Jussi Häkkinen kirjoitti:
Saattaa muuten myös olla, että tunnen henkilön, jonka johdosta Suomessa osa senseistä on ottanut liiankin varovaisen kannan miekkojen pituuteen ja painoon.
Haluatko paljastaa....?
Itse olen ollut kuvioissa vuodesta 2000 ja mitään liian varovaista kantaa miekkojen pituuksiin ja painoihin en havainnut. Kokemuksen mukanaan tuoma varoittava ja ohjaava järjen ääni tosin kajahteli välillä opettajien leukaperistä. Aloitin itse harjoitteluni liian raskaalla miekalla, ja jouduin pitämään kuukausien mittaisen treenitauon rasitusvamman vuoksi. Myös tekninen edistyminen otti osumaa koska piti treenata sopivan miekan sijaan "coolilla dotanukilla". Ongelmien ohi mentyä ja harjoittelun järkeistymisen myötä dotanukikin alkoi sitten sopimaan näppiin. Sen muistan kyllä, että moni muukin MSR:n treenaaja harjoitteli
tasoonsa nähden aivan liian pitkällä miekalla ja painavalla miekalla. Jos liian raskaan harjoitusvälineen heiluttelu tuo vain positiivisia tuloksia, niin miksi esim. karatessa ei harjoitella heti alkuun kaikkia tekniikoita ja treenejä nilkka ja rannepainojen kanssa? Sehän lisäisi vaan kropan hallintaa ja lajivoimaa...vai lisäisikö? Kyllä, jossakin vaiheessa tämän tyyppinen painoharjoittelu tuo varmasti potkua treeniin ja kehittymiseen...mutta että koko ajan? Njääh.
Mutta mutta, liian lyhkäinenkään ei miekan pitäisi olla. Pituus ja paino siis kehon mittasuhteisiin sekä henkilön ominaisuuksiin nähden sopivaksi. Tämä on tärkeää varsinkin alussa.
Jussi Häkkinen kirjoitti:
Takada-sensein huomautus sairastelun jälkeen treenaamaan palanneelle voi olla lähtenyt vähän käsistä...
Tämä huomautus jonka minä kuulin tapahtui yleisesti, ja se oli tarkoitettu kaikille harjoittelijoille. Noin asian ymmärsin, mutta voinhan sen vielä tarkistaa.
Noin yleisesti: (olen halavattu taas kuumeessa :evil: , joten tajunnanvirtakytkin saattaa hiukan luistaa)
Ei pidä kuitenkaan erehtyä luulemaan, että kukaan olisi velvollinen sanelemaan kellekään minkälaisella miekalla tulisi harjoitella. Ei kukaan ole kieltänyt itselle sopimattomalla miekalla harjoittelua. Harjoittelijahan tilaa juuri sellaisen miekan kun haluaa...mutta tarvittaessa kärsii sitten seuraukset.
Lisäksi sellainen ajatusleikki, että "miksi noi käyttää tollaisia me tällasia ja sit nuo vielä tuollasia miekkojaa....traanaahan noikin tossa(tosa?
) tyylissä tollasilla miekoilla miks me ei...".
Ei noin. Tyylille(tai haaralle) ominainen miekankäyttötapa, käyttötarkoitus ja harjoittelijan ominaisuudet määrittelee sen millaisella astalolla treenataan. Monet koryut opettaa, että miekkaa pitää pystyä käyttämään olipa se sitten pitkä, pätkä, ohkanen tai paksu. Eli kun saa jonkin järjen rajoissa mittojensa puolesta olevan astalon käteensä, periaatteiden toteuttaminen tekniikoiden kautta pitää onnistua. Mutta koryu harjoittelun tarkoitushan lienee tietääkseni nimenomaan periaatteiden toteuttaminen järkevästi ja tilanteeseen sopivasti. Modernissa iaidossa voikin sitten olla toisenlaisia päämääriä.
"...ja sit o-chiburi..ssslllbbrruuuiiittzzzzchhlll...grrlöäääHHHhhh...MIT VIT..??!! MEDIIIIIIIIC!!!!!!"
