisin kävi.

Tuo on liiketapa jota en osaa. Kun tausta on mikä on.

[Jorge]