Kiertopotkun tehokkuus

[Sylvesteri]

Haluaisin kuulla potkulaisten näkemyksistä kiertopotkun (sivupotku/mawashigeri) vaikutuksista kun vastustaja joutuu poimimaan sen käsillään.

Eli vastustaja ei onnistu blokkaamaan sitä jalallaan vaan ottaa sen joko kaksin käsin (potkunyrkkeilyssä usein) tai yhdellä kädellä (thaityyliin). Mitä muita vaihtoehtoja on poimia potku?Täysin suojauksen läpi palkeisiin osuva voimakas potku lopettaa tietenkin helposti ottelun.

Tottakai potkun teho riippuu potkaisijan voimasta, tekniikasta, potkun ajatuksesta (raskas tyrmäyspotku vai kevyempi), potkuasennosta ja torjujan taidosta, massasta jne. Mielessäni oli mahdollisimman raskas potku kyljen korkeudelle oman lyöntisarjan jälkeen.

Useampi potku suoraan hauiksella poimittuna alkaa varmasti tuntumaan kädessä ja painava potku huonoon suojaukseen tekee sekin pahaa jälkeä kun potkun voima tömäyttää kädet suojaajan kylkeen. Thainyrkkeilyssä palkeisiin asti päässeen potkun voi yrittää napata kiinni, mutta mitenkän tämä käytännössä ottelutilanteessa onnistuu, tuskinpa kukaan mitään läpyjä vetelee kun kiinnioton mahdollisuus on tiedossa?

Oletuksena on ottelutilanne, ei säärisuojia ja samanpainoiset kamppailijat, lajina thai- ja potkunyrkkeily. Muidenkin lajien harrastajien kommentteja tottakai arvostetaan.

[AriJ]

Tätähän taidettii treenata kahdenkin eri lajin opettamana viime miitissä - Kyokushinkai Karate ja Hanmoodo. Jos oikein muistan niin molemmat opettivat hieman siirtymään pois tieltä, nollaamaan tällä sitä potkun tehoa ja sitten joko ohjaamaan pois (Kyokushinkai) tai sitomaan (Hanmoodo).

[Sylvesteri]

Tätähän taidettii treenata kahdenkin eri lajin opettamana viime miitissä - Kyokushinkai Karate ja Hanmoodo. Jos oikein muistan niin molemmat opettivat hieman siirtymään pois tieltä, nollaamaan tällä sitä potkun tehoa ja sitten joko ohjaamaan pois (Kyokushinkai) tai sitomaan (Hanmoodo).

Olen tietoinen kummastakin tavasta. Nyt oli kuitenkin tarkoitus hieman tiedustella vaikutuksia, jos väistö tai jalkablokki ei onnistu vaan potku tulee potkaisijan hyvästä asennosta täysivoimaisena suoraan torjujan käsiblokkiin.

Lähinnä siis ottelijoiden kokemuksia, sparrissahan ei yleensä ihan täysillä vedellä ilman säärisuojia.

[Miklu]

Nyt oli kuitenkin tarkoitus hieman tiedustella vaikutuksia, jos väistö tai jalkablokki ei onnistu vaan potku tulee potkaisijan hyvästä asennosta täysivoimaisena suoraan torjujan käsiblokkiin.

Käy ainaki vastaanottajaa saatanan kipiää ja itkettääkki saattaa

[AriJ]

Lähinnä siis ottelijoiden kokemuksia, sparrissahan ei yleensä ihan täysillä vedellä ilman säärisuojia.

AH, poistun siis takavasemmalle, ottelusta kun en enää mitään muista ja silloinkin vaan hippasteltiin

[kenttiensankari]

Kyllähän sen potkun periaatteessa voi käsilläänkin vastaanottaa, kunhan ottaa niin ettei mene kädet hajalle, ja joustaa vähän. Saa aikaan kivan alasviennin jos saa kaverin jalan napattua. Ainakin ollaan joskus vaparissa alasvientiä treenattu kun kaveri potkaisee mawalla. Saa tosin itsekkin vähän osumaa, mutta jos on matto-ottelija niin parempi vaan päästä mattoon nopeasti karkuun niitä potkuja ja lyöntejä muutenkin. Olen kyllä nähnyt vaparissa alasvientejä noista keskivartalopotkuista jo aika monta. Jotkut hurjat jopa alapotkuista vievät mattoon

[Verr]

Olen tietoinen kummastakin tavasta. Nyt oli kuitenkin tarkoitus hieman tiedustella vaikutuksia, jos väistö tai jalkablokki ei onnistu vaan potku tulee potkaisijan hyvästä asennosta täysivoimaisena suoraan torjujan käsiblokkiin.

Lähinnä siis ottelijoiden kokemuksia, sparrissahan ei yleensä ihan täysillä vedellä ilman säärisuojia.

Säärisuojilla ainakin kova monotus sattuu ihan vietävästi ojentajaan jos torjuu vain alemmalla kädellä hanmoodo-tyyliin, eikä kykene väistämään. Jo taas ylä- ja alakäsi saadaan torjumaan samanaikaisesti niin sitten ei satu niin hirmuna. Ollaan testattu suojatta vapareita kylkeen, ja aika pienestä jo salpaa henkeä. Kovan sääriluupotkun ländäys kylkeen sattuu jo ajatuksena.

[Polvi]

Yleensä kun vedetään reeneissä potkusarjoja semmoisiin isoihin sinisiin potkutyynyihin, pidän sitä tyynyä kylkeäni vasten, toinen käsi tyynyn yläpuolella, toinen alapuolella. Vaikka välissä on siis paksu potkutyyny, tuntuu kovat sääriluupotkut silti läpi varsin ikävästi.

Jos ei ehdi torjua potkua säärellä, niin sitten se on vain otettava käsivarteen. Jos ehtii myötäämään edes vähän sitä potkua, niin aina parempi.

[Gyokuro]

Tätähän taidettii treenata kahdenkin eri lajin opettamana viime miitissä - Kyokushinkai Karate ja Hanmoodo. Jos oikein muistan niin molemmat opettivat hieman siirtymään pois tieltä, nollaamaan tällä sitä potkun tehoa ja sitten joko ohjaamaan pois (Kyokushinkai) tai sitomaan (Hanmoodo).

Yksi tapa on tämä ( siis siirtyä potkun suuntaisesti ) ja toinen on se, että lähtee potkua vastaan, jolloin myös kohtaa potkun ulkopuolella sen optimaalipisteestä ja se on siis myös silloin "miedompi". Lisäksi hiukan etuviistoon tehty vastaantulo muttaa tulevan potkun osumapintaaa siten, että se ei osukaan sääriluun alaosalla ( optimaalikohta ), vaan yläosalla, jolloin siis potkun "ruoska-efekti" ei pääse vaikuttamaan. Silti vastaanottaja on liian kaukan, että potkaisija voisi kääntää potkun polveksi. Lisäksi tällä tavalla toimittaessa potkaisija jää vielä epäedulliseen asemaan, koska vartalo seuraa potkun tekniikan mukaista painonsiirtoa ja vastaanottaja voi käyttää hyväkseen omassa vastatekniikassaan "vastapallo-efektiä".

Näihin tekniikoihin sisältyvä vaikein asia on se, että pitää omata aivan prrkeleen hyvä pelisilmä, ennen kuin voi edes kuvitella niitä toteuttavansa, mutta hyvät lähiottelijat lähtevät aina eteenpäin, heti kun huomaavat vastustajalta pienenkin merkin jonkin tekniikan aloituksesta.

Mutta se silmä. Se kehittyy vain ja ainoastaan täysivauhtisessa ja mielellään myös kontaktisessa harjoittelussa.

[Andy]

Tässä on nyt se, että otellessahan ei satu paljon mikään. Sparraaminen ilman säärisuojia tai pelkkien tekstiilisuojien kanssa (missä ei ole täysillä potkiessa juurikaan eroa) on erittäin epämiellyttävää, mutta ottelussa en ole koskaan edes huomannut sitä, että kummallakaan ei ole kunnon syndejä.

Jos hallitsee hyvin (vastustajan potkujen tasoon nähden) kahdella kädellä blokkaamisen, ei ongelmia juuri tule, ellei vastustaja ole aivan ekstrakovapotkuinen. Jos ottaa yhdellä kädellä, niin ongelmia on taatusti tiedossa ottelun vanhetessa, mikäli vastustaja on yhtään potkutyyppiä.

[MtJ]

Viikko sitten tuli oteltua kansallisilla thaikkusäännöillä yksi matsi, ottelussa ei ollut häviäjiä ja voittajia, vaan tarkoitus oli tehdä näytöksenomaisesti ottelu ja ilman tuomareita.


Tästä kokemuksia viime matsista, kun on tuoreessa muistissa;

Thainyrkkeilyssä palkeisiin asti päässeen potkun voi yrittää napata kiinni, mutta mitenkän tämä käytännössä ottelutilanteessa onnistuu, tuskinpa kukaan mitään läpyjä vetelee kun kiinnioton mahdollisuus on tiedossa?

Ainakaan vastustaja ei ottanut kiinni, enkä ehtinyt ottaa itsekään kiinni. Sain kaksi palkeisiin asti läpi, melko lailla tulos näkyi toisen kasvoilta välittömästi. Emme käyttäneet säärisuojia. Ottelun jälkeen juteltiin, itse huomasin, että oikeassa jalassa oli sellainen hiukan kananmunaa isompi patti, en vain ollut huomannut otellessa lainkaan moista tapahtumaa.

Itse pyrin poimimaan ottelussa omalla sääriluulla sivupotkut kiinni ja vetämään niin lujaa kuin ikinä ilkeän kaverin jalkaa vastaan omalla luulla. Toimii hyvin tai kohtalaisesti, jos oikein makeasti saa sääriluulla poimittua toisen jalan ja kolhaistua, lopettaa se kunnon kolaus toisen jalan sivupotkut matsin ajaksi kokonaan.

Treeneissä käy yksi kaveri, joka pääsääntöisesti nappaa jalasta kiinni jos vaan ikinä ehtii ja tönäisee nurin tai vetää polvella vatsaan kun saa jalasta kiinni. Välittömästi, jos potku on löysä, huomaa kyseisen treenarin pitävän jalasta ja sitten jo kolisee polvea vatsaan. Veikkaan, että kyse on siitä, minkä tavan valitsee kiinniottamiseen sparrissa/ottelussa. Jos ennen sparria tai matsia miettii, että poimin pääosan sivupotkuista sääriluulla, sitä tulee tehtyä sitten itse kehässäkin. Jos taas miettii jalan kiinniottoja, tulee toistettua niitä ainakin välillä matsissa.

edit: typoja.

[Samppa]

Thainyrkkeilyssä palkeisiin asti päässeen potkun voi yrittää napata kiinni, mutta mitenkän tämä käytännössä ottelutilanteessa onnistuu, tuskinpa kukaan mitään läpyjä vetelee kun kiinnioton mahdollisuus on tiedossa?

Eihän siellä ottelussa tietenkään kukaan mitään hippapotkuja vetele mutta pitää muistaa, että kun otellaan, sitä kaveria on tarkoitus huijata. Laitetaan se potkaisemaan huonosta asennosta tai jättämään potku kesken. Välillä väistetään, välillä blokataan, välillä otetaan kiinni. Ei se ottelu mikään vaparikisa ole missä vuorotellen potkastaan hyvästä asennosta. Seassa on hyvin paljon niitä huonompia potkuja joita on helpompi poimia kiinni kuin niitä hyvästä asennosta vedettyjä pommeja.

[Jopo]

Haluaisin kuulla potkulaisten näkemyksistä kiertopotkun (sivupotku/mawashigeri) vaikutuksista kun vastustaja joutuu poimimaan sen käsillään.

Aianakin minulla on kädet kestäneet poimia matseissa kaikki potkut käsiin. Näin ovat päätelleet myös Souwer ja Kraus. Yhtään kiertopotkua en ole matseissa edes yrittänyt blokata jaloilla, toisaalta kaikki matsit on olleet yläpotkusäännöillä.

Käy ainaki vastaanottajaa saatanan kipiää ja itkettääkki saattaa Bad Grin

TAi sitten ei.


Moderaattori: Lainaukset korjattu. Aho, aina sama mies.

[Gyokuro]

Thainyrkkeilyssä palkeisiin asti päässeen potkun voi yrittää napata kiinni, mutta mitenkän tämä käytännössä ottelutilanteessa onnistuu, tuskinpa kukaan mitään läpyjä vetelee kun kiinnioton mahdollisuus on tiedossa?

Eihän siellä ottelussa tietenkään kukaan mitään hippapotkuja vetele mutta pitää muistaa, että kun otellaan, sitä kaveria on tarkoitus huijata. Laitetaan se potkaisemaan huonosta asennosta tai jättämään potku kesken. Välillä väistetään, välillä blokataan, välillä otetaan kiinni. Ei se ottelu mikään vaparikisa ole missä vuorotellen potkastaan hyvästä asennosta. Seassa on hyvin paljon niitä huonompia potkuja joita on helpompi poimia kiinni kuin niitä hyvästä asennosta vedettyjä pommeja.

Erittäin totta.

[Jopo]

Moderaattori: Lainaukset korjattu. Aho, aina sama mies.

Kaikilla pitää olla oma tavaramerkki