Minkälainen olisi ultimaattinen miekka?

[Kari Aittomäki]

Kyllä tähän materiaalipainotteiseen viisasteluun sopii hyvin vaikka lasermiekka..

Reaalimailmassa on puisella miekalla saatu sällejä mätkityksi lunastukseen.
Ja edelleen siellä reaalimaailmassa, jollain kivalla mukulakivikadulla se pitkämiekkasankari löytää rapiirinterän nenästään ennenkuin on saanu sen puolikeihäänsä ëdes selkärepusta irti ähelletyksi.

[Lasse Candé]

Eihän se nyt sentään ole viisastelua pohtia millä miekan saa samaan aikaan kestäväksi ja kevyeksi. Ellei sitten koko ketju ole viisastelua. Nämähän ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia taklata.

Jos jedityyppisen valomiekan voisi rakentaa, se olisi kyllä hyvä, koska sillä saisi pätkittyä vastustajan aseen (kai?) ja se olisi kevyt (kai?).

[Aihki]

Googlaa plasma sword YT:stä löytyy ainakin kaksi ihan oikeata, tosin eivät toimi ihan kuten esikuvansa.

[Jussi Häkkinen]

Andyn antamaan premissiin ultimaattinen vehje lienee se, mikä historiassakin kehittyi ultimaattiseksi siviiliaseeksi (jollaisesta kaksintaistelussa on kyse) ennen tuliaseiden vahvinta nousua. Rapiiri, mahdollisimman kevytrakenteisena, kestävästä nykyaikaisesta teräksestä (mahdollisesti kuvun ollessa kevyempää metallia, aramidihiilikuitupunosta tms.) tehtynä. Uskon itse siihen, että terässä saisi olla myös muutakin kuin pistokärki, mutta pääosin pitkä ja pituuteensa nähden mahdollisimman jäykkä pistoase jolla voi myös kuvun ja väistin avulla puolustaa ja sitoa toisen asetta.

Titaani on jostain syystä saanut lähes maagisia ominaisuuksia miekkojen suhteen (liekö Blade syynä), mutta terään se ei ole optimaalinen.

[Jussi Häkkinen]

Karin spekseihin menisi muuten perin kauniisti myös cinquedea, joka on eräänlainen renessanssiajan uudelleenlämmittely Rooman ajan aseista. Olen jonkun verran leikannut moisella ja on kyllä oikein oiva räkäisemmän tappelun vekotin.

[Kuhmu]

Olisiko ne ultimaaliset miekat jo kehitetty niinä aikoina, kun niitä käytettiin. Teräs on toiminut hyvin kautta aikojen ja en tiedä saataisiinko nyky teräksillä aikaan mitään mullistavia etuja.
Käyttäjän taito on kuitenkin edelleen se ratkaisevin tekijä.

[Jussi Häkkinen]

Nykyteräksillä saa etua, lähinnä tasalaatuisuuden ja sitkeys/teränpitoarvojen takia. Metallurgiasta on tullut uutta tietoa ja teräkset ovat kehittyneet paljon. Samoin, jos siitä "ultimaattisuudesta" puhutaan, erilaiset pikkujutut - esim. mikrohammastusalue terässä, jota ei ennen olisi saanut helposti aikaan, tai sen sijaan karkaisu- tai terässeos, joka antaa sitomispitoa, olisivat nykyisin mahdollisia. Ero on pieni, mutta sitä on.

Ase kuitenkin on edelleen käytännössä sama ja käyttäjä ratkaisee, edelleen. Silti, kuten vanhaankin aikaan, mahdolliset edut on hyvä käyttää. Nykyinen ase olisi hieman parempi. Huonona puolena miekkailu on nykyisin harvinaisempaa, joten taisteluaseiden tekeminen käytännön sijaan larppausmaista. Tosin, jos miekkoja sitten käytettäisiin säännöllisesti, tuokin puoli edistyisi.

[Kari Aittomäki]

Tuo cinquedea on kyllä aika asiantuntevainen peli, sen suunnittelija tajusi aikapaljon stabbaamisesta. Kiitos.
Terä on aikalailla samanlainen kuin bundi/katar-tikarissa. Jossa on siis pystykahva ja rannevahvikkeet, olisi mainio vasempaan käteen sen oikealla kädellä ohjastettavan hukarin kaveriksi.
Pitkää sörkkijäintä vastaan olisi kunnon sai oikeen hyvä peli myös.

Viisi sormea:


Bundi/katar:



Eli justiin niinku Kuhmu todisti:
"Käyttäjän taito on kuitenkin edelleen se ratkaisevin tekijä."

Eli Lopullinen Totuus on Voimahousut.
Tai Kanada.

[Andy]

Eikö jonkinlainen kahdenkädenmiekka olisi kovempi kuin rapiiri? Sehän voi kuitenkin olla paljon pidempi.

Sellainen ei tietenkään soveltunut kannettavaksi vyöllä, joten ei ollut oikein hyvä 1600-luvun aatelismiehelle, vaikka olisikin ollut tehokas.

[Kari Aittomäki]

Aseen pituus voi olla etu, mutta pitkä terä on kai ripostille paljon herkempi kuin kompaktimpi versio?
Virallisessa kaksintaistelussa pituus saattaa olla ratkaiseva tekijä, rähjäisemmässä kohtaamisessa sitten taas huomattavasti kömpelömpi.
Kahden käden tuhomässi ois juu kamala ottaa vastaan vaan siksipä tykkään siitä cutlassin sivaltelu-optiosta.

Kun se ois niin kiva siinä riitelyvaiheessa kulkeutua muinanuina lähelle ja alottaa verityöt hyvällä tuuppauksella ja sivaltaa terä ulos siten, että eka isku tulee jo siinä esiinotossa ja on suunnattu käsiin tai naamaan.
Siitä ois hyvä jatkaa, omassa mukavuustilassaan, survoen ja hakaten.

Metallista, eikös se viikinkien Ulfberth-mahtimiekka ollu niin yliyliyli koska oli nimenomaan montaluokkaa parempaa metallia?
Sitkas ja kestävä, kerrotaan että laadukkaalla miekallaan Styrbjorn pystyi halkomaan miehiä kaulasta vyötäisiin asti.
Siinä on miehevää tuhovoimaa jo kyllä jos laadukas ase ja suuri taito/voima yhdistyy optimisti.

[Jussi Häkkinen]

Kahdenkädenmiekka on enemmän kenttäpeli, ollen hitaampi kuin rapiiri - ja yllättäen suunnilleen samaa pituusmittaa missään 1 vs. 1 -käytännöllisessä mitassa. Voimaa ei lopulta haarniskoimatonta vastustajaa vastaan tarvita kovinkaan paljon, joten nopeus ja - jossain määrin - ulottuvuus ovat keskeisiä tekijöitä. Rapiiri leikkaa sen, mitä tarvitsee, ja yhden käden aseella otteluasento on käyttäjälle turvallisempi.

Se, että siviilimiekat kehittyivät pitkiä, suhteellisen kevyitä (rapiiri ei ole kovinkaan kevyt, mutta suhteellisen - ja painopiste vaikuttaa paljon) pistopainotteisia miekkoja kohti ei ole sattuma vaan ihan ase-evoluutiota.

[Kari Aittomäki]

Näinköhän pelkästään?
Kun pitänee kai ottaa huomioon että kannettu miekka oli osa pukukokonaisuutta, kehitykseen lie vaikuttivat muutkin syyt kuin puhtaan funktionaaliset.
Rapiirit ovat kauniita, hienoimmat aivan taideteoksia. Se saattoi muokata miekan muotoa estetiikan suuntaan, lisäksi sirompi peli on kevyempi kantaa.
Niinku nykyään se poliisin patukka, kelvoton peli tappeluun mutta nasta kantaa ja hienon näkönen niille joista dildo on esteettinen.

Monissa kirjoissa ja tarinoissa raskaampaa lyömämiekkaa kutsutaan halventavilla nimillä, makoisimmalta maistuu Rob Royn valtavan hienon Tim Roth-roiston solvaus "cleaver."

Archibald Cunningham: He's a fair hand with a cleaver, it must be said.
Duke of Argyll: Oh, you do not think much of our highland weapons?
Archibald Cunningham: If I had to slaughter an ox, your grace, a Claymore would be my first choice.
Will Guthrie: You'd best use a musket. Save the beast a slow dying.
Archibald Cunningham: I would not need a musket for you, Guthrie.

Myös pistooleista olern lukenut vuodatuksia siitä, kuinka asesepät keskittyivät parikin sataa vuotta krumeluuripuolelle, vaikka nallihatut ja käytännöllisemmät ratkaisut olivat jo kehityksen alla. Mutta ku se ulkonäkö.

Ei silti, kyllä elegantti pistomiekka kamala kohdattava olis.
Mutta minä luottaisin silti hukariin.

[AlexMachine]

Sinänsä mielenkiintoista että Filipino-miekat ovat kaikki melko lyhyitä, eli down and dirty etäisyydelle. Heillä kuitenkin aika lailla kokemusta niiden käytöstä oikeissa tilanteissa. Olisiko ahdas tila viidakoissa, vai jokin muu syy?
Kuitenkin esim. Pinute, jossa teräpituus on 50cm ja kokonaispituus noin 70, on itselleni tuntunut lähes ylivertaisen hyvälle ja luontevalle kädessä.

[Lasse Candé]

Eihän kaikissa aselajeissa ole kyse aseen optimoinnista, vaan ehkä peräti useammin on kyse aseen jonkinasteisesta lukkoonlyömisestä ja sitten sen käytön ”optimoinnista”.

Liittyykö sitten filippiinien osalta jotenkin siihen, että lajit tuntuvat ylipäätään keskittyvän melko lyhyisiin aseisiin, kuten veitsiin ja lyhyisiin keppeihin, sekä paljaisiin käsiin? Siinä samassa menee sitten pidempi veitsi? Muistuttaako tuollainen BTW vesuria ja olisiko jokin samaa suuruusluokkaa oleva työkalu historiallisesti filippiineille tärkeä?

[Joeli T.]

Tätä asiaa on aikanaan Euroopassa käyty vähän selvittelemään ja todistelemaankin. Huomasivat nimittäin, että on suuri etu, jos ase on sellainen että sen voi viedä lyhintä reittiä pitkin vastustajan päähän. Tämä lyhin reitti todistettiin viivaksi (ei yllätä) jonka toinen päätepiste on vastustajan pää (ei yllätyksiä) ja toinen päätepiste on miekkailijan takajalka. Takajalka, vartalo, käsi ja miekka olisi sitten parhaimmillaan aika suorassa linjassa tällä välillä. Tämä geometria vaati sitten lähinnä sen, että miekan kouraimen tuli olla malliltaan sellainen että se suojaa miekkailijan käden.

Tällaisella miekalla on hyvä olla vähäsen painoakin, tuossa väistin tietämillä, jotta miekkailija saa vähän palautetta proprioseptiikalleen siitä minne on liikkumassa. Noin kilo on ihan hyvä terveelle ihmiselle, jotkut on sitä mieltä että 750g on parempikin (mutta he taitavat olla allergisia raudalle, tai eviät ainakaan kovin mielellään nostele sitä). Noh, tällaisia aseita sitten kehitettiin, ja kehitettiin myös tarkka teoria siitä, mitkä ovat niitä hetkiä jolloin kannattaa hyökätä vastustajan kimppuun (suora hyökkäys häviää torjunta-ripsotille, torjunta-riposti häviää hämäykselle, hämäys häviää vastapalloon hyökkäämiselle, vastapalloon hyökkääminen häviää suoralle hyökkäykselle - sopivia hyökkäyshetkiä on aina silloin kun vastustaja astuu etäisyydelle ja sen etujalka on vielä ilmassa, tai kun vastustaja siirtää miekkaansa sivuttain tarjoamatta uhkaa, tai kun vastustaja tai kun vastustaja suoristaa kätensä mutta ei ehdi tekemään vielä muuta, tai kun vastustaja nojaa eteenpäin hyökätäkseen). Juuri nämä sulkuihin listaamani asiat näyttivät muuttavan koko pelin siihen mennessä. Satojen vuosien siirtomaaherruusajan (lähinnä Britit) kävivät kokeilemassa näitä taitojaan planeetan joka kolkassa ja totesivat osapuilleen, että kovin ovat hyviä ja urhoollisia nämä maapallon soturit. Leikkaavat miekoillaan äärimmäisen taitavasti, osa heistä. Hengessään vankkumattumia suorastaan, parhaimmat ovat. Mutta pelaa hieman kärjellä (viitaten noihin kahdekstaan asiaan jotka listasin, joista kaikki perustuvat hyökkäykseen suorassa linjassa, eli syöksyllä naamaan) niin he murenevat kuin mureneva asia murentavissa olosuhteissa.

Mikään ei estä käyttämästä mitä tahansa hyvää pistoasetta samalla viitekehyksellä. Koska ei se nyt niin aseriippuvaista ole. Kritiikki jota on annettu tätä systeemiä vastaan maailmalla on ollut viimeisen viiden sadan vuoden ajan hyvin myrkyllistä: pelkuri käyttää tuolleen pitkää terää (Espanja, 1610), pistot naamaan ei ole meidän tapa ja julistamme ne laittomiksi ja murhasyytteen perusteeksi (Saksa 1570), kunnon lyönti tuommoiseen sukkapuikkoon varmasti tekee touhusta selvää jälkeä (Englanti 1590), muuten hyvä mutta tuohan on vain atleettisen ja pitkävartisen miekkailijan touhua (Alankomaat, 1630). Japanissa keisari julisti heille soturiluokkansa jäsenille kuolemantuomion jotka käyvät mittaamassa taitojaan näitä tyyppejä vastaan (Viitaten portugalilaisiin kauppiaisiin jotka kantoivat rapiiria). Jokaiselle kulttuurille oli yhtenäistä se että tämä tapa miekkailla otti heille vähän koville. Miettikää vähän - onko johonkin muuhun kamppailulajiin suhtauduttu samalla järkytyksellä.

Mutta ei siinä. Tuohan on vain viitekehys aseen käytölle. Ihan hyvin samalla tavalla voisi käyttää keihästä, tai vankkaa 240-senttistä puusauvvaa (olisi ehkä mun lemppari). Miekan kanssa tuntuu menevän vielä brutaalimmaksi kun takakäteen lyödään tikari varmistukseksi. Tämänhän se Mushashikin älykkäästi kopsasi. Myös Bruce Lee sai suuresti vaikutteita tästä viitekehyksestä nuorena miehenä treenatessaan miekkailua.

Eili mun vastaus parhaaksi miekaksi on se mikä suojaa kättä pistossa, ja jota pitelee vahvajalkainen, pitkänhuiskea länsimaalaisen pistomiekkailuviitekehyksen omaksunut taituri. On toki olemassa opinkappale tai kaksi jotka on suunniteltu nimenomaan näiden peittoamiseen, ja jotka kaiketi toimivat ihan hyvin. Pidän sellaisten kehittämisen tarvetta liitettynä tuohon aikaisemmin mainitsemaani maailman laajuiseen peppukipeään reaktioon lähinnä tätä havaintoa vahvistavana seikkana että italialainen rapiiri (ja samaa teoriaa mukaileva sapeli) taisi olla aika kuningasvehje aikanaan.