Keskustelua aseista, asetekniikoista ja aseilla harjoittelusta
✋:Mainokset pitävät Potkun linjoilla. Sinäkin vähintään välillisesti hyödyt niistä, koska selailet Potkua parhaillaan. Ole siis hyvä ja salli Ad Block -ohjelmasi näyttää mainokset Potkussa. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton leiska. Kiitos kun ymmärrät. 🙂
Noita shaskoja on montaa tyyppiä. Minä en ole koskaan tykännyt noista virallisista sotilasmalleista. Tosiaan niinkuin Risto sanoi niin noita sotilasmalleja löytää suomalaisista huutokaupoista ihan kelpo hintoihin.
Minä itse tykkään shaskoissa näistä tälläisistä vähän vanhemmista malleista. En tykkää näissäkään noista paljon koristelluista.
Minun oma venäjän taitoni on aivan perusteissa, mutta Venäjältä löytyy useampia hyvännäköisiä uustuotanto shaskoja. En ole kyllä ostanut koskaan mitään Venäjältä niin en tiedä kuinka kätevästi se käy.
Makumme eroavat tässä. Itse ole perso kuvan mukaiselle. Vähän siitäkin syystä, että näillä kilpaillaan vieläkin, kilometrin matkalla... Vanha arvostaa sitä, että vanha on hyvä...
1874_sharp_640.jpg
Tätä nyt ei tietenkään saa piiloon kainalosauvaan.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja. Ole hyvä ja rekisteröidy tai kirjaudu sisään.
Juu, Sharps on kaunis kivääri kyllä. Vaikka onkin rotupoliittisen kansanmurhapyrkimyksen työkalu.
Se nimitys sharpshooter tiettävästi tarkoittaa alunperin Sharpilla ampujaa ja ois laajentunu myöh käsitteeksi tarkka-ampuja.
Puolustan silti Shakaalin asetta sen minimalistisen estetiikan vuoksi. Täsmäväkivalta on kivampi assosiaatio kuin biisonien hävityspyrkimykset mätänevine ruhoineen.
Mitä inkkarien murhaamiseen tulee, nokitan vielä Sharpsiakin vanhemmalla boomstickillä:
No, tarkasti ottaen tuota Pennsylvania rifleä ei käytetty kuvatussa sodassa mutta hälläväliä. Kaunis pössö.
O tempora o mores. Ei ole Sharpsilta pois. Ja Buffalo Billkin ampui Springfieldillä, mutta mitäpä noista. Tuosta etymologiasta ollet oikeassa myös. Eihän tuollakaan ammuttu kuin yksi .45 kerrallaan.
Hehe, itse pidän tuon elokuvan Alfasta enemmän.....
MikaM kirjoitti:O tempora o mores. Ei ole Sharpsilta pois. Ja Buffalo Billkin ampui Springfieldillä, mutta mitäpä noista.
Jep.
The model 1873 "Trapdoor" Springfield was the first standard-issue breech-loading rifle adopted by the United States Army (although the model 1866 trapdoor had seen limited issue to troops along the Bozeman Trail in 1867). The gun, in both full-length and carbine versions, was widely used in subsequent battles against the American Indians.
Edit: Dakota Miller voisi BTW olla sinun kuppi teetä...
MikaM kirjoitti:
Hehe, itse pidän tuon elokuvan Alfasta enemmän.....
Kuokuokokomekikki?
Ja mikäs Dakotassa hienoa on? Onko se vipulukkoinen?
Ja jos hyväksytään joukkojen käyttö keskitetysti aseena niin se on kyllä varsin kaunista.
Esim tykkien yhteislaukaus. Tai vaikka taisteluhelikopterien hyökkäykset.
Tai niinku tässä, laadukkaampi versio tosta tarkka-ampujakohtauksesta.
Punatakkien volleyt ovat pelottavia ja kurinalaisuudessaan kaunista kateltavaa.
Ei varmaankaan haluttu nostaa esiin majuri Duncanin järeämpiä puolia ja samalla viedä huomiota tosta Haukansilmän vaikuttavasta aseenkäsittelystä.
Hajottaahan se punatakkioperointi huomion kyllä.
Mutta on se silti komiaa, varsinkin kun siinä näytetään se harhauttajien rooli ja ranskalaisten hajonneet rivit.
Averell on aina vaan suosikki? Tuo setä ajoi hienoa Alfaa tuossa Shakaali-lehvassa.
Mutta, klassiset Dakotat on (en tiedä aina, mutta näteimmät...) mallia falling block, kuten Sharps 1874. Ehkä siksi mulle tuo vinkki tuli. On toki pulttilukkojakin, ainakin uudemmissa. Itse olen tykästyny insinöörinä tuohon falling block juttuun. Dakotan tekotapa on niin mahtavaa insinöörinillitystä, todellista taidon ylilyöntiä. Menee sinne asti, että löytyykö ampujia, jotka saavat siitä kaiken irti? Joka on kaunista. Sen lisäksi ovat silmää miellyttäviä.
Jos teräaseista, siis miekoista pitäisi valita niin yksi kauneimmista on yksinkertaisuudessaan Clunyn pitkämiekka. Kauneus on siinä pintaa syvemmällä, se on nopea, tasapainoinen eikä siinä ole mitään turhaa.
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)
Onhan tuo hieno kyllä. Hyvä peli huidella metalliin pukeutuneena, varsinkin jos vastustajat on kevytaseisia. Wienin-bileet.
Itse olen tykästynyt skenaarioon katumylläkän miekalla hoitaminen ja mielessäni kunnon rapiiri on noussut paitsi funktionaalisimmaksi, myös näteimmäksi peliksi.
Tietenkin koska Alex Dumas ja Pariisin mukulakivikadut.
Ja tietenkin se, että aktiiviaikoina kimmoisuus ja tarkka etäisyyssilmä palvelivat minua varsin hyvin.
Estetiikka syntyy (subjektiivisesti) funktionaalisuudesta, tuo käsisuoja on ennenkaikkea kattava ja kevyt, ja hyvin kaunista käsityötä.
Mä en kehtais laittaa tollasta korua kaulaani, mutta miekassa...
MikaM kirjoitti:Itse olen tykästyny insinöörinä tuohon falling block juttuun.
Kiusataan hieman lisää. Tämä on lopputulos kun joku Frederick Selous fani tilaa Westley Richardsilta noin vuosisadan tauon jälkeen kunnon Farquharson tulikepin 450/400 ne.
Eli kertoo täsmällisesti mitäs aseita aina kussakin leffassa käsitellään.
Ton Bratin laitoin katsoakseni koskeeko hakemat vaan jenkki-eurooppaa.
On muuten tuo yksi aivan lempileffoistani, kovin tutunnäkönen sälli ja Leningrad. Aseetkin on kähyjä.
Vielä kähympää on se kun Danila niitä virittelee.
Aseet on kivoja esineitä.
edit.. kas peijakas, osoitteen viimeinen sulkumerkki ei linkity.
No, sivut on tärkeämmät.