Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Pistimet ja pistintaistelu

Keskustelua aseista, asetekniikoista ja aseilla harjoittelusta

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 47
Viestit: 817
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 25 kertaa
Tykätty: 63 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#91

Viesti Antti » tammi 13, 2020, 13.25

luupää kirjoitti:
tammi 13, 2020, 12.24
Sinähän se kielitieteilijä olet.

:)

Maallikkona assosioin viiltämisen ehkä enemmän pinnalliseksi ja ihmisapinaan kohdistuvaksi. Näin vaikka viiltohaavakin voi olla syvä. Leikkaaminen kuulostaa mun pääkopassa ehkä enemmän neutraalilta ja työkalumaista käyttöä ilmentävänä...
Aivan, ja juuri siksi kysyn asiaa. :D Sanoihin liittyvät assosiaatiot ovat kiinnostavia ja pohjimmiltaan muodostavat niiden merkityksen. Myös "pisto" kuulostaa monen mielestä ensisijaisesti jonkinlaiselta harmittomalta tökkäisyltä. Mutta tämän kanssa on ehkä vaan elettävä.

Ja kiitos kirjalöydöstä! Alla relevantti kohta:
Again the Japanese fell in rows, and again many, too many, reached our lines. Rifle butts again cracked against heads, and bayonets again plunged into bodies. If the bayonet stuck inside a man, as they sometimes did, we were trained to free the blade by squeezing off a round into the Jap's body.
Nostan tästä esille sen, että juuttumista ei mainita yleisenä pistimen ongelmana, vaan asiana, joka joskus tapahtuu. (Seuraavassa kappaleessa ilmeisesti tyveen asti uponnut pistin irtoaa ongelmitta.) Myös kiväärinperä mainittu. On myös kiinnostavaa, miten ja miksi pistoa seuraavaa laukausta on harjoiteltu: onko ongelma huomattu uutena sotakokemuksena, ja onko harjoiteltu niin, että pistoa seuraa aina laukaus jne. Miksi ylipäänsä pistää ampumisen sijaan, jos patruunoita oletetaan olevan käytössä?
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)


Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 47
Viestit: 817
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 25 kertaa
Tykätty: 63 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#92

Viesti Antti » tammi 13, 2020, 13.47

Pistoaseiden kanssa on yleisemminkin se mahdollisuus, että pisto menee kohteena olevasta eläimestä tai ihmisestä niin paljon läpi, että pois vetäminen ei onnistu etäisyyden takia. Myös esimerkiksi kahvaan asti tai vähemmänkin vastustajaan uponnut pistomiekka voi johtaa aseenriistoon, mikäli vastustajan keho kääntyy sopivasti ennen kuin miekka on vedetty ulos. Sinänsä huomionarvoista, että George Silver, joka ei ollut pistomiekkailun ylin ystävä, ei mainitse terän juuttumista pistämisen ongelmana (hänhän sitä paitsi esittää, että lyönti on tappavampi kuin pisto). Tämä ei kuitenkaan liity mihinkään imukuppi-ilmiöihin tai veriuriin, vaan jonkinlaiseen vääntöön. Poisvetämistä helpottaa se, että terä on teroitettu muutenkin kuin kärjestään, jolloin asetta ei tarvitse vetää ulos samaa tietä kuin se meni sisään, vaan se myös leikkaa itseään ulos. (Tästä olikin jo aiemmin puhetta.) Pistoa suosinut Silverin kaima Patton mainitsee tämän ominaisuuden erikseen rastuväensapeli m1913:n opaskirjassa. Luupään viittaamassa kirjassa mainittu laukaus ajanee saman asian.

Mitä muuten tulee etäisyyteen, vanhat saksalaiset ja suomalaisetkin auktorit suosivat pitkää eli "pyydystyspistoa", jossa vasen (etu)käsi irtoaa aseesta piston aikana (siis eri asia kuin myöhempien aikojen "pitkä pisto", mutta lähempänä hämäävästi nimettyä "heittopistoa").
Lasse Candé kirjoitti:
tammi 13, 2020, 12.48
Sellaista aasinsiltaa tästä tietenkin saisi, että voisi kysyä, miten paljon pistimellä on koskaan tarkoitus leikata ja viiltää? Suomenkielessähän jo sana pistin itsessään viittaa keihäskäyttöön, samassa kun kuitenkin terä yleensä kai on käytännössä samanlainen kuin veitsen terä. Entäs onko jollakulla tietoa olisiko jonkin pistimen terän mallissa mitään tässä suhteessa huomionarvoista?
Tuo suomenkielinen nimitys kieliikin pistimen ajatellusta käyttötavasta. Yksi- tai kaksiteräisyys helpottaa pistämistä ja piston ulosvetoa, mutta mahdollistaa toki myös lyömisen ja viiltämisen pistimellä. Tämä ei kuitenkaan vaikuta olleen varsinainen tarkoitus ("lyömisellä" tarkoitetaan vastustajan aseen lyömistä sivuun, mitä ei tehdä pistimellä), mutta myöhempien aikojen piippylyönnit (käytetään kun piippu ei osoita vastustajaan ja vastustaja on liian lähellä sen kääntämiseksi häntä kohti) on tietysti mahdollista tehdä pistin kiinnitettynä. Vanhojen oppien mukaan tällöin olisi käytetty kiväärin perää tai jotain muuta välinettä.
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 16029
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 557 kertaa
Tykätty: 260 kertaa
Kuukauden kynäilijä

Pistimet ja pistintaistelu

#93

Viesti Lasse Candé » tammi 13, 2020, 16.58

Täytyy vielä palata tuohon jumittumiseen, vaikka se onkin kasvanut juonteena isoksi. Minä en ihan äkkiä usko sen johtuvan imusta. Imu tarkoittaa yleensä oikeammin matalampaa painetta. (Itse asiassa paine voi joissain nesteissä olla negatiivinen, mutta tätä tässä tuskin tarkoitetaan.)

Joka tapauksessa, jos kyse olisi paineesta, tulisi hieman ulos vedetyn veitsen imeytyä takaisin sisään. Ja siis sellaisella tavalla, että terä liukuu sisään, eikä liiku kudosten mukana. Jos se liikkuu kudosten mukana, on kyseessä kitkailmiöt. Mikäli terä oikeasti saattaa tarttua jollakin tapaa elävään kudokseen, uskon henkilökohtaisesti huomattavasti enemmän kitkaan kuin paineeseen. Toki periaatteessa paineet ympäristössä voisivat aiheuttaa kudosten painautumista terää vasten, mikä tukivoiman kasvun kautta kasvattaa kitkavoimaa. Mutta mikäli näin olisi, nämä paineet eivät olisi "imuja" vaan päin vastoin.

Itse uskon samaan mekanismiin kuin missä tahansa sisääntökkäämisessä minkä jälkeen ei ole helppoa vetää irti. Ihan vain kitkaan siis. Kun haarukan tökkää ylhäältä lihapalaan, voi joskus nostaa aika isonkin palan. Voin kuvitella että joskus veitsen kokoinen esine juuttuu ihan merkittävällä tasolla lihaan, mutta että kyllä se sieltä irtoaa.

Palauttaakseni tätä kiinteämmin aiheeseen, uskon myös että ohjeistuksissa ilmiötä varten on ollut kyse sellaisesta mindsetistä että pistin saattaa tarttua johonkin ja sitten pitää tehdä toimenpiteitä jotta sen saa irroitettua. Resepti ampumisesta voi liittyä myös siihen, että joku sotilas pitää kiinni aseesta jonka pistin on sotilaan sisällä tai hieman ulkopuolella. Tuollaisten ohjeistusten tapauksessa pitää aina huomioida toimenpide- ja toimintalähtöisyys, eikä niinkään täsmällisyys. Puhutaan kuitenkin melko toiminnallisista tilanteista.
You may say that I'm a dreamer
But I'm not

- John Lennon

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 47
Viestit: 817
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 25 kertaa
Tykätty: 63 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#94

Viesti Antti » tammi 13, 2020, 21.52

Minua kiinnostaa, mikä on tuon mainitun opin historia ja tausta. Oppaat eivät tietenkään kerro koko totuutta, mutta joka tapauksessa Yhdysvaltain armeijan pistinoppaat vuosilta 1940 ja 1943 eivät moista mainitse, mutta vuoden 1940 opas opettaa siirtämään vasenta (etu)kättä eteenpäin ennen ulosvetoa, ja opas sisältää sellaisenkin ulosvedon, jossa oikea käsi tuodaan kiinni vasempaan, "if a strong withdrawal is necessary"; myöhemmästä oppaasta nämä seikat puuttuvat. Molemmissa todetaan erikseen, että ulosvedon on tapahduttava alkuperäisen piston suuntaisesti. Viitatun kirjan kirjoittajahan oli merijalkaväessä, mutta mitään tähän liittyvää ei mainita myöskään sodanjälkeisessä merijalkaväen pistinoppaassa vuodelta 1965. On tietysti mahdollista, että "sometimes" on ymmärrettävä "kerran" ja "we were trained" on ymmärrettävä "joku sanoi, että tehkää näin jos noin käy".
Lasse Candé kirjoitti:
tammi 13, 2020, 16.58
Täytyy vielä palata tuohon jumittumiseen, vaikka se onkin kasvanut juonteena isoksi. Minä en ihan äkkiä usko sen johtuvan imusta.
En minäkään, mikä tosin varmaan kävi edellisestä viestistäni selväksi. En tainnutkaan muuten vielä mainita, mitä Lähitaisteluopas 2004 sanoo asiasta viitaten myös kylkiluihin:
Veitsen terä on hyvä kääntää lappeelleen kylkiluiden väliin lyödessä. Käännettynä se uppoaa paremmin kylkiluiden väliin. Veistä voidaan nostaa kahvasta sitä vihollisesta irrotettaessa. Kahvasta nostettaessa haavakanavaan pääsee ilmaa ja veitsi irtoaa helpommin.
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)

Kuvake
Timpa
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 17
Viestit: 566
Lauteille: Maaliskuu 2012
Tykännyt: 0
Tykätty: 33 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#95

Viesti Timpa » tammi 13, 2020, 23.23

Daddy kirjoitti:
tammi 13, 2020, 11.18
Timpa kirjoitti:
tammi 6, 2020, 23.51
Oma pistinkokemukseni on se, kun olin aikoinaan mukana itsenäisyyspäivän paraatissa. Pistimet olivat paljaana, ja kun kajahti "Olalle vie!", silloin edessä seisovan pistin vilahti aivan naamani edestä.
Vuonna '88 treenattiin puolustusvoimain lippupäivän paraatiin - ja toki itse paraatissa käytettiin - pistimet rynkyssä kiinni. Monet kerrat viuhahteli pistin minunkin naaman edessä olalle vie / eteen vie -käskyjen kajahdellessa. Mutta ei ensimmäistäkään korvaa tai nenää leikkautunut irti. Ei edes naarmun naarmua, joka oli harjoittelun määrään nähden jo lähes ihme.

Muuten ei kyllä ollut minkäänmoista pistinkoulutusta, ne oli käytössä vain ja ainoastaan tuossa paraatissa ja siihen harjoittelussa. Annettiin vain sitä keikkaa varten ja kerättiin sitten heti pois. Mitään muistikuvaa ei kyllä ole miten ja missä sitä pistintä säilytettiin silloin kun se ei ollut piipussa kiinni.
Paraatiharjoitukset tehtiin pistin kiinni, mutta tuppi päällä(koska aseen painopiste ja pituus muuttuivat merkittävästi). Vain yleisön edessä oli tupet pois. Jos oikein muistan (yli 30v aikaa) niin pistimet kiinnitettiin (tupet päällä)kuormurin lavalla- ja otettiin heti paraatin jälkeen pois aseesta. Ketään ei sattunut, vaikka läheltä huitoi. Moni teki sen virheen, että otti hihnasta keskivaiheilta kiinni, vaikka olisi pitänyt ottaa aika ylhäältä. Tällöin ase teki hyvin laajan kaaren henkilön takana ja terä "hipoi" nenää.

Kuulostaa loogiselta, että terä juuttuu toisinaan lihaan kiinni. Ja tästä on syntynyt kokemattomalle kansanosalle käsitys, että terä juuttui aina kiinni. Ilmeisesti myös sillä väitteellä, että vain laukaisu irrottaa terän lihasta, on jonkinlainen totuuspohja. Ehkä noin on käynyt muutaman kerran, ja siitä on tullut siviililegenda, että se on aina tehtävä ja ainut tapa. Mutta kuten mainittua, kummastelin väitettä jo kuullessani.
Se että henkilö kuolee jonkin asian puolesta ei välttämättä tarkoita hänen olleen oikeassa.
Oscar Wilde

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 12
Viestit: 13191
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 81 kertaa
Tykätty: 312 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#96

Viesti Kari Aittomäki » tammi 14, 2020, 03.31

sinappi kirjoitti:
tammi 13, 2020, 05.53
Ja minä olen nähnyt useiden tikkaamisten jälkipyykkejä. Niin narukätistä päihdeongelmaista ei ole, etteikö se saisi terää kymmeniä kertoja tikattua kahvaan asti ihmiskroppaan. En millään usko, että aikuiselle miehelle voisi tuottaa mitään ongelmia vetää kiväärin pistintä ulos lihasta. Pelkkä myytti. Luulisi sinun vanhana obduktiopreparaattorina tietävän.
No se että olet kymmeniä kertoja kävellyt huoneeseen jossa on justiin nu**ittu ei tee sinusta vielä panomiestä.
Johan tässäkin ketjussa on kerrottu lihanleikkaajien kokemaa terän jumittumisesista, itsekin osaan varoa tiettyjä alueita saalista lihoiksi laitettaessa.
Ruumiinavauksissa ei lihasrunkoja paljon halota ainakaan pistoin, oikeustieteellinen obduktio lie tosin oma maailmansa josta minulla ei ikävä kyllä ole kokemusta.
Ruumiinavauksestakin lopulta melko nirkoisesti, muutama viikko.

Mutta senkerran kun kiskoin Enolaa irki elävästä reisilihaksesta oli yllätys kuinka paljon ruutia tarvittiin ja kuinka paljon se liha venyi.
Kohde oli muuten täysin sokkiintunut ja vain jupisi hiljaa. Statuksestaan huolimatta.
Josta voinee päätellä yhden syyn pistimen käyttöön, se lamauttaa ja passivoittaa.
Onhan niitä kuvauksia Törnin sälleistä jotka lähestyy maltsikkeja puukot käsissä ja nämä passivoituvat täysin.

Mitenhän.. eka maailmansodassa lie käytetty sahalaitapistintäkin jossain vaiheessa ja muistaisin lukeneeni että se ois olu helppokäyttöisempi, merkityksessä ei tartte kiskoa niin paljon.Senkohdan saatan muistaa väärin.
Mutta herättivät kovasti vihaa josta seuras haavoittuneitten leikkelyä ja muuta kiduttelua, sällit vaihto pistimiensä sileään malliin heti tilaisuuden tullen.

Mutta Timpa on varmaannin summannut asian todellisen laidan, terä joskus juuttui ja asiasta huomateltliin.
Koska onhan se ikävä tilanne kiskoa pistintä irti armoa anelevasta maahansurvotusta kun muutaman metrin päässä juoksuhaudassa silmille on ryntäämässä varrastetun kuustoista parasta kaveria omat sörkkimet tanassa.

Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 47
Viestit: 817
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 25 kertaa
Tykätty: 63 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#97

Viesti Antti » tammi 14, 2020, 09.22

Timpa kirjoitti:
tammi 13, 2020, 23.23
Ja tästä on syntynyt kokemattomalle kansanosalle käsitys, että terä juuttui aina kiinni. Ilmeisesti myös sillä väitteellä, että vain laukaisu irrottaa terän lihasta, on jonkinlainen totuuspohja. Ehkä noin on käynyt muutaman kerran, ja siitä on tullut siviililegenda, että se on aina tehtävä ja ainut tapa. Mutta kuten mainittua, kummastelin väitettä jo kuullessani.
Kuten Kari sanoi, näin asia varmaankin on. Tornihuhujen ja vastaavien kasvaminen käsittämättömiin mittoihin lienee meille kaikille tuttu ilmiö.
Kari Aittomäki kirjoitti:
tammi 14, 2020, 03.31
Mitenhän.. eka maailmansodassa lie käytetty sahalaitapistintäkin jossain vaiheessa ja muistaisin lukeneeni että se ois olu helppokäyttöisempi, merkityksessä ei tartte kiskoa niin paljon.Senkohdan saatan muistaa väärin.
Mutta herättivät kovasti vihaa josta seuras haavoittuneitten leikkelyä ja muuta kiduttelua, sällit vaihto pistimiensä sileään malliin heti tilaisuuden tullen.
Käsittääkseni saksalaista sahalaitaista pistintä jaettiin pioneereille ja muille, jotka saattoivat tarvit sen työkaluominaisuuksia esimerkiksi ampuma-alan raivaamiseen. Niistä tosin luovuttiin vihollispropagandan vuoksi. Sahalaitahan löytyy usein näistä nykyaikaisemmista monitoimiveitsipistimistä, esim. KCB-77:sta. Sivumennen sanoen tämä on hyvä esimerkki siitä, miten suomen sana pistin on vähän turhan rajoittava; saksan Seitengewehr on paljon monikäyttöisempi.
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)

Kuvake
Kyynikko
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 3251
Lauteille: Marraskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Takalajit: MMA, shootfighting, eurooppalainen jujutsu, Latosa escrima, Pekiti tirsia kali, judo, voimankäyttö.
Tykännyt: 9 kertaa
Tykätty: 59 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#98

Viesti Kyynikko » tammi 14, 2020, 09.53

Työkaluominaisuuksien takia sahalaita pistimissä oli, mutta arkijärjellä ajatellen jonkinlainen vaikutus lienee ulosvetäessä niillä hampailla olut. Tuskin mikään valtava. Porpaganda tarttui tähän välittömästi ja syytti "hunneja" barbaarisesta teurastusaseesta, mihin joukot tietenkin tarttuivat ja alkoi tämä vankien pistinten tarkastelu sitten...
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Kyynikko viestistä:
Antti
"Ei pidä syyttää peiliä jos nenä on vino." - Nikolai Gogol

Mukamas viisas. Mukamas keppimiäs.

Kuvake
AlexMachine
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 5458
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Vaasa
Etulaji: Nyrkkeily
Sivulajit: Sra, IDPA
Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima
Tykännyt: 100 kertaa
Tykätty: 171 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#99

Viesti AlexMachine » tammi 14, 2020, 10.05

Erich Maria Remarque kirjoitti kirjassaan All quiet from the Western front, näin.
"During the day we loaf about and make war on the rats. Ammunition and hand-grenades become more plentiful. We overhaul the bayonets--that is to say, the ones that have a saw on the blunt edge. If the fellows over there catch a man with one of those he's killed at sight. In the next sector some of our men were found whose noses were cut off and their eyes poked out with their own saw-bayonets. Their mouths and noses were stuffed with sawdust so that they suffocated. Some of the recruits have bayonets of this sort; we take them away and give them the ordinary kind. But the bayonet has practically lost its importance. It is usually the fashion now to charge with bombs and spades only. The sharpened spade is a more handy and many-sided weapon; not only can it be used for jabbing a man under the chin, but it is much better for striking with because of its greater weight; and if one hits between the neck and shoulder it easily cleaves as far down as the chest. The bayonet frequently jams on the thrust and then a man has to kick hard on the other fellow's belly to pull it out again; and in the interval he may easily get one himself. And what's more the blade often gets broken off."

Jotain kokemusperää tässä täytyy olla koska kuitenkin ensimmäisen maailmansodan veteraani. Tosin kirjailija saattaa toki kaunistella tai muunnella asia, mutta kuitenkin.

Saksalaiset käyttivät osalla joukoistaan sahalaitaista pistintä (pioneerit yms, kokonaisuudessaan kai vain noin 5% joukoista kantoi sahalaitaista pistintä) ja sitä asiaa käytettiin toisella puolella hyvin tehokkaasti mustamaalaamaan ja propagandana Saksaa vastaan.

Tässä vähän linkkiä tuosta sahalaitaisesta pistimestä, joka oli siis tosiaan yleistyökaluksi tarkoitettu.
https://en.wikipedia.org/wiki/Bayonet#M ... e_bayonets


Syvemmälle jäniksenkoloon upotessa tässä asiassa tuli tällainen kommentti vastaan.
"abdominal reflex would cause the person's muscles to grip around the blade"
Jonka totuuspohjaa on taas mahdoton todentaa.
People are what they do, not what they say, not what they think, not what they pretend to be.

Kuvake
Ikkyu
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 719
Lauteille: Huhtikuu 2008
Paikkakunta: Turku
Etulaji: Suiō-ryū iai kenpō
Sivulajit: Kendo
Takalajit: ZNKR iaido
Tykännyt: 7 kertaa
Tykätty: 8 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#100

Viesti Ikkyu » tammi 14, 2020, 10.39

Hemmukka kirjoitti:
tammi 13, 2020, 11.56
Tulipa mieleen että jos pistin juuttuu kiinni niin juuttunut varmaan myös miekat ja keihäät joita käytetty aika paljon viimeiseen pariin tuhanteen vuoteen?
Olen kuullut usean japanilaisen perinteen opettavan, että sisään pistetty miekan tai keihään terä kannattaa nykäistä kunnolla ulos ennen kuin vastustaja liikkeellään vie sen mukanaan. Jostain on jäänyt mieleen, että joku keihäsperinne opettaisi pistämään 70% voimalla ja vetämään takaisin 100% (tjsp.), mutta en muista mikä. Myös yllä mainitusta lihasten puristumisesta (ja ylipäänsä kehon käpertymisestä) vamman ympärille on ollut puhetta.

Tietysti varmaankin mahdollisuus jumille on sitä suurempi, mitä pitempi terä ja pisto on kyseessä, ja sitä kautta sekä suurempi kontaktipinta että hitaampi tuikkaus. Ei kai myöskään ole kyse siitä, että jumi tapahtuisi aina tai edes useimmiten, mutta jos sille on merkityksetöntä suurempi mahdollisuus niin kannattanee opetella varmuuden vuoksi tekemään kunnon irrotus joka kerta automaattisesti niin ei hölmisty jos se sattuu kohdalle.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Ikkyu viestistä:
Antti

Kuvake
luupää
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 6157
Lauteille: Marraskuu 2006
Tykännyt: 16 kertaa
Tykätty: 110 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#101

Viesti luupää » tammi 14, 2020, 11.03

Yksi pieni yksityiskohta on ihmetyttänyt mua tuossa pistimessä; miksi se sahalaita on ulospäin, jolloin se varsinainen sahaaminen edellyttää työntämistä? Luulisi että perinteisempi vedolla sahaava olisi käytössä parempi.

Alempi kuva on hyvä esimerkki nykyaikaisten rynnäkkökiväärien picatinny kiskoista johon voi kiinnittää pistimiä hyödyllisempiä gismoja...tästä oli puhetta aikaisemmin...


Kuva


Kuvake
JariR
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 256
Lauteille: Lokakuu 2005
Paikkakunta: Espoo
Tykännyt: 0
Tykätty: 24 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#102

Viesti JariR » tammi 14, 2020, 11.25

Ikkyu kirjoitti:
tammi 14, 2020, 10.39
Hemmukka kirjoitti:
tammi 13, 2020, 11.56
Tulipa mieleen että jos pistin juuttuu kiinni niin juuttunut varmaan myös miekat ja keihäät joita käytetty aika paljon viimeiseen pariin tuhanteen vuoteen?
Olen kuullut usean japanilaisen perinteen opettavan, että sisään pistetty miekan tai keihään terä kannattaa nykäistä kunnolla ulos ennen kuin vastustaja liikkeellään vie sen mukanaan.
Voin vahvistaa että jossain japanilaisessa perinteessä tosiaan kiinnitetään asiaan huomiota, mutta ei käsittääkseni kovinkaan paljon. Enemmänkin tyyliin että "jos pistäessä jumittaa, niin pieni kiertoliike ulos vetäessä saattaa helpottaa". Olen käsittänyt, että kyseessä on asia joka saattaa hämmentää kovastikin jos sen ekaa kertaa ns. täpinöissään sattuu kohtaamaan. Myös siitä miten anatomia vaikuttaa asiaan on analyysiä. (vrt. eri kudostyypit käyttäytyvät eri tavalla, lihas voi olla rento tai jännittynyt joka saa sen käyttäytymään eri tavoin. Aseen jumiin jäämisen lisäksi tietty ainainen huolen aihe on se miten kulloinkin käytettävä ase tehoaa eri kohteisiin ja miten se kestää käyttöä eri kohteita leikatessa/pistäessä. The usual.)
Ikkyu kirjoitti:
tammi 14, 2020, 10.39
Jostain on jäänyt mieleen, että joku keihäsperinne opettaisi pistämään 70% voimalla ja vetämään takaisin 100% (tjsp.), mutta en muista mikä. Myös yllä mainitusta lihasten puristumisesta (ja ylipäänsä kehon käpertymisestä) vamman ympärille on ollut puhetta.
Tuo keihään käytön opetteluun liittyvä "vetopainotteisuus" on käsittääkseni aika yleinen kaikissa kouluissa jota ns. "oikeasti" harjoittelevat keihäillä taistelua. (Ts. tekevät tuhansia toistoja ja oikeasti harjoittelussa hiovat sitä miten keihään saa perille sellaisen hepun kanssa jolla a) on ase ja b) osaa käyttää sitä hyvin. )

Tässä yhteydessä tuo vedon tärkein merkitys liittyy (mielestäni) siihen itse kamppailutilanteeseen ja siihen miten luodaan kyky hallita ajoitusta, etäisyyttä, rytmiä ja kehitetään vartalo jolla ylipäätään on mahdollista käyttää pitkää keihästä tehokkaasti. Aihe on itseasiassa tosi monipuolinen ja itse ainakin koen että en oikein pysty tällä foorumilla tekemään sille oikeutta. Rankasti yksinkertaistettuna voisi sanoa että ne muutamat sekunnin kymmenykset kun olet pitkän piston kulminaatiopisteessä ja tajuat (yleensä vähän liian myöhään) että se vastustajan ketale ohjasi vaivihkaa piston sivuun ja voimakulmat eivät salli sitä että torjuisit kun se rupeaa painamaan läpi - silloin on kiva jos nopea vetäytyminen on jo ns. piipussa. Sitten saattaa päästä takaisin alueelle jossa voimakulmat sallivat puolustautumisen.

Olen joskus omaa näkemystäni keihäänkäytöstä yrittänyt kuvata sanomalla että, se saattaa äkkiseltään näyttää kevyeltä ja nopealta tökkimiseltä mutta pohjimmiltaan se on painia. Se on vaan usein niin nopeaa että sitä painiosuutta on vaikea nähdä.

sinappi
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 2429
Lauteille: Tammikuu 2006
Tykännyt: 35 kertaa
Tykätty: 39 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#103

Viesti sinappi » tammi 14, 2020, 11.32

luupää kirjoitti:
tammi 14, 2020, 11.03
Yksi pieni yksityiskohta on ihmetyttänyt mua tuossa pistimessä; miksi se sahalaita on ulospäin, jolloin se varsinainen sahaaminen edellyttää työntämistä? Luulisi että perinteisempi vedolla sahaava olisi käytössä parempi.
Tyypillisesti käsisahoilla sahataan kyllä työntämällä.

Kuvake
Kyynikko
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 3251
Lauteille: Marraskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Takalajit: MMA, shootfighting, eurooppalainen jujutsu, Latosa escrima, Pekiti tirsia kali, judo, voimankäyttö.
Tykännyt: 9 kertaa
Tykätty: 59 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#104

Viesti Kyynikko » tammi 14, 2020, 11.35

Japanilaiset sahat sahaavat vetämällä. Varmaan siksi meidän traditio-huokailijamme näin nyt yleistää... ja eihän espoolainen virkamies oikeista töistä muutenkaan mitään tiedä. Niistä tulee rakkoja kämmeniin!!
"Ei pidä syyttää peiliä jos nenä on vino." - Nikolai Gogol

Mukamas viisas. Mukamas keppimiäs.

Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 47
Viestit: 817
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 25 kertaa
Tykätty: 63 kertaa

Pistimet ja pistintaistelu

#105

Viesti Antti » tammi 14, 2020, 11.44

AlexMachine kirjoitti:
tammi 14, 2020, 10.05
Jotain kokemusperää tässä täytyy olla koska kuitenkin ensimmäisen maailmansodan veteraani. Tosin kirjailija saattaa toki kaunistella tai muunnella asia, mutta kuitenkin.
Tiedän hyvin, että kokemusasiantuntijan kritiikki on hyvin riskialtista, ja kun kyse on sodanvastaisesta (erinomaisesta!) teoksesta, menee kritiikki vielä "väärään suuntaan", mutta jatkan nyt silti tästä ajatuksesta. Remarque oli rintamalla kesäkuusta heinäkuun loppuun vuonna 1917 pioneerihommissa, jolloin hän haavoittui ja oli marraskuuhun 1918 asti sairaalassa. Hänen teoksensa perustuu huomattavissa määrin muilta kuultuihin juttuihin. (Ja teoksen minäkertojaa ei tietenkään pidä sekoittaa kirjailijaan.) Viittasinkin jo tornihuhuihin aiemmassa viestissä. Tämä täytyy siis vaan huomioida, jos haluaa käyttää teosta jonkinlaisena historiallisena lähteenä.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Antti viestistä (yhteensä 2):
AlexMachineAndy
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 kurkkijaa