Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
✋:Mainokset pitävät Potkun linjoilla. Sinäkin vähintään välillisesti hyödyt niistä, koska selailet Potkua parhaillaan. Ole siis hyvä ja salli Ad Block -ohjelmasi näyttää mainokset Potkussa. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton leiska. Kiitos kun ymmärrät. 🙂
n0k kirjoitti: ↑touko 23, 2020, 18.22Nyt kun paikkakunnalla ei ole enää Defendo salia, niin ajattelin vaihtaa lajia.
Vääntöhommat kiinnostaa nykyään pääsääntöisesti ja ajattelin että voisin aloittaa BJJ tai Judon.
BJJ on huomattavasti turvallisempaa ja muutenkin lajina paljon sopivampi 35-vuotiaalle kuin judo. Jotain kuntojudoa voi pätevässä opetuksessa treenata vanhempanakin, mutta väittäisin että BJJ on harrastuksena paljon antoisampi selvästi aikuisena aloittavalle.
Ainoa poikkeus sääntöön on se, jos paikallisessa judoseurassa on aivan poikkeuksellisen hyvä opetuksen taso aikuisten ryhmässä.
Nyt kun paikkakunnalla ei ole enää Defendo salia, niin ajattelin vaihtaa lajia.
Vääntöhommat kiinnostaa nykyään pääsääntöisesti ja ajattelin että voisin aloittaa BJJ tai Judon.
Olisiko jollain kokemusta molemmista, että osaisi antaa vähän suuntaa kun en oikeen osaa päättää kahden väliltä. Aika ei valitettavasti riitä molempiin.
Ikää on 35, painoa vajaa sata, kilpailu ei ole (ainakaan kovalla tasolla) mielessä mutta huvikseen voisi sitäkin kokeilla jos tulee fiilistä että pitää punnita osaamista. Painilajeista ei suoranaisesti ole kokemusta, muksuna jotain höntsäpainia kun isäukko harrastti ja valmensi kreikkalais-roomalaista. Ei tullu itse lähdettyä mukaan. BJJ peruskurssilla olen ollut kerran, mutta loukkaannuin aika alkuvaiheessa, niin kosketus jäi pintapuoliseksi.
Kiitoksia avusta.
Ehdottomasti BJJ.
Vaikka 35v ei mikään muumio vielä olekkaan, niin on Judo nuorten miesten ja naisten laji. Jos olet aloittamassa judon, niin pitäiosi löytää oman ikäistä ja kokoista aloittelijaseuraa ja vieläpä valmentaja joka opettaa asioita aikuisille sopivammin.
BJJ mattopainotteisena sopii huomattavasti paremmin aikuisaloittelijoille.
Olen harrastanut reilu 2 v Krav Magaa. Alkuun pidin mattotekniikoita todella vaikeina. Olen alkanut kiinnostumaan niistä. Painisparrissa harmittaa että touhu menee "räpeltämiseksi" niin että periaatteessa kovalla voimalla yritän päihittää toisen, eikä tekniikasta taida olla oikein tietoakaan. Aina kun on nähnyt oikeasti jonkin sortin painia harrastaneen laittavan jonkun tuosta noin vaan näppärästi pakettiin, on ollut nautinnollista nähdä kun tekniikka on ihmisellä hallussa.
Olenkin mietiskellyt että menisikö vuoden loppupuolikkaalla BJJ:n/lukkopainin peruskurssille. Tässä mietityttää se että sairastan fibromyalgiaa ja sen johdosta viimeiset 3 kk on ollut lähes jatkuvaa alaselän särkyä, sekä toinen polvi vaihtelevan huonossa kunnossa. Iän puolesta nivelrikkokin on mahdollinen, mutta toisaalta fibrokin tekee jos vaikka mitä. 2018 oli molemmat polvet kipeinä lopulta puoli vuotta yhteen putkeen, tuolloin rtg-kuvissa oli "lievät alkavat kulumat", mikä ei tuota kipua selitä ainakaan kokonaan. Fibro selittää.
Minulle on sanottu että paini voisi olla selälle itseasiassa hyväksi. Ja jossain lehdessä juuri oli artikkeli selkäkivuista ja sanottiin ettei selkää liikkumalla rikki saa. Eihän minulla siellä ole sen kummempaa kuin 1998 todettu alaselän nikaman madaltuma, eikä sekään kipuja sinällään aiheuta. Fibro aiheuttaa, tai sitten se altistaa niille.
Selän, polvien ja ajoittain myös ranteiden kiputilojen vuoksi olen jättänyt KM:ssa heitot väliin, etten rasita kaikkia arkoja kohtia yhtäaikaa, uskon että selkähän siinä menisi justiinsa ja saisin taas iänikuisen noidannuolen pahempana. Minulle on sanottu että BJJ:ssa voi keskittyä matolta lähteviin liikesarjoihin, mikä tuntuisi hyvältä kun varsinkin tuon oikean polveni kanssa hermoilen jatkuvasti että ettei nyt sitten mene semmoiseksi että ei tässä taaskaan kunnolla kävellä (joulukuussa jonkin aikaa meni linkatessa).
Peruskurssin haluaisin käydä että saan eräänlaisen intensiivikurssin, mahdollisesti palaan takaisin Kraviin. Mietityttää vaan että onkohan tässä suunnitemassa järkeä.
Brassijujutsulla voi sekä kuntouttaa että viedä selkää huonompaan suuntaan, ihan riippuen siitä miten harjoittelee.
Osa vetäjistä ymmärtää huolellisen lämmittelyn merkityksen, mutta eivät kaikki, eli paljon riippuu vetäjästä miten siitä on apua selän kanssa.
Jos treenaa maltillisesti ja lämmittelee aina huolella niin laji on ok myös selälle. Jos treenaa rajusti ja esim. taistelee aina loppuun asti niin riskit myös selän ja niskan ongelmille kasvaa.
Peruskurssille kannattaa ehdottomasti mennä kokeilemaan miten laji käy omalle kohdalle.
Fibromyalgia ei ole este BJJ:lle/lukkopainille. Päinvastoin. Kuntoilu vähentää fibromyalgian oireita eli kyseessä on sen vaivan (paras) hoitomuoto. Liikunta kannattaa aloittaa varovasti ja vähitellen elimistöä kuunnellen (”start low, go slow”). Elimistölle pitää suoda myös riittävää lepoa ja palautumisaikaa. Fibromyalgiassa kannattaa aktiivisesti pyrkiä välttämään kipuun liittyviä pelkoja. Jos kipu aiheutuu fibromyalgiasta, kyseessä ei ole elimistölle vaarallinen oire. Se ei ole siis "pahaa kipua". Uuden lajin aloittaminen fibromyalgian kanssa on helpommin kuin tehty, mutta monesti aktiivisella liikuntaharrastuksella em. vaivan oireet vähenevät.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Shaolinsi viestistä:
Todella ihmeissään on saanut kipujen kanssa olla kun ikinä niistä ei tiedä ovatko "oikeasti" pahasta. Polveni voisin toki käydä jälleen kuvauttamassa, mutta en tekisi mitään sillä tiedolla jos sanoisivat että on nivelrikko (edennyt). Suotta vain masentaisi.
Uupumus on monien fibrosairaiden mielestä suurin ongelma. Itselleni ei ehkä niinkään. Olen tavallaan "aina väsynyt", joten so what... Adrenaliini tekee terää. Se on ikävää että asiat ei aina meinaa mennä jakeluun kun aivot ei toimi, mutta kyselen sitten (tyhmiä) jos on epävarma olo.
Olen aloittamassa BJJ:n ja kysymyksiini saan varmasti vastauksia seurastanikin, mutta laitetaan nyt tänne ennen ensimmäistä treeniäkään, jos jollain olisi antaa jotakin. Olen siis 45-vuotias immeinen ja heikossa kunnossa, joten ensisijainen syy harrastuksen aloittamiseen on nostaa kuntoa mielenkiintoisen lajin parissa. Toisaalta olen erittäin kilpailuhenkinen ja nuoruudessa harjoitin kilpaurheilua parikymmpiseksi, lähinnä joukkuelajeissa. Tästä syystä myös kilpaileminen kiinnostaa ja kysyisinkin, minkälaista kilpailutoimintaa BJJ:ssa on seniori-ikäisille aloittelijoille? Sen verran realisti olen, että kunto toki pitää saada sopivaan malliin ennen skabailua, mutta tahto on kova.
Lisäksi kysyisin lajinomaisesta lihaskuntoharjoittelusta. Nyt olen 3 viikkoa käynyt salilla tehden ihan perustavanlaatuista 1-jakoista ohjelmaa. Varmaankin nuo keskivartalon lihakset ovat lajissa oleellisen tärkeitä? Jos jollain olisi heittää jotain oivia linkkejä, niin näitä vastaanotetaan mieluusti. Tosin omalla päättelyllä tässä vaiheessa riittää, kun vaan jaksaa voimistaa perusharjoituksella lihaksistoa.
Bjj on oiva kilpalaji aloitettavaksi vanhemmalla iällä. Harjoittelu on suht turvallista ja kilpailuissakin on mahdollista hyvin edetä omalla tasollaan siten että vyösarjoissa pääsee ottelemaan suurin piirtein oman tasoisiaan vastaan. Jos nyt ei seniorialoittelijana heti valtavaa menestystä niittämään niin ainakin antamaan hyvän vastuksen.
Isommissa kisoissa kuten bjj sm kisoissa taitaa olla nykyään myös seniori sarjat erikseen. Salikisoissa sitten kaikenikäiset vyö- ja painoluokittain.
Fysiikan osalta sanoisin että voimasta on hyötyä mutta lajissa ei ole välttämätöntä olla mitenkään erityisen vahva. Itse asiassa ihan kivasti pystyy harjoittelemaan vaikka olisi heikkokin. 45-vuotiaana on hyvä tutkailla omaa palautumistaan ja keventää/vähentää punttia jos ei meinaa palautua lajitreeneistä. Parhaitin lajinomaista voimaa saat kuitenkin lajitreeneistä, kaiken oheisjumpan merkitys kehittymiselle on hyvin pieni, varsinkin aloittelijalla.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan tapsaattori viestistä:
Todella ihmeissään on saanut kipujen kanssa olla kun ikinä niistä ei tiedä ovatko "oikeasti" pahasta. Polveni voisin toki käydä jälleen kuvauttamassa, mutta en tekisi mitään sillä tiedolla jos sanoisivat että on nivelrikko (edennyt). Suotta vain masentaisi.
Uupumus on monien fibrosairaiden mielestä suurin ongelma. Itselleni ei ehkä niinkään. Olen tavallaan "aina väsynyt", joten so what... Adrenaliini tekee terää. Se on ikävää että asiat ei aina meinaa mennä jakeluun kun aivot ei toimi, mutta kyselen sitten (tyhmiä) jos on epävarma olo.
eilen oli asiaa tähän ketjuun muusta ja tätä viestiäsi ohimennen vilkaisin. sitten sattui facebookista tulemaan eteen myös tähän liittyen eli tämmöinen kuin vertaistuki nurkka. Aiheena tänään juurikin fibromyalgia klo 18.
Adrenaliini tekee terää. Se on ikävää että asiat ei aina meinaa mennä jakeluun kun aivot ei toimi, mutta kyselen sitten (tyhmiä) jos on epävarma olo.
Adrenaliini tekee terää. Se on ikävää että asiat ei aina meinaa mennä jakeluun kun aivot ei toimi, mutta kyselen sitten (tyhmiä) jos on epävarma olo.
