Haarniskoinnista

[Jussi Häkkinen]

Vintturilla nouseminen on kaikesta päätellen legenda jopa turnajaisten osalta. Välikerroksen ja haarniskan parhaan laadun määre on aina ollut keveys ja riittävä suojaavuus. Parempi kama oli kevyempää saman suoja tason edullisempiin nähden ja gambeson oli aina tärkeä osa ja jo sellaisenaan hyvä suoja (lisäksi nykyisen vaatturintaidon syntyjuuri, joten on ihan hauskakin ollut tehdä pari käsinommeltua gambesonia).

Isoimpana ongelmana peltihaalareissa on lämpö. Haarniska asetakkeineen on hemmetin kuuma vaate ja siinä liikkuminen on sangen hikistä hommaa. Täyspeittävä haarniska on painanut siinä 15-25 kiloa, alle tuleva gambeson muutamia kiloja ja aseet sitten ehkäpä ~5kg. Jo tuolla setillä saatiin käytännössä täysi suoja miekkoja vastaan ja erinomainen suoja muilta aseita. Rintapanssari kesti pistoolin laukauksen.

Joitakin esimerkkejä jopa 50 kiloisista turnajaiskamppeista on. Urheilupuolella tehtiin muitakin taistelukentille huonosti sopivia innovaatioita, joten minusta näitä pitäisi käsitellä erikseen.

[sinappi]

Varhaismodernin ajan kyrassieerin rintapanssari voitiin tehdä kestemään pistoolin kuula. Keskiajan ritarin haarniskasta menisi heittämällä läpi.

[Jussi Häkkinen]

Varhaismodernin ajan kyrassieerin rintapanssari voitiin tehdä kestemään pistoolin kuula. Keskiajan ritarin haarniskasta menisi heittämällä läpi.

Ei mene heittämällä. Olin paikalla kun Ruotsissa tarkastettiin haarniskasepän näytetyö ja siinä todettiin samalla, että jotakuinkin niin kauan kuin tuliaseet ovat olleet kattauksessa pistoolimallisina mukana, rintapanssarien vaatimukset (myös täyshaarniskassa) ovat olleet sen kestäminen ja 1400-luvun lopussa ja etenkin 1500-luvulla yleistyi "proofing" tuliaseella. Renessanssiajan haarniskoissa on usein jälkiä näistä koelaukauksista. Toki hötömpääkin kamaa on ollut, etenkin jalkaväellä, mutta heittämällä ei kuula ole karkaistusta milanolaisesta tai muistakaan kalliimmista läpi mennyt.

Näytetyön tekijä oli tehnyt perinteisin menetelmin ruotsalaistyyppisen täyshaarniskan(mm. nivelrakenteissa oli Ruotsille uniikkeja asioita) , joka oli myös hyväksytysti testattu ampumalla.

[sinappi]

Olet oikeassa. Edes jotenkin käytännölliset pistoolit ja luodinkestävät haarniskat ovatkin alkaneet kehittyä Euroopassa paljon aikaisemmin kuin mitä muistelin.

[Timpa]

70-luvulla ilmestyi nuortenlehti Jippo. Siitä luin silloin, että paavi julisti jalkajousen kirkonkiroukseen, koska se teki haarniskaan reijän. Haarniskoja alettiin sitten paksuntamaan, ja ne tulivat niin painaviksi ettei taistelusta tullut enää mitään.
Onko tämä totta -en tiedä. Varmaan jossain näin on voinut tapahtua, muttei välttämättä kaikkialla.
50 kiloinen turnajaishaarniska on jo sellainen, ettei joka jätkä hyppää enää hevosen selkään se yllään. Sitten kun peitsi kumahtaa rintakehään ja putoaa hevosen selästä vauhdissa maahan niin siellä on ja pysyy

[Jussi Häkkinen]

Tuossa Jippo ei ole oikeassa. Oikeastaan missään kohdassa. Varsijousi ei ole ollut kielletty eikä sen teho ole varsinaisesti suurempi kuin pitkäjousen, paunoista huolimatta. Varsijousen suurin etu on se, ettei sitä tarvitse pitää aktiivisesti vireessä, jolloin tähtäys on helpompaa. Suurin haitta on tulinopeudessa.

[Kari Aittomäki]

Miksikäs sitten varsijousella ei Mjölnirin mukaan saa metsästää mutta taljajousella saa?

Turnajaisten vintturinousuista en muista kuin joitain leffajuttuja, mutta piirroksia olen nähnyt erilaisista portaikkosysteemeistä. Joissa oli ylätukipuita myös.
Se olisi loogistakin, arvokkaamman näköstä se portaitanousu on jylhälle ritarille kuin kiikkua jossain nostolaitteessa.

[Jussi Häkkinen]

Miksikäs sitten varsijousella ei Mjölnirin mukaan saa metsästää mutta taljajousella saa?

Tässä on kyse lainsäädännöllisestä erikoispiirteestä Suomessa. Lisäksi on muistettava, että nykyaikaisen taljajousen vetopituus on suhteellisen pitkä verrattuna keskiaikaiseen, joten vasamaan/nuoleen saa nopeutta ja tehoa aivan eri tavalla. Lähtönopeudet ovat suhteellisen lähellä toisiaan, kantama pitkäjousella todella hyvä ja tulinopeus suurempi. Varsijousi oli kuitenkin, kuten nykyisinkin, se tarkempi jousi, joten se soveltui hyvin mm. linnojen puolustukseen.

(Tarkkuustekijöistä yksi on ns. jousimiehen paradoksi, joka ei vaivaa varsijousta. Tässä nuolen kulma kohteeseen nähden muuttuu, koska nuolen on mentävä jousen kaaren sivulta. Tämä nostaa kulmaa suuremmaksi jänteen irrotuksesta nuolen irtoamiseen jänteestä. Vasta ikkunaleikatut jouset poistivat tämän ongelman - nykyisissä metsästys- ja urheilujousissa jousimiehen paradoksia ei siis ole).

Turnajaisten vintturinousuista en muista kuin joitain leffajuttuja, mutta piirroksia olen nähnyt erilaisista portaikkosysteemeistä. Joissa oli ylätukipuita myös.
Se olisi loogistakin, arvokkaamman näköstä se portaitanousu on jylhälle ritarille kuin kiikkua jossain nostolaitteessa.

Ratsuportaita ja -tasanteita on ollut ja minustakin se on vintturia loogisempi lähestymistapa.

[Antti]

paavi julisti jalkajousen kirkonkiroukseen, koska se teki haarniskaan reijän.

Se pitää kyllä paikkansa, että jousiaseiden käyttö kristittyjä vastaan kiellettiin kirkonkirouksen uhalla paavi Innocentius II:n kokoonkutsumassa toisessa lateraanikonsiilissa vuonna 1139. Kanonisen oikeuden tulkitsijat tekivät kuitenkin kiellosta merkityksettömän, koska kiellon katsottiin koskevan vain oikeudetonta sotaa.

► Näytä

29. Artem autem illam mortiferam et deo odibilem ballistariorum et sagittariorum adversus christianos et catholicos exerceri de cetero sub anathemate prohibemus.

[Antti]

Turnajaisten vintturinousuista en muista kuin joitain leffajuttuja

Juttu on peräisin jo 1800-luvun englantilaisesta huumorista. (Esim. Punch 1843, 1845.)

[sinappi]

Tässä on ihan mielenkiintoinen video, missä ammutaan haarniskasepän tekemää kopiota 1300-luvun lopun italialaisesta rintapanssarista (alkuperäinen on samalta alueelta, mikä tuli seuraavalla vuosisadalla tunnetuksi niistä Häkkisen mainitsemista milanolaisista haarniskoista) 25 metristä 30 cm vedolla 160 paunaisella sotajousella. Rintapanssari on keskeltä 2,5 mm paksu. Ei läpäisyä.

[Andy]

Noihin pitää suhtautua sikäli varauksella, että nykyaikaisen raudan laatu on paljon parempi kuin keskiajalla. Tämä pätee tietysti sekä haarniskaan että nuolen kärkeen, mutta ei voida suoraan olettaa, että vaikutukset kumoavat toisensa.

[sinappi]

Totta. Lisäksi valmistusmenetelmistäkään ei ole säilynyt mitään ohjekirjoja, kun kyse on mestarilta kisällille -tyylisestä käsityötaidosta.

[Jussi Häkkinen]

Sanoisin, että saa muuttua melkoisesti, että tulee niin vahva ero joka tarvittaisiin tuon muuttamiseksi läpäisyksi.

Tod tekee hiton hyvää työtä ja valitsee rauta-analoginsa yleensä huolella - on siis paljon sitä, mikä ei tule ruudulle narratiivisista syistä.

[Timpa]

Muuttujia ja epävarmuustekijöitä tuntuu olevan näissä jutuissa paljon:
Jos yhdellä rikkaalla on ollut sellainen juhlahaarniska, että on pitänyt nostaa vintturilla ratsaille, voi elämään jäädä tieto, että kaikki nostettiin vintturilla.
Jos italialaisesta laatuhaarniskasta ei mene nuoli läpi, jää kuva että yhdestäkään haarniskasta ei mene nuoli läpi.
Jos aikansa paras laatunuoli aikansa parhaalla jousella puhkaisee haarniskan, voi jäädä elämään tieto että aina menee kaikki läpi.
jne.

Näistä satoja vuosia vanhoista asioista on vaikea vetää mitään tarkkaa keskiarvotietoa. Ja jos joku seppäguru väittää että hänellä on 100% tieto keskiajan metallurgiasta, niin onko kuitenkaan? ja kun niitä seppiä riitti, ja jokaisella oli varmaan omat reseptinsä, jne, niin on siinä suota kahlattavaksi.