Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Kysyin tuolta omaan pienariini custom-tukkia, hinta oli 139$ eli ei nyt vararikkoon asti vie. Kotimainen samanlainen maksaa 450 euroa
Toimitusaika tosin on pitkä. 10-13 viikkoa. Mutta mulla ei ole kiire. Tuosta rahasta tulee tulleja ja toimituskuluja jotakuinkin 50 euroa päälle, eli lopullinen hinta lienee siellä 170 euron tuntumassa kotiin tuotuna.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Hirvenpyyntiin olisi kiinnostava hommata kaksoisluotipiiput, haulikkona on Tikka 512SD ja siihen olisi saatavilla mukavaa hirvikaliberia, kuten 9,3x74R. Taittuva piippuiseen mielestäni on laippakantaiset parhaimmat ja luotettavimmat. Sitten kun vielä optiikaksi hommaisi valopisteellisen pienisuurennoksellisen kiikarin, niin unelmien hirvipeli olisi valmis.
Kaksoisluodikon kätevä puoli on toisen laukauksen helppo lähtö, eikä sitä enempää tulivoimaa hirvestyksessä tarvita. Pulttilukkoisella ammuttaessa moni latausta tehdessä purkaa asennon ja katsoo patruunan menoa piippuun. Eräällä kaverilla pari vuotta sitten oli naaras kahden vasan kera tulossa passiin ja jamppa ampui takimmaista vasaa. Ladatessa katseli patruunaa ja kun oli ladannut huomasi, että vasa juokseekin vielä! Kivääri puhui jälleen ja vasa heitti kuperkeikan ja ei kun pistämään... No, suolistettuaan hemmo katseli hirvien tulosuuntaan ja huomasi tumman möykyn hirvien tulosuunnassa. Mentyään katsomaan, paljastuikin ensimmäisen vasan saaneen hyvän rankaosuman ja pudonneen paikalleen!
Laukaistessa oli jantteri todennäköisesti räpäyttänyt silmiään ja purkanut asennon ilman jälkipitoa ja siten kaato jäikin huomaamatta. Tuplakiväärillä voisen mahdollisuus olisi pienempi.
Kaikkea sitä sattuukin ja kun tarpeeksi sattuu, niin siihen tottuu...
Mosa, minulla vähän samantyylinen lähestyminen metsästykseen. 8-)
Suojeluskuntain asepajan pystykorva M28-30. Tosin sodan jälkeen kyseinen kivääri muutettu kaliberiin 8.2X53R, mikä harmittaa kyllä jonkin verran nykyään. Aseessa on pieni tukinvaihtoprojekti kesken, kun alkuperäinen on käytössä haljennut, eikä ole enää ampumakuntoinen. Sain hankittua "uutta vastaavan" m-39 pystykorvan tukin ja ajattelin koota näistä ampumakelpoisen kiväärin.
Vähän ovat puuosat tummuneet ajan kanssa ja jollain aineella ne pitäisi myös pintakäsitellä. Suunnitelmissa on hioa hiekkapaperilla tukkia ja sitten petsata tukki punertavanruskeaksi, kuten alkuperäinen kiväärintukki. Sitten vielä jollain aineella suojata pinta. Vaihtoehtoina kaiketi lakka tai jokin vaha. Pystyisikö joku heittämään ehdotuksia, millaisia aineita kannattaisi maalikaupasta etsiä?
Tuomo
War does not determine who is right- only who is left.
Unohda lakka ja vaha, saat tehdä ihan liikaa töitä pienenkin kolhun tultua.
Hyvin öljytty tukki on kaikkein paras meidän ankarissa oloissa, eikä sen kanssa voi ryssiä, tarpeeksi vaan tavaraa pinnalle.
Osta ihan pellavaöljyä, puutärpättiä ja väripetsijauhetta tai pastaa. Sekoitussuhde 80% öljyä ja 20% tärpättiä. Väriä lisäät toki sitten erikseen tälle pohjalle. Kokeile joihinkin palikoihin ensin, jotta saat haluamasi sävyn syntymään. Kokemuksesta voin sanoa, että on jopa vaikeaa tehdä liian tummaa.
Käsittele tällä sekoitukella tukki ainakin 3 - 4 kertaa. Kuivata tukkia ainakin viikko, eikä haittaa vaikka kävisi välillä saunassakin ym lämpimässä paikassa. Pistä väripetsin määrä ylös ja aina tarpeen vaatiessa, laita uusi käsittely, pyssyihin kun ruukkaa tulemaan viiruja ja kolhuja rämeitä rämpiessä.
Ralle, tuleeko mieleen halpoja tukintekijöitä Suomesta? Juuri tuli vastaus tuolta aiemmasta linkistä, että kyseiseen .22lr mallliin ei tukkia saa.
Olen viritellyt tuota pyssyä jo monta vuotta, joten en viitsisi alkaa konstruktiota hakemaan uusiksi. Oulusta tarjosivat tukkia 450 euroon, onko tuo minimi mitä Suomesta löytyy? Tarvitsisin perustukin poskipakalla, sen ei tarvitse edes olla säädettävä. (lähinnä tukki, jolla saisi tähtäyslinjan fiksummaksi, täydellistä en hae)
Entäs muut, löytyisikö halpoja tukintekijöitä? Tekisin jopa sen itse, mutta yksinkertaisesti ei vaan aika riitä nyt.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Jeah, pläräsin midway suomea. Siis Voere 2107 on sama, eli Mauser 105.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Ralle Ryökäle kirjoitti:
Osta ihan pellavaöljyä, puutärpättiä ja väripetsijauhetta tai pastaa.
Kannattaa sitten muistaa että pellavaöljyrätti on itsesyttyvä. Kaikki trasselit, rätit jne. joissa on pellavaöljyä kannattaa polttaa hallitusti.
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)
Ralle Ryökäle kirjoitti:
Yleiskalipereina 308 tai 30 - 06 ovat erittäin hyviä vaihtoehtoja, itse ottaisin jälkimmäisen suuremman pelivaran vuoksi.
Huonoja kivääreitä ei juuri ole Suomessa uutena edes myynnissä. Blazer, Sako, Tikka, CZ, Browning, Benelli, ovat erinomaisia ja laadukkaita välineitä, jotka oikein käytettyinä ja huollettuina kestävät isältä pojalle.
Mitenkäs paljon luulet että sitä pelivaraa on enemmän .30- 06 kuin .308?
Vitaali osuma alue ei muutu ja molempien risuherkkyys on täysin samaa luokkaa.
Puhuin kesällä erään (erämessut) suomalaisen pitkänlinjan metsästäjän kanssa joka oli juuri ollut vähän rahakkaammalla safarilla. Mies sitten näytti mitä oli tarttunut reissulta mukaan ja pyysi minua sitten arvaamaan mikä kaliberi oli ollut käytössä (kuvia oli Kuduista, Keihäsantiloopista, Gnusta ja olipa hän vielä Leijonankin ampunut) äijä oli ampunut kaikki edellämainitut .308 oma arvaukseni oli tietenkin .450 Gibbs.
Taisi mennä kaliberit sekaisin,sillä ainakin mielestäni 308 on paljon halvempi kuin 30-06. 308 saa Nato ylijäämää tosi halvalla ja myös itänaapurin rautavaippaa. Sama tilanne hinnan suhteen on myös kotimaisten merkkien suhteen.
Pikkuisen enemmän tehoja saa toki 30-06:n, mutta ei se niin kovin suuri ole, lisäksi 308 on miellyttävämpi ampua ja siten sillä kokemattomampi ampuu tarkemmin.
Itse olen tähän asti elämääni elänyt siinä uskossa, että .308 on 30-06:sta kalliimpaa, liekö sitten käynyt väärissä kaupoissa Riippuu myös siitä, ostaako patruunoita rata-vai metsästyskäyttöön.
EDIT
Olen muuten käynyt väärissä kaupoissa, googletuksen perusteella 30-06 ON kalliimpaa ja on han tuo ihan järkeenkäypää, isompi patruuna=korkeampi hinta...
"Kun lampaat eksyvät vuorille, ne huutavat. Joskus tulee emo. Joskus susi."
Ralle Ryökäle kirjoitti:
Yleiskalipereina 308 tai 30 - 06 ovat erittäin hyviä vaihtoehtoja, itse ottaisin jälkimmäisen suuremman pelivaran vuoksi.
Huonoja kivääreitä ei juuri ole Suomessa uutena edes myynnissä. Blazer, Sako, Tikka, CZ, Browning, Benelli, ovat erinomaisia ja laadukkaita välineitä, jotka oikein käytettyinä ja huollettuina kestävät isältä pojalle.
Mitenkäs paljon luulet että sitä pelivaraa on enemmän .30- 06 kuin .308?
Vitaali osuma alue ei muutu ja molempien risuherkkyys on täysin samaa luokkaa.
Puhuin kesällä erään (erämessut) suomalaisen pitkänlinjan metsästäjän kanssa joka oli juuri ollut vähän rahakkaammalla safarilla. Mies sitten näytti mitä oli tarttunut reissulta mukaan ja pyysi minua sitten arvaamaan mikä kaliberi oli ollut käytössä (kuvia oli Kuduista, Keihäsantiloopista, Gnusta ja olipa hän vielä Leijonankin ampunut) äijä oli ampunut kaikki edellämainitut .308 oma arvaukseni oli tietenkin .450 Gibbs.
Suurempi pelivara tulee mielestäni 30-06 suoremmasta lentoradasta, ei niinkään tehosta. Kaikki 30cal eli 7,62 kaliperit ovat mielestäni yhtä risuherkkiä. Suorempi lentorata palvelee eniten pienriistan metsästäjää, ei niinkään hirvimiestä. Täytyy kuitenkin mainita, että 30-06 sentin pidempi hylsy mahdollistaa myös mainittavasti tehokkaammat lataukset, varsinkin itse-ladatessa. Onhan se nähty että tehokkaammat paukut kaatavat nopeammin ja kaikki hyvin sijoitetut kaatavat jokatapauksessa. Kauriit ja peurat, jotka ovat vaikkapa pellolla nimeäisin myös edun piiriin. Pelivaraa tulee myös runsaamman latausvalikoiman kautta, tekipä mitä tahansa.
Sanottakoon kuitenkin näin.. Jos on kyseessä taitava kiväärin käyttäjä ja tähtää yli 75m hirveä, on aivan sama kumpi kaliperi on kysymyksessä jos tajuaa tähdätä rangan kohtaan keuhkojen ja muun vitaali alueen yläpuolelle. Siihen jää vaikka holli olisi 350 metriä.
Pelivaralla tarkoitan nimenomaan monikäyttöisyyttä. Rinnastaisin 30-06:en käsiaseissa 357-magnumiin, jossa on myöskin mielettömän laaja kirjo eri latausvaihtoehtoja.
Tietääköhän kukaan, millä aineella on armeijalle valmistettujen M39 kiväärien varaosatukit käsitelty valmistusvaiheessa? Noiden puuosien pitäisi olla alkuperäisiä (ehkä 40-70 luvulta?), ei siis uustuotantoa.
Aloin hiomaan tukkia hiomapaperilla ja oikeastaan vasta siinä vaiheessa huomasin että se on valmiiksi pintakäsitelty. Alkuperäiset hiontajäljet ovat jääneet piiloon "käsittelyssä" ja hieman öljymäinen/vahamainen pinta puussa tuntuu.
Nyt ihmettelen sitä, että voiko tuota enään muulla aineella käsitellä kuin alkuperäisellä (öljyllä)?
PS. Täytyy varmaan vielä sunnuntaina kysellä tuolla Tamarms 2009 messuilla asiasta.
Tuomo
War does not determine who is right- only who is left.
ja on han tuo ihan järkeenkäypää, isompi patruuna=korkeampi hinta...