Chiburi

[Nijukun]

Petos karkele, eipä ollutkaan. Nyt sirpaloitu jumalankuva. Huijausta kaikki. :evil:

[Jussi Häkkinen]

Nôtô olikin jo sitten elokuvahommia

Njaa, ei nyt ehkä liikaa kuitenkaan. Ei minkään "tyylin" mukainen, mutta voipa olla, että leluilla on keulittu jaappanissakin länkkärien gunspinning-tyyliin. Ja varmaan onkin.

Tyylinmukaiset chiburit, notot jne. kuitenkin ovat vain formalisointeja. Siinä kun katoja luodessa on Horimoto-san demonstroinut, miten Sekigaharassa ravisteli Yamato-sanin paksusuolta biseniläisestään irti, on saattanut sivusta seuranneella Hikiwako-kunilla käydä mielessä, että josko formalisoisi meininkiä vähän vähemmän irstaaseen ja enemmän hovikelpoiseen suuntaan.

[sinappi]

Neljätoista vuotta sitten lukittiin vastaukseksi, että chiburin yksi tarkoitus on nimenmukaisesti ravistaa enimmät veret ihmiseen käytetyn miekan terästä. Vieläkö vastaus raadin mielestä on sama?

Väitän, ettei chiburi toimi enimpienkään verien poistamiseen, ellei miekkaa uita verijoessa. Olen yli kymmenen vuoden rikospaikkoilla käymisen ja eläinten pistämisen kokemuksella sitä mieltä, että teriin jäävä verimäärä on siinä määrin vähäistä ja veren koostumus sellaista, että ravistamisen hyöty miekan terän puhdistamiseen on lähes olematon. Uitetuista riisioljistä miekan terään jäävä vesi ei ole hyvä analogi verelle.

Tunnelman ylläpitämiseksi video, jossa Japanin pojat testaavat jollakin punaisella nesteellä:

[Ars Dimicatio]

Seki Sensein videossa on hyvä pointti: Chiburia ei harrasteta kaikissa kouluissa, joten se tuskin on kovin hyödyllinen tai ainakaan välttämätön osa miekan käyttöä.

Seki epäilee, että kyseessä on puhtaasti julkisia esityksiä varten lisätty pala teatteria katan lopussa.

[Ikkyu]

Useimmissa iaita tekevissä perinteissä on jonkinlainen valmiutta kuvastava (tai joissain miekan kuntoa tarkastava) liike ennen miekan palautusta; harva palauttaa suoraan leikkauksen jälkeen.

Jonkinlainen ravistavaksikin hahmotettava liike soolotekniikoiden lopussa on mukana tietääkseni kaikissa Hayashizaki Shigenobuun opetuslinjansa jäljittävistä kouluista (lukuisat Shinden-ryun ja Eishin-ryun haarat sekä muu Tosan iai; Shin Muso Hayashizaki-ryu ja sukulaiset; Tamiya-ryu; Suio-ryu; jne.). Voisi siis helposti olettaa, että jotain sen tyylistä on ollut alusta (1500-luvulta) asti mukana. Tavallisesti se on näissä kuitenkin asennon avaus viemällä miekka sivuun, jota on hankala edes kuvitella toimivaksi ravistukseksi. Sekin liike videossa on lähes täsmälleen sama, mutta taakse astuen, eikä yhtään vähemmän teatraalinen. Se iso heilautus ohimolta alas, yksi ainoista selvästi ravistavaksi tarkoitetuista versioista, on tunnetusti myöhemmin kehitetty yhdessä perinteessä, jonka kautta se on sitten tullut laajalti tutuksi.

Siitä ei kait ole kovin hyvää tietoa koska liikettä on alettu kutsua veren ravistukseksi. Eishin-ryun vanhoissa teksteissä edellä ensin kuvattua liikettä kutsutaan vain avaamiseksi oikealle, mutta nykyään se tunnetaan pikku- tai sivu-chiburina. Näkisin, että jostain syystä tämä termi on ensin tullut käyttöön vaikutusvaltaisemmissa perinteissä, ja siitä levinnyt (mahdollisesti vasta lähellä nykyaikaa) käteväksi yleisnimitykseksi saman tyylisille liikkeille, vaikka niillä ei perinteissä olisi ollut mitään vereen liittyvää tarkoitusta.

Myös meillä opetetaan, että liike ei ole veren ravistamista varten koska se ei toimi, ja koska oikein leikatessa ei terään pitäisi juurikaan tulla verta. Sen tarkoitus on vapauttaa jännitys käsistä, kropasta ja mielestä leikkaamisen jälkeen, sekä ylläpitää valmiutta palautukseen valmistautuessa.

[Jussi Häkkinen]

Mitä olen possua ja märkää makiwaraa pätkinyt, chiburi on terän putsailuun yhtä tyhjän kanssa. Niin toki on myös teoria siitä, että oikein leikatessa terä säilyisi puhtaana. Ihmiskehossa on muutakin terään tarttuvaa kuin veri ja mähmä lähtee parhaiten rätillä pyyhkimällä.

Olen aina kokenut - ja minulle on opetettu kahdessa tyylissä, kolmannessa tehtiin ilman eri kommentteja - chiburien olevan lähinnä rituaalinomainen juttu. Vastaa osin euromiekkailun formaaleja tervehdyksiä.

[Ikkyu]

Mitä olen possua ja märkää makiwaraa pätkinyt, chiburi on terän putsailuun yhtä tyhjän kanssa. Niin toki on myös teoria siitä, että oikein leikatessa terä säilyisi puhtaana. Ihmiskehossa on muutakin terään tarttuvaa kuin veri ja mähmä lähtee parhaiten rätillä pyyhkimällä.

Mähmän määrä varmaankin riippuu paljon siitä, mihin ja miten tyylin mukainen hyvä leikkaus tehdään; meillä ei ole tapana pätkiä tai halkoa. Tuskin terä siltikään täysin puhtaana säilyisi, mutta pointti on sama: aiempaa päämiestä vapaasti lainaten, "kun leikataan vauhdilla, verta ei virtaavissa määrin tartu terään". Ts. terässä ei ole mitään mikä lähtisi ravistamalla pois, vaikka muita toimenpiteitä voi tarvita.

Jotkut perinteet esittävät tai ihan oikeasti pyyhkivät terän ennen palautusta. Siitä toki ei tarvitse miettiä mitä se tarkoittaa, ja se vaikuttaa ehkä vielä enemmän teatterilta kuin yksinkertaisemmat liikkeet, mutta toki siinäkin voi myös olla sisällä jonkinlainen rituaalinen tilanteesta irtautumisen elementti.

[Jussi Häkkinen]

Rasva noissa mähmissä on ollut vahvimmin esillä, sitä ihmisessäkin on kohtuullisesti. Tarttunut myös rapiireihin. Jonkinlainen määrä muutakin mukana on.

Ja aika jänniä pyyhkimiseleitä olen nähnyt myös. No, selviääpä niistä aina missä nenäliinaa tyylin perinteen mukaisesti kannetaan...

[sinappi]

Haluaisin nähdä ritualisoidun version siitä, kun miekka on hakattu niin mutkalle, että saya täytyy murtaa miekan palauttamiseksi tuppeen.

[Kari Aittomäki]

Hyvin kiintoisa ketju, kiitos.

Chiburia on käytetty elokuva-korostuksena leffassa 13 assassiinia.
Siinä loppuvaiheessa kun kapinallispomo, vanha mestari kohtaa kaksintaistelussa vanhan luokkakaverinsa, yhtätaitavan ja yhtä päättäväisen.
Hän pyyhkii teränsä puhtaaksi arkisesti kyynästaipeen hihaansa.
Se on varmaankin viittaus johonkin, toimii hienosti. Hahmo on upea.

Yhtä upea on loppuhahmo, tuhon ja kuoleman keskellä äimäilevä viimeinen eloonjäänyt, mainitun jefen sukulaispoika.
Kertoo luopuvansa samurailuokastaan ja tekee aseen poisheittoeleen.. mutta liike muuttuu chiburiksi, kun ikäänkuin käsi ei suostuisi päästämään katanasta irti.

Se hymy, se verentahrima ja rapainen ja helevetillisen komia sälli, miekka yhä kädessään.
Takashi Miike on aikamoinen.

Eli oisko chiburi uloskirjautuminen tilanteesta ikäänkuin?
Valmiuden silti säilyessä.

Eräänlainen tyyntymiskeino siis.
Mulla oli joskus vaikeuksia päättäytyä että tanssi on ohi ja nyt pitis alkaa olla normaalikäytöksinen.
semmosta

[Ikkyu]

Eli oisko chiburi uloskirjautuminen tilanteesta ikäänkuin?
Valmiuden silti säilyessä.

Eräänlainen tyyntymiskeino siis.

Minusta kyse on nimenomaan tästä. Itse olen huomannut ihan normitreeneissäkin että kun tekee paritekniikkaa intensiteetillä, on lopulliseen leikkaukseen helppo jäädä "jumiin" kaikkensa antaneena ja unohtaa miten siitä siirrytään eteenpäin. Lyhyt, rituaalinen irrotus auttaa tähän, ikään kuin ravistaen koko tapahtuman pois harteilta.

Joillain perinteillä on pitempiä rituaaleja tarkastaa ja pyyhkiä miekka, jotka varmasti auttavat rauhoittumaan ja viemään keskittymistä takaisin arkipäiväisiin asioihin. Niissä toki pitää olettaa, että tilanne on oikeasti turvallinen.

[Ile]

Heh. Miekan ravistelusta pään pyörittelyyn.

Aikanaan pitkän tien koryusta ”rbsd”-maailmaan kulkeneena tuli edellisistä viestisteistä vahva assosiaatio siihen, miten esim. Krav magassa irrottaudutaan tilanteesta varsinaisen ”tekniikan” jälkeen, ja miten se vapaamuotoinen tilanteen ja ympäristön havainnointi helposti muuttuu maneeriksi.