En ole edes ehtinyt lukea koko kirjaa, mutta oli pakko kirjoittaa, kun töissä tuli mokoma vastaan. Kirja on vuodelta 1939 ja tekijänä M-O-N-I.
Monet väittävät, että paini on raakaa ja sivistymättömien olioitten rajua kamppailua, joka kehittää ihmisestä säälimättömän voimapesän. Menneinä aikoina annettiin arvoa ihmiselle, jonka ruumiinvoimat olivat suuret. Häntä kunnioitettiin, sillä tiedettiin, että hänellä oli valta käskeä ja komentaa ja toisen täytyi alistua ja taipua. Se oli sen ajan primitiivinen katsantokanta.
Silmiinpistävää kirjassa on heroo'inen homoerotiikka. Georg Lurich niminen atleetti esiintyy kuvassa alasti, ja jostain syystä muutkin urhot on haluttu kuvata mahdollisimman vähissä vaatteissa. Ensin kirjassa kerrotaan suomalaisen painin historista, josta siirrytään painijoiden elämien ja saavutusten kuvailuihin.
Tiedusteluumme, miten Allén harjoitteli, hän vastasi, etteivät hänen aikalaisensa milloinkaan painineen tuntikaupalla, kuten nykyisin on tapana: 40 minuuttia oli pisin painiaika, mutta se aherrettiin tunnontarkasti lepohetkittä. Päähuomio kiinnitettiin heittojen ja vääntöjen kunnolliseen suoritukseen.
Näin kerrotaan luvussa, joka koskee 1874 syntynyttä Carl Allénia. Kaarlo Lehto niminen sankari paini myös Atlantin tuolla puolen. Hänestä mainitaan mm.
Hancockissa hän heinäkuun 4 p:nä kilpaili ns. jäkettipainissa, jossa kummallakin ottelijalla on päällään vankkatekoiset raavelitakit, joissa rintapielissä oli hihnat, joihin painijat kävivät kiinni. Huolimatta siitä, ettei Lehto Aikaisemmin suurestikaan ollut tätä painitapaa harjoitellut, hän kilpailuissa sijoittui toiseksi.
Ihan hauskan oloinen kirja. Tutustukaa ihmeessä, jos tulee vastaan.