oodi

[Kari Aittomäki]

Tämä kertoo kenties ihanimmasta aseesta jolla olen päässy pruilauttelemaan.

The Sten Gun

You wicked piece of vicious tin!
Call you a gun? Don't make me grin.
You're just a bloated piece of pipe.
You couldn't hit a hunk of tripe.
But when you're with me in the night,
I'll tell you pal, you're just alright!

Each day I wipe you free of dirt.
Your dratted corners tear my shirt.
I cuss at you and call you names,
You're much more trouble than my dames.
But boy, do I love to hear you yammer
When you 're spitting lead in a business manner.

You conceited pile of salvage junk.
I think this prowess talk is bunk.
Yet if I want a wall of lead
Thrown at some Jerry's head
It is to you I raise my hat;
You're a damn good pal...
You silly gat!

Ode to a Sten Gun by Gunner. S.N. Teed

http://www.fmft.net/Sub Machine Gun" onclick="window.open(this.href);return false; ... %209mm.jpg

Ylipotkija: Ylileveä kuva muutettu linkiksi.

[Kari Aittomäki]

Eihän se oo ylileveä yhtään!
Itte oot ylileveä!

[MtJ]

Konepistoolin historiaa ja alla lainaus miten sillä ammutaan;

http://guns.connect.fi/gow/berg2.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Vuonna 1918 julkaistun "ohjevihkon" neuvoma "Mähfeuer" (=niittotuli) ammutaan pidellen asetta kyljellään, hylsyaukko alaspäin. Aseen rekyyli kääntää piipunsuuta sivusuuntaan. Ampuja kontrolloi tätä sivusiirtymää, mutta ei varsinaisesti vastusta sitä. Rynnäkköä torjuttaessa voitiin ampua (ainakin teoriassa) täysi rumpulippaallinen yhtenä sarjana, aikaansaaden 100 metrin etäisyydelle 3.5 sekunnin aikana 15 metrin levyinen sulkutuliverho. Menetelmää sovellettiin jo "pikapistooleja" käytettäessä, joten se ei ole kiinalainen keksintö 1930-luvulta, vaan tunnettu jo vuoden 1915 tienoilla Euroopassa. Kuuluisin "TIKKAKOSKEN MANNEKIINI", VILJAM PYLKÄS, suosi niittotulta muunmuassa Lobshaja Goran kahakan aikana, jolloin hän niitti parin lippaanlataajan avustamana satamiehisen vihollisosaston "na pod slojo" (= "pohjakerrokseen"; hautaan. Venäjää. Latojan huomautus). Laskettuja "varmoja kaatoja" listattiin yli 80. Aseen käyttötaktiikan Pylkäs selosti vasta vanhoilla päivillään antamassaan radiohaastattelussa. Taitava konepistooliampuja ei tähtäimiä tarvinnut, vaan pelkän "tuntuman" aseeseensa.

[Kari Aittomäki]

Muistanpa kun sain käsiini tään version ruimauttelijasta

Voi yäk. Ei luonnetta lainkaan, aivan liian täydellinen peli.

Tämä oli aika nasta kyllä..


ja tää oli varsinainen villikissa.


Tätä en ole päässy hypistään, mutta.. hei, Tommygun.


Mutta nyt sitte. Asento, katse tonnepäin, ilmoitan:
Suomi-konepistooli!


Suomiruuttaaja se on sympaattisin kaikista masiinapistooleista.
Muistan kun inttiaikaan-82 oltiin Oulun messuilla SA-Int-alueella hommissa, nakikseni tuli eräänä iltapäivänä asepisteen esittelijävartijana toiminta.
Tontille tuli sellanen hyväkuntosen näkönen iäkkäämpi pukuveikko vaimoineen, alko ylistää Suomipyssöä.. ja kertomaan kuinka hän kerran joutu saman vuorokauden aikana vaihtaan piipun kaksi kertaa, senverran peli nimittäin kuumeni ryssiä torjuttaessa.
Kaverini, upseerikokelas alko jotain narista rynnäkkökiväärin ominaisuuksista..
Minä kattelin äijää, napsautin asennon, vedin lippaan ja otin Suomipojan telineestään ja ojensin Äijän käteen.
- Ase on yhtä tehokas kuin käyttäjänsä, vai mitä?
Äijä piteli..
on aika vaikea kuvailla sitä tunnemyrskyä mikä niillä kokeneilla kasvoilla kävi, mutta ne kuhmuraiset kädet tarkasti aseen sennäkösesti että se toimi oli tullut tehtyä ja monasti sittenkin.
Kädet muistaa aseen, niin se menee.
Se oli oikeesti aika hienoa katella. Suomi-kp oli niissä kopruissa kyllä niin kotipesässä kuin ollavoi.

Ja voi jesus mä sain hirveet huudot komppaniassa.
Kun annoin aseen siviilin käteen, kyseinen koksu kun vasikoi.
Yritin siinä selvittää että kysessä ei suinkaan ollut siviili..
Mutta siihen aikaan veteraanit ei ollu siinä asemassa kuin nykyään.

näin

[Kuhmu]

Mutta nyt sitte. Asento, katse tonnepäin, ilmoitan:
Suomi-konepistooli!


Suomiruuttaaja se on sympaattisin kaikista masiinapistooleista.
Muistan kun inttiaikaan-82 oltiin Oulun messuilla SA-Int-alueella hommissa, nakikseni tuli eräänä iltapäivänä asepisteen esittelijävartijana toiminta.
Tontille tuli sellanen hyväkuntosen näkönen iäkkäämpi pukuveikko vaimoineen, alko ylistää Suomipyssöä.. ja kertomaan kuinka hän kerran joutu saman vuorokauden aikana vaihtaan piipun kaksi kertaa, senverran peli nimittäin kuumeni ryssiä torjuttaessa.
Kaverini, upseerikokelas alko jotain narista rynnäkkökiväärin ominaisuuksista..
Minä kattelin äijää, napsautin asennon, vedin lippaan ja otin Suomipojan telineestään ja ojensin Äijän käteen.
- Ase on yhtä tehokas kuin käyttäjänsä, vai mitä?
Äijä piteli..
on aika vaikea kuvailla sitä tunnemyrskyä mikä niillä kokeneilla kasvoilla kävi, mutta ne kuhmuraiset kädet tarkasti aseen sennäkösesti että se toimi oli tullut tehtyä ja monasti sittenkin.
Kädet muistaa aseen, niin se menee.
Se oli oikeesti aika hienoa katella. Suomi-kp oli niissä kopruissa kyllä niin kotipesässä kuin ollavoi.

Ja voi jesus mä sain hirveet huudot komppaniassa.
Kun annoin aseen siviilin käteen, kyseinen koksu kun vasikoi.
Yritin siinä selvittää että kysessä ei suinkaan ollut siviili..
Mutta siihen aikaan veteraanit ei ollu siinä asemassa kuin nykyään.

näin

Tunnut osaavan järjestää ihmisille syvälle luotaavia arvoa antavia elämyksiä, kuten sen vanhan jermun lähtö tämän lisäksi siellä vanhain kodissa. Osu!

[MtJ]

Suomiruuttaaja se on sympaattisin kaikista masiinapistooleista.

Lisäksi se on pirullisen tarkka. Kts. esim.
http://guns.connect.fi/gow/suomikp2.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Valittuja paloja;

Taitavimmat erämiehet ampuivat metsäkanalintuja lentoonkin konepistoolilla "haulikkohollille tai jopa vielä pidemmille etäisyyksille." KNUT PIPPING mainitsee, kirjana julkaistussa tutkielmassaan "KOMPPANIA PIENOISYHTEISKUNTANA", oravien ammunnan aivan ohimennen - arkipäiväisenä askareena. Veteraanien haastattelut ovat sittemmin tuoneet lisävahvistusta uskomattomalta kuulostaneeseen mainintaan - ja ammuttiinhan toki oravia aikoinaan myös jalkajousen kolkka-nuolilla, ilman minkäänlaisen tähtäimen apua.

Kuvateksti alempaa (toisessa kuvassa on tauluun ammuttu sarjatulta);

Kymmenen kertatulilaukauksen osumakuvio ammuttuna tuelta 100 metriin. Seitsemän laukausta alle 30 mm:n "kasassa".

Ja edelleen kuvatekstejä alempaa;

"Kaksitoista vainajaa minuutissa" oli hyvinkin totuudenmukainen vastaus, kun joltain Talvisodan veteraanilta tiedusteltiin KP/-31:n käytännöllistä tulinopeutta... Kuvan esittämästä oikeanpuoleisesta maalitaulusta voidaan laskea 43 - 44 välittömästi tappavaa osumaa, ja hieman ohi tai yli menneistäkin olisivat useimmat kohtalokkaita lyhyen viiveen jälkeen, taikka vähintään taistelukyvyttömäksi heti lamauttavia. TIKKAKOSKI Oy:n esittelykirjasessa tyydytään lakooniseen mainintaan: "Virallisissa vastaanottokokeiluissa ammuttu taulu. Matka 100 m. 50 laukausta kestotulta; tuelta." Laukaussarjojen kestoa ei ole muistettu mainita, mutta vuonna 1942 ne olivat yleensä jo yli viisi laukausta per päräys, koska konepistoolia käytettiin tositoimissa kuin taisteluhaulikkoa: Sarjoja ammuttaessa ei tähtäimiä käytetty lainkaan, ja laukaukset suunnattiin vastustajan vartaloon, eikä päähän, kuten ampumaradalla voitiin tehdä häiriöttömissä olosuhteissa: Pahvinen taulu kun ei ampunut takaisin..!

[Kari Aittomäki]

Kiitoksia Mtj, olipas vallan mainiot sivut!
Mä olen käsitellyt Suomi-kpta vain sen yhden koulutuspäivän ajan, mutta se tuntuu käsiin heti jotenkin niin todella luontevalta, aseelta.
Ja oli tosiaan hemmetin tarkka, heti kun pääsi vehkeen luonteen kanssa saman pöydän ääreen, sopimukseen, synkaan.
Rinne-rento-rytmi sano mun laskettelunohjaaja opasteeksi aikanaan, saman vois sanoo ruuttaajien kanssa pelailusta.
Tosin laskettelukokeilut tuli mulle paljon myöhemmin kuin masiinapistoolit. Duh.

Stenistä tykkäsin sen historian ja yksinkertaisen rakenteen ja saman aseentunnun takia, se peli on tarkoitettu sotahommiin.. niinku oikeesti.
Tätä ei kai pitäs sanoa, mutta kuvittelisin että tässä tytössä

on samaa tuntua kertaa10.
Hugo Schmeisserin versio sarjoja ampuvasta pistoolista on edelleen..
aikamoinen.
Sakemannit osaa, oon kerran pitänyt Lügeria kädessä ja olihan se kyllä käteen tarkotettu vehjes, vähänku kukri tai tanto tai helapää.
Pahan estetiikkaa.
Jota ei kyllä välittyny heklerköhistä sitte enään.

Vaikka jos oikea paikka tulis, kyllä mä hecklerkochin ottasin.
Mutta ei se oo, ei siinä ole semmosta hyrinää kuin noissa vanhemmissa.
Vain tehot.
Scheisse.


Kuhmu, kiitosta vaan.
Se oli vahva tilanne kaikkiaan, se silloin +kuusissakymmenissään ollut korpisoturi tosiaan... no, siinä jälleennäkemisessä aseen ja miehen välillä ei ollut mitään muodikasta post-traumatiikkaa, ihan iloa pelkkää.
Hän oli hyväkuntoinen, pienikokoinen, sitkaanlihaksikasta sorttia. Työmies muttei sekatyömies, ammattimies jollain saralla. Ei kulunut.
Erittäin luultavasti elossa tänäänkin.

edit..
Olin kyllä ylpeä siitä, että kun tää pariskunta teki (vaimonperkeleen hoputtamana) sitä lähtöä, tää veteraani katso mua.. aika moniselitteisesti, mutta teki sellasia aikomusliikkeitä jotta sen ois tehny mieli tervehtiä jotenkinsotilaallisesti eli kiittää.
Mutta ku se akka siinä nyki niin vaan jäkisty miltei asentoon ja nyökkäs lyhyesti.
Tuntu hyvältä, vähä niinku sellaselta luottamuslauseelta.
Mä vedin luonnollisesti särmästi lippaan. Että ei huolta, kyllä me toppuuttelemme jos tänne joku meinaa tunkea.. Nukkukaa rauhassa. Kyllä sille Soihdulle löytyy kantajia yhä.

Ja muita semmosia asioita yritin sisällyttää olemukseni sanattomaan viestintään.
Senverta väkevä kohtaamine oli että komppaniahuutaminen meni käkätellen, vasikkakoksun uitin myöhemmässä vaiheessa.
Hähä.

[Saunatonttu]

Eipä ollut tuo koksu tilanteen tasalla olleskaan.... Onneksi kävi uimassa... 8-)

Kyllä nuo herrat, jotka ovat tosissaan jotain tehneet eivätkä vain puheissaan, ovat omaa rotuaan. Tuon pariskunnan kauniimpi osapuoli ei tainnut oikein tajuta mieheensä ladattuja juttuja. Hänellä varmaan oli kiire katsomaan kippoja ja kuppeja sekä rätei ja lumpui...

Itsellä myös kokemusta varusmiesajalta tuosta miehenpudottajasta. Kouluttajamme oli oikea pelimies ja kaukopartiomies alenevassa polvessa. Päivä oli liian lyhyt aiheelle... tarinaa tuli aseen ominaisuuksista aidoista tilanteista. Jäi pikkuisen harmittamaan, kun oli kesä eikä päästy testaamaan suksilta vauhdista ampumista...

[Paappa]

Minä olen sitä polvea että pääsin Suomi-kp:lla armeniassa ihan ampumaan. Yksittäislaukauksilla tarkempi kuin rynnäri on muistikuvani. Kuin pienoiskiväärillä ampuisi eli rekyyli melko olematon. Johtuu varmaan suurehkosta painosta. Eikös tuon lukkokin ole aika massiivinen pötkylä mikä kai sekin syö rekyyliä?

[Mjölnir]

Minä olen sitä polvea että pääsin Suomi-kp:lla armeniassa ihan ampumaan. Yksittäislaukauksilla tarkempi kuin rynnäri on muistikuvani. Kuin pienoiskiväärillä ampuisi eli rekyyli melko olematon. Johtuu varmaan suurehkosta painosta. Eikös tuon lukkokin ole aika massiivinen pötkylä mikä kai sekin syö rekyyliä?

Juu, ja koska se ampuu avoimella lukolla, isomassainen lukko syöksyy liipaisun yhteydessä eteen ja massaa siirtyy rekyyliä kompensoimaan

[Saunatonttu]

Ampumisesta jäänyt mieleen pehmeys verrattuna rynnäkkökivääriin. Mukava peli oli käpistellä ja tehdä tuttavuutta.

[MtJ]

Tuli mieleen tuosta avoimelta lukolta ampumisesta, että onko konstruktio vikaherkempi vai miksi ideaa ei ole sovellettu monessakaan nykyaseessa? Onko edes yhtään kp:tä tai vastaavaa nykyasetta avoimelta lukolta ampuvana?

Ysimillinenhän olisi varsin mainio metsästyspatruuna pienriistalle pitkässä aseessa useastakin syystä. Näitä ei vaan liiemmälti ole saatavana. Kenties sisäpiippuna voisi löytyä esim. haulikkoon, vaan itsenäisinä aseina vähemmän.

[Mjölnir]

Tuli mieleen tuosta avoimelta lukolta ampumisesta, että onko konstruktio vikaherkempi vai miksi ideaa ei ole sovellettu monessakaan nykyaseessa? Onko edes yhtään kp:tä tai vastaavaa nykyasetta avoimelta lukolta ampuvana?

Ysimillinenhän olisi varsin mainio metsästyspatruuna pienriistalle pitkässä aseessa useastakin syystä. Näitä ei vaan liiemmälti ole saatavana. Kenties sisäpiippuna voisi löytyä esim. haulikkoon, vaan itsenäisinä aseina vähemmän.

Nykykonstruktioista en ole löytänyt avoimella lukolla ampuvaa. Saattaa olla, että häiriöherkkyys vaikuttaa, mutta lisäksi ensimmäisen laukauksen "epätarkkuus", kun ase nytkähtää liipastessa eteenpäin lukon syöksyessä.

Jatimatic yritti tuoda asetta markkinoille maailmalle, mutta ei missään vaiheessa lyönyt läpi, koska avoimen lukon konstruktio oli "aikansa elänyt" noihin aikoihin.

[Mika]

Tuli Mölkyn viestistä mieleen kysyä yhtä asiaa. Mitä tälle tapahtui?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jatimatic" onclick="window.open(this.href);return false;

Tuolta pääsee muuallekin, kuten huomaatte. En tiedä kuinka tosi tämä tarina on, mutta kieltämättä hieman kismittää lukea moista.

50 vuotta sitten suunnitellun Onni-pistoolin valmistuslisenssiä oli sen suunnittelija, iisalmelainen ONNI TASKINEN, kaupannut useammallekin keski-eurooppalaiselle asetehtaalle, muunmuassa sveitsiläiselle HÄMMERLIlle. Omalaatuisen näköinen ase ei kuitenkaan herättänyt kiinnostusta tehtaiden dipl. insinöörien keskuudessa, ennenkuin venäläiset "Ansioituneet Urheilun Mestarit" alkoivat sivuta silloista maailmanennätystä Rekordeillaan. ISU/UIT:lle tuli kiire kieltää sellaisten aseiden käyttö, joiden piipun keskilinja suuntautuu ampujan peukalonhangan alapuolelle.

[MtJ]

Jatimaticin tarina;
http://guns.connect.fi/gow/kysvast39.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Keksijä, Jali Timari;
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jali_Timari" onclick="window.open(this.href);return false;